Kirja-arvioLaakso, Johanna (toim.): Uralilaiset kansat. Tietoa suomen sukukielistä ja niiden puhujista

Luutonen, Jorma

Finnish

Journal.fi

308 Perustietoa suomen sukukielistä ja -kansoista Uralilaiset kansat. Tietoa suomen suku­kielistä ja niiden puhujista. Toimittanut JOHANNA LAAKSO. Werner Söderström, Juva 1991. 329 s. Uralilaisen kielentutkimuksen johdanto­kurssia pitäessäni olen usein joutunut valittelemaan opiskelijoille sitä, että mi­tään ajantasaista, kirjan laajuista yleis­esitystä suomen sukukielistä ja niitä pu­huvista kansoista ei ole saatavissa suo­men kielellä. Johanna Laakson toimit­tama kymmenen artikkelin kokoelma Uralilaiset kansat näyttää ainakin jossain määrin lieventävän tätä puutetta. Kirjan syntymisen taustalla on sen esipuheen mukaan Suomessa viime ai­koina selvästi kasvamassa ollut kiinnos­tus suomalaisten ns. sukukansoihin. Yk­si syy tähän kiinnostuksen viriämiseen on Euroopassa ja Neuvostoliitossa ta­pahtunut poliittinen kehitys. Se on var­sinkin Neuvostoliitossa asuvien uralilais­ten kansojen piirissä synnyttänyt tarvet­ta ja mahdollisuuden kansallisen identi­teetin pohdintaan. Koska näiden kanso­jen kielet ja kulttuurit ovat uhanalaisia, niille on tärkeää, että mm. suomalaiset ovat heistä kiinnostuneita. Osataksemme suhtautua näiden kansojen pyrkimyksiin oikein tarvitsemme nyt käsiteltävänä olevan kirjan sisältämiä tietoja. Kirjan taustaa voi siis pitää osaksi (kulttuuri)­poliittisena, jopa uudelleen esiin työnty­vään heimoaatteeseen liittyvänä. Kirja asettaa itselleen seuraavia tavoit­teita: Sen on määrä »esittää tiiviissä muodossa olemassa oleviin lähteisiin pohjautuvat perustiedot», kertoa »urali­laisia kieliä puhuvien kansojen nykypäi­västä ja ajankohtaisista ongelmista», ja olla kirja, »josta asiasta kiinnostunut maallikko voisi aloittaa näihin kansoihin tutustumisen». Lisäksi sen tarkoituksena on tehdä selkoa siitä, »mihin ylipäätään perustuvat puheet kielten keskinäisestä sukulaisuudesta». Kirja on siis suunnat­tu ensi sijassa muille kuin kielentutkijoil-le tai kielten opiskelijoille. Se ei pyriolemaan mikään varsinainen uralistiikankäsikirja.Kirjan painopiste on esipuheen mu-kaan uralilaisten kansojen kielen ja kult-tuurin nykyisen tilan ja tulevaisuuden-näkymien kuvauksessa. Näiden kansojenvanha kansankulttuuri ja perinne on tie-toisesti jätetty vähemmälle. Koska unka-rilaisista ja virolaisista on saatavissa tie-toa muutenkin, näiden kansojen kuvauson pyritty supistamaan verraten vähäi-seksi. Suomalaiset ja suomen kieli -myös ulkosuomalaiset - on ymmärret-tävistä syistä jätetty ilman erillistä käsit-telyä.Artikkelien kaksitoista kirjoittajaaovat Helsingin yliopiston suomalais-ugri-laisen laitoksen piiristä. Kirjan esipu-heen mukaan heidän kanssaan oli etukä-teen sovittu vain muutamista artikkelienrakennetta koskevista periaatteista,muuten kirjoittajilla on ollut vapaat kä-det osuutensa laadintaan. Tämä vapauson aiheuttanut sen, että kirjan artikkelitpoikkeavat toisistaan paitsi tyyliltäänmyös eri aihepiirien painotukseltaan jatiedon yleistajuistamisen asteeltaan.Kirjassa on esipuheen jälkeen uralilai-sia kieliä ja niiden historiaa yhteisestikäsittelevä luku (29 s.), jota seuraavateri kieliryhmien tai kielten ja niitä pu-huvien kansojen tarkemmat esittelyt:itämerensuomalaiset (74 s.), saamelaiset(33 s.), mordvalaiset (29 s.), tšeremissit l.marilaiset (17 s.), votjakit I. udmurtit (32s.), syrjäänit l. komit (19 s.), obinugrilai-set (25 s.), unkarilaiset (23 s.) ja samoje-dit (16 s.). Lisäksi kirjassa on kielen-näytteissä käytettyjä erikoismerkkejä se-lostava luku ja hakemisto.Esipuheessa on katsaus eräisiin urali-laisia kieliä ja kansoja käsitteleviin ylei-sesityksiin ja käsikirjoihin. Kirjaluetteloon tehty lähinnä maallikkolukijakuntaapalvelevaksi. Sitä seuraa jakso, joka esit-telee uralilaisten kielten tutkimuksen jaharrastuksen keskeisiä instituutioita:fennougristikongresseja, yliopistoja, tut-kimuslaitoksia, tieteellisiä seuroja.Mikko KoRHosEN kirjoittama lukuKirjallisuutta››Uralin tällä ja tuolla puolen» on selkeä,ajantasainen ja yleistajuinen johdatusuralilaisten kielten menneisyyteen, ny-kyisyyteen ja tulevaisuudennäkymiin.Hän selostaa havainnollisesti esim. kieli-sukulaisuuden olemusta, uralilaistenkielten tunnusomaisia piirteitä ja ››alku-koti››ongelmaa. Valaiseva on myös kat-saus Neuvostoliiton kansallisuuspolitii-kan kehitykseen ja neuvostoliittolaisiinetnografisiin oppeihin.JOHANNA LAAKsoN laatima itämeren-suomalaisten kielten osuus on kirjan laa-jin. Se sisältää itämerensuomalaistenkielten historiaa yhteisesti kuvaavan ala-luvun, jota seuraavat eri kansojen jakielten esittelyt. Virolaisten osuudessa(32 s.) on suhteellisesti laajin osa omis-tettu Viron kulttuurielämän esittelylle.Viron kielestä kuvataan lähinnä suomenpuhujaa kiinnostavia ja huvittavia seik-koja. Kustakin pienemmästä kielestä(karjalasta, vepsästä, inkeroisesta, vat-jasta ja liivistä) otetaan esiin joitakinkielelle tyypillisiä piirteitä. Lisäksi kuva-taan kyseisen kansan historiaa, kulttuu-ria ja nykypäivää. Itämerensuomalaistenkielten käsittelyn laajuus on koko kieli-kuntaa ajatellen suhteetonta, mutta kir-jan suomalaisen lukijakunnan kannaltase varmastikin on tarkoituksenmukaista.JuHANı LEHTı RANNAN ja IRJA SEURU-JÄRvı -KARı N saamelaisia käsittelevässäluvussa kuvataan tarkkaan erilaisetsaamelaisryhmät ja niiden suhteet. Mur-teita (tai pikemminkin kieliä) kuvataanyleisellä tasolla puuttumatta - yhtätekstissä kommentoimatonta taulukkoalukuun ottamatta - kieliopillisen raken-teen yksityiskohtiin. Saamen kielten kie-liopillisia ominaispiirteitä ei kuvata lain-kaan. Saamelaisten yhteiskunnallisenaseman epäkohtien, saamelaisuusliik-keen ja saamelaisten kulttuurin kuvaa-miseen on pantu suuri paino.Mordvalaisten osuus on MERJA SALoNkirjoittama. Tässä tiiviissä ja paikoitel-len ylitsevuotavan runsassisältöisessä ar-tikkelissa käsitellään mordvalaisten his-toriaa, kieltä - myös kielioppia - jakulttuuria suunnilleen yhtä paljon pai-309Kirjallisuuttanottaen. Mielenkiintoinen on Salon esit-tämä tieto, että mordvalaisten (ja mo-nien muiden vähemmistökansallisuuk-sien) sivistämistyötä tehneen N. 1.Ilminskin ajatuksilla olisi mahdollisestiollut vaikutusta Leninin suopeaan asen-teeseen vähemmistökansallisuuksia koh-taan.RAUA BARTi-:NSIN tšeremissejä eli mare-ja käsittelevä osuus kuuluu kirjan sup-peimpiin mutta esittää keskeisimmätasiat marien historiasta, kielestä ja kult-tuurista selkeästi ja havainnollisesti. Kie-lestä on sen historian lisäksi kuvattu lä-hinnä murrejakoa.Pı Rkko SUı HkosEN udmurtteja eli vot-jakkeja kuvaavassa artikkelissa on kieli-opin kuvaus kaikkein yksityiskohtaisim-pia, esim. sekä deklinaatiosta että kon-jugaatiosta on esitetty malliparadigmat.Myös udmurttien asuinalueen maantie-dettä, heidän elinkeinojaan ja väestöönliittyviä lukumäärätietoja on kuvattutarkasti lukuisilla kartoilla, diagrammeil-la ja taulukoilla havainnollistaen.Syrjäänejä eli komeja käsittelevä PAL:-LA KokkosEN artikkeli on alkuosaltaansuppea ja perustietoihin keskittyvä,esim. kielen rakennetta kuvataan noinsivun verran. Artikkelin loppuosassa se-lostetaan hieman laajemmin syrjääniennykyoloja. Mielenkiintoinen on glasnos-tista kertova jakso, johon Kokkonen onreferoinut Kominmaan lehdissä ilmesty-neiden lukijoiden kirjoitusten sisältöä.ULLA-MAIJA KuLostäN obinugrilaisiakansoja, ostjakkeja eli hanteja ja vogule-ja eli manseja käsittelevä osuus on kaik-kein eniten kieleen painottuva (14 sivua25:stä on kielen kuvausta). Kulonen onottanut tehtäväkseen selostaa sekä näi-den kielten lukuisten, paljon toisistaaneroavien murteiden suhteita että ostjakinja vogulin kirjakieltä. Havainnollisestaesitystavasta huolimatta tämä kieliainek-sen runsaus tekee artikkelista kirjan ras-kaimman. Obinugrilaisten kansojen his-torian kuvauksessa hypätään näidenkansojen nykyisille asuinpaikoilleen aset-tumisesta suoraan nykyajan ongelmienkuvaamiseen.310Unkarilaisten osuuden ovat kirjoitta-neet MARTA CsEPREoı ja IRENE Wı cH-MANN. Se on ainoa artikkeli, josta lähestäysin puuttuu kirjan esipuheen lupaamaajankohtaisten ongelmien painotus. Un-karin kirjakielen peruspiirteitä seloste-taan muutamalla sivulla. Vanhat unkari-laiset heimot ja heidän kulttuurinsa ku-vataan mutta ei unkarin murteita. Muuosa artikkelista sisältää Unkarin maan-tieteen, historian ja kulttuurin suppeanesittelyn.Mikko KoRHosEN ja ULLA-MAIJA Ku-LosEN samojedeja käsittelevä artikkeli onsuhteellisen kielipainotteinen. Suurim-man samojedikielen nenetsin kieliopinpääpiirteet on kuvattu, ja esitystä ha-vainnollistavat esimerkkiparadigmat.Edellä esitetyistä kirjan artikkelienpainotuseroista voi havaita, että mones-sa suhteessa kokoelma on kirjava. Toi-saalta voi todeta, että kaikkein perusta-vanlaatuisimmat tiedot kaikista kansois-ta ja kielistä ovat kirjasta löydettävissä.Saattaapa monesta lukijasta tyylien jakorostusten moninaisuus tuntua virkis-tävältä. Sellaisessa tapauksessa, jossa erikirjoittajat selostavat samaa asiaa eripainotuksin ja hieman erilaisia nimityk-siä käyttäen, epäyhtenäisyys on kuiten-kin lukijaa hämmentävää. Tällainen asiaon Volgan alueen kansojen mordvalais-ten, marien ja udmurttien, paljon yhtei-siä tapahtumia sisältävä historia, jokaesitetään kolmena toisistaan hiemanpoikkeavana versiona.Jostakin syystä yhdessäkään artikke-lissa ei selosteta kuvatun kansan rotu-piirteitä. Monesta lukijasta olisi epäile-mättä mielenkiintoista tietää, miltä su-kukansojemme edustajat näyttävät. Kir-jassa ei myöskään ole valokuvaliitettä,joka tässä mielessä tyydyttäisi lukijanuteliaisuutta.Seuraavassa muutamia silmiini sattu-neita epäselvyyksiä, virheitä tai ristirii-taisuuksia: Lukijalle ei välttämättä oleselvää, mitä kieliopillista muotoa sivulla56 esiintyvä nimitys livvíköi edustaa:saman voi sanoa seuraavista: s. 68 füdi-ríikadja s. 116 Iiivlist. Sivulta 170 alkaenkäytettyjä ersää ja mokšaa tarkoittavialyhenteitä E ja M ei ole missään erikseenselitetty. Sivulla 173 esitetty väite, ettäkaikki mordvan sanakirjat on myytyloppuun jo vuosikymmeniä sitten, onliioitteleva: suppeista kouluja vartentehdyistä sanakirjoista, ortografisesta jasynonyymisanakirjasta on 1970- ja 1980-luvuilla tehtyjä painoksia. Sivulla 185 onBaškiria hyvin näkyvällä paikalla paino-virheen takia vääntynyt Tsaškiriaksi. Si-vulla 199 on marilaisen runoilijan nimiV. Kolumb virheellisesti muodossa V.Kolumbin. Sivulla 220 esitetty väite, ettäudmurtinkielistä kirjallisuutta olisi Stali-nin kauden jälkeen ilmestynyt tasaisesti,on ristiriidassa Seppo Lallukan väitös-kirjassaan esittämien tietojen kanssa.Lallukan mukaan votjakin kielellä vuo-sittain julkaistujen kirjojen määrä onvuodesta 1956 vuoteen 1985 laskenut lä-hes puoleen (ks. Lallukka 1990, 191).Sivun 230 tieto, että Udmurtiassa olisikaikki perusopinnot periaatteessa mah-dollista suorittaa udmurtin kielellä, onniin ikään ristiriidassa Lallukan tietojenkanssa. Hänen mukaansa parhaimmas-sakin tapauksessa udmurtinkielistä ope-tusta on vain kolmena ensimmäisenäkouluvuotena, sen jälkeen opetuskieli onvenäjä. (Ks. Lallukka 1990, 186-189.)Sivulla 251 komilaisesta lehdistöstä lai-nattuna esitetty väite, että Komin poh-joisosassa sijaitsevassa rangaistussiirto-lassa on mahdollisesti noin miljoonavankia, olisi vaatinut muunkin kommen-tin kuin pelkän kysymysmerkin.Kirjan heikoin osa on sen lopussaoleva hakemisto, joka on epäjolı don-mukainen ja puutteellinen. Siitä on jätet-ty pois lähes kaikki maantieteelliset japaikannimet. Ilmeisesti vahingossa ovatjääneet seuraavat: Kihnu, Kuurinmaa,Käkisalmi, Liivinmaa, Pannonia ja Per-ma. Henkilönnimet ovat mukana melkojärjestelmällisesti, mutta esim. mordva-laisten historiaa käsittelevässä jaksossaesiintyviä mordvalaisten ruhtinaidenPurgazin ja Purešin nimiä ei löydy. Sensijaan samassa kohdassa kirjaa mainittuBagdadin kalifin valtuuskunnan sihteeriKirjallisuuttalbn Fadlan on tunnollisesti otettu mu-kaan. Aikakauslehtien nimistä esim. vi-rolaisten Looming ja Neuvosto-Karjalas-sa ilmestynyt Punalippu ovat mukanamutta eivät ersäläisten Satko tai syrjää-nien Vojvyv kodiuv.Hakemistosta saa sen vaikutelman, et-tä sen pohja on laadittu mekaanisestisanastamalla kirjan teksti. Tällainenmenettely kätkee omat sudenkuoppansa.Seuraavassa muutamia esimerkkejä: Ha-kusanan ››kansanrunous›› kohdalla onviittaukset kaikkiin muihin kansoihinpaitsi mareihin ja saamelaisiin. Tämäilmeisestikin sen tähden, että näidenkahden kansan kansanrunoutta selosta-vissa kohdissa (s. 151 ja 190) ei esiinnysanaa kansanrunous. Hakusanan ››kirja-kielet» kohdalta puuttuu viittaus unka-riin, vaikka koko unkarin kielen osuuskäsittelee nimenomaan kirjakieltä. Ha-kusanojen ››teatteri›› ja ››näytelmäkirjalli-suus» kohdalta ei löydy viittauksia obin-ugrilaisten ja unkarilaisten kansanomai-seen näytelmäperinteeseen (s. 274 ja293). Monia mielestäni keskeisiä käsittei-tä on jäänyt hakemistosta pois, esim.arkeologia, eepos, murre, uskonto.Kirjan viimeistelyssä on paljon toivo-misen varaa. Sisällysluettelon otsikko››Permiläiset kielet: Pirkko Suihkonen:Udmurtit eli votjakit›› ei ole logiikaltaankovinkaan läpinäkyvä. Melkoisen levä-peräistä on se, että toimittaja on päästä-nyt sormiensa läpi sellaisia ilmauksiakuin ››tänä syksynä» (s. 140), ››viimevuoden puolella» (s. 182) ja ››tänä vuon-na›› (s. 289). Kirjan graafisessa puolessaon myös parantamisen varaa. Esim. sel-laista karttaa, josta näkyisivät yhtä ai-kaa kaikkien kansojen asuinalueet, eikirjasta löydy. Asuma-alueita kuvates-saan kirjoittajat viittaavat tuon tuosta-kin sellaisiin maantieteellisiin nimiin, joi-ta ei löydy artikkeleihin liitetyistä kar-toista. Sivulla 146 Saamenmaan lippuakuvataan tavalla, joka edellyttäisi oheenliitettyä kuvaa. Kutakin kansaa ja kieltäkuvaavan jakson alkuun sijoitettujen,keskeisiä tietoja tiivistetysti sisältävien››laatikoiden›› toivoisi olevan sisällöltään311Kirjallisuutta täysin verrannollisia. Erityisen paljon poikkeavat muista obinugrilaisten ja samojedien · artikkeleihin liitetyt tiivis­telmät, joissa on selitetty myös kansan nimen etymologia. Pitäisin kirjan ulkoasua sinänsä tyy­likkäänä, mutta toisaalta on sanottava, että lukija tarvitsee hieman kekseliäi­syyttä löytääkseen aivan kannen yläreu­naan sijoitetun, suhteellisen pienellä kir­jainlajilla painetun kirjan nimen. Lopuksi voin todeta, että Uralilaiset kansat täyttää melko hyvin ne tavoitteet, joita se itselleen asettaa. Se on ajan ta­salla oleva, suureksi osaksi yleistajuinen johdatus uralilaisten kielten ja niitä pu­huvien kansojen maailmaan. Toisaalta en voi tässä yhteydessä olla esittämättä toivetta, että vihdoinkin luotaisiin myös varsinainen suomenkielinen uralistiikan oppikirja. Monet tässä arvostelussa käsi­tellyn kirjan artikkelit kävisivät sopivasti uudelleen muokattuina sellaisen oppikir­jan aineksiksi. LÄHTEET LALLUKKA, SEPPO 1990: The East Finnic Minorities in the Soviet Union. An Appraisal of the Erosive Trends. -Suomalaisen Tiedeakatemian toimi­tuksia. Sarja B, nide 252. Helsinki. JORMA LUUTO E 312 

Perustietoa suomen sukukielistä ja -kansoista

https://journal.fi/virittaja/article/download/38464/31342

Perustietoa suomen sukukielistä ja -kansoista

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi