Manninen, Jyri

Finnish

Journal.fi

JohdantoUusien opetus- ja opiske-lumenetelmien myötäherää usein myös tarvearvioida ja pohtia, mitenne toimivat käytännössäja minkälaisia ovat oppi-mistulokset. Internetinja www-selainten huimakehitys 1990-luvun alkupuolella käyn-nisti verkkopohjaisten oppimisympäris-töjen kehitysvaiheen, joka on jo nytmuuttanut koulutusjärjestelmää ja opis-kelukäytäntöjä. Kehityskulku on tuotta-nut mm. ammatilliseen koulutukseen lu-kuisia oppimista tukevia innovaatioita(ks. Manninen ym. 2000). Sekä verkko-opetuksen tarjonta että kysyntä tullevatjatkuvasti lisääntymään (Mannisenmäki& Manninen 2004).Kehityksen myötä myös verkko-ope-tuksen laatukysymykset ovat nousseetpinnalle. Verkon opetuskäyttö mullistaakoulutusorganisaation toimintamalleja,opettajan toimintatapoja sekä opiskelu-prosesseja siinä määrin, etteivät perintei-set arviointi- ja seurantajärjestelmät enäätoimi. Perinteinen opetus- ja opiskeluta-pahtuma korvautuu verkossa uudenlaisil-la ohjaus- ja opiskelukäytännöillä, joiden35Jyri ManninenTutkimusjohtaja, KT, dosentti (aikuiskasvatustiede)Helsingin yliopistoTutkimus- ja koulutuskeskus Palmeniajyri.manninen@helsinki.fiVerkkolaatuapaikantamassa-mistä laatu muodostuuverkko-opiskelussa?Ammkasv 3/04    1.11.2004  13:44  Sivu 35Manninen, J. (2004). Verkkolaatua paikantamassa – mistä laatu muodostuu verkko-opiskelussa? Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 6(3), 35–42.36laadun määrittely, arviointi, ylläpito jakehittäminen vaativat aivan uudenlaisialaatukriteerejä ja työkaluja. Artikkelissakuvataan muutamia verkkopohjaistenoppimisympäristöjen laadunarviointiinja -varmistamiseen soveltuvia lähesty-mistapoja erityisesti oppimisen laadunnäkökulmasta.Koulutuksen laadun määrittelyn nykytilaJo perinteisen koulutuksen yhteydes-sä yleisten laatumallien ja lähesty-mistapojen soveltaminen on ollutusein hankalaa. Teollisuustuotantoonkehitetyt laadunhallintajärjestelmäteivät välttämättä sellaisenaan istu ai-neettomia palveluita tuottavan koulu-tusorganisaation käyttöön. Raivolan(2000) mukaan koulutuksen laadunmäärittelyn päälinjat ovat yleensä olleet• Laatu elitistisenä erinomaisuutena• Laatu tuotteen hintavastaavuutena• Laatu kriteerivastaavuutena• Laatu asiakkaan tyytyväisyytenä.Näihin ensisilmäykseltä hyviltä vai-kuttaviin laatumääritelmiin liittyy kui-tenkin koulutuksen yhteydessä joitakinongelmia. Kännykän laadun ulottuvuuk-sia on kohtalaisen helppo peilata näihin– laadukas on markkinoiden paras (?)puhelin, jossa hinta vastaa laatua, jollavoi soittaa ja lähettää tekstiviestejä, jajohon asiakas on tyytyväinen. Muttaentä jos kyseessä on taideteos, vaikkapaMona Lisa, jos se sattumalta tulisi myyn-tiin. Ensimmäinen kriteeri täyttyisi var-maankin, mutta mistä löytyy oikeahinta? Teos ei aikoinaan täyttänyt synty-ajankohtansa taiteellisia kriteerejä, jotenminkä kriteerien suhteen sitä arvioi-daan? Asiakkaan tyytyväisyydestä ei taasvoi mennä takuuseen. Jos mieli muuttuuvuosi ostopäätöksen jälkeen, heikentää-kö se itse maalauksen laatua?Koulutuksen ollessa kyseessä on ti-lanne vielä mutkikkaampi. Elitistisestierinomaista koulutusta tuskin mikäänkoulutusorganisaatio voi tarjota, elleikäytössä ole mittaamattomat resurssit jarutkasti onnea opiskelijavalinnan suh-teen. Miten kriteerit määritellään? Sopi-vatko ne kaikkeen koulutukseen? Asiak-kaan tyytyväisyys taas on luku sinänsä;viihtymistä korostava koulutus voi tuot-taa hyvät palautteet, mutta ei takaa vieläoppimista (ks. Manninen & Kauppi &Kontiainen 1988), ja usein opiskelija oi-valtaa rankankin koulutuksen arvonvasta viiveellä, kun koulutuksen vaikut-tavuus alkaa näkyä yksilön arjessa (Man-ninen 1996; 1998). Edellä kuvattujen ongelmien vuoksilaatutyö Suomalaisen koulutusjärjestel-män puitteissa on useimmiten toteutettuseuraavien, koulutustoiminnan tar-peisiin räätälöityjen lähestymistapojenpuitteissa:• Itsearviointi° Organisaatio toteuttaa itse arvioin-nin, esim. käsikirjan tai kriteeristön avulla. Erityisesti vapaan sivistystyön piirissä suosittu lähestymistapa, joka mahdollistaa samalla organi-saation demokraattisen kehittämi-sen ja laatukysymysten esille nos-ton. • Ulkoiset arvioinnit, auditoinnit° Ulkopuolisen arviointiryhmän to-teuttama arviointi; tukee yleensä it-searviointia, eli näitä käytetään usein rinnan.• Laatupalkinto -lähestymistapa° Yritysmaailmassa käytössä olevan Laatupalkinnon soveltaminen kouAmmkasv 3/04    1.11.2004  13:44  Sivu 36lutusorganisaation erityispiirteisiin. Kriteeristö kattaa 8 aluetta (johta-minen, tiedonhankinta, strateginen suunnittelu, henkilöstön kehittämi-nen, koulutuksen ja organisaation johtaminen, tulokset, asiakastyyty-väisyys ja tehokkuus) maksimipistei-den ollessa 1000 pistettä. Lähesty-mistapaan liittyvät myös muut Eu-rooppalaisen laatumallin (EFQM) sovellukset ja jäljitelmät.• ISO9000-standardien käyttö° Kokonaisvaltaisen ja systemaatti-sen laatutyön huipennuksena ulko-puolisen auditoinnin myötä hankit-tu laatustandardi, jolla voi vakuut-taa liikekumppanin tietyn laatuta-son täyttävästä organisaatiosta.• Laatuhankkeet, esim. KOLA-malli(Koulutuksen Laatu)° Organisaatioiden omien laatu-hankkeiden myötä syntyneet laa-dunhallintajärjestelmät; esimerkiksi Teknillisen Korkeakoulun KOLA-malli yhdistää itsearvioinnin, opis-kelijapalautteen ja ulkoisen arvioi-nin.• Oppiva organisaatio –lähestymistapa° Hankalien ja työläiden laatujärjes-telmien sijasta panostetaan opetta-jien osaamiseen ja kehittymiseen, koulutusorganisaation toimintaan systeeminä sekä jatkuvaan palaute- ja arviointitiedon hyödyntämiseen.Suosituimpia lähestymistapoja ovatolleet itsearviointi sekä laatutyön kor-vaaminen oppiva organisaatio –lähesty-mistavalla. Molemmissa on mukana ri-paus yhteisöllisyyttä ja opettajien asian-tuntijuutta kunnioittavaa otetta, ja li-säksi ne mahdollistavat moniarvoisen jamoniulotteisen opetustyön eri muotojenhuomioimisen.Verkko-opiskelun ja –opetuksen laatu?Verkko-opiskelun ja -opetuksenlaadun arviointiin ei mikäänedellä kuvattu lähestymistapa so-vellu sellaisenaan. Ensinnäkin kyse onkoulutuksen ydinprosessien arvioinnista.Työssä oppimista sekä lähi-, etä-, moni-muoto- ja verkko-opetusta varten pitääluoda omat kriteeristöt, joita vasten laa-tua arvioidaan.Verkko-opetuksen ja muun opetus-teknologian kohdalla on myös kysehyvin paljon siitä, miten modernia ope-tusteknologiaa käytetään didaktisestilaadukkaalla tavalla. Jopa tutun ja pit-kään käytössä olleen opetusteknologianhyödyntämisessä on edelleen ongelmia –tarkkailkaapa vaikka seuraavaa piirto-heittimen käyttäjää; usein liian pientätekstiä suttuisilla kalvoilla, joita esittäjäitsekin lukee valkokankaalta selkä ylei-söön päin, vaikka kyseisen opetustekno-logisen innovaation perusidea on ”ylipään heittäminen” eli kuvan projisointiesiintyjän taakse, jolloin kontakti ylei-söön säilyy.Verkko-opetuksen kohdalla on useinse ongelma, ettei olemassa olevaa tekno-logiaa osata hyödyntää täysipainoisestitai että teknologian mahdollisuuksistahyödynnetään vain osa. Verkon opetus-käyttö on myös varsin kirjavaa vaihdel-len luentokalvojen jakelukanavasta vir-tuaalioppilaitokseen (Manninen ym.2000; Mannisenmäki & Manninen2004). Usein myös kuvitellaan, ettäkoska kyseessä on ”uusi” opetusmuoto, eitutkimustietoa ole juurikaan saatavilla.Verkko-opetusta on kuitenkin tutkittu joalkeismuodoissaan usean kymmenenvuoden ajan. Esimerkiksi tietokonevälit-teisen viestinnän opetuskäyttöön liitty-37Ammkasv 3/04    1.11.2004  13:44  Sivu 37vää tutkimustietoa on runsaasti olemassa(esim. Hiltz 1986; Davie 1988; Mason1990; Manninen 1992). Verkko-opetuk-sen laadulle voi siten varsin helpostimääritellä erilaisia kriteerejä ja malleja.Verkkopohjainen oppimisympäristöAluksi tehdään muutamien perus-käsitteiden määrittelyä. Verkko-pohjainen oppimisympäristö ontoteutettu Internetiä ja verkkoteknologi-aa hyödyntäen, ja se muodostuu yleensähypertekstirakenteista, hypermediasta,linkeistä, keskustelualueista ja muistavuorovaikutuskanavista (sähköposti,chat, videoneuvottelu verkossa) ja mah-dollisesti vuorovaikutteisista, ohjel-moiduista sivuista ja tekstinkäsittelyoh-jelmista. Käsite verkkokurssi ymmärre-tään tässä ‘verkkopohjaisen oppimisym-päristön’ alakäsitteenä, jolla tarkoitetaantiettyihin oppimistavoitteisiin perustu-vaa rajattua (ja usein tietylle ryhmälletarkoitettua) verkkosivustoa. Verkko-kurssi on yleensä nykyään aikataulutettuja ohjattu opetussuunnitelmaan perustu-va kokonaisuus, jossa ovat mukana vuo-rovaikutusmahdollisuudet (keskustelu-alueet, sähköposti, chat) sekä opiskeluatukevaa oppimateriaalia. Verkko-oppi-materiaali voi olla esimerkiksi tulostet-tavissa olevaa lineaarista tekstiä taikalvo-kopioita, tai pidemmälle kehitet-tyä itseopiskelumateriaalia jossa on oppi-mista tukevia hypertekstiominaisuuksiaja/tai vastausautomatiikkaa. Pelkkä ver-kossa oleva (itseopiskelu)materiaali eiole vielä verkkokurssi saati verkkopoh-jainen oppimisympäristö.Kuviossa 1 on kuvattu tietoverkkojenja perinteisen lähiopetuksen suhteen eri-laisia vaihtoehtoja. Keskeinen erotteluon vaaka-akselilla tapahtuva jaotteluverkossa olevaan oppimateriaaliin (teks-tit, kuvat, äänitiedostot) ja verkon käyt-töön vuorovaikutuskanavana.   Kuvio 1. Verkon opetuskäytön vaihtoehtoja.38Osana muuta opiskeluaVain verkossaVuorovaikutustaKokousjärjestelmätkeskustelualueetchatItseopiskelumateriaaliInteraktiiviset testitKalvotlinkkilistatoheismateriaaliSähköpostichatkeskustelualueetV e r k k o k u r s s iTekstiäkuvaaääntäAmmkasv 3/04    1.11.2004  13:44  Sivu 3839Verkko-opetuksen laatuprosessi (ku-vio 2) keskittyy hyvin vahvasti itse oppi-misympäristön ympärille – mitä parem-min se täyttää hyvän oppimisympäristönkriteerit, sitä sitoutuneempia opiskelijatovat. Opiskelijoiden merkitys erityisestiopetuskeskustelujen varaan rakennetuis-sa oppimisympäristöissä on suuri, sillä op-pisisältöjen tuottaminen ja keskustelutvaativat juuri opiskelijoilta tavallista suu-rempaa panosta.Kuvio 2. Verkko-opetuksen laatuprosessi.Opetuksen jaohjauksen laatuOppimisympäristönlaatuOpiskelijoiden ’laatu’ja sitoutuminenOpiskeluprosessinlaatuOppimisen laatuVaikuttavuusOppiminen voidaan määritellä mo-nella tavalla, mutta tässä sillä tarkoite-taan oppijan pään sisällä tapahtuvia kog-nitiivisia prosesseja, jotka mahdollistavatopitun taidon tai tiedon havaitsemisen,mieleenpainamisen, ymmärtämisen jasoveltamisen. Opiskelu sen sijaan määri-tellään tässä oppijan aktiiviseksi, (usein)ulkoisesti havaittavaksi toiminnaksi,jonka tavoitteena on oppiminen. Opis-kelua on siten kirjan tai tekstin lukemi-nen, verkkokeskusteluun osallistuminen,esseiden ym. kirjoittaminen, luentojenseuraaminen, tenttiin tai harjoituksiinosallistuminen sekä harjoittelu.Jos unohdetaan lajinkehitykseen liit-tyvä reaktiotason ulkoisiin ärsykkeisiinperustuva oppiminen (kuten kuumanvälttäminen, ehdollistuminen) sekä in-formaali, arkipäivässä tapahtuva ’kanta-pään kautta’ tapahtuva oppiminen, voi-daan todeta että ihmisen kohdalla oppi-minen vaatii aina tietoista opiskelua jaopettelua. Oppimisen laatu ja syvyysmyös vaihtelee, ja mitä syvällisempiinoppimistavoitteisiin pyritään, sitä enem-män se vaatii opiskelua. Oli kyse sitten opettajan/ohjaajan taiverkkomateriaalin ohjaavasta roolista,tulisi ohjauksen perustua aina johonkinopetukselliseen tavoitteeseen, oppimis-teoreettisesti perusteltuun päämäärään.Esimerkiksi verkon opetuskäytön tasoja-ottelua (Manninen ym. 2000) voi sovel-taa siten, että kullekin tasolle on omi-naista tietty soveltuvuus tiettyjen ope-tuksellisten tavoitteiden toteutukseen.Esimerkiksi tasolle 1 sijoittuva, sinänsäalkeellinen ja yksinkertainen verkonopetuskäytön väline eli lineaarinen teks-ti palvelee hyvin juuri informaation tar-joamisen tavoitetta. Vastaavalla tavallaAmmkasv 3/04    1.11.2004  13:44  Sivu 3940kaikki verkkoympäristön välineet voi-daan suhteuttaa didaktisiin periaatteisiinseuraavasti:Taulukko 1. Verkkoympäristön välineet ja didaktiset periaatteet.Verkkoympäristön välineetLaadukas oppimisympäristöKalvopankki, tekstiTestitOhjaava hypertekstiSoveltavat tehtävät• tiedostettu didaktinen lähestymistapa• kognitiiviset ja konstruktiiviset oppimistavoitteet• ”kognitiiviset työkalut”• hyper- ja multimediaa hyödyntävä, vuorovaikutusta  tukeva ympäristö• oppimista tukeva navigointirakenneLaaduton oppimisympäristö• tiedostamattomat opetustavoitteet• alkeellinen oppimiskäsitys• behavioristiset elementit• alkeelliset rakenneratkaisut• satunnainen navigointirakenneInformaation tarjoaminenKontrolliProsessoinnin ohjausHarjoittaminenInformaation saaminenMuistaminenYmmärtäminenSoveltaminenKeskustelualueetVuorovaikutteinenoppimisalustaOpetukselliset teot Oppimisen tavoitetasoDidaktisesta lähestymistavasta (ks.Manninen & Pesonen 2000; Joyce & al.1997) riippuu, miten opiskeluprosessi jasitä tukeva ohjaus rakennetaan verkko-ympäristössä. Myös ohjauksen laatu,määrä ja rooli vaihtelee eri lähestymista-voissa, esimerkiksi humanistisen mallinfasilitoivasta ja opiskelijakeskeisestä ot-teesta engeströmiläisen kognitiivisen di-daktiikan selkeästi ohjaavampaan mal-liin. Oppimisympäristön laadun elementitvoi tiivistää seuraavasti:• Rakenne• toiminnot, elementit, tasoratkaisut;kuinka verkkoympäristön toteutukses-sa on huomioitu oppimista tukevat ra-kenteet ja toiminnot?• Prosessit• navigointi, opiskeluprosessin etene-minen, vuorovaikutus; minkälaisiintiedon hankinnan, luomisen ja proses-soinnin tapoihin ympäristö ohjaa?• Sisältö• laatu ja formaatti (kuva,teksti,ääni…); miten esim. eri aistien va-raan rakentuvia tiedonhankintatapojatuetaan?• Ohjaus, opetus• onko saatavilla riittävä opettajantuki ja ohjaus? • Didaktiikka• osataanko opetuksessa ja verkkoma-teriaalin rakenteessa hyödyntää sovel-tuvia didaktisia lähestymistapoja?Karkeasti kärjistäen voisi laadukkaanja laaduttoman verkko-oppimisympäris-tön määritellä seuraavasti:Ammkasv 3/04    1.11.2004  13:44  Sivu 40Pohdintaa ja johtopäätöksiäJotta oppimistulokset ovat laadukkai-ta, täytyy verkko-opetuksessa kiinnit-tää erityistä huomiota oppimisympä-ristön suunnitteluun. Toisin kuin lähi-opetuksessa, opettajan mahdollisuuskontrolloida opiskeluprosessia sen ede-tessä ovat rajalliset (Huunonen 2003;Matikainen 2003; Matikainen & Manni-nen 2000).Vaikka verkko-opetukseen siirtymi-nen on myös organisaation ja siten senlaadunhallintajärjestelmän kannaltasuuri muutos (mm. tiimityöhön siirtymi-nen kurssituotannossa, osaamisvaatimus-ten muuttuminen), painottuvat uuden-laiset laatuvaatimukset nimenomaanverkkoon siirtyvien ydinprosessien –opetus, opiskelu ja oppiminen – kohdal-la. Perinteiset arviointi- ja laatutyökaluteivät enää toimi näiden kohdalla, sillä nemuuttuvat näkymättömämmiksi kuin ai-kaisemmin. Samalla niiden suunnittelu-prosessien kesto ja luonne muuttuu oleel-lisesti. Uudet työtavat ja niihin soveltu-vat laadunvarmistusmenetelmät voivatsiten parhaimmillaan tuottaa aivan uu-dentyyppistä, entistä vaikuttavampaakoulutusta.Oman käynnissä tai kehitteillä ole-van verkko-opetuksen laadun itsear-viointi on varsin helppoa hyödyntäenesimerkiksi ammatillisen koulutuksenopetusteknologisten innovaatioiden ar-viointikriteerejä (Manninen ym. 2000).Lähteitä ja luettavaaDavie, L.E. 1988. The facilitation of adult lear-ning through computer-mediated distance educa-tion. Journal of Distance Education, 3(2), 55-69.Hiltz, S.R. 1986. The “virtual classroom”: Usingcomputer-mediated communication for universi-ty teaching. Journal of Communication, 36(2),95-104.Huunonen, K. 2003. Oppimisen tukeminenverkko-opiskeluympäristössä. Syventävien opin-tojen tutkielma. Helsingin yliopisto, Kasvatus-tieteen laitos.Joyce, B. & Calhoun, E. & Hopkins, D. 1997.Models of learning - tools for teaching. Bucking-ham: Open University Press.Manninen, J. 1992. Tietokonevälitteinen vies-tintä etäopetuksessa. Teoksessa Hein & Larna(toim.) Lähellä, kaukana, yksin, yhdessä - näkö-kulmia monimuoto-opetukseen. Helsinki: Lah-den Tutkimus- ja koulutuskeskus. Manninen, J. 1996. Kadonneen aarteen metsäs-täjät? Akateemisille työnhakijoille tarkoitettujenyksilöllisten täydennyskoulutusohjelmien vaikut-tavuus. Helsinki: Lahden tutkimus- ja koulutus-keskus.Manninen, J. 1998. (Itse)ohjautuminen avoimis-sa oppimisympäristöissä - kotiin, töihin vai kou-lutukseen? Teoksessa Manninen, J. 1998 (toim.)Aikuiskoulutus modernin murroksessa. Näkökul-mia työllistymistä edistävän koulutuksen ja oh-jauksen merkityksiin ja vaikuttavuuteen. Helsin-gin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutki-muksia 158.Manninen, J. 2001. Verkko aikuisen oppimisym-päristönä. Teoksessa: Sallila, P. & Kalli, P. 2001.Verkot ja teknologia aikuisopiskelun tukena. Ai-kuiskasvatuksen 42. vuosikirja. Helsinki: Kan-sanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimus-seura.Manninen, J. 2003. Ohjaus verkkopohjaisessaoppimisympäristössä. Teoksessa Matikainen, J.Oppimisen ohjaus verkossa. Helsinki: Palmenia-kustannus.41Ammkasv 3/04    1.11.2004  13:44  Sivu 41Manninen, J., Nevgi, A., Matikainen, J., Luu-kannel, S. & Porevuo, M. 2000. Osaajien koulu-tus 2000-luvulla. Leonardo da Vinci -ohjelmantuottamat pedagogiset ja teknologiset innovaa-tiot ammatillisessa koulutuksessa. Helsinki: Ope-tushallitus.http://www.leonardodavinci.fi/valo99/teema1/osaajat.pdfManninen, J. & Kauppi, A. & Kontiainen, A.1988. Koulutussuunnittelun lähtökohtia - ana-lyysi Knowlesin andragogiikasta didaktisena lä-hestymistapana. Helsingin yliopisto, kasvatus-tieteen laitos, tutkimuksia 116.Mason, R. 1990. Computer conferencing in dis-tance education. In A.W. Bates (Ed.), Media andtechnology in European distance education. Mil-ton Keynes: The Open University)Matikainen, J. 2003. Oppimisen ohjaus verkossa.Helsinki: Palmenia-kustannus.Matikainen, J. & Manninen, J. (toim.) 2000. Ai-kuiskoulutus verkossa. Verkkopohjaisten oppi-misympäristöjen teoriaa ja käytäntöjä. Helsinginyliopisto: Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus.Raivola, R. 2000. Tehoa vai laatua koulutukseen.WSOY.42Ammkasv 3/04    1.11.2004  13:44  Sivu 42

Verkkolaatua paikantamassa: -mistä laatu muodostuu verkko-opiskelussa?

https://journal.fi/akakk/article/download/115100/67944

Verkkolaatua paikantamassa: -mistä laatu muodostuu verkko-opiskelussa?

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi