Kirja-arvioIisa, Katariina & Kankaanpää, Salli & Piehl, Aino: Tekstintekijän käsikirj

Hienonen, Mirja

Finnish

Journal.fi

305avaimet).Kirjan tekijät mainitsevat esipuheessa,että he kuvaavat kirjassa vain niitä muoto-ja, jotka ovat erilaisia kirjoitetussa ja puhu-tussa kielessä. Kuitenkin esimerkiksi puhe-kielen astevaihtelu esitellään, vaikka seeroaa kirjakielen astevaihtelusta vain jois-sakin ht- ja ts-yhtymän sisältävissä sanois-sa (esim. lähen, kattoo). Nämä erot olisi voi-nut hyvin esitellä toisaalla, d:n kadon ja ts> tt -muutoksen yhteydessä. Myöskäänpuhekielen eri verbityypit eivät poikkeataivutukseltaan kirjakielen taivutuksestasiinä määrin, että ne kaikki olisi käytäväläpi, vaan eroihin liittyvät ilmiöt, kutenpassiivin käyttö monikon 1. persoonassa,tulevat esitellyiksi jo muualla. Sama koskeenominien monikon muodostusta. Tiiviste-tympää esitystapaa olisin kaivannut mo-neen kohtaan: esimerkiksi persoonaprono-mineja ja niiden taivutusta käsitellään ha-jallaan eri paikoissa, samoin passiivin muo-dostusta ja käyttöä.Kirjan rakennetta olisi mahdollisestiparantanut se, että eri ilmiöiden käsittelyolisi ollut keskitetympää. Lopun kielioppi-osuus, jota lukijat käyttänevät eräänlaisenahakuluettelona, olisi voinut olla perusteel-lisempi. Nyt tärkeätkin asiat, esimerkiksipassiivin muodostus ja käyttö, sivuutetaantässä osuudessa kepeästi verrattuna niidenesittelyyn tekstikappaleiden yhteydessä.Kato hei ei ole nopeasti läpikäytävä op-pikirja, niin paljon siinä riittää asiaa. Kui-tenkin se soveltuu mainiosti opetuksen apu-välineeksi ja itseopiskeluunkin, mikäli suo-menoppija vain on tarpeeksi pitkällä opin-noissaan. Sitä voi käyttää aivan hyvin Hel-singin ulkopuolellakin, sillä suuri osa esiintulevista piirteistä on tuttuja myös muuallaSuomessa. Hedelmällistä on myös vertail-la Helsingin puhekieltä omalla paikkakun-nalla puhuttuun suomeen. Eri kielimuoto-jen tunteminen on kielitaitoa sekin.MARJA-TERTTU STORHAMMARJyväskylän yliopisto, Suomen kielen laitos,PL 35, 40351 JyväskyläSähköposti: storhamm@cc.jyu.fiLÄHDEMIELIKÄINEN , AILA  1986: Nykysuomenmurtuvat murrerajat. – Kielikello 2/1986 s. 12–17.TEE TEKSTISTÄSI IHMISEN KOKOINENKatariina Iisa, Salli Kankaanpää & Aino Piehl Tekstintekijän käsikirja. Yrityskirjat Oy,Espoo 1997. 451 s. ISBN 952-9660-11-1.ekstintekijän käsikirja on suunnattutyöelämän edustajille, mikä näkyymyös esimerkkien sisällössä. Kirjassa ko-rostetaan lukijan asemaa: on kirjoitettavalukijan kannalta tarkoituksenmukaista teks-tiä. Kuitenkin kohderyhmän kannalta tun-tuu oudolta sivun 109 toteamus, että työelä-mässäkin lukijat ovat yleensä kiireisiä.Kaikkia tekstejä ei tietenkään ole tarkoitettutyöelämän edustajille, vaan päätöksiä yms.T kirjoitetaan usein myös yksityisille ihmisil-le. Kaiken kaikkiaan kirjasta välittyy ohje:»Tee tekstistäsi ihmisen kokoinen» (s. 181).Kirjan käyttökelpoisuutta sekä lisäävätettä rasittavat jatkuvat viittaukset kirjanmuille sivuille. Tästä on tietenkin se etu, ettäsamoja tai samantapaisia esimerkkejä eitarvitse toistaa, mutta lukija saattaa hermos-tua jatkuvaan plaraamiseen. Kirjaan otetutesimerkit ovat osuvia ja havainnollistavatvirittäjä 2/1998306hyvin käsiteltävää asiaa. Esimerkkeihinolisin kuitenkin kaivannut lähdeviitteitä;pelkkä HS tai Valitut Palat ilman ajankoh-taa tuntuu vajaalta.Erityinen tunnustus on annettava monil-le kehyksiin sijoitetuille luettelomaisilletiivistyksille. Suosikikseni tuli sivun 100luettelo »Miten aihepiiristä toiseen ede-tään?» ja sen syventäminen seuraavilla si-vuilla. Toinen mielestäni ansiokas kohtakertoo havainnollistamiskeinoista (s. 181–217). Siinä melkein rautalangasta vääntäenselitetään havainnollistamisen teoriaa ja —mikä parasta — myös konkretiaa.Muuan pieni yksityiskohta jäi vaivaa-maan. Kirjassa näet korostetaan, että tiedonpitäisi olla tasaisesti jakautunut virkkeen erilauseisiin (s. 161). Myöhemmin (s. 291)kuitenkin todetaan, että yksi kirjoittamisenperusasioista on, että pääasiat ovat päälau-seissa ja sivuasiat sivulauseissa. Olin luul-lut, että tämä »ohje» on aikansa elänyt.Kirja on osin epätasainen: jotkin kohdaton kirjoitettu huolellisesti, joistakin kohdis-ta näkyy kiire. Esimerkkinä vaikeaselkoi-suudesta (ja kiireestä?) mainittakoon sivun20 mielikuvakartta. Ellei kartan ideasta tie-täisi mitään ennen tämän kartan näkemis-tä, tuskin siitä tietäisi paljon sen jälkeen-kään. Kartassa eri asioiden väliset suhteetvaikuttavat käsittämättömiltä.Esimerkkinä asiaan paneutumattomuu-desta on myös luku »Miten suhtautua mal-leihin?». Kun on kysymys työelämän edus-tajille suunnatusta kirjasta (kustantajakin onYrityskirjat Oy), olisi odottanut perusteel-lisempaa selvitystä asiakirjastandardista,jota sentään yritysmaailmassa ainakin tois-taiseksi enemmän tai vähemmän käytetään.Malleja koskevaa osuutta lukiessani sainsen käsityksen, ettei malleihin pidä suhtau-tua kovin vakavasti, pikemminkin luovas-ti. Tekijöiden asennetta malleihin kuvanneesivun 408 toteamus: »Sivujen 410 ja 411tarjousmallit on aseteltu suurin piirteinasiakirjastandardin mukaisesti, mutta suo-sittelemme tutustumista itse standardeihin– – ». Standardeista mainitaan, että ne ovatSFS 2485 ja SFS 2487. Olisiko kokonaisuuskärsinyt, jos asiakirjastandardi olisi selitettyhiukan yksityiskohtaisemmin, samoin senkeskeimmät käyttömahdollisuudet, ja jos(kriittistä) suhtautumista malleihin olisihiukan supistettu?Tekstintekijän käsikirjassa on huolelli-sesti laadittu asiahakemisto. Tuttujen asioi-den lisäksi siinä on hakusanana esimerkik-si kiinnostavan kuuloinen kainaloteksti.Mitä se oikein tarkoittaa? Olisin kaivannutesimerkin sivun 77 luonnehdinnan lisäksi.Mutta jos asiahakemisto onkin huolellisestilaadittu, yhtä huolettomasti on laadittu kir-jallisuusluettelo ja kirjallisuusviitteet: luet-teloa ei ole lainkaan ja viitteet ovat satun-naisia ja vajaita. Sivulla 16 viitataan kirjoit-tamisen tutkijoihin, parissa kohtaa Kauppi-sen ja Laurisen Tekstioppiin ja sivulla 279amerikkalaiseen kielentutkijaan H. P. Gri-ceen. Olisi ollut mukava tietää kirjallisuus-luettelon kautta, mikä kirjoittajien teoria-pohja on ollut.Parhaimmillaan Tekstintekijän käsikir-ja on havainnollistaessaan esimerkkienavulla kielen koukeroita. Kielen ja sen käy-tön tarkkailu on nimittäin hauskaa, kutenkirjoittajatkin toteavat esipuheessaan. Käy-tännön asiatekstien opettajana sain kirjastapaljon virikkeitä, joilla on käyttöä opetuk-sessa, samoin tietenkin itse tekstien tuotta-misessa.MIRJA HIENONENHiekkaharjuntie 8 C 25, 01300 Vantaa

Tee tekstistäsi ihmisen kokoinen

https://journal.fi/virittaja/article/download/39075/56808

Tee tekstistäsi ihmisen kokoinen

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi