Vastine Matti Vilppulan artikkeliin // Virittäjä 1983, s. 60-6

Leisiö, Larisa

Finnish

Journal.fi

HAVAINTOIA KESKUSTELUANUMMIummı ' tarkoittaa suomen kielessäN `kuivaa, hiekkaperäistä maata`, jasen synonyymina on kangas. Numnı elleonSuomen kielen etymologisessa sanakirjas-sa esitetty vastineet vatjasta, virosta ja lii-vistä. (SKES II s. 399.) Nummen semantiik-kaa ja käyttöalueita on selvittänyt MattiVilppula (1983), jonka mukaan nummi jakangas kattavat yhdessä distributiivisestisuomen kaikki murteet ja paikoin tunnetaankummatkin sanat. ››Nummi on itämerensuo-malaisten kielten eteläryhmän sana, vaikkaulottuu pohjoisryhmän lounaisosaan; kan-gas on pohjoisryhmän sana. Nuı nmellaonvastine viron pohjoismurteissa ja liivissä,kankaalla karjala-aunuksessa ja lyydissä.››(Vilppula 1983: 60-61.)Vilppulan tekemän piirreanalyysinmukaan numı ni-semeemissäon ydinkom-ponentti ` maa-alue” ja ››joukko ydinkompo-nenttia rajaavia ja täsmentäviä määritekom-ponentteja››, jotka liittyvät kategorioihin'maaperä`, 'kasvillisuus', 'pinnanmuoto`,`korkeussuhteet', ”laajuus” ja `sijainti`(Vilppula 1983: 71). Sanaa määritettäessäei kaikkia komponentteja kuitenkaan tarvi-ta, koska ne ovat toisistaan riippuvaisia.Kuivaja hiekkaperäinen nummi ei voi ollaympäristöään matalampi eikä laakson- tainotkelmanomainen. Nummi voi olla laajatai kapea, se voi olla puuton tai kasvaa pui-ta. Koon suhteen sanan merkitys vaihteleealueittain. (Vilppula 1983: 75.)Vilppula esittää vastineita sukukielistä:vatj. nçmmi `uhie ušastki lesa, pokry-tye vereskom ili sosnoj' (Tsvetkov); vir.nömnı (murteittain nöfn, nöñı , nuñı ,nıı nı meSaareste 1931: 39) 'kuiv, liiva-ne, viljakandmatu, harimatu maa, kae-tud kanarbiku ja kadakatega`, `kuiv, lii-vane maa kanarbiku ja kadakatega',okaspuu mets körgel, kuival, liivaselpinnal, sag. höre ja kidur, kanarbiku,leesika, pohlade, kukemarja ja pödra-samblaga' (Saareste, EKMS II s. 228,582, 881); liivnuñn 'Heide, Heidekraut(calluna vulgaris)` (Kettunen 1938).(Vilppula 1983: 76.)Sukukielten vastineiden merkityksetlöytyvät suomen murteista. Rosonajoen in-keroismurteen nommi katsotaan virosta lai-natuksi (Nirvi 1971).Nunı mí-sananjuureteivät siis näy ulot-tuvan itämerensuomalaisia kieliä pitemmäl-le. Toisiin ajatuksiiin minut sai nganasaninsana nuı un (nuuına-)' `mäenlaki'. Infor-manttieni mukaan nuıı mei voi olla jyrkkä,vaan se on aika tasainen ja tarpeeksi laaja,niin että siihen on mukava rakentaa nı aq`kota`. Kohtasin nganasanin namn-sanan jakirjoitin sen pahvikortille vuonna 1988kenttätöissä Taimyrin niemimaalla. Suo-men nummi tuli heti mieleeni. Minusta tun-'Helimskin mukaan nganasanin pitkiä vokaaleja ja diftongeja on järkevää pitää vokaalisekvensseinä. Hän esittäätällaiselle käsittelytavalle seuraavat perusteet: vokaali tai diftongi on yksittäistä vokaalia kaksi kertaa pitem-pi; vokaalit ja diftongit koostuvat kahdesta moorasta; morfofonologiset säännöt toimivat vokaalin ja difton-gin jäsenten kohdalla ja ınorfologinen rajajakaa joskus sekvenssin kahtia (l-lelimski 1992b).DVIRITTÄIÄ 3/1995tui selvältä, että sanoilla on sama kanta,enkä ajatellut asiaa sen kummemmin ennenkuin vuoden 1992 lopulla Tampereen yli-opiston Kansanperinteen laitoksessa, jossaseurasin Helimskin luentosarjaa samojedi-kansojen kulttuurista. Sain silloin sysäyk-sen ajatella asiaa syvemmältä.Sukulaiseksi olettamani sana löytyyvasta obinugrilaisista kielistä. Honti re-konstruoi obinugrilaiseen kantakieleen sa-nan *nü--z vog. *nünak , *nünıaL Nykyasuvaihtelee murteittain: non, nvg, noı yf,nok,nonka, nuk, nunk, 115171 'nach oben`l nonı al.numal 'von oben`. Kantaostjakkiin on re-konstruoitu *nuy, *num - *ıı .›ıııaıı . Sen ny-kyasuina ovat nuypa, nok, 1161 'nach oben':nunı , nı ím 'das obere'; nvman, nıı nı aıı ,nı maıı , 'oben`. (Honti 1982: 166-167.)Vokaali /u/ tai /ol voi olla sekä pitkä ettälyhyt.Jos oletetaan *name-sanan uralilaisenmerkityksen olleen 'korkea', tämä merki-tys on säilynyt obinugrilaisissa kielissä.Paasonen antaa ostjakin sanakirjassaannünı -sanalle merkityksiä 'yläpuoli, latva-puoli (jokea)`. Se tarkoittaa 'suurta' lau-seessa nüııı ej- ı rij ı ànàjcl-I ılftã an! linfsiıl-ııı'en osaa elää minua suuremman sankarinkanssa`. (Paasonen 1926: 142.) ltähantinmurteidenl sanakirjassa on nonı pi, numpı ''prostranstvo nad öem-lf (`tilajonkin ylä-puolella' ); nvnı pı j ıı ,numpı fj ıı(mihin) 'nad'(jonkin yläpuolelle) (Teréškin 1981: 288).Nunzi-Tvruııı tarkoittaa obinugrilaisissakielissä 'ylijumalaa'. Tällä on sellaisia rin-nakkaisnimiä kuin `suurijuıı ialz ı`.'valkoi-nen jumala'ja 'kultainen valo`. Numi-To-rumia pidettiinjumalanajoka lähettää päi-vänvalon maan päälle ja päättää ihmisenelämän pituudesta. Rituaaleissa Numi-To-rumia edustavat valkoinen valo, harju sekäkoivu. (Helimski l992a.)Myös samojedilaisessa mytologiassanum on ylijumala. Usein Num-jumala rin-nastetaan taivaaseen. Helimski oletti num-sanan lainaksi keski-iranilaisesta soghdinkielestä, lähdesanana nwm `uskonto, uskon-nollinen laki`. Lainautuminen olisi tapah-tunut turkkilaisen samaa tarkoittavan noı n-sanan välityksellä. (Helimski l992a.) Edel-lä mainituissa luennoissaan Helimski sanoiluopuneensa tästä hypoteesista. Nam-asui-sen” 'mäen lakea' tarkoittavan sanan löyty-minen nganasanista antaa Heliı nskinmu-kaan edellytykset olettaa, että ››kyseessä onkantauralilainen käsite, joka on merkinnytjonkin 'yläosaa', ehkä vuoren tai mäenhuippua, lakea››*.Nenetsissä tuon sanan asu on nıı nı rf'Himmelı im Hiı nmelwohnender höchsterGott' (Lehtisalo 1956). Sana on myös esiin-tynyt nykyään kuolleissa samojedikielissäeli taigissa, karagassissa ja matorissa (He-limski 1987) sekä kamassissa: nunı . noin'Himmelz Wetter: Donner`. Selkupissa sanaesiintyy murteittain asuina nop. nåp. nam'Himmel: Gott: Wetter; Welt` (Lehtisalo1960). Tässä merkityksessä nunı -sana onmainittu myös nganasanissa. Janhunen esit-myös nganasanin nam-sanalle ınerki-tykset 'taivası ilma; juınala'ja viittaa Pie-tarin Yleiskirjastossa säilytettävään Adelun-gin käsikirjoitukseemjonka tiedot ovat pe-räisin Lehtisalon muistiinpanoista (Jan-hunen 1977: l(). 104). (Tavalliseınınin mai-nitaan merkityksissä 'taivas; ilma;jumala`sana nua, esim. Tereššenko 1979: 95). Li-säksi olen löytänyt sanan Terešöenkon in--` Kielten nimet esiintyvät eri lähteitä siteeratessııni joka kerta kunkin lähteen mukaan. ltse käytän nykyäänuralistiikassıı tavanomaisiıı .kuten tässä tapauksessa lıuııı í.*Heliınski ja ıniıı äolimme kohdanneet täniäıi sanan toisistaniıı ieriippumatta. Sanaa ei tietääkseni ole ennenjulkaistu. Heliı nskinmukaan ngaıııı sııı iinasuna on nnnı eikä nnııııı .jossa itse sen poimin.*Siteeraan tässä Heliniskiı isanoı nıı t ı .Englannin kielellä pidetyt luennot ovat tällä hetkellä suonieıı teilla.*q-lla ınerkitseıı glottaziliklusiiliıı .formantin Nerume Kosterkinin laatimastasanalistasta asussa nuum 'horisontti'°. Tässäsanalistassa 'mäen huippua' edustaa sananuma. Kaksi fonologista asua voinee selit-tyä sillä, että semanttisesti sanat ovat puhu-jan tajunnassa niin erilaisia, että ne on hyväerottaa äänteellisestikin, ainakin kirjoitetta-essa. Niinpä numa voi olla genetiiviasu jayksikön obliikvisijojen vartalo nuunı -sanas-ta. Useimmiten sana 'mäen huippu' esiin-tynee genetiivissä postposition kanssa. Sa-nalistan laatija olisi siis pitänyt tavallisintaasua sanan perusmuotona.Muissa samojedikielissä kuin nganasa-nissa lieneekin tapahtunut merkityksen siir-tymä 'korkea' -› ('korkea maa-alue'-›)'taivas', 'jumala'. Nganasanissa taas näyt-täisi tapahtuneen siirtymä 'korkea' -› 'kor-kean maa-alueen korkein kohta'. Oletankin.että osassa itämerensuomalaisia kieliä onsäilynyt tulos semanttisesta muutoksesta'korkea' -› 'korkea maa-alue'.Helimski kertoi luennoissaanl: ››Useis-ta perinneyhteyksistä käy - - selville, ettäylijumalan, Nunı inja Nunı i-Töraııı i ı iuhri-ja palvontapaikkoina ovat usein olleet juu-ri mäkien ja kukkuloiden1aet.›› Voidaan siisolettaa. että kantauralilaisena aikana korke-alle kohoava maa tuli pakanallisten juma-lien palvontapaikaksi. 'Korkeaa' tarkoitta-va sana alkoi merkitä myös 'korkeaa maa-aluetta', sekä myös palvontakohdetta. 'ju-malaa'. Toisaaltajumala olisi voinut saadanimensä muutenkin tärkeän maa-aluetyy-pin mukaan.Obinugrilaisissa kielissä kyseisen sananpäämerkitys on kuvannut korkeussuhteita.Suomalais-permiläisistä kielistä en aina-kaan toistaiseksi ole löytänyt merkityksel-tään ja fonologiselta asultaan samaa alku-perää olevaa sanaa. Lieneekö itämerensuo-malaisiin kieliin olettamani merkityksensiirtymä 'korkea' (ominaisuus) -› 'korkeamaa-alue' (ominaisuuden omaava kohde)tapahtunut jo ennen kantasuomalaista vai-hetta? Maa-aluetyyppiä tarkoittava sana voimuuttua merkitykseltään tai hävitä kieles-tä, jos ja kun sitä puhuvan kansan asuttamanalueen maasto muuttuu. Jospa suomalais-permiläiset ja suomalais-volgalaiset kieletovat unohtaneet sanan, koska näiden kiel-ten puhujien asuttama luonnonympäristömuuttui ja vastaaville kohteille tuli muita ni-mityksiä.Rédein (1986) toimittamassa uralilais-ten kielten etymologisessa sanakirjassa onrekonstruoituna uralilaisen kantakielen*nama 'das Obere; Himmel; Gott' ja näyt-teitä sekä obinugrilaisista että niistä samo-jedilaisista sanoista,j0tka tarkoittavat 'yli-jumalaa'. Kuitenkaan ei nganasanin nuum-sanaa eikä itämerensuomalaista nummeaesitetä tässä sana-artikkelissa. Kantaurali-lainen etymologia perustuu siis tässä sana-kirjassa vastaavaan obinugrilaiseen sekä sa-mojedikielten jumalaa ja taivasta tarkoitta-vaan nam-sanaan.Hypoteesini on historiallisen fonolo-gian kannalta erittäin ongelmallinen. Onvaikea perustella ın-geminaattaa itämeren-suomalaisissa kielissä. Periaatteessa ky-seessä voisi itämerensuomessa olla *numV-vartalon varsin vanha konsonanttivartaloi-nen *ınV-johdos: *nııı n(V)+mV> :tumma-_Mahdollista on myös se, että (esi)kanta-uralissa on ollut yksitavuinen ››pronomini-vartalo» *nu- ('ylä-`),jonka nı V-johdoksiaobinugrin ja samojedin vastineet ovat; itä-merensuomen nı urmı ipuolestaan on samanvartalon hämärtynyt komparatiivi ('ylem-pi`) tai paremminkin mpV-johdos. johonkomparatiivisuuden hämärtyessä on yleis-“Terešöenko lahjoitti minulle tämän lyijykynällä käsin kouluvihkoon kirjoitetun sanalistan vähän ennen kuo-leıntıansa.7 Ks. alaviitettä 4.tynyt heikko aste. (Nämä ajatukset ovatJohanna Laakson alustavia ehdotelmia.)Mahdollista olisi myös, että komparatiivi-suffiksi -mpV- olisi liittynyt numV-varta-loon, sitten kahden m:n ympäröimänä vo-kaali olisi kulunut pois, minkä jälkeen ke-hityskulku olisi ollut edellisen vaihtoehdonkaltainen.Yksinkertaisinta olisi olettaa sanankantauralilaiseksi asuksi *n umj. Jos niinon, nganasanin pitkä u on sekundaari(kantauralissa ei ollut vokaalien kvantitatii-vista distinktiota). Alku-/n/ on säilynyt niinsamojedilaisissa kuin suoma1ais-ugrilaisis-sakin kielissä muuttumattomana eikä inter-vokaalinen /m/ ole juuri muuttunut (ks.esim. Alvre 1989. Collinder 1960). /m/:njaalku-/n/:n säilyminen kantauralista asti onuskottava oletus. Janhusen (1981: 236)mukaan kantauralin *u on säilynyt johdon-mukaisesti kantasamojedissa vain umpinai-sissa tavuissa. Janhunen esittää myös kak-si etymologiaa, joissa kantauralin *u onsäilynyt kantasamojedin avoimessakin en-sitavussa. Näissä sanoissa on edustettunavastaavuus sam. *u-Ø = suom.-perm. *u-i. Kummassakin tapauksessa sanansisäinenkonsonantti on alkuperäisesti *1: ural. *tulj'tuli'> sam. *ruj ~ suom.-perm. *ru1ı `;ural.*ulj 'seiväs, kotapuu' > sam. *uj `seiväs,kotapuu' ~ suom.-perm. *ul- johdoksessa*ulki (Janhunen 1981 : 233). Sammallahdenlaatimassa etymologisessa sanalistassa kan-tauralin /u/ on säilynyt kantasamojedin kah-dessa muussa sanassa,joissa ensimmäinentavu ei ole umpinainen: ural. *suxj- `row',kantasam. *ru -, *uxj- 'swim', kantasam.*u-, kantasuom-ugr. *uji- (Sammallahti1988: 536, 540).Lopuksi totean, että historiallisen fono-logian kannalta en pysty löytämään vahvo-ja perusteita hypoteesilleni, joka kytkeesuomen nummi-sanan etymologisesti nga-nasanin nuum-sanaan sekä liittää ne samo-jedikielissäjumalaaja obinugrilaisissa kie-lissä korkeussuhteita tarkoittaviin vastaa-viin sanoihin. Semanttisesti rinnastus onkuitenkin mahdollinen. ItARısA LEı sı ÖRaiskioıı polku22, 37240 LinnavuoriSähköp0sti:f2lale@uta._fiLÄHTEETALvRE, PAUL (toim.) 1989: Uurali keelte aja-loolise foneetika harj utusülesanded jamaterjalid (üksikkonsonandid). Tartu.CoLLı NDER,BJORN 1955: Fenno-Ugric Vo-cabulary. Helmut Buske Verlag, Ham-burg.i 1960: Comparative grammar of theUralic languages. Stockholm.DONNER, KAı 1944: Kamassisches Wörter-buch nebst Sprachproben und Haupt-zügen der Grammatik. Lexica So-cietatis Fenno-Ugricae VIII. Helsin-ki.HAJDU, PETER 1966: Bevezetés az urálinyelvtudományba. Tankönyvkiadó,Budapest.HELı MsKi,EUGENE 1987: Two Mator-Taigi-Karagas vocabularies... - Suomalais-ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 81 s.49-132.i 1992a: Num; Numi-Torum. Sana-ar-tikkelit. - E. M. Meletinskij (toim.),Mifologiceskij slovar' Naušnoeizdatel 'stvo ››Bo1'šaja Rossijskaja en-cik1opedija›› s. 404-405. Moskva.i 1992b: Nganasan. Nganasanin kielenenglanninkielinen kuvaus. Käsikirjoi-tus. (Painossa.)HoNTı ,LAszLo 1982: Geschichte des ob-ugrischen Vokalismus der ersten Sil-be. Akadémiai Kiadó, Budapest.JANHUNEN, JUHA 1977: Samojedischer Wort-schatz. Gemeinsamojedische etymo-logien. Castrenianumin toimitteita17. Helsinki.i 1981: Uralilaisen kantakielen sanas-tosta. - Journal de la Société Finno-ougrienne 77: 9 s. 219-274.KETTUNEN, LAURI 1938: Livisches Wörter-buch mit grammatischer Einleitung.Helsinki. (Siteerattu. ks. Vilppula.)LEi-tTı sALo, Toivo 1956: Juraksamojedi-sches Wörterbuch. Lexica SocietatisFenno-Ugricae XIII. Helsinki.LEimsALo, Toivo (toim.) 1960: Samojedi-sche sprachmaterialien, gesammeltvon M. A. Castren und T. Lehtisalo.Mémoires de la Société Finno-ougri-enne 122. Helsinki.N1Rvt, R. E. (toim.) 1971: Inkeroismurtei-den sanakirja. Lexica Societatis Fen-no-Ugricae XVIII, Helsinki.PAAsoNEN, H. 1926: Ostjakisches Wörter-buch nach den Dialekten an der Kon-da und am Jugan. (Zuzammenge-stellt. neu transkribieıt und herausge-geben von Kai Donner.) Lexica So-cietatis Fenno-Ugricae II. Helsinki.REDEI, KAROLY (toim.) 1986: UralischesEtymologisches Wörterbuch. Akadé-miai Kiadó, Budapest 1986-SAARESTE, ALBERT (ANDRUs) 1931: Kumbeesti murdeist soomele on lähem:pöhjaeesti voi löunaeesti? - EestiKirjandus 25 s. 29-44.i 1958-1963: EKMS = Eesti keelemöisteline sönaraamat. Kirjandus››Vaba Eesti››, Stockholm.SAMMALLAHTı ,PEKKA 1988: Historical pho-nology of the Uralic languages. -Denis Sinor (toim.), The Uralic lan-guages. Description, history and for-eign influence s. 478-554. E. J. Brill,Leiden. Handbuch der Orientalistik.Achte Abteilung.SKES ll = Suomen kielen etymologinensanakirja, II 1983/1958. Y. H. Toivo-nen. Erkki Itkonen, Aulis J. Joki. Le-xica Societatis Fenno-Ugricae XII. 2.Helsinki.TEREššENKo, N. M. 1979: Nganasanskijjazyk. Nauka, Leningrad.TERäškiN, N. I. 1981: Slovar' vostošno-han-tyjskih dialektov. Nauka, Leningrad.Tsvı zrkov,D. P.: Vatjalais-virolais-venäläi-nen sanakirja (käsikirjoitusjäljennös)1930-luvulta. (Siteerattu. ks. Vilppu-la.)Wı CHMANN,Y. - UoTı LA,T. E. 1942: Syrjä-nischer Wortschatz. Lexica Societa-tis Fenno-Ugricae VII. Helsinki.Vı LPPULA,MATTI 1983: Nummen semantiik-kaa. i Virittäjä 87 s. 60-77.SUOMI KUUROJEN TOISENA KIELENÃNämä kuurojenyhdistysten tiedottami-sesta vastaavien henkilöiden laati-mat ilmoitukset on poimittu YleisradionTeksti-televisioon lähetetyistä tekstipuhe-linviesteistä:››A:n kuurot/liikuntakerho - -lentopal-loharjoitusjoka sunnuntai klo 18.00-19.30- - . Ottaa huomiota ainoastaan seurayh-tymä vain A:n kuurot ry/liikuntakerhonkanssa.››››B:n Kuurojenyhdistys ry 5.4. klo 18.00kukka-hoidon esitääja paikalla on Kukka-talolla eli siunauskappelitielläja saman ai-kaa on kerholla ja mikäli te haluatte menos-sa»››Hei ja ilmoitan sivu 452 kuurojen toi-minta: C :n kuurot ry. kevätpäättäjäset ilta-kerholle 20.6. klo 18.00. KulttuuripäivänäDVIRITTÅIÄ 3/1995

Nummi

https://journal.fi/virittaja/article/download/38807/30313

Nummi

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi