Kielenaineksetlehmeri (kieli: suomi, sivulla: 335)lehmottaa (kieli: suomi, sivulla: 335)lehmus (kieli: suomi, sivulla: 334-336)lehmuskoivu (kieli: suomi, sivulla: 335)lehmuskuusi (kieli: suomi, sivulla: 334)lehmuskuusi (kieli: suomi, sivulla: 335)lehmusmänty (kieli: suomi, sivulla: 335)lehmä (kieli: suomi, sivulla: 336)lehmältäinen (kieli: suomi, sivulla: 335)lehnakka (kieli: suomi, sivulla: 335)lesmus (kieli: suomi, sivulla: 335)lõhme (kieli: viro, sivulla: 334)lõhmus (kieli: viro, sivulla: 334)lumi (kieli: suomi, sivulla: 335)löhmys (kieli: suomi, sivulla: 335)löhmäkkä, löhnäkkä (kieli: suomi, sivulla: 335)nauta (kieli: suomi, sivulla: 336)niini (kieli: suomi, sivulla: 334-336)niinipuu (kieli: suomi, sivulla: 334)niinipuu (kieli: suomi, sivulla: 336)pärnä (kieli: suomi, sivulla: 334)vennä (kieli: suomi, sivulla: 336

Kulonen[-Korhonen], Ulla[-Maija]

Finnish

Journal.fi

HavaintojaLehmuksen (ja vähän eräänkotıeläımenkın) nimestäVirittäjässä käytiin vuonna 1984 V.Erkamon pärnä-tutkimuksen siivittämääkeskustelua lehmuksen nimistä suomenmurteissa. Lähinnä oli kyseessä nimen-omaan pärnä-sana, sen levikki, merkitysja etymologia, mutta kun varsinkin MattiVilppulan kirjoituksessa tuli esiin varsinmonipuolisella ja kiintoisalla tavallapärnän synonyymejäkin, tahtoisin esittääoman käsitykseni lehmuksesta, jolle ei tä-hän mennessä ole pystytty esittämäänkunnollista etymologiaa.Lehmus-sanalla on varmoja vastineitaims. kielissä lyydin lehmuz, vepsän(Zaitseva-Mullonen 1972) l'ehmuz sekäviron Iöhmus, lö'hme. Merkitys on kaikkial-la 'Tilia', virossa Wiedemannin mukaan”nuori lehmus, josta ei kiskota niintä°.Omituista on se, että sana esiintyy suo-men kaakkoismurteissa sekä Inkerissä(Vilppula 1984: 194) mutta puuttuu kui-tenkin sekä karjalasta (KKS) että inkeroi-sesta (Nirvi 1971). Kun lehmus puuttuusuomen lounaismurteista, liivistä ja vat-jasta, on viron sana suomeen verrattunamelko yksinäinen. Samoin ovat lyydi javepsä irrallaan suomen lehmus-alueesta.Tällainen ims. levikki antaa sanalle jokohtalaisen iän.Kun pohditaan nimen alkuperää, onhedelmällistä tarkastella, miten nimi voi-taisiin johtaa puun käyttötarkoituksesta.334Tätähän Vilppula on korostanut, ja siihenperustuu myös hänen oma käsityksensäpärnä-sanan alkuperästä tai pikemminalkumerkityksestä (1984: 197, 199-200).Lehmuksen tärkein käyttötarkoitus onepäilemättä niinen kiskonta, ja niinípuuonkin lehmuksen alkuperäinen ja laaja-levikkisin nimitys. Nimi-sanan vastineitaon perimiläisissä kielissä saakka (syrj.,votj. n'ı'n'-pu 'lehmus'), ja sellainen piilotte-lee ilmeisesti myös tšeremissiläisessä leh-muksen nimityksessä (tästä enemmäntuonnempana). Lehmus on niinipuuhunnähden myöhäinen; se on omaksuttu niini-puun synonyymiksi, tosin jo kantasuo-messa, ehkä aiemminkin. Mutta mikä oli-si sellainen käyttötarkoitus, joka olisi ai-heuttanut synonyymin tarpeen, ja mistäuusi nimi on otettu?Avain tähän toiseen funktioon löytyyVilppulan kirjoituksesta. Hän antaa esi-merkkejä, joissa lehmus on alkuosanamuiden puiden yhdysnimissä, ja mainit-see, että se tällöin tarkoittaa pehmeää,helposti työstettävää puuta (1984: 196).Lehmuskuusi, kuusi jonka puuaines ontavallista pehmeämpää, esiintyy niinkinkaukana lehmuksen floristisesta pohjois-rajasta kuin Ylitorniolla, ja muutkin täl-laiset yhdyssanat ovat alueelta, jossa leh-musta tavallisesti sanotaan niinipuuksí(Vilppula 1984: 196; ks. sieltä lisää esi-merkkejä). Myös Vilppulan esittelemä››kuvallinen käyttö» perustuu 'pehmeäl-merkitykseen: ››Ne ol niit näit lehmuksie»(= turhia puheita, lörpötyksiä) (Lammi,Maija Juvas 1929). Tällaisesta pehmei-den puhumisesta käytetään Virroilla (T.Rantanen 1962) sanontaa ››puhua lehme-riä››. Etelä-Pohjanmaalla ja Ylä-Sata-kunnassa sekä paikoin Savossa taas pu-hutaan ››1ehmä1täisiä››.Lehmus-sanan tai sen kantasanan mer-kitys onkin siis ilmeisesti 'pehmeä' (joh-timen suhteen vrt. vetelä - vetelys). Sanaei olekaan siirtynyt Tilia-merkityksenkautta kuvallisesti lehmuskuusi, lehmus-mänty, lehmuskoivu jne. -nimiin (tähänVilppula ei ole ottanut kantaa), vaan nä-mä on käsitettävä yksinkertaisesti 'peh-mokuuseksi', 'pehmomännyksi', 'pehmo-koivuksi'. Lajina huomattavan pehmeäTilia on sitten alkanut joidenkin suussasaada yksin lehmus-nimen.Lähtöjään tämä lehmus 'pehmeä' ondeskriptiivinen. Tähän viittaa jo suomes-sa tavattava äänteellinen variaatio: leh-mus, lesmus, (Renv., Lönnr.) löhmys.Varmaan alkuaan samaa juurta on myöskarjalan (KKS 3) lehmus 'laiska ja lihava'(erit. nainen; tällä voi tietysti olla assosi-aatioyhteys myös lehmä-sanaan). Saman-lainen lehmus-sanan merkitys on kirjattumyös Himangalta ja Konginkankaalta, jasamaan 'pehmeä'-merkitykseen kuulune-vat myös sellaiset suomen murteiden sa-nat kuin löhmäkkä (Sotkamo), löhnäkkä~ lehnakka 'lihava, pullea, pehmeä' ››tul'lehnakkoi vehnasii» (Kirvussa, Eila Hä-mäläinen 1963), lehmottaa 'istua velttona'(Kurkijoki) sekä yllä mainitut puheestakäytetyt Iehmeri ja lehmältäinen.Tämän deskriptiivisen lehmuksen juu-ret saattavat ulottua kantasuomeakauemmaksikin, Y. H. Toivonen on esit-tänyt (1914- 22: 66- 67) sanalle vastineetmordvasta (E l'evš, M l'evaš 'niini') jatšeremissistä (KB n'eme'šta, U riâ-mâštã'kaadettu ja karsittu nuori lehmus, jostakiskotaan niintä'). SKESıssa hän on luo-punut ilman perusteluja mordvan sanastaja esittää tšeremissin sanan kysymysmer-killisenä. Lisäksi hän mainitsee (SKES s.284), että jos mordvan ja tšeremissin sa-nat kuuluvat keskenään yhteen, ››niinlehmus tuskin kuuluu samaan ryhmään››.Edellä esitetyn jälkeen tuntuu myös sano-Havaintojajen merkityspuoli, etenkin mordvan 'nii-ni' ims. sanan kanssa yhteen käymättö-mäııä. ödön Beke (1917-20: 348) onesittänyt tšeremissin sanalle yhdyssanaan(n'i 'niini' + pı'šta 'lehmus') perustuvanetymologian, jota myös Gábor Bereczkion puolustanut (1959: 289). Sana onkinsiis ilmeisesti yhteydessä niiní- eikä lehmus-sanaan.Kun tšeremissin sana on näin poissalaskuista, voidaan ottaa uudelleen tarkas-teltavaksi mordvan l'evš, l'evaš -sana. Nytesitetyn lehmus-sanan 'pehmeä' -etymo-logian jälkeen siihen siis liittyy semantti-sia ongelmia. Mutta sitä rasittavat myösäännepulmat, joiden perusteella Toivo-nen on sen ilmeisesti hylännyt - hänenlisäkseen ei kukaan ole ottanut tähän yh-distelmään kantaa. Jos mordvan sana ha-lutaan yhdistää suomen lehmus-pesyee-seen, on siinä ensin oletettava metateesia*lešmV > *lemšVja lisäksi m > v-muutos-ta, joka mordvassa ei kylläkään tuottaisivaikeuksia (vrt. esim. sm. lumi ~ md. 10v).Ensi tavun vokaalina odotuksenmukai-nen olisi kuitenkin i (eikä e) kuten suo-men lehmä-sanan vastineessa (d lišme,M Iišme) - sikäli kuin haluammerekonstruoida lehmuksen kantasanantuonnempana perusteltavaan tapaan ä-vartaloiseksi. Yksi izllinen variantti löy-tyykin, nimittäin Juhászin ja Erdélyinmokšamordvan sanakirjasta (l'eyš ~ l'z'vš'härsfa puha háncsa'). Voiko iztä tämänyhden tiedon perusteella pitää alkuperäi-senä, on tietenkin kyseenalaista.Toista muutosta jouduttaisiin oletta-maan mordvan l'evš (~ l'ivš), l'evaš -sananmerkityspuolessa. Alun perin puuainek-sen perusteella annettu nimi *lešmV'pehmo' olisi (ehkä jo alun alkaen) alka-nut tarkoittaa myös kasvavaa Tilia-puutaja siirtynyt sitten puun tärkeimmän taism.-perm. nimi-sanan valossa tärkeim-mäksi tulleen tuotteen, niinen, nimeksi.Jokin yhteys 'pehmoon' on voinut kyllämyöhemminkin säilyä; tähän voisivat vii-tata Ravilan (1959: 40) ersämordvan sa-nalle antama merkitys 'Bast (im Wasseraufgeweicht / vedessä pehmennyt)' sekä335Havaintojajo mainittu Juhászin - Erdélyin (1961:85) 'hársfa puha háncsa / lehmuksenpehmeä niini'.Tilia-puun nimeämisestä voidaan siiskoota seuraavanlaiset tulokset. Yleisinnimeämisperuste nojautuu puun tär-keimpään hyötykäyttöön; kaikissa ims.kielissä sekä laajimmin suomen murteissaja etäsukukielissäkin esiintyvä niinipuukuvaa Tilian yleisintä käyttöä, sen sovel-tuvuutta niinen kiskontaan. Seuraavaksiyleisin nimitys lehmus taas perustuu peh-meän ja helposti työstettävän puuainek-sen käyttöön. Kolmas ja harvinaisin nimi-tys pärnä perustuu Vilppulan mukaan(1984: 199-200) niinikään niinenkiskon-taan. Hän esittää pärnä-sanan alkuperäi-seksi merkitykseksi joko 'kuorisuikaletta'tai 'niinipuuta'. Asettuisin kuitenkinRuoppilan kannalle; hän on hyvin perus-tellut nimen selittymistä puun ulkomuo-dosta, sen rungossa olevista uurteista jakyhmyistä (1984: 199- 120). Tätä selitys-tä tukevat erinomaisesti murteiden pär-nän muut merkitykset, joita esiintyy pal-jon laajemmalti kuin pärnää puun nimi-tyksenä. Sitä paitsihan pärnä tarkoittaapaitsi lehmusta myös jalavaa; lehmuksennimeäminen pärnäksi tuntuu tarpeetto-malta, kun käytössä on jo ollut sellaisiavanhoja sanoja kuin niini, niinipuu ja leh-mus sekä lisäksi vemıä, jonka historiastaen tällä haavaa osaa sanoa enempää kuinSKES (s. 1696-97).Lopuksi voidaan kysyä, mikä yhteysims.(-mordvalaisella) pehmeän ja helpostikäsiteltävän puun nimellä on ims.-mord-valaiseen kotieläimen, lehmän, nimityk-seen. Lehmähän on luonteeltaan pehmeäja helposti käsiteltävä kotieläin, varsinkinjos sitä verrataan muihin (isoihin) koti-eläimiin, vaikkapa hevoseen tai sonniin.Kaikissa ims. kielissä lehmä tarkoittaanimenomaan poikinutta naarasta, jokaon säyseä ja helppo käsitellä. Yleisnimitysnaula on saatu vasta skandinaaveilta.Ongelmia on tuottanut se, että lehmä-sanan vastine mordvassa, E l'ı'šme, Ml'išme, tarkoittaa hevosta. Jos johdammelehmä-sanankin tästä alun perin peh-336meää, helposti käsiteltävää tarkoittanees-ta *lešmä-sanasta (kantasana ä-vartaloi-nen), jolloin nimitys viittaisi lehmän säy-seyteen kotieläimenä, on mordvan l'išme-sanan merkitystä pidettävä ainakin jos-sain määrin sekundaarina. Merkityksenkehitys 'lehmästä' 'hevoseen' voidaan kyl-lä nähdäkseni selittää ilman suurempiavaikeuksia vaikkapa merkityskomponen-tista 'pehmeä, lauhkea', jolloin erityisenlauhkeita hevosia olisi tämän luonteen-piirteensä perusteella alettu nimittää sa-malla luonnetta kuvaavalla *lešmä-sanal-la kuin lehmääkin. Tätä käsitystä voisitukea se seikka, että mordvalaisissa läh-teissä annetaan l'išme-sanalle merkitys'Pferd, Ross / hevonen, ratsu' ja Juhászinja Erdélyin sanakirjassa nimenomaan'paripa' ('ratsuhevonen'). Kesy ratsuhanehkä onkin luonteeltaan lauhkea ja aina-kin helppo käsitellä. Tämä selitys on ehkäuskottavampi kuin toinen mahdollisuus,merkityksenkehitys 'naarashevosen, tam-man' kautta ('pehmeäluonteinen, helpostikäsiteltävä kotieläin, naarasnauta' > 'isonaaraspuolinen kotieläin' > 'tamma' >'hevonen'). Mitään erityisesti tammaanviittaavaa ei nimittäin mordvan sanakir-jalähteistä löydy l'išme-sanan kohdalta.ULLA-MAIJA KULoNENLÄHTEETBEKE, ÖDÖN 1917-20: Cseremisz szófejté-sek. - NyK 45 s. 338-356. Buda-pest.BEREczKı, GÅBoR 1959: Etümoloogilisimärkmeid mari keelest. - ESA 5 s.288-293. Tallinn.JUHÅsz, JENö-ERDELYI, IsTvÄN 1961:Moksa-mordvin szójegyzék. Buda-pest.KKS = Karjalan kielen sanakirja.NIRVI, R. E. 1971: Inkeroismurteidensanakirja. Lexica Societatis Fenno-ugricae 18. Helsinki.RAvıLA, PAAVO 1959: ErsämordwinischesWörterverzeichnis. SUSA 61: 3. Hel-sinki.RUOPPILA, VEIKKO 1984: Arvoituksellinenpärnã.-Vir. 88 s. 117- 120.SKES = Suomen kielen etymologinensanakirja.ToıvoNEN, Y. H. 1914-22: Wort-Havaintojageschichtliche Streifzüge. - FUF 15s. 66-90. Helsinki.VILPPULA, MATTI 1984: Lisiä lehmuksen,jalavan ja lehmuksen kuoriaineksennimityksiin.-Vir. 88 s. 193-200.ZAıTsEvA, M. I.-MUL1.0NEN, M. I. 1972:Slova'r vepsskogo jazyka. Leningrad.337

Lehmuksen (ja vähän erään kotieläimenkin) nimestä

https://journal.fi/virittaja/article/download/38050/31888

Lehmuksen (ja vähän erään kotieläimenkin) nimestä

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi