Kirja-arvioLepäsmaa, Anna-Liisa & Lieko, Anneli & Silfverberg, Leena: Miten sanoja johdetaa

Koivisto, Vesa

Finnish

Journal.fi

le kohdin kirjaa, missä Lass puolustaa ge-neeristä he-pronominin käyttöään, hän on_ tahallaanko'? _ sijoittanut juuri sellai-sen ns. seksistisen esimerkkilauseen, jol-laisten juurimiseen lingvistiikan oppikir-joista on viime aikoina alettu kiinnittäähuomiota ainakin Amerikassa). Tämä per-soonallinen väri, useaan otteeseen toistuvat››minun mielestäni parempi» -tyyliset il-maukset ja kielihistoriallisen selittämisen››mytologista›› luonnetta korostavat kieliku-vat ovat oudossa kontrastissa kirjoittajankuivahkon >>positivististen>> näkemystenkanssa. Lukija jää miettimään, olisiko vie-lä mielekästä yrittää etsiä tämän kaiken ta-kaa jotain syvällisempää, metateoreettistanäkökulmaa, jonka kautta kielentutkimuk-sen eri aspektit paremmin aukeaisivat. Mitäoikeastaan tutkitaan, kun tutkitaan kieltä?Ajatuksia herättävä kirja. IJOHANNA LAAKSOSuomalais-ugrilainen laitos, PL 25 (Fran-zeninkatu 13), 00014 Helsingin yliopistoSähköposti: johanna.laakso@lıelsinki.fijOHTO-OPPIA SUOMENOPPIJOILLEjA MUILLEKINAnna-Liisa Lepäsmaa,Anneli Lieko 8: Leena Silfverberg Miten sonojo johdetaan.Suomen kielen johto-oppia. Finn Lectura, Helsinki [I996]. 207 s. ISBN 95 | -792-006-7.oppikirja ››Miten sanoja johdetaan»tarjoaa yleiskuvan suomen johto-opista. Kirja on tarkoitettu varsinkin suo-men opetukseen toisena ja vieraana kiele-nä, mikä näkyy sen kuvausratkaisuissa, esi-tystavassa ja käytetyssä terrnistössä. Suo-men derivaation käsittely jakautuu kirjassakolmia nominien, verbien ja partikkelienjohtoon. Nomininjohtirnet jaetaan edelleensubstantiivin- ja adjektiivinjohtimiin, mikähyvin pitkälle onnistuukin. Adjektiivijoh-doksina käsitellään myös partisiipit sekäkomparatiivi ja superlatiivi.Johdostyypit käydään johtimittain läpi,ja kustakin tyypistä esitellään merkitystä,kantasanoja ja -vartaloita, produktiivisuut-ta ja taivutusta. Epäproduktiivisimmat joh-dostyypit käsitellään vain luettelomaisesti,ja joitakin harvinaisempia tyyppejä jää ko-konaan mainitsemattakin, kuten esimerkik-si substantiivinjohtimet -i (anti, paisti). -Ue(pentue, saattue) ja -0 (jäno', koto). Esimer-kistöä eri tapaustyypeistä esitetään yleen-sä riittävästi. Aina ei kuitenkaan saa selvääkuvaa siitä, mitkä ovat johdostyypin keskei-siä käyttötapoja, mitkä taas harvinaisempia.Näkökulma kirjassa on kielenpuhujan,tässä tapauksessa -oppijan, joka muodostaajohdoksia ››tässä ja nyt›>. Johtimet esitelläänelementteinä, joita liitetään sanoihin ja joil-la johdostyypin produktiivisuudesta riip-puen joko >›tehdään (muodostetaan, saa-daan)›› tai ››on tehty (muodostettu, johdet-tu)›› johdoksia. Tällainen johdosten oma-kohtaiseen tuottamiseen perustuva tai sel-laista jäljittelevä kuvaustapa on opetukses-sa varmaankin havainnollinen ja käyttökel-poinen. Kaikkiin tapauksiin prosessikuvausei kuitenkaan istu yhtä hyvin kuin toisiin.Johdosten analyysissa on keskeisessäasemassa kantasana, niin sen merkitys kuinfonologinen ja morfologinen rakennekin.Kirjassa sovelletaan kantasanan vartalo-tyyppien kuvaukseen lekseemin sanakirja-l>viRıTTÄıÄ 4/1998muodon (eikä vokaalivartalon) loppuään-teistöön perustuvaa jakoa. Varsinkin verbi-tyyppien jaossa on haittana, ettei se luokit-tele verbejä vartalon loppuvokaalin mu-kaan: kantasanan vartalovokaali toimii kui-tenkin useissa johdostyypeissä distinktiivi-senä muuttujana.Johto-opin kuvauksen vakiohaasteitaovat produktiivisuuden ja leksikaalistumi-sen käsitteet. Produktiivisuutta kuvataankirjassa asteikolla ››(hyvin) produktiivi -jonkin verran/lievästi/ei kovin produktiivi_- epäproduktiivi». Produktiivisuuden jafrekvenssin vastaamattomuus tuodaan ai-heellisesti esiin, mutta produktiivisuusastei-den määritysperusteet jäävät paljolti va-laisematta.Johdostyypeittäisiä leksikaalistumiaesitetään tekstissä pitkin matkaa. Leksikaa-listumisen käsittelyssä ei kuitenkaan tehdäeroa sen välillä, onko jonkin sanan leksikaa-listuneisuus historiallisen kehityksen tulos-ta vai onko sana saanut johdostyyppinsäjäsenten enemmistöstä poikkeavan tai muu-ten erikoistuneen merkityksensä jo suoraansyntyessään (esim. s. 27 taulukko, haulik-ko, otsikko).››Miten sanoja johdetaan» on luotetta-va apuväline kieltämme oppivalle, muttasiitä hyötyy myös opettaja tai muu suomenjohto-opista tietoa tarvitseva. Kirja sisältäävaltavan määrän asiaa tiiviissä ja johdon-mukaisesti jäsennellyssä muodossa. Siinäon myös runsaasti harjoituksia ratkaisui-neen sekä käsitesanasto ja kirjallisuusluet-telo. IVESA KOIVISTOSähköposti: vesa.koivisto@domlang.fiKAKSI KOKOOMATEOSTA LAPSENKIELEN ESI-jAVARHAISMORFOLOGIASTAStudies in pre- ond protomorphoiogy. Edited by Wolfgang U. Dressler with the production as-sistance of RalfVollrnann. Österreichische Akademie derWissenschaften, Philosophisch-his-torische Klasse, Sitzungsberichte, 644. Band.\/eröffent|ichungen der Kommission für Linguis-tik und Kommunikationsforschung 26.\/er|ag der Österreichischen Akademie derWissen-schaften,V\/ien |997. |8O s. ISBN 3-700I-2654-9.Pre- and protomorphology in language ocquisition.Toim. Katarzyna Dziubalska-Kolaczyk. Pa-pers and studies in contrastive linguistics 33.Adann Mickiewicz University, Poznan |997. |7|s. ISBN 83-86969-20-2.woLFGANG DREssLERıN koordinoi-man lapsenkielen esi- ja varhais-morfologian kansainvälisen tutkimushank-keen lähtökohtana on keskittyä lapsenkie-len aivan varhaisimpiin vaiheisiin ja laajen-taa kansainvälisen lapsenkielen tutkimuk-sen näkökulmaa muihinkin kieliin kuinVlRlTTÄIÄ 4/1998englantiin; kumpikin tavoite poikkeaa tut-kimuksen tähänastisesta valtavirrasta.Dresslerin toimittama teos ››Studies in pre-and protomorphology» sisältää projektinkäynnistysvaiheessa vuonna 1995 pidetty-jen esitelmien viimeisteltyjä versioita. Teoskeskittyy kolmeen teemaan: kieliopin ul-

Johto-oppia suomenoppijoille ja muillekin

https://journal.fi/virittaja/article/download/39122/30218

Johto-oppia suomenoppijoille ja muillekin

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi