Kirja-arvioKorhonen, Riitta & Kusch, Martin & Schröder, Hartmut (toim.): aLopussa tekst

Kauppinen, Merja

Finnish

Journal.fi

Mitä kaikkea tekstiinmahtuukaanRıı rrAKoı ti ı oNı zN- MARTIN Kuscu - HART-Mur Sciııı ooı z ıı(toimittajat) Lopussa teksti.Nordeuropäische Beiträge aus den Human-und Gesellschaftswissenschañen. Bd. 1.Verlag Peter Lang, Frankfurt am Main1992. 216 s.Tekstintutkimuksesta on kirjoitettu suomek-si melko Nyt harvalukuiset julkaisutovat saaneet vahvistuksekseen artikkeliko-koelman ››Lopussa teksti››. Sysäyksen kir-jan toimittamiseen antoi vuonna 1986 Jy-väskylässä järjestetty konferenssi ››Text -Interpretation - Argumentatiom, johonkaikki kirjoittajat osallistuivat. Tapaamisentarkoituksena oli koota yhteen tekstin tul-kinnasta ja argumentoinnista kiinnostuneitaeri alojen tutkijoita, ja samaan ajatukseenperustuu tämä kirjakin.Kirjoittajia yhdistää pyrkimys kielen käy-tön ymmärtämiseen ja selittämiseen. ››Pe-rinteiset›› kielitieteen menetelmät eivät kui-tenkaan sovellu heidän tavoitteeseensa ~kielen käytön monipuoliseen tilanteiseentulkintaan - joten metodeja haetaan myösfilosof ı astasekä yhteiskunta- ja kulttuuritie-teistä. Erilaisten menetelmien avulla saatutieto kielestä heijastuu sitten takaisin valot-taen yhteiskunta- ja kulttuuritieteitä uudestanäkökulmasta. Tekijät peräävät eri alojentutkijoiden vuorovaikutusta, avautumista ylioppialarajojen. Yhteistyö on tarpeen sekätyövälineiden kehittelyssä että työn tulostenvertailussa. Mielessä kangastelee uusi tie-teenala, mekstologia» tai ››tekstitiede››.Kokoomateosta leimaa monitieteisyys -tarkkaileepa sitten kirjoittajien taustoja taitapaa lähestyä tutkimuskohdetta ja esitelläsitä lukijoille. Kokoelmaa eheyttävä omi-naisuus on teksti, sen eri puolten tai jonkinpiirteen tiivis tarkastelu. Tähän kirjoitustenyhtäläisyys sitten jääkin, sillä tarjolla onniin kirjava joukko erilaisia artikkeleita japienoisesseitä höystettyinä haastatteluin jakommentein, ettei sille hyvällä tahdollakaanole löydettävissä nimenomaan tekstintutki-Kirjallisuuttamuksen näkökulmasta yhteistä nimittäjää.Julkaisun lienee tarkoitus ollakin katsaustekstintutkimuksen moninaisuuteen, sillätoimittajatkaan eivät mitään jäsentävää esi-puheessaan esitä - päinvastoin. Lukijaa ke-hotetaan tutustumaan artikkeleihin kertalu-kemista perusteellisemmin ja suhteuttamaankirjoituksia toisiinsa. Jos lukija huomaa sel-laisten artikkelien arvon, jotka poikkeavatmetodiltaan tai tekstikäsityksiltään totutuis-ta, on julkaisu täyttänyt tehtävänsä.Onko kirjasta sitten tekstintutkimukseenliittyvien näkemysten pöyhijäksi ja asentei-den tuulettajaksi? Ainakin asetelma on otol-linen, sillä yksiin kansiin on mahdutettuteoria- ja käytännöllispainotteisia kirjoituk-sia: fılosofısia, retorisia ja lingvistisiä näkö-kulmia tekstiin sekä katsaustyyppisiä jaspesiñseen ongelmaan keskittyviä esityksiä.Artikkelit on jaettu kahteen lukuun, muttaosittelun funktio epäselväksi. Jälkim-mäisessä luvussa on artikkeleita, jotka liit-tyvät kiinteästi ensimmäiseen lukuun.Ymmärrettävyyden ja havainnollisuudenparantamiseksi sekä lukijan oivalluttami-seksi näitä kirjoituksia olisi karmattanutlähentää toisiinsa.Aloituspaikan saa ñlosoñnen - tarkem-min hermeneuttinen - näkemys tekstistä.MARTIN KUSCH pohtii kysymyksen ongel-maa, ja WOLFGANG KUHLMANN jatkaa pä-tevällä ja oikealla ymmärtämisellä. Kuschliittää Kuhlrnannin kirjoituksen loppuunomat kommenttinsa. Artikkelit täydentävättoisiaan ja toimivat osittain esipuheen jat-keena.Kusch työstää tekstintutkimuksen perus-taa, niitä implisiittisiä lähtökohtia, joita tut-kijalla on, kun hän lähestyy tekstiä. Perus-telluksi tulee tieteidenvälisyys nimenomaantekstintutkimuksessa, joskin artikkeli sopisipienin muokkauksin myös yleistä tieteen-teoriaa opiskelevalle. Kirjoittaja päätyy sel-laiseen tekstintulkinnan malliin (s. 18 - 19),jolla on yhteyksiä uuteen aktivoivan luke-misen käsitykseen. Kuschin artikkeli on kir-jassa suorastaan välttämätön kirjoittajienedustaman tekstikäsityksen selventäjänä.Tervetullutta on myös kyseenalaistaminen,joka auttaa lukijaa hahmottamaan tutkimus-271Kirjallisuuttasuunnan ongelmia ja tekemään valinnoistaomat päätelmänsä.Aivan kuten Kusch myös Kuhlmann ko-rostaa tulkitsijan osuutta tekstin olemassa-olossa. Pätevä lukeminen ei välttämättä tar-koita lukemista niin kuin kirjoittaja haluaavaan ››omapäistä›› lukemista. Tiedemaail-maankin niin helposti kotiutuva auktoriteet-tiusko ja jonkun sanan lakina pitäminensaavat tuuletusta (s. 41). Kuhlmannin aja-tukset tukevat nykykäsityksiä päättelevästäja luovasta lukemisesta, joka johtaa tiedonhaltuunottoon itsenäisen ja omakohtaisenymmärtämisen avulla. Kuhlmann on jakso-tellut artikkelinsa kolmia. Osista ensimmäi-nen jää turhan kauas kahdesta muusta. Lu-kijalle olisi kannattanut antaa selvät asia-kokonaisuuksia ja ajatuksia eheyttävät lin-kit.Hermeneuttisten kysymysten lisäksi onensimmäisessä luvussa JÅNOS S. PETÖFı nhaastattelu ja artikkeli, jossa hän esitteleeuusinta tutkimustaan. Haastattelu tekstilaji-na oudoksuttaa aluksi artikkelikokoelmassa,mutta sisällöltään se palvelee lukijaa. En-sinnäkin haastattelu välittää kiintoisan ku-van johtavan saksalaisen tekstintutkijantyön periaatteista ja tavoitteista. ToiseksiPetöfi ei esiinny auktoriteettina eikä annavalmiita vastauksia kaikkeen vaan jättää är-sykkeitä ja pohdiskelun aiheita, mm. vertai-lun varaa angloamerikkalaiseen tekstintut-kimukseen. Keskeiset tutkimuslohkoon liit-tyvät kysymykset haastateltava selvittäätarkkaan. Petöfi n esittämä tekstintutkimuk-sen päämäärä - kaikenlaisen tekstejä kos-kevan tiedon lisääminen - vaikuttaa järke-vältä (s. 56) ja monitieteisyyteen liittyvätvaarat realistisilta (s. 54-55). Petöfı tuoesiin tekstintutkimustakin vaivaavan nurk-kakuntaisuuden ja klikkiytymisen. Eri kieli-alueiden tutkijat tuntevat toistensa työtävain vähän. Tämä ei johdu pelkästään kieli-muurista vaan myös asenteista ja epäluu-losta erityyppistä tutkimusta kohtaan. Teks-tintutkimuksen teorian kokoaminen ja jat-kuva kehittäminen saa Petöfi stä painokkaanpuolestapuhujan. Hän korostaa sitä, että jostekstintutkimuksen tuloksista ei pyritä hetihahmottelemaan jonkinlaista teoriaa, harva272pystyy tehtävään jälkeenpäin (s. 59).Petöfi n tutkimustavasta ja ongelmanaset-telusta antaa tarkemman kuvan haastatteluaseuraava artikkeli. Se on tiivis kuvaus teks-tintutkimuksen tieteenñlosofisesta taustastaja kiteytyneessä ilmaisussaan varsin abst-rakti, joten sitä väljentämään ja havainnol-listamaan olisi kaivannut lisää esimerkkejä.Tällaisenaan se saavuttaa vain pienen tutki-jakunnan. Petöfı nartikkelista jää erityisestimieleen käyttökelpoinen tekstin määritelmä(s. 63), joka soveltuu hyvinkin eri lähtökoh-dista tehtäviin tekstianalyyseihin.Kirjan toisen luvun aloittavat yleiskat-saukset kahteen tekstintutkimuksen alaloh-k00Il. MARJA-LIISA KAKKURl-KNUUTTILAselvittää retoriikan historiaa ja argumentaa-tion tutkimuksen perusteita. LlISA TIITTULAvalaisee keskusteluntutkimuksen joskusvarsin sekavalta näyttävää maastoa. Mo-lemmat artikkelit on laadittu niin, että nepalvelevat vasta-alkajaa. Kirjoittajat lähte-vät liikkeelle perusasioista ja -käsitteistäsekä selvittävät taustoja. Lähteistöä anne-taan runsaasti. Edistynyt lukijakin saa artik-keleista ajattelun aineksia.Kakkuri-Knuuttila viipyilee hyvän tovinaristoteelisessa retoriikassa, josta hän esit-tää perusteltuja huomautuksia ja havaintoja.Erittely on niin kiintoisaa, että sitä seuraisipitempäänkin - varsinkin, jos mukaan olisiliitetty vielä ajankohtaiseen aineistoon pe-rustuvia sovelluksia. Aineistoa olisi Kakku-ri-Knuuttilan artikkelissa ollut kahteenkinkirjoitukseen, sillä historioivan ja analysoi-van osuuden yhdistäminen samaan artikke-liin tekee lukupaketista raskaan. Etenkinkreikkalaisten puhetaidon esittely tuntuuAristoteleen jälkeen laimealta luetelmalta(s. 122).Tiittulan artikkelin voima ovat kokemuk-siin ja näkemyksiin pohjaavat havainnotsellaisesta monitieteisestä alasta kuin kes-kusteluntutkimus. Kirjoittaja nostaa selvästiesiin sen, mistä tutkimussuunta ammentaavoimansa, miten sen eri suuntaukset eroavattoisistaan, mitkä ovat tieteenalojen limittã-misen edut ja haitat keskusteluntutkimuk-sessa sekä millainen on keskusteluntutki-muksen suhde muihin kielitieteen suun-tauksiin. Myös tutkijoiden erilaiset kiin-nostuksen kohteet ja tutkirnusideat sekätutkimuksen teoriaa ja aineistoa koskevatongehnat selvítellään juoheasti.Kakkuri-Knuuttilan ja Tiittulan artikke-lien jälkeen lukija saa virittyä uudelleen kir-jan ensi luvun tekstifılosofısiin tunnelmiin.Rıı rrAKoRHoNEN yhdistää filosofian ja lo-giikan näkemyksiä ei mutta ja ei vaan -kyt-kösten semantiikkaan. HARTMUT SCHRÖDERpuolestaan erittelee tieteellisten tekstienolemusta hyvinkin kunnianhimoisin moni-tieteisin tavoittein.Korhonen juurruttaa pienoistutkimuksen-sa tukevasti teoriaan. Tutkisteltavaksi onmaltettu rajata tarpeeksi kapea siivu kytken-nästä, joten tulos on sen mukainen. Korho-nen pääsee analyysissaan melko syvälle, jaasiaa on mahdollista selittää tarpeeksiyksityiskohtaisesti. Tarkastelutavan komp-leksisuudesta huolimatta lukija kykeneeseuraamaan esitystä, sillä kerronta on väljääja kieleltään selkeää. Kirjoittajan tutkimus-käsitykseen on sen sijaan vaikea yhtyä.Korhonen nimittäin esittää, että ››ennenkuin aletaan tarkastella sitä, mitä jossakinkonkreettisessa tekstissä sanotaan, tulee sel-vittää, kuinka tutkittavaa ilmaustyyppiäylipäänsä voi käyttää ja mistäesiintymäehdot johtuvat» (s. 155). Hänenmielestään ilmiötä ei kannata lähteä tar-kastelemaan tekstistä käsin, vaan ››ensin onsyytä selvittää rakenteen ehdot» (s. 166).Eivätkö ehdot juuri paljastu tekstiesiintymiätarkastellen?Schröderin artikkelissa on paljon hyvin-kin erilaista asiaa. Lukija vakuuttuu tietei-denvälisen lähestymistavan tarpeellisuudes-ta, kun tutkitaan tiettyä tekstilajia ja sen ra-kennetta eri kulttuureissa. Metodien ja nä-kökulmien rikkaus häikäisee, toisaalta myöshäiritsee. Artikkelista näkyy halu kokeillaerilaisten menetelmien sopivuutta ja pyrki-mys yhdistää ne kattavaksi teoriaksi, muttakokonaisuus jää hajanaiseksi. Asiamääränpaljouden ja sen pinnallisen luetteloinnintakia hyvillä oivalluksilla on vaara jäädäirrallisiksi havainnoiksi, roikkumaan tyhjänpäälle. Schröder erittelee onnistuneesti teks-tilajin tunnusmerkkejä (s. 176), mutta teks-Kirjallisuuttatin määritelmä on kielitieteen näkökulmastakovin vaativa (s. 170). Tosin Schröder pi-tääkin tekstiä pohjimmiltaan herrneneut-tisena eikä lingvistisenä ››tosiasiana›› (s.177). Jos teksti määritellään näin laajasti,kielenkäyttöä koskevat perustelut kyllä mo-nipuolistuvat, mutta myös hajaantuvat jakyseenalaistuvat. Tarkkuutta ja pohdiskeluavaatii teksteissä näkyvien kulttuurien välis-ten erojen poimiminen ja käsittely. Schrö-der onnistuu tehtävässään hyvin, muttakokematonta tutkijaa vaanivat varmasti il-miöiden tarkastelu liian kapeasta perspek-tiivistä sekä niiden Eurooppa-keskeinenarvottaminen.Kokoelman päättää PAULl ROINILAn kir-joitus kääntäjän ja tulkin minäkuvasta. Senpohjana on viittomakielen tulkeille pidettyesitelmä. Vaikka Roinila kiinnittää jo artik-kelinsa alussa aiheensa tekstintutkimukseenja korostaa onnistuneesti eri tieteiden nä-kökulmien välttämättömyyttä kääntämises-sä, artikkeli erkanee omille laduilleen. Aja-tukset on kohdistettu tietylle ammattikun-nalle, eikä laaja-alaiseen näkökulmaanpäästä, vaikka aineistoa ja mahdollisuuksiaolisi. Artikkelin tehtävänä on pikemminkinantaa nykyaikainen yleiskuva ammatistakuin valottaa tekstintutkimusta tulkkauksenja kääntämisen avulla.Mielestäni julkaisu onnistuu perustele-maan lukijalle sen, miten tiedonintressi voiolla sama tieteenalasta riippumatta. Kuva-tuilla tekstin lähestymistavoilla on jokaisel-la paikkansa; kaikki ne ovat tarpeen. Eriasia sitten on, ovatko ne yhdistettävissä.Kokoelman artikkeleista on hyötyä monille,mutta vain harvat voivat ammentaa kaik-kea. Kysymysten ja ajatusten herättäjänäkirja palvelee kuitenkin kaikkia lukijoitaan:Onko tässä kaikki, mitä "tekstitieteeseen"mahtuu, ja toisaalta, mahtuuko tämä kaikkisaman katon alle? Toimittajat sanoutuvatesipuheessa irti ennustajan ja julistajan roo-lista, mutta jonkinlainen kannanotto tekstin-tutkimuksen linjauksista ja sisällöistä artik-kelien valintakin jo on.Mi-:RJA KAUPPINEN

Mitä kaikkea tekstiin mahtuukaan

https://journal.fi/virittaja/article/download/38589/28424

Mitä kaikkea tekstiin mahtuukaan

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi