Keinonen, Heidi

Media & viestintä

Finnish

Heidi Keinonen

Directory of Open Access Journals

Pernaa, Ville (2009). Uutisista, hyvää iltaa.  Ylen TV-uutiset ja yhteiskunta 1959–2009

Journal.fi

71  Ville Pernaan teos käy läpi Yleisradion tele-visiouutisten vaiheita 1950-luvun lopusta 2000-luvulle. Takakansitekstin mukaan uutis-ten kehitys kytketään kirjassa media- ja kult-tuurihistoriaan sekä yhteiskunnan ja politii-kan muutoksiin. Kirja on jaettu kahdeksaan lukuun, joista ensimmäisessä esitellään teok-sen näkökulmaa ja tarkastelutapaa ja viimei-sessä vedetään nippuun tv-uutisten historian pitkiä linjoja. Muut kuusi lukua keskittyvät kukin noin kymmenen vuoden ajanjaksoon ja etenevät kronologisesti kohti nykypäivää. 1950- ja 1960-lukujen taitteessa uuti-silla ei ollut Yleisradion televisio-ohjelmis-tossa vielä sitä johtotähden asemaa, jonka ne myöhemmin saavuttivat. Työnjako uutis-ten ja Kamerakierroksen välillä ei ollut vielä hahmottunut, ja päähuomion varasti usein Kamerakierros koti- ja ulkomaisilla filmijutuil-laan. Myös uutisten journalistinen rooli oli ohut: uutistoimitus operoi vielä 1960-luvulla kotimaan uutisten osalta STT:n sähkeiden varassa eikä Yleisradio sen enempää kuin STT:kään katsonut voivansa osallistua yhteis-kunnalliseen keskusteluun. Ulkomaanuuti-soinnissa television valtteja olivat nopeus ja kansainvälinen kuvamateriaali – näiden ansi-osta televisiouutiset pystyivät jo kilpaile-maan sanomalehtien kanssa.Vasta reporadion kaudella televisio nousi todella haastamaan radiota ja sanomaleh-tiä suomalaisen uutisvälityksen valtiaina. Yhteiskunnallisesti arat asiat nousivat tv-uutisten agendalle, ja poliittinen radikalisoi-tuminen näkyi esimerkiksi Vietnamin sodan vastustusta Yhdysvalloissa, Neuvostoliiton saavutuksia ja Tšekkoslovakian miehitystä käsittelevissä raporteissa. Samaan aikaan Kauko Saarentaus ja Heikki Kahila kohosi-vat ensimmäisiksi uutistenlukijatähdiksi. 1970-luvulla uutiset saavuttivat kahden mil-joonan katsojan haamurajan ja vakiinnutti-vat paikkansa kansallisena iltahartautena. Yleisradion uuden pääjohtajan ajatus toimin-nan normalisoinnista näkyi myös television uutistoimituksen rekrytoinneissa, vaikka Per-naan mukaan poliittisuus olikin enemmän katsojan silmässä kuin uutisissa: uutisten vääristä painotuksista valittivat tasapuoli-sesti niin oikeistolaiset kuin vasemmistolai-set katsojat. Yleisradion ensimmäiset omat uutiskriteerit muotoiltiin vasta osana vuoden 1972 ohjelmatoiminnan säännöstöä.  1980-luvun alku merkitsi televisiouuti-sille monenlaisia muutoksia. Kekkosen presi-denttikaudella presidentti oli ollut normaalin uutisjournalismin yläpuolella, mutta Koivis-ton valinnan myötä tilanne muuttui. Uutisten journalistinen tyyli muuttui yhteiskunnal-lisemmaksi, ja esimerkiksi talousrikosepäi-lyt voitiin nyt nostaa uutisaiheiksi. Talou-den lisäksi uutisaiheita hallitsi kylmän sodan jakolinjojen murtuminen. Mediamaailmassa MTV:n omat uutiset ja teknologian kehitty-minen käynnistivät muutosten sarjan, joka jatkui vielä seuraavalla vuosikymmenellä. 1990-luvulla uutisten suurimmiksi haasteiksi koituivat kanavauudistus ja internet. Talous väritti edelleen uutistarjontaa mutta nyt lamaan liittyvien aiheiden muodossa. 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä puo-lestaan muistetaan erityisesti kriisiuutiset, televisiotoiminnan digitalisointi sekä uutis-palveluiden siirtyminen internetiin. Heidi KeinonenNeutraaliuteen	pyrkivästä	välittäjästä		yhteiskunnalliseksi	osallistujaksiPernaa, Ville (2009). Uutisista, hyvää iltaa.Ylen TV-uutiset ja yhteiskunta 1959–2009. Helsinki: Karttakeskus, 428 s.Kirja-arvioMedia & viestintä 33(2010): 272 Media & viestintä 33(2010): 2Teoksensa alussa Pernaa ilmoittaa tavoit-teekseen liittää Yleisradion televisiouutiset poliittiseen, kulttuuriseen ja yhteiskunnalli-seen kontekstiinsa (s. 11). Teosta lukiessa vah-vistuu kuitenkin ajatus siitä, että kirjan alaot-sikon nimessä mainittu yhteiskunta merkitsee Pernaalle tässä tutkimuksessa lähinnä sisä- ja ulkopoliittisen kontekstin rakentamista. Kirja on tukeva paketti Suomen sisä- ja ulko-poliittista lähihistoriaa, ja tällä alalla kirjoit-taja on selvästi omimmillaan: Pernaa on väi-tellyt Opetusministeriön Neuvostoliitto-ins-tituutin rooleista suomalaisessa politiikassa. Poliittisten tapahtumien laajamittainen käsit-tely tekee tekstistä paikoittain hieman raskas-soutuista ja vie toisaalta tilaa muiden uutisai-heiden käsittelyltä. Esimerkiksi kulttuuriai-heiden ja valtakunnanuutisiksi nousseiden paikallistapahtumien uutisoinnin Pernaa kuit-taa lyhyillä maininnoilla. Kulttuuriaiheita teok-sessa ei juurikaan mainita ennen kuin sivulla 221 todetaan, että näiden aiheiden osuus kas-voi merkittävästi. Tästä voi toki päätellä, että aiemminkin kulttuuriuutisia on lähetyksiin mahtunut. Toisaalta teoksen ansioksi on luettava uuti-sissa vaiettujen aiheiden nostaminen esiin. Tällainen aihe oli televisiouutisten alkuvuo-sina esimerkiksi kotimainen työmarkkinapo-litiikka – ulkomaiden työmarkkinakysymyk-sistä ja työtaisteluista kyllä raportoitiin kuvien kera (s. 81). Työmarkkinapoliittisen uutisoin-nin puuttumista ei ole aiemmassa tutkimuk-sessa nostettu samalla tavalla esiin toisin kuin 1970-luvun ”vaiettuja aiheita”. Tuolloin presi-dentti Kekkonen ja Neuvostoliitto olivat taval-lisen uutisjournalismin yläpuolella tavalla, joka internetin nopeisiin ja kansainvälisiin uutis-palveluihin tottuneesta vaikuttaa suorastaan käsittämättömältä. Konkreettisten esimerk-kien avulla Pernaa osoittaa, millaiset rajoituk-set uutisointia tuolloin säätelivät ja onnistuu siten tuomaan jotain uutta myös suomettu-miskeskusteluihin. Teoksesta voi lukea televisiouutisten kehi-tyksen neutraaliuteen pyrkivästä välittäjästä kohti osallistuvaa yhteiskunnallisuutta. Tämän laajan kaaren sisällä kirja kertoo monella tavalla myös journalistisen työnkuvan muu-toksista. Esimerkiksi television alkuaikojen uutistenlukijalla oli lähetyksen koostamisessa merkittävä rooli: lukija valitsi illan sähkeuu-tiset uutistoimistojen tarjoamasta materiaa-lista ja muokkasi tekstit suuhunsa sopiviksi (s. 28). Vuonna 1965 uutispäälliköksi toimituk-seen tulleen Ralf Fribergin tavoitteena taas oli luoda kollektiivinen uutistoimitus, jossa kaikki tekevät kaikkea (s. 77). Kun 1970-luvulla toi-mittajan tärkein ominaisuus saattoi olla puo-leen jäsenkirja, niin 1980-luvun uuden toimit-tajasukupolven edustajat ottivat etäisyyttä politiikkaan ja toivat televisiouutisiin tutkivan journalismin (s. 232). Myös ulkomaankirjeen-vaihtajien verkoston kehittymistä käsitellään teoksessa laajasti.Toimittajien työtä 1970-luvulla kuvaavat hyvin Yleisradion ensimmäiset uutiskriteerit. Tavallisen kansalaisen ääni katosi uutisista, kun uutisarvoisen tapahtuman tuli kosket-taa suuria ihmisjoukkoja. Toimittajien työssä uutiskriteerit ilmenivät tiedotuksenomaisina juttuina, joissa selostettiin pitkästi esimerkiksi verojärjestelmän tai koulujärjestelmän uudis-tuksia. (S. 124.) Uutiskriteerien tarkoituksena oli suojata toimitusta ja toimittajia ulkopuoli-selta painostukselta (s. 123). Pernaan mukaan televisiouutiset jäivät kuitenkin kriteeriensä vangiksi: Yleisradion televisiouutiset vaikeni syksyllä 1977 Salora-yhtiön epäillystä veron-kierrosta ja lahjonnasta, vaikka sanomaleh-det käsittelivät aihetta päivittäin. Tv-uutisten toimitussihteerin mukaan kyse oli yksittäi-sestä ja tavanomaisesta rikosjutusta, joka ei täyttänyt uutiskriteereitä. (S. 157–158.) Vaikka uutisoimatta jättäminen oli tämän skandaa-lin yhteydessä selvästi virhearvio, ei Yleis-radiota voi ainakaan syyttää sopulilauman mukana kulkemisesta. Nyt, kun Journalismi-kritiikkiseminaarissa on vain muutama kuu-kausi sitten syytetty toimittajia saman pal-lon perässä juoksemisesta, vaikuttaa tällainen omien uutiskriteerien järkähtämätön seuraa-minen rohkeudelta, jota mediamaailmassa ei juuri enää näe. Kriittisen näkökulman ohella teos nostaa esiin myös televisiouutisten onnis-tumisen hetkiä, kuten WTC-iskujen uutisoin-73nin vuonna 2001, jolloin uutistoimitus onnistui välittämään nopealla tahdilla runsaasti haja-naisista lähteistä koottua tietoa (s. 374–377).  Televisiohistorian tutkimuksen kannalta kirjan mehevintä antia on varhaisten televi-siouutisten käsittely ja erityisesti uutislähe-tysten audiovisuaalinen analyysi. Kuten Per-naa sivulla 12 toteaa, Yleisradion televisioar-kiston filmi- ja nauhataltioita ei uutisten osalta ole aikaisemmin tutkittu tässä laajuudessa. Varhaisen uutisestetiikan analyysi esimerkiksi sivuilla 32–33 valottaa sitä osaa televisiouuti-sista, joka on sekä tutkijoille että muille luki-joille vähiten tuttua. Vaikka audiovisuaalista aineistoa ei voikaan täysin kääntää sanoiksi ja still-kuviksi, auttaa runsas valokuvien käyttö lukijaa hahmottamaan, miltä televisiouutiset varhaisvuosinaan näyttivät. Teoksen leipätekstin lomaan on sijoitettu kolmekymmentä tietolaatikkoa, joiden mer-kitys kokonaisuudelle jää hieman hämäräksi. Olen samaa mieltä Pernaan kanssa siitä, että kirjoitettu televisiohistoria paikantuu väistä-mättä avainhenkilöihin, -ohjelmiin ja -hetkiin, joiden esittely vie historiantutkimuksen insti-tuutiotasolta teksti- ja henkilötasolle. Nimek-käiden uutistoimittajien tai kirjeenvaihtajien henkilöhistorian (koulutus, työtehtävät) ja oman ääneen esittely piirtävät kuvaa toimit-tajien työn kehityksestä ja esimerkiksi suku-puolten välisen tasa-arvon toteutumisesta toi-mittajan työssä. Eräät tietolaatikot jäävät kui-tenkin anekdoottien ja sitaattien kokoelmiksi, jotka toki keventävät ajoittain raskasta poliit-tisen historian pyörittämistä, mutta eivät var-sinaisesti ole merkittäviä tv-uutisten historian kannalta. Esimerkiksi Yleisradion ensimmäi-sen vakituisen Washingtonin kirjeenvaihta-jan Pasi Rutasen tietolaatikko koostuu pääosin erään Antenni-lehden numeron sekä yhdessä uutislähetyksessä kuullun Rutasen kommen-tin referoinneista. Ainakaan tietolaatikkoa var-ten Rutasta ei ole haastateltu, vaikka Rutanen on kokemukseni mukaan haastateltavana yhtä asiantunteva ja analyyttinen kuin televisiouu-tisten kirjeenvaihtajana.   Pääosin yleistajuista ja sujuvasti eteen-päin soljuvaa tekstiä vaivaa paikoitellen tois-teisuus. Monien alalukujen aluksi Pernaa tii-vistää edellä esitettyä. Tämä tuntuu turhalta rautalangasta vääntämiseltä ainakin silloin, kun teosta lukee kokonaisuudessaan. Turhan toisteisuuden karsiminen olisi keventänyt laa-jan teoksen läpikahlaamisen raskautta. Esi-merkiksi sivulla 375 tietolaatikossa oleva teks-tikappale toistuu seuraavalla sivulla koko-naisuudessaan. Erityisen kiusallisilta tällaiset toistot tuntuvat aina silloin, kun kirjoittaja kiittelee esipuheessa vuolaasti oikolukijoita ja kustannustoimittajaa, kuten Pernaa tekee. Valitettavasti edes tekstin oikolukeneen uutis-ikoni Arvi Lindin ”tarkka silmä” ei näytä ole-van pettämätön. Teoksen ainoa todellinen puute löytyy kui-tenkin lähdemerkinnöistä. Lähteet on merkitty loppuviitteisiin, joissa ensimmäisen kerran mainittaessa ovat lähteen täydelliset tiedot. Erillistä luetteloa kirjallisuudesta, haastatel-tavista, siteeratuista lehtileikkeistä tai käy-tetyistä kuvanauhoista ei siis ole. Näin ollen lukijan on lähes mahdotonta löytää esimer-kiksi kirjan loppupuolella mainitun lähteen tie-toja, jos samaa lähdettä on käytetty jo kirjan alussa. Lähdeluettelot olisivat paitsi auttaneet lukijaa löytämään helpommin kiinnostavan alkuperäislähteen, myös lisänneet tutkimuk-sen luotettavuutta, kun käytettyjen lähtei-den määrä ja laatu olisivat olleet nähtävissä yhdellä silmäyksellä. Mustavalko- ja värikuvien lisäksi teosta elä-vöittävät muut taitolliset ratkaisut, kuten tie-tolaatikoissa ja marginaalien reunoissa käy-tetyt ruskehtavat ja harmaat sävyt sekä alku-lehtien ja viiteluettelon kellertävä pohjaväri. Teoksen ulkoasuun on siis selvästi panostettu. Hyvä niin, sillä kirja tulee varmasti palvele-maan televisiohistorian tutkijoita hakuteok-sena ja lähteenä hieman Yleisradion kolmi-osaisen historiateoksen tapaan. Lisäksi kirja tarjoaa myös suuremmalle yleisölle sopivan populaarin esityksen tuttuakin tutumman tele-visio-ohjelman historiasta. Tällaisena teoksella on myös mediakasvatuksellista potentiaalia osoittaa, että uutiset eivät ole ikkuna maail-maan, vaan niiden käyttämät kerrontatavat ovat viisikymmenvuotisen kehityksen tulos.

https://journal.fi/mediaviestinta/article/download/70525/31993

Pernaa, Ville (2009). Uutisista, hyvää iltaa. Ylen TV-uutiset ja yhteiskunta 1959–2009

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Directory of Open Access Journals

Journal.fi