Kirja-arvioLänsimäki, Maija ym. (toim.): Bibliographia Studiorum Uralicorum 1917-1987. III. Kielitied

Luutonen, Jorma

Finnish

Journal.fi

Kirjallisuuttajolloin Agricolan teosten suomennosteks-tejä pidettiin Agricolan yksin kääntäminä.Mutta Vanhan testamentin summaarioi-den kääntäjänä Heininen selvästi pitää vainMikael Agricolaa. Mahdolliset suomentaja-kumppanit on häivytetty taustaan myös sil-loin, kun Heininen puhuu Vanhan testa-mentin kirjojen käännöksistä. Kun Agri-colan l550-luvulla julkaisemien Vanhantestamentin suomennosten kieli poikkeaamerkittävästi Uuden testamentin kielestä jasen jälkipuoliskon kieli puolestaan evanke-liumien kielestä, herää epäily, että Agrico-lan kumppaneiden osuus voi olla joissakinkäännösteksteissä suurempi, joissakin vä-häisempi ellei olematon. Mutta missä? On-gelmavyyhdin selviämistä saattaa nyt osal-taan helpottaa tämä Heinisen julkaisu. Täl-laisia tutkimuksia sopivasti hyödyntämällävoidaan ehkä paljastaa syitä Agricolan teos-ten kielen vaihteluun. Vaikkei palapelin ar-voitus ratkeakaan, kasvaa vannojen palas-ten suhteellinen osuus.Kun toiset summaariot on käännetty la-tinasta ja toiset saksasta, on myös vanhankirjasuomen syntaksin ja sanaston tutki-joille tässä tarjolla hyvää vertailuaineistoa.Suomennoksissa ilmenevät lähdetekstin la-vennukset ja tiivistykset ovat niin ikäänkiintoisia.Pieni kommentti sivulle 121, missä Hei-ninen käsittelee Agricolan luomukseksi us-komaansa sanaa wastaluku. Se esiintyy Joe-lin 1. luvun summaariossa saksalaisen teks-tin suomennoksessa: da ein Jar nach demandern ein newe Plage komet - -. Käännös:cussa woosi wodhelta, wastaluku waiua ta-pactu - -. Agricolan tekstin wastaluku-sa-nassa täytyy olla jokin korjaamatta jäänytkirjoitus- tai painovirhe. Yhdyssana wasta-luku on tässä tekstiyhteydessä käsittämätönja Agricolan kielessä muutenkin mahdoton.Hänen aikansa kielessä vasta-alkuinenyhdyssana on usein vast-alkuinen, esimer-kiksi UT 639 (Hepr. 6) ››Jos he poislangeu-at (ia wastudhest itze heillens sen lumalanPoian ristinnaulitzeuat, ia pilcana piteuet)ette ne pidheis wastalgusta wdhistettamanParanoxeen››. Tämä wast/algusta merkitseesuunnilleen `toistamiseen, toistuvastf, mikä504sopii hyvin Joelin summaarioonkin. Wasta-luku-sanan asemesta olisi kai pitänyt ollawast/alkuun tjs.Esitän lopuksi luettelon suomenkielisissäsummaarioissa huomaamistani sitaattivir-heistä: s. 29 (Jes. 8): nuctele ne Vskottomathenen Canssans seas; s. 31 (Jes. 29) Elleite tadho; s. 37 (Jes. 56) Seurakundan; s. 46(Jer. 20) me ylenannetam (loppu-mzää onturha pitää painovirheenä); s. 65 (Aam. 2)Rahan ia Hywyden; s. 68 (Aam. 5) Iumalasääsi Palueluxens; Ahneudhen cautta; s. 69(Aam. 6) hauaitzemata; s. 73 (Ob.) Muca-laisten; s. 78 (Miika 1) Torusarna; s. 83(Miika 6) On sangen ialo; poluia notkista,Päät callista; s. 87 (Nah. 3) caiketin; s. 88(Hab. 1) raskautit; s. 89 (Hab. 2) hen lupa-pi; s. 91 (Hab. 4) sen Fangiuxen; s. 103(Sak. ll) peningı jn; lwttailda; s. 107 (Sak.14) Oliun Meeste; vscossa (Profeetat-kirjas-sa vain tässä czllisenä, muuten aina vsko).Simo Heinisen tutkimus on erittäin huo-lellista. Hänellä on myös hyviä apulaisia.Taulukot ovat selkeitä, viittaukset lähteisiintarkkoja ja hyödyllisiä, niin kuin hänelläaina. Ei ihme, että vanhan kirjasuomentutkijat luottavat Heinisen tekstiin ja sentaustatyöhön. Toivottavasti hänkin vähitel-len saa takaisin uskonsa siihen, etteivät hu-manistit ole kokonaan unohtaneet Agrico-lan kielen tutkimusta.SlLVA KIURUUralilaisen kielentutkimuksenbibliografiaBibliographia Studiorum Uralicorum 1917-1987. Uralistiikan tutkimuksen bibliografia.Bibliography on Uralíc Studies. 111. Kieli-tiede. Linguístics. Toimituskunta MAIJALÅNsı MÄKı (päätoim), MAı REAHo, ARNEHEDMAN, ANNA-Lıı sAKmsrı ANssoN-SEP-PÄLÅ ja PIRKKO KUUTTI. Suomalaisen Kir-jallisuuden Seuran toimituksia 494. Helsin-ki 1991. 728 s. ISBN 951-717-665-1.Alun perin Suomen Akatemian ja Neuvos-toliiton tiedeakatemian yhteishankkeenatuotetun uralistiikan bibliografian kolmasosa kattaa kielitieteen. Tässä arvostelussakäsiteltävä teos sisältää luettelon suomalais-ten tutkijoiden julkaisuista ajalta 1917-1987. Entisen Neuvostoliiton alueen tutki-joiden tuotannon esittelevä sisarteos ilmes-tyy Kotimaisten kielten tutkimuskeskukses-ta saamieni tietojen mukaan lähiaikoina.Bibliografi a on käytettävissä kahdessamuodossa, Uralica-tietokantana ja painet-tuina kirjoina. Kotimaisten kielten tutki-muskeskuksen ylläpitämiin tietokantoihintallennetaan tietoja myös ennen vuotta 1917ja vuoden 1988 jälkeen julkaistusta kirjal-lisuudesta.Tällaista kirjaa arvostellessaan joutuueräiden tavallisuudesta poikkeavien ongel-mien eteen. On näet selvää, että tietokantaon jatkuvan täydennettävyytensä ja käyttön-sä monipuolisuuden suhteen periaatteessaensisijainen painettuun bibliograflaan näh-den. Käsillä oleva kirja on osa tietokantaapaperille painetussa - ja siten muuttumatto-massa - käyttömahdollisuuksiltaan tieto-kantaan nähden jäykähkössä muodossa.Kirjan arvokas ja huoliteltu ulkoasu antaaaiheen edellyttää siltä esim. sellaista vii-meistelyn astetta, jota ei ole mielekästä vaa-tia tietokoneen näytössä aivan eri tavoinkäyttäjän havaintopiiriin tulevalta materiaa-lilta. Arvostelen tietenkin käsillä olevaateosta ensi sijassa painotuotteena, mutta py-rin monessa kohdin ottamaan huomioonsekä kirja- että tietokantamuodon edellyttä-mät näkökannat.Bibliografı asisältää esipuheen suomeksija englanniksi, n. 10 000 kirjallisuusviitettä,henkilöhakemiston, suomen- ja englannin-kielisen asiahakemiston, paikannimihake-miston ja emojulkaisujen luettelon. Kirjal-lisuusviitteisiin on otettu mukaan kaikkimääräaikana julkaistu tieteellisesti merkittä-vä aineisto, ei kuitenkaan esim. varsinaisiakoulukirjoja, tietosanakirja-artikkeleita, pai-namattomia opinnäytteitä tai muita käsikir-joituksia. Mukana on myös jonkin verranarvosteluja, jotka luetellaan niissä käsitel-tyyn teokseen liittyvän viitteen jäljessä. Kir-Kirjallisuuttajallisuusviitteet on yleistä uralistiikkaa lu-kuun ottamatta ensin luokiteltu laajoihinmaantieteellisiin ryhmiin (Itämeren-Fenno-skandian alue, Volgan-Uralin alue, Länsi-Siperian alue, Pannonian alue), jotkajakaantuvat kieliryhmiin ja yksittäisiinkieliin. Kunkin kielen kohdalla viitteidenalaluokat ovat yleensä: yleistä; fonetiikka jafonologia; morfologia; syntaksi; onomas-tiikka; leksikologia; kielennäytteet; leksiko-grafla; kielenhuolto ja kielipolitiikka. Yleis-tä uralistiikkaa käsittelevien nimikkeidenalaryhmät ovat: bibliografiat; personalia;kongressit ja symposiumit; tieteelliset lai-tokset, seurat, arkistot; tutkimushistoria jametodit; uralilainen kielikunta.Esipuheessa on toimitusperiaatteiden, ra-jausten ja muun sen kaltaisen tiedon lisäksilyhyt suomen ja sen sukukielten tutkimuk-sen historiikki, joka painottuu bibliografiankäsittämää ajanjaksoa edeltävään aikaan.Teoksen käyttäjälle olisi varmaankin ollutenemmän hyötyä tarkemmista aikaväliä1917-1987 koskevista tiedoista. Tosin tätäpuutetta jossain määrin korvaa uralistiikanalaan kuuluvaa julkaisutoimintaa kyseisenäaikana kuvaava alaluku. Aineiston rajaus onpitkälti rajallisten resurssien järkevän koh-dentamisen keino. Se on yleensä tehty bib-liograflassa mielekkäästi. Itse jäin kuitenkinkaipaamaan ainakin yhtä pois jätettyä jul-kaisuryhmää, nimittäin laajoja ensyklope-dia-artikkeleita, joita on esim. Turun yli-opistossa toisinaan käytetty tutkintovaati-musten kirjallisuusosissa.Eri kieliryhmiin ja kieliin liittyvienkirjallisuusviitteiden määrät antavat mah-dollisuuden tehdä karkeita havaintoja suo-malaisten tutkijoiden mielenkiinnon suun-tautumisesta: uralilainen kielikunta (yleisestinäitä kieliä käsittelevät) 316, itämeren-suomalais-saamelaiset kielet (yl.) 32, itä-merensuomalaiset kielet (yl.) 253, suomenkieli 6 947, viron kieli 133, karjalan kieli jalyydi 234, vepsän kieli 71, inkeroismurteet20, liivi 48, vatja 30, saame 247, mordva49, mari 76, permiläiset kielet (yl.) 12,komi 36, udmurtti 4 [l], ugrilaiset kielet(yl.) 6, obinugrilaiset kielet (yl.) 9, mansi53, hanti 24, unkari 51 [!], samojedikielet505Kirjallisuutta(yl.) 46, nenetsi 18, selkuppi 5, kamassi 2.Bibliografioiden luettelossa toiset teokseton aakkostettu toimittajan, toiset teoksen ni-men mukaan, vaikka tekijyydellä ja toimit-tajuudella ei tämänkaltaisissa lähteissä voiyleensä olla mitään asiallista eroa. Elämä-kertaosasto (Personalia) on luontevasti ryh-mitelty kohteena olevien tutkijoiden mu-kaan, joiden nimet ovat väliotsikkoina. Näi-tä on kuitenkin vaikea havaita muusta teks-tistä poikkeamattoman pienen kirjasinlajintakia.Yleisluonteisen nimen sisältävien etymo-logisten artikkelien (esim. EtymologischeBeiträge) yhteydessä on tietoja kohteenaolevista kielistä ilmeisen satunnaisesti.Tämä on kuitenkin lähinnä lukijan silmäänpistävä kauneusvirhe, sillä nämä tiedot onkoodattu painetussa bibliografiassa näky-mättömillä asiasanoilla.Tutkiakseni bibliografian kattavuutta jajohdonmukaisuutta vertailin kokeeksi prof.Raija Bartensin ja prof. Alho Alhoniemenäskettäin ilmestyneissä juhlakirjoissa (Ku-lonen 1993: 289-294; Saarinen & al. 1993:359-368) esitettyjä bibliograñsia tietoja ar-vosteltavassa teoksessa esitettyihin. Bar-tensin bibliografian alaan kuuluvista jul-kaisuista puuttuu hänen toimittamansaKäenkukuntayöt, Komien lyriikkaa (SKS:ntoimituksia 414, Helsinki 1984). Tämä kirjasisältää kominkieliset runojen alkutekstit,joten se sopisi näkemykseni mukaan aivanhyvin kielennäytteet-otsikon alle. Viitteessänzo 9581 on julkaisun nimi virheellisessämuodossa. l-luomiotani kiinnitti lisäksi se,että henkilöhakemistossa ei ole mitenkäänilmaistu Raija Jokisen olevan sama henkilökuin Raija Bartens. Alho Alhoniemen jul-kaisuista puuttuu neljä: Das tscheremissi-sche Material bei P. S. Pallas. (Wissen-schaftliche Beiträge zur Erforschung indo-gerrnanischer, finnisch-ugrischer und kau-kasischer Sprachen bei Pallas, toim. HaraldHaarrnann, s. 205-237, Hamburg 1979);Uber den Gebrauch eines tscheremissischenComputermaterials (Congressus Quintuslntemationalis Fenno-Ugristarum, Pars Vl,s. 3-8, Turku 1981); Eräitä näkökohtiamordvan nominaalisen predikaatin käytöstä506(Lauseenjäsennyksen perusteet, Suomenkielitieteellisen yhdistyksen julkaisuja 9, s.47-58, Turku 1982); Marin kielen lukemis-to sanastoineen, Apuneuvoja suomalais-ugrilaisten kielten opintoja varten XI (Suo-malais-Ugrilainen Seura, Helsinki 1986).Pientä epäjohdonmukaisuutta on myös ha-vaittavissa: Alhoniemen Zur Verwendungder Trennungskasus im Tscheremissischen(1977) on Finnisch-Ugrische Forschun-genissa julkaistuna syntaksin osastossa (n:o9788), mutta erillisenä kirjasena julkaistusamanniminen teos löytyy morfologian tut-kimukseksi luokiteltuna (n:o 9766). Henki-löhakemistossa on Alhoniemen kohdallaviite 5981, jonka vastinetta ei löydy biblio-grafisesta luettelosta. Muita satunnaisestihavaitsemiani puutteita ovat seuraavat: Tu-run fennougristikongrcssin julkaisuista(Congressus Quintus lntemationalis Fenno-Ugristarum) on emojulkaisujen luettelossamainittu vain 7. osa. Tämän kongressin jul-kaisuja ei löydy lainkaan niiden luonnolli-selta paikalta sivulta 31. Tekemieni pisto-kokeiden perusteella näyttää siltä, että kon-gressiesitelmistä olisivat todellakin mukanavain 7. osaan sisältyvät. Hakusanastossa ontietokonelingvistiikka-asiasanan kohdallavain 20 viitettä, mikä tarkoittaa sitä, että tä-män alan tutkijoiden fennisteille ja fenno-ugristeille vieraammissa julkaisusarjoissailmestyneet kirjoitukset ovat jääneet suu-reksi osaksi bibliografian ulkopuolelle.Mainittakoon esim. se, että Kimmo Kos-kenniemen suomen kielen morfologista tun-nistusta koskevista artikkeleista on mukanavain muutamia. Havaintojeni perusteellanäyttää siltä, että bibliografiassa on vielärunsaasti täydentämisen varaa.Kaikki kirjallisuusviitteet on tietokannas-sa kuvattu niihin liitetyillä, painetussa teks-tissä näkymättömillä asiasanoilla (yht. n.1000 kpl), joita voidaan käyttää tehtäessäkirjallisuushakuja. Painetussa bibliograñas-sa on asiahakemisto, joka on tehty viittei-den asiasanakoodauksen perusteella. Kutentekijät itsekin toteavat, tietokonemuotoinenaineisto antaa hakujen suhteen enemmänmahdollisuuksia kuin painettu muoto:asiasanoja voidaan yhdistellä vapaasti, jahauissa voidaan käyttää mm. julkaisujen ot-sikoita ja julkaisun kielen tai julkaisumaanilmaisevia koodeja. Painetussa muodossabibliografian toimittajat ovat joutuneet si-joittamaan asiahakemistoon valikoiman kie-litieteellisten termien, paikan- ja henkilön-nimien sekä konkreettisten tarkoitteiden ni-mitysten yhdistelmiä. Asiasanojen järjestysnäissä yhdistelmissä on pyritty saamaanloogiseksi, esim. lainakosketuksissa kieltennimien järjestys osoittaa lainautumissuun-nan (ensin saaja, sitten antaja). Koska ha-kemistossa on vältetty synonyymisia terme-jä eikä ole käytetty lainkaan ››ks.››-viitteitä(esim. ››murre ks. dialektologia››) ja koskaasiasanaketjuilla on tietty, toimittajien valit-sema järjestys, hakemiston käyttäjä joutuuusein arvailemalla ja kokeilemalla etsimääntarvitsemansa viitteet. Esim. jos haluaa tie-toja onomastiikan bibliografı oista, on ensinoivallettava, että onomastiikka-sanan ase-masta on käytetty termiä nimistöntutkimus,ja sitten kokeillen todettava, että bibliogra-ñoita ei löydy nimistöntutkimus-sanalla al-kavien asiasanayhdistelmien kohdalta, vaanpitää katsoa kohdasta ››bibliografiat, nimis-töntutkimus››. Kohtuuden nimessä on kui-tenkin sanottava, että oikeiden viitteidenlöytäminen on käytännössä melko helppoa.Lisäksi eräin kohdin toimittajat ovat pyrki-neet helpottamaan käyttäjän arvausleikkiäsijoittamalla asiasanaketjut hakemistoonuseammassa järjestyksessä. Esim. hakemis-tosta löytyvät kohdista ››lainasanat, etymo-logia, suomen kieli, germaaniset kielet» ja››etymologia, lainasanat, suomen kieli, ger-maaniset kielet» samat viitteet. (Edellisessäjärjestyksessä ››etymologia›› on merkityksenkannalta tietenkin täysin redundantti, muttakuitenkin ymmärrettävä, kun ottaa huomi-oon hakemiston laatimistavan.)Bibliograñassa käytetty asiasanasto onKotimaisten kielten tutkimuskeskuksestasaamieni tietojen mukaan tarkoitus julkaistaerillisenä, kuusi kieltä (suomi, englanti, sak-sa, unkari, viro, venäjä) käsittävänä teokse-na. Tässä arvosteltavana olevassa teoksessaon suomenkielisen lisäksi englanninkielinenasiahakemisto. Tällaisella termistöllä onkäytännöllisen, kirjallisuushakuja palvele-Kirjallisuuttavan merkityksen lisäksi mahdollisesti vai-kutusta myös alan englanninkielisen ter-minologian vakiinnuttamisessa. Otan tässäesille uralilaisten kielten englanninkielisetnimitykset. Näiden tapauksessa on teoksenesipuheen mukaan noudatettu kansainväli-sen asiantuntijaryhmän uusimpia suosituk-sia. Sen tähden ne poikkeavat jonkin verranmm. bibliografı an I osan englanninkielisenjohdannon sisältämistä. Koska nimityksetovat toistaiseksi olleet osittain vakiintumat-tomat, katson aiheelliseksi tuoda esiin seu-raavan ryhmitellyn kieliluettelon, jonkaolen muokannut bibliografı an l osan ver-siosta korvaamalla eräät nimitykset III:ssaosassa käytetyillä:Uralic (languages)1. Finno-Ugric (languages)l .1. Baltic-Finnic (languages):Finnish, Karelian, Ludian,lngrian, Vepsian, Votian,Estonian, Livonian1.2. Sami (Lapp)1.3. Mordvin: Erza Mordvin,Moksha Mordvin1.4. Mari (Cheremis)1.5. Perrnic (languages): Komi(Zyryan), Udmurt (Votyak)1.6. Ugric (languages)1.6.1. Ob-Ugric (languages):Mansi (Vogul), Khant (Ostyak)1.6.2. Hungarian2. Samoyedic (languages): Nganasan(Tawgy), Enets (Yenisei Samoyed),Nenets (Yurak), Selkup (OstyakSamoyed), Kamas, Mator, Taigi,KaragasKäsittääkseni edellä esitetyt nimitykset vas-taavat bibliografı antoimittajien suosituksia.Niiden käyttö on siis suositeltavaa esim.seuraavien eräistä englanninkielisistä läh-teistä pikaisesti keräämieni varianttien ase-mesta: Carelian; Veps; Vot, Vote, Votic;Liv; Saami, Sápmi; Mordva, Erzya; Zyrian,Zyryen, Ziryene; Votiak; Ostiak, Hanti,Hanty, Khanty; Tavgi, Tavgy, Yenisey Sa-moyed, Kamassian.KirjallisuuttaJostakin syystä kielten nimityksiä onasiahakemistossa vain satunnaisesti. Ha-vaintojeni mukaan vatja, mordva, ersä,mokša, kaikki permiläis- ja obinugrilaisetkielet sekä samojedikielet nenetsiä lukuunottamatta puuttuvat asiahakemistosta. Käy-tännössä tämä ei kuitenkaan ole kovin va-kava puute, koska bibliografian alaluvutnoudattelevat kieliryhmitystä.Pohtiessani viitteiden asiasanakoodauk-sen ongelmia mieleeni nousi seuraava, jos-sain määrin kuriositeetinomainen seikka:mihin on sijoitettava ja miten koodattavasuomen sukukielillä kirjoitettujen tekstienilman alkutekstejä julkaistut suomenkielisetkäännöskokoelmat? Nämä kuuluisivat il-meisestikin bibliografiasarjan perinnetietei-den tai kirjallisuuden osaan, mutta sukukie-len harrastaja saattaisi hyötyä tiedosta, ettänormaalisti saksankielisten käännösten li-säksi eräistä teksteistä on myös suomennok-sia. Tarkoitan tässä esim. sellaisia julkaisujakuin A. Kannisto: Voguulien kohtalolau-luista (Suomi V:10, Helsinki 1930) tai R.Bartens: Siivekkäille jumalille, jalallisillejumalille, Mansien ja hantien runoutta(SKS:n toimituksia 435, Helsinki 1986).Alkutekstien ja käännösten yhteenkuulu-vuus olisi hyvä osoittaa sopivien viittaustenavulla.Uralistiikan tutkimuksen bibliografiankolmas, kielitiedettä käsittelevä osa on tut-kijalle arvokas ja tervetullut apuväline. Onkuitenkin toivottavaa, että sen rinnalla alet-taisiin mahdollisimman pian ja laajastikäyttää ajantasaisempaa ja laajempaa bib-liografiatietokantaa.JORMA LUUTONENLÄHTEETKuLoNEN, ULLA-MAı JA (toim.) 1993:Festschrift fiir Raija Bartens zum 25.10. 1993. - Suomalais-UgrilaisenSeuran toimituksia 215. Helsinki.SAAı uNEN, Sıı tkkA- LUUroNEN, JORMA -HERRALA, EEvA (toim.) 1993: Systee-mi ja poikkeama. Juhlakirja Alho Al-honiemen 60-vuotispäiväksi 14. 5.1993. Turun yliopiston suomalaisenja yleisen kielitieteen laitoksen jul-kaisuja 42. Turku.Tietoa kielensuunnittelustaROBERT L. COOPER Language planning andsocial change. Cambridge University Press,Cambridge 1989. 216 s. ISBN 0-521-33641-4.Suomalainen lukija pysähtyy ensimmäisek-si kirjan nimeen: mitä language planningtarkoittaa? Cooper mainitsee termin isiksiUriel Weinreichin ja Einar Haugenin, jotkaalkoivat käyttää sitä 1950-60-luvun tait-teessa. Monia muitakin termejä on käytetty,mutta language planning on vakiintunein.Suora käännös on kielensuunnittelu, muttaonko se sama asia kuin kielenhuolto? Entämitä sitten tarkoittaa kielenohjailu? - Kie-lensuunnittelun, kielipolitiikan, kielenohjai-lun ja -huollon terrnivyyhteä on eritellytmm. Paula Sajavaara (1980). Hänen mu-kaansa kielensuunnittelu on kattotermi, jokajakaantuu kahtia kielipolitiikkaan ja kie-lenohjailuun, jota Suomessa kutsutaanyleensä kielenhuolloksi. Kielenhuollon teh-täviä ovat yleiskielen normittaminen ja nor-meista tiedottaminen sekä yleiskielen eri la-jien selvittäminen. Kielipolitiikka taas tar-koittaa päätöksiä, jotka koskevat esimerkik-si maan virallisen kielen valintaa, opetuksenkieltä, kirjoituskielen luomista, pakolaisten,siirtolaisten ja muiden vähemmistöjen kieli-ongelmien ratkaisemista. Kielenohjailu(kielenhuolto) voi astua kuvaan mukaanvasta, kun tällaiset isot päätökset on tehtyja kieliolot ovat Vakiintuneet. (Sajavaara1980: 55-57.)Kielensuunnittelu siis kattaa Sajavaaranmukaan sekä kielipolitiikan että pohjois-maisen perinteen kaltaisen kielenhuollon.Kenttä on hyvin laaja, koska kunkin maankieliolot ja yhteiskunnallinen tilanne vai-kuttavat kielensuunnittelun luonteeseen.

Uralilaisen kielentutkimuksen bibliografia

https://journal.fi/virittaja/article/download/38738/30330

Uralilaisen kielentutkimuksen bibliografia

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi