Daniel Achreliuksen kirjeenkirjoitusoppaan, Epistolarum conscribendarum forma et ratio (Turku 1689), avulla voidaan luodata Turun akatemian kirjeen kirjoittamisen teoriaa ja opetusta 1600-luvun jälkipuoliskolla ja 1700-luvun alussa yleiseurooppalaista taustaa vasten. Achrelius kompiloi oppikirjansa ”parhaimpien auktoreiden” teoksista pitäen silmällä nimenomaan Turun akatemian opiskelijoiden tarpeita. Teos kiinnittyy vahvasti humanistiseen, erityisesti Erasmuksen, kirjetraditioon ja painottaa kirjeen monipuolisuutta, myös sen merkitystä tiedon, opin ja uskonnon mediana, henkilökohtaisten ajatusten tulkkina sekä sen tuomaa esteettistä iloa. Retoriikka toimii teoksessa eräänlaisena ylärakenteena, vaikka kirje ei kaikilta osin asetu luontevasti sen konventionaaliseen järjestelmään. Retoriikan keskeinen asema on osin keskiaikaisen kirjeen perintöä, osin humanistien edelleen juurruttamaa tapaa tarkastella kirjeen teoriaa retoriikan viitekehyksessä ja opettaa sen käytäntöä retoristen tekniikoiden avulla. Oppikirjan käytännöllinen ydin on kolmitasoinen kirjeenkirjoittamisen oppikurssi, jonka yksityiskohtaisesti evästetyt harjoitustehtävät valottavat, miten imitaatioon perustuva oppimismetodi konkreettisesti toimi
