Vocational education and culture – European prospects from theory and practice, toim. Anja Heikkinen, Tampere (1995). Arvosteltavan teoksen artikkelit perustuvat Hämeenlinnassa 1995 pidettyyn seminaariin

Honkonen, Risto

Finnish

Journal.fi

AIKUISKASVATUS 2/96Konferenssiraportti on helposti harvojenhelmien hautausmaaAnja Heikkinen (ed.) 1995. Vocational Education and Culture - European Prospects fromTheory and Practice. Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitos. 259 sivua.Julkaisu on toimittajan sanoja lainatakseni "yksi linkki lisää tutkimusverkoston yhteistoiminnanketjuun". Kyseessä on kuuden eurooppalaisen yliopiston yhteistyö, joka sisältää työpajoja, kokouksia,vierailuja, yhteisjulkaisuja ja yhteisiä tutkimushankkeita. Kokoelman artikkelit perustuvatHämeenlinnassa kesäkuussa 1995 pidettyyn verkoston seminaariin.Toimitetun teoksen arvioinnissa - tapahtuupa se sitten julkaisemista harkittaessa tai valmiin julkaisuntasoa arvioitaessa - keskeisellä sijalla on tavallisesti pohtia teoksen yhtenäisyyttä. jopa siinä määrin, ettäteoksen varsinainen sisältö, artikkelien anti, saattaa jäädä toissijaiseksi. Yhtenäisyys ei ole tämän kirjanvahva puoli. Teoksella on tosin pari yhteistä nimittäjää: jo mainittu seminaari ja yhteinen teema;ammattikasvatus. jälkimmäinen kuitenkin suhteellisen väljästi määriteltynä. Monien konferens-siraporttien tapaan, yhdistävät säikeet jäävät näin suhteellisen ohuiksi.Itseäni ei kuitenkaan suuresti kiusaa teoksen epäyhtenäisyys. Yhdessä suhteessa yhtenäisyyden vaatimuson kuitenkin perusteltu: koherentille teokselle on helpompaa löytää luonteva kohdejoukko ts. ostajakuntakuin teemoiltaan ja tyyliltään kovin epäyhtenäiselle kirjalle. Tämä onkin teoksen ongelma: selkeääkohdejoukkoa ei ole, ellei sellaiseksi sitten määritellä "kaikkia ammattikasvatuksesta kiinnostuneita".Lisämääreinä tulisi vielä mainita vaatimus potentiaalisen lukijan englannin ja saksan kielen taidosta.Artikkelit kun on julkaistu jommalla kummalla näistä kielistä.Teoksen artikkelien teemat liikkuvat kovin erilaisilla poluilla ammattikasvatuksen väljästi määritellyssämaastossa. Toimittaja on jakanut maaston kolmeen alueeseen: (1) hallinto ja politiikka, (2) työelämäsekä (3) kouluttajat ja opiskelijat. Nämä alueet vastaavat seminaarin rakennetta. Sisällysluetteloakatsoessa hämmensi aluksi se, että jotkut artikkelien otsikoista oli sisennetty, joitain taas ei. No,selvisihän se johdannossa: sisennetyt olivat työryhmäistuntojen esitelmiä ja sisentämättömätyleisistuntojen. Tämä on ehkä yleinenkin käytäntö, mutta mielestäni tarpeetonta etukäteisarviointialukijan puolesta: hyvä artikkeli kyllä saa sille kuuluvan arvon, olipa se sitten yleis- tai työryhmäesitelmä.Sama pätee huonoon - luonnollisesti.Yhteensä teoksessa on 17 artikkelia. Näiden kaikkien esittely tässä ei tietenkään ole mahdollista. Haluankuitenkin nostaa esiin muutamia, jotka omalta kannaltani olivat erityisen kiinnostavia.Valtion kehitysaste ja koulutusAndy Greenanalysoi vertailevassa artikkelissaan 'Education and the Developmental State in Europe andAsia' koulutuksen roolia valtion muotoutumisessa tietyntyyppisissä yhteiskunnan kehitysvaiheissa.Valtion muotoutumisella (state formation) hän tarkoittaa historiallista prosessia, jossa kansallisvaltiotmuotoutuvat tai uudelleenmuotoutuvat.Tarkastellessaan kansallisen koulutusjärjestelmän syntyä 1800luvulla, Green toteaa että Englanti, toisinkuin monet muut myöhemmin teollistuneet maat, vitkasteli julkisen koulutusjärjestelmänperustamisessa. Esimerkiksi kansallinen toisen asteen koulutus perustettiin lähes satavuotta sen jälkeen kun Napoleon oli aloittanut valtion lyseot Ranskassa. Green kyseenalaistaakinperinteiset koulutuksen muutosta käsittelevät teoriat, jotka kytkevät koulutusjärjestelmän kehityksenteollistumiseen ja kaupungistumiseen. Hän katsoo, että teoriat eivät pysty selittämään sitä, ettäkansalliset koulutusjärjestelmät syntyivät esimerkiksi Preussissa ja Ranskassa pääasiassa esiteollisessamaatalousyhteiskunnassa, kun taas varhain teollistuneessa Britanniassa kehitys oli suhteellisen hidasta.Tämän asian ymmärtämiseksi hän käyttää valtion muotoutumisen teoriaa. Green katsoo, ettätaloudellisilla pyrkimyksillä oli kyllä sijansa koulutusjärjestelmän rakentamisessa valtionmuotoutumisen prosessissa. Niiden ohella erilaiset sisäiset ja ulkoiset konfliktit olivat kuitenkin useinjopa tärkeämpi peruste kansallisten koulutusjärjestelmien, ja tätä kautta kansallisen yhtenäisyyden,rakentamisessa.Koulutus ideologian rakennuspuunaToisen kiinnostavan näkökulman koulutukseen esittääRonald G. Sultanaartikkelissaan 'VocationalSchools and the Transition to Socialism in Malta'. Suomessa ammatillista koulutusta on tarkasteltupääasiassa työmarkkinoiden sekä työtehtävien kannalta kiinnittämättä paljoakaan huomiota esimerkiksikoulutuksen tuottamaan identiteettiin ja koulutukseen liittyviin ideologisiin kysymyksiin. ArtikkelissaanSultana nostaa esille näistä jälkimmäisen. Hän toteaa, että sosialismiin siirryttäessä monissa maissa ontaloudellisten tavoitteiden lisäksi sisällytetty ammatilliseen koulutukseen myös ideologisia pyrkimyksiä:tehdä työntekijät tietoisiksi työprosessista, nostaa ruumiillisen työn arvostusta, yhdistää käden ja mielentoiminta, edistää sosiaalista sekoittumista sekä tasa-arvoa. Hänen esimerkkinsä on Malta, jossasosialistinen hallitus perusti vuonna 1972 ammatillisen koulutuksen järjestelmän, johon alusta saakkaliitettiin mainittuja ideologisia tavoitteita. Näille ideologisille pyrkimyksille oli haettu pohjaa Marxista jaDeweystä samoin kuin neuvostojärjestelmän polyteknisen koulutuksen ideoistakin.Sultanan mukaan tavoitteissa kuitenkin epäonnistuttiin. Erillisistä ammatillisista kouluista muodostuiakateemista väylää huonompi koulutusväylä, johon hakeutuivat erityisesti työväenluokkaiset oppilaat.Esimerkiksi kommunistinen puolue oli toivonut ammatillisen koulutuksen tuottavan "orgaanisiaintellektuelleja", jotka olisivat mukana tuotannossa, mutta samalla kykenisivät nostamaan luokkansakulttuurista tietoisuutta. Mitään tällaista ammatillinen koulutus ei kuitenkaan saanut aikaan. Pyrkimyspään ja käden työn yhdistämisestäkin epäonnistui: jako akateemiseen ja ammatilliseen koulutusväyläänvain kovensi jakoa niihin, joilla on "hyvä pää" ja niihin, jotka ovat "hyviä tekemään".Ammattikorkea koulujen rooliMicbael Youngja Ken Spourskäsittelevät artikkelissaan 'A New Vocationalism? Reflections on theFinnish Polytechnics' kahta suomalaista ammattikorkeakoulu kokeilua; Pohjois-Karjalanammattikorkeakoulua Joensuussa ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulua. Kirjoittajat katsovat, ettäammattikorkeakoulun tulisi tarjota uusi visio korkeakoulutuksesta, joka poikkeaa sekä yleissivistävän(yliopistot) että ammatillisen koulutuksen traditioista. Vain tällä tavalla ne voivat omilla ansioillaanhoukutella opiskelijoita sekä ammatillisista oppilaitoksista että lukioista ja välttää jäämistäyliopistopaikkaa vaille jääneiden vaihtoehdoksi.Kirjoittavat esittävät ylevin sanakääntein seitsemän kohtaisen määritelmän tulevaisuuden am-mattilaisesta sekä luettelon niistä ominaisuuksista, jotka häntä luonnehtivat. Suhteellisen lyhyen,mainittuihin oppilaitoksiin kohdistuneen tutustumiskäyntinsä pohjalta Young ja Spours ovat tunnistaneetammattikorkeakouluja koskevia ristiriitoja ja ongelmia. Yhtenä näistä voisi mainita ristiriidanopiskelijoiden melko traditionaalisen ammatillista erikoistumista korostavan käsityksen ja enemmänlaaja-alaisuutta ja innovatiivisuutta painottavan tulevaisuuden ammattilaisen ideaalin välillä. Opiskelijatarvostavat perusammattitaitoja, jotka antavat heille vaikutelman palkkatyöhön valmistautumisesta. Sensijaan modernien työpaikkojen intellektuaalisemmat vaatimukset eivät heidän puheessaan tule esiin.Koulutus ja elämänkertaAri Antikainen käsittelee artikkelissaan 'Life, Leaming and Empowerment' suomalaisten merkittäviäoppimiskokemuksia elämänkerrallisesta näkökulmasta. Tapausesimerkkejä artikkelissa on kaksi; joaiemmistakin tutkijaryhmän esityksistä mieleenjäänyt 'moderni' Anna 66 sekä 'postmoderni' Taru 20.Kirjoittaja käyttää käsitettä empoverment kuvaamaan elämänkertomuksissa esiintulleita asioita: henkilönmaailmankuvan laajeneminen tai kulttuurinen ymmärrys, henkilön 'äänen' vahvistuminen, jokatarkoittanee jonkinlaista henkilön oman sananvallan kasvua, sekä sosiaalisten identiteettien tai roolienalueen laajeneminen.Kirjoittajan havainnon mukaan koulutus on Annan kertomuksessa instrumentaalista, ei kuitenkaantiukan ammatillista. Tarun kertomuksessa peruskoulu näyttäytyy instrumentaalisena. Sen sijaan hänenhankkimansa ammatillinen koulutus, paitsi että sekin on tietysti instrumentti tulevia suunnitelmiasilmälläpitäen, sisältää hänelle "todellista sisäistä ja sosiaalista merkitystä". Tulkitsisin niin, ettäkummassakin tapauksessa ammatillisten taitojen oppiminen merkitsee henkilölle mielekästä itsensä ke-hittämistä eikä ainoastaan jotain ulkoista pakkoa tai elämän välttämättömyyttä.Antikaisen artikkeli on antoisaa luettavaa ja tarjoaa myös tutkimuksen tekemisen kannalta ainakin kaksiopetusta. Ensinnäkin kannattaa, Antikaisen tutkijaryhmän tapaan, etsiä uusia näkökulmiatutkimuskohteeseensa. Kasvatussosiologisen tutkimuksen perinteiset näkökulmat näyttävät tuottavanlähinnä perinteisiä tutkimustuloksia. Sen sijaan uusi näkökulmaa saattaa - ja tässä tapauksessa se myösniin tekee -avata Myös uusia ulottuvuuksia. Toisekseen kasvatuksen alueella sosiologian ja oppimisentutkimuksen näkökulmien yhdistäminen tulosten tulkinnassa avartaa kuvaamme koulutuksesta ja op-pimisesta verrattuna tilanteeseen että pysytään tiukasti omassa, vanhassa ja tutussa paradigmassa.Suomalaiselle lukijalle Antikaisen artikkeli on kirjan parasta antia, vaikka monille asiat lienevätkintuttuja jo hänen yhdessä muiden tutkimusryhmän jäsenten kanssa aiemmin kirjoittamista artikkeleista.Aiheiltaan, tasoltaan ja tyyliltäänkin kirjavaa teosta lukiessa on tullut mieleen kysymys, tuleeko tästäkinkonferenssiraportista muutamien ansiokkaiden artikkelien "hautausmaa". Vähäinen levikki on tämäntyyppisen laitossarjassa julkaistun kirjan ongelma. Painosmäärät samoin kuin markkinointiponnistelut(oikeampi sanonta olisi ehkä tiedotus) jäävät usein vähäisiksi. Olipa niin tai näin, kirjan kokoaminenverkoston jäsenlaitosten ja muiden kiinnostuneiden käyttöön oli varmasti perusteltua. Teos ei var-maankaan ole enempää kuin osiensa summa, mutta toisaalta osien erotuskaan ei mene miinukselle.Risto Honkonen

Konferenssiraportti on helposti harvojen helmien hautausmaa

https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/download/92389/51069

Konferenssiraportti on helposti harvojen helmien hautausmaa

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi