Mäkinen, Ilkka

Finnish

Journal.fi

34 Keskustelua Kirjastotiede ja informatiikka 7 (1) — 1988 »Tietohuollon ajankohtaiset tehtävät ja kehittäminen»: Tinfon nykyisen miehityksen joutsenlauluseminaari Helsingissä 8 .3 .1988 Opetusministeriö vaatii korkeakouluilta ja muilta alaisiltaan instituutioilta tehokkuutta. Tinfon 8. 3. 88 järjestämä seminaari »Tietohuol-lon ajankohtaiset tehtävät ja kehittäminen» osoitti, että ministeriö tarkoittaa täyttä totta ja näyttää itse parhaan esimerkin: nyt selvittiin kolmessa tunnissa asioista, joiden käsittelyyn entisinä aikoina meni pari päivää. Seminaarin tavoitteena oli kartoittaa Tie-teellisen tietohuollon kehittämissuunnitelman 1988—1992 toteutumista ja tietohuollon uusia tehtäviä. Tinfon miehitys vaihtuu lähiaikoina, joten seminaari oli tilinpäätöksen luonteinen. Seminaarin ensimmäistä puoliaikaa hallitsi oikeastaan yksi kysymys ylitse muiden, kor-keakoulujen uusi budjetointikäytäntö, jonka pelätään aiheuttavan kurjuutta sekä korkea-koulukirjastoissa yleensä että keskuskirjastois-sa erityisesti. Budjetointikäytäntö on tietenkin vain osa korkeakoulujen kehittämishanketta. Tampereen yliopiston rehtori Tarmo Pukkila lähtikin tarkastelemaan tilannetta korkeakou-lujen perustehtävistä, tutkimuksesta ja opetuk-sesta, joista nyt halutaan kehittää nimenomaan tutkimusta. Hänen mukaansa »korkeakoulujen sisällä tapahtuvan tietohuollon kehittämisen lähtökohtana ovat opetuksen ja tutkimuksen asettamat vaatimukset». Näiden vaatimusten mukaan on myös kirjastoja kehitettävä. Puk-kila korosti tutkimusta uuden tiedon tuottaja-na; ja se tieto on niin uutta, että sitä on turha etsiä julkaistuista aikakauslehdistä tai kirjois-ta. Tutkijan on lähdettävä itse ulkomaille tie-toa hankkimaan. »Mikäli rakennamme tutki-muksemme vain julkaisujen varaan, toimimme useimmilla aloilla muutaman vuoden viiveel-lä». Eli hän tarkoitti, että julkaisut eivät ole tut-kijalle tiedon välittämistä vaan meritoitumista varten. Pukkila ei oikeastaan vastannut esityksensä otsikkoon, »korkeakoulujen mahdollisuudet uudessa budjettitilanteessa», sisältyvään kysy-mykseen, vaan sinkosi takaisin tukun vastaky-symyksiä. ATK-kokonaisjärjestelmän viivästy-minen oli luonnollisesti yksi Pukkilan päähuo-lenaiheista, kuten koko seminaarinkin. Täytyy vain toivoa, ettei hän tai muutkaan odota ATK-järjestelmältä liikoja, koska se ei ole mikään deus ex machina. Varsinkin vanhojen korttiluet-teloiden muuttaminen elektroniseen muotoon vaatii paljon työtä ja rahaa. Odotetusti Pukkila kiinnitti huomiota valta-kunnallisten tehtävien hoidon ongelmallisuu-teen uudessa tilanteessa. Hän vertasi kirjasto-jen valtakunnallisia tehtäviä muihin korkea-koulujen tehtäväksi annettuihin valtakunnal-lisiin tehtäviin, esim. valtakunnalliseen jatko-koulutusohjelmaan. Kokonaisbudjetointi ai-heuttaa ongelmia. Henkilökunnan määrän li-säämisestä Pukkila esitti kysymyksiä: riittääkö suunniteltu virkojen lisäys (10 virkaa/vuosi), millä perusteella virkoja tulisi lisätä ja mihin jälkeenjääneisyyttä verrataan? Hän kysyi myös, pitäisikö hankinnat keskittää hintojen kalleu-den vastapainoksi. Lopuksi hän kiinnitti huo-mion korkeakoulukirjastojen säädöspohjan vahvistamiseen resurssien saannin varmistami-seksi. Säädöskysymys nousi seminaarissa voimak-kaasti esiin Tinfon puheenjohtajan toimisto-päällikkö Matti Lähdeojan arveltua, että hän olisi ainoa, joka kannattaa koko kirjastokent-tää kattavaa puitelakia. Kannattajia löytyi pian lisää, jopa korkeakoulujen hallintojohtajien pii-ristä. Seminaariin osallistunut Kuopion yliopis-ton hallintojohtaja Tuomo Teittinen alkoi kal-listua myönteiseksi puitelaille, aikaisemmin hallintojohtajat ovat pitäneet K & I -puitelakia turhana, pelkkänä paperina. Lähdeojan mu-kaan ainakin kansalliskirjastosta ja keskuskir-jastoista pitäisi olla säädöksiä lain tasolla. Jos säädöksiä ei ole valtakunnallisista tehtävistä, niitä ei oteta rahanjaossa vakavasti. Keskuskir-jastoja koskeva lakihanke on vireillä. Lähdeoja totesi, että viimeisin korkeakoulujen kehittä-missuunnitelma edellyttääkin tämäntapaisia säädöksiä. Lähdeoja päätti valtakunnallisia tehtäviä kä-sitelleen esityksensä pohtimalla, miten Tinfosta voitaisiin entistä paremmin tehdä koko infor-maatiokentän koordinaattori. Valtion tiede- ja teknologianeuvosto on kysynyt samaa. Ongel-mana on se, että opetusministeriö ei ilman muuta ole vastuussa kuin oman hallinnonalan-Kirjastotiede ja informatiikka 7 (1) — 1988 Keskustelua 35 sa kirjasto- ja informaatiopalveluista, muiden ministeriöiden tulee hoitaa omat hallinnon-alansa. Pukkilan ja Lähdeojan alustuksiin oli pyydet-ty kaksi kommenttipuheenvuoroa, ylikirjaston-hoitajien Esko Häklin ja Eeva-Maija Tamme-kannin. Häkli sanoi olleensa mukana seminaa-rin taustapaperin, Tinfon tietohuollon kehittä-missuunnitelman valmistelussa. Hänen mu-kaansa paperi on hallinnollinen rudimentti, koska opetusministeriö uudessa tilanteessa on luopunut täydellisesti edistämästä korkeakou-lujen yhteishankkeita, oikeastaan luopunut ko-konaan ohjailemasta korkeakouluja. Sinänsä suunnitelmaan sisältyvät rahoitustarpeet edus-tavat varsin kohtuullista osuutta korkeakou-lulaitoksen kokonaisrahoituksen lisäyksestä. Suunnitelma on niin tuore, ettei sen toteutu-misesta voi vielä puhua. Toteutuneet osat oli-si toteutettu ilman suunnitelmaakin, ainakin HYK:n osalta. Täysin ulkopuoliset tapahtumat, kuten työllisyyslain hyväksyminen, ovat vai-kuttaneet suunnitelman yksityiskohtien toteu-tumiseen. Häkli piti ATK-tilanteen kannalta tärkeänä kysymystä, mitä järjestelmällä tehdään. Tavoit-teena tulee olla sen käyttäminen rationalisoin-tivälineenä, viitetietojen rekisteröinnin nopeut-taminen. Suurin muutos on viitetietojen liikku-vuus. Kirjastoilla ei tämän ylimenokauden ai-kana ole niinkään ongelmia hankintamäärära-hojen kanssa kuin kortistojen konvertoinnissa. Konservoinnista puhuessaan Häkli ihmetteli korkeakouluneuvoston epäilyjä konservoinnin kustannuksista. Konservoinnilla on tietenkin eri merkitys eri aloilla, mutta kansallisen kult-tuurin kannalta se on tärkeää. Konservointi-hanke ei kilpaile uuden teknologian kanssa, vaan ne ovat paralleeleja ilmiöitä. Häkli huomautti, että opetusministeriön toi-minta- ja taloussuunnitelmia koskevassa pa-lautteessa korkeakouluille ei löydy mitään kir-jastoista ja tietohuollosta. Entä sitten korkea-koulubudjetin ulkopuolella? Hän vertasi tilan-netta Ruotsiin, missä on korkeakoululaitok-sen ulkopuolinen kansalliskirjasto. Sikäläinen Tinfo, DFI on päätetty lopettaa ja siirtyä sek-torikohtaiseen organisointivastuuseen. Häklin sanoista saattoi uumoilla, että hänen puolestaan saman voisi tehdä Suomessakin, vaikka suo-raan hän ei tätä sanonut. Eeva-Maija Tammekannin mukaan ruotsalai-set tekivät tyhmästi lopettaessaan DFI:n. Hän vannoi vielä vahvasti rationaalisen kokonais-järjestelmän nimeen — tai hän asetti vaihtoeh-dot: joko verkon ylläpitäminen on varmistet-tava tai luovuttava koko verkosta. Hänen mu-kaansa jälkimmäinen vaihtoehto merkitsisi jo-ko sisäänpääsymaksua tai muunlaisia käyttö-rajoituksia, mahdoton vaihtoehto käytännössä. »Opetusministeriön tulisi löytää [. . . ] ongel-miin ratkaisu, joka ei loukkaa korkeakoulujen autonomiaa, mutta takaa verkolle riittävän tuen.» Tammekann ei syyttänyt TKAY:ä ATK-järjestelmän viipymisestä, mutta vaati sen to-teuttamista lisäresurssein nopeutettuna. Hallin-non tietohuollosta hän sanoi, että eri hallin-nonalat hoitakoot sektorinsa, mutta selvittäkööt samalla, miten ne kantavat vastuuta kansalais-ten tietohuollosta. Tammekannin mukaan maksullisuuskysymys on laajempi ja vakavam-pi kuin oletetaan. Haitat on selvitettävä ja ra-jat määritettävä. »Mikäli halutaan ylläpitää ny-kyisen laajuisia ja tasoisia palveluja, kirjastoista ei koskaan voi tulla kannattavia yrityksiä, kos-ka kirjastojen peruspalvelut eivät ole teollisia tuotteita, joiden valmistaminen voitaisiin lopet-taa.» Tulosvastuullisuus ei käy peruspalvelujen hoidossa. Vaikka perustettaisiin eri verkko hal-linnolle ja liikeyrityksille, se nojautuisi silti kor-keakoulukirjasto verkkoon. Tammekann ilmoit-ti olleensa jo kauan puitelain kannataja. Kirjas-tojen tehtävät on määriteltävä, jotta määrära-hoja voitaisiin anoa. »Ehkä tulisi erilaisten K & I -yksiköiden tehtäviä eritellä myös sen mu-kaan, kenelle [kuuluu] vastuu a) päivittäisen, lyhytaikaisen tiedon tarjonnasta, b) kenelle tie-don järjestelmällisestä säilyttämisestä ja ylläpi-dosta, c) kenelle museaalisten kokoelmien hoi-dosta.» Kirjastot on rinnastettava virastoihin eli niiden palvelujen on oltava tasapuolisia, luo-tettavia, jatkuvia ja määräaikoina saatavilla. Ylitarkastaja Heikki Stenlund esitteli valtio-varainministeriön näkökulmaa tietohuollon ke-hittämissuunnitelmiin. Käytännössä hän selosti vasta-annettua asetusta tietohallinnosta (155/ 88), joka korvaa vanhan ATK-asetuksen. Kor-keakoulut eivät kuulu tämän asetuksen piiriin. Stenlundin mukaan valmistelussa on käytetty peruskäsitteenä tietohuoltoa, jolla tarkoitetaan »organisaatioiden ja kansalaisten nimenomaista tarvetta vastaavan asiatiedon toimittamista tar-vitsijan saataville tälle käyttökelpoisessa muo-dossa. Se kattaa toimintoina tiedon hankinnan, varas-toinnin, käsittelyn, siirron ja jakelun. Nämä to-36 Keskustelua Kirjastotiede ja informatiikka 7 (1) — 1988 teutetaan tietojärjestelminä, joissa käytetään li-sääntyvästi tietotekniikkaa.» Stenlund ei paljon pohtinut, mikä yhteys tällä tietohuollolla on Tinfon tehtäviin kuuluvaan tietohuoltoon. Hän kyllä viittasi elinkeinoelä-män tiedonhallinnon parantamishankkeisiin, joihin usein sisältyy tietohallinto-osastojen pe-rustaminen. [Näihin osastoihin kuuluvat sekä atk-asiat että informaatiopalvelu, kirjastot ja ar-kistot, johtaja on tavallisesti entinen atk-pääl-likkö, nykyinen tietohallintopäällikkö.] Suomen asemaa kansainvälisillä tietomark-kinoilla käsitteli toim.joht. Reijo Lilius (Inter-national Data Corporation OY). Suomi on mi-tätön osanen näitä markkinoita, niin mitätön, että sen kannattaa koettaa pysyä muiden poh-joismaiden kanssa samassa kelkassa, jotta se edes olisi havaittava. Lilius esitteli yhtiönsä tut-kimuksiin perustuvia uusia tilastoja tietopank-kimarkkinoiden laajuudesta ja kehityssuun-nista. Eurooppa on n. 3 vuotta amerikkalaisesta ke-hityksestä jäljessä. Erilaisista olosuhteista ja pe-rinteistä johtuen kehitys ei ehkä automaattisesti kulje Amerikan malliin. Euroopassa suuret ra-hat liikkuvat arvopapereita ja valuuttoja kos-kevilla tietopankkimarkkinoilla. Amerikassa ovat luotto-ja markkinointitiedot tärkeitä, Eu-roopassa ei vielä samassa määrin. Tieteellisen ja teknisen tiedon markkina-arvo on enintään kohtalainen ja se ei nähtävästi tule kohoamaan yhtä villisti kuin jotkin muut lohkot. Ranskan tietopalvelumarkkinat eivät kuulemma »räjäh-dä» lähitulevaisuudessa päinvastoin kuin on en-nustettu. Englannin tietopankkimarkkinat ovat Euroopassa ylivoimaisesti suurimmat, sitten tu-levat Sveitsi ja Länsi-Saksa. Suomelle aiheuttaa vaikeuksia markkinoidemme pienuus, näin pienen alueen tietojen vastaanottamisesta kan-sainvälisiin tiedostoihin ei edes olla kovin kiin-nostuneita, Suomi jää pilkkuvirheiden alle. Suomessa tietopalveluiden käytön kasvuun voi-daan vaikuttaa erityisesti palveluiden markki-nointia lisäämällä ja parantamalla. Käytön kas-vun esteitä ovat mm. kielierot, lainsäädännöl-liset erot, korkeat tietoliikennekustannukset, pieni mikrotietokone-ja modeemikahta, jouk-ko epäonnistumisia tietopankkibisneksessä. Li-lius muistutti tärkeästä vuodesta 1992, jolloin EY:n jäsenmaiden rajat poistuvat. Miten siihen pitäisi Suomessa varautua? Tähän merkkivuoteen kiinnitti huomiota myös Kone Oy:n Helena Basilier. Pohjoismaat, Suomi mukana, eivät saa jäädä syrjään kehityk-sestä, vaan mukaan on mentävä toimimalla eu-rooppalaisissa järjestöissä, joista Basilier mai-nitsi erityisesti EUSIDIC:in (European Associa-tion of Information Services), joka parhaillaan neuvottelee yhdentymisestä eurooppalaisten tiedontuottajien yhdistyksen (EURIPA) ja on-line-palvelujen tarjoajien (EHOG) kanssa. Käyt-täjien näkemyksen säilymisestä on pidettävä huolta. Elin Törnudd toi keskustelussa globaalisen tietohuollon terveisiä Unescon uudelta puheen-johtajalta Mayorilta, jonka mukaan kaikki eri-tyisjärjestöt osallistuvat tietohuoltoon, mutta Unescolla on päävastuu. Samaa Törnudd toi-votti Suomelle: vastuu on jaettava eri ministe-riöiden kesken, mutta opetusministeriöllä on oltava päävastuu. Hän huomautti Häklille, jo-ka oli ollut tyytyväinen HYK:n saamiin mää-rärahoihin, että »kovissa tieteissä» aineisto kal-listuu nopeasti, CD-ROMit jopa 30 % vuodes-sa. TKK:n määrärahat jäävät jälkeen. Ritva Sievänen-Allen muistutti, että jo 1972 Tieteellisten kirjastojen virkailijat -järjestö oli opetusministeri Ulf Sundqvistille jättämässään muistiossa ehdottanut kansallista kirjastojärjes-telmää koskevaa lakia. Tämän selostuksen tekijässä seminaari syn-nytti seuraavia mietteitä. Kirjastoala on hämmennyksen tilassa. Tätä voisi verrata siirtymiseksi modernismista post-modernismiin. Tieteellisten kirjastojen ratio-naaliseen humanismiin perustuva modernisti-nen yhteistyöverkko uhkaa hajota postmoder-nistiseksi tilapäisten sopimusten ja tietopank-kien verkostoksi [modifioidakseni Ilkka Niini-luodon esitelmää Kulttuurirahaston juhlassa]. Leikki leikkinä, mutta vakavasti puhuen olen sitä mieltä, että opetusministeriön merkitys uudessa korkeakoulupoliittisessa tilanteessa ei kirjastojen kannalta ole suinkaan vähentynyt, päinvastoin. Ministeriö tarvitsee kyllä entistä kipeämmin tuekseen jonkinlaista säädöstä kir-jastojärjestelmästä, ehkä jopa puitelain. Uudes-sa resurssointijärjestelmässä, jos se toteutetaan siten kuin on puhetta ollut, opetusministeriöl-lä on sittenkin viime kädessä rahapussin nyö-rit hallussaan. Se voija sen tulee osoittaa, min-kälaisia tehtäviä ja tuloksia se pitää arvossa. Ar-Kirjastotiede ja informatiikka 7 (1) — 1988 Keskustelua 37 vonannon pitäisi selvästi näkyä resurssoinnis-sa. Tieteellisten kirjastojen kansallisten tehtä-vien ansiokas hoito on kannatettava asia par ex-cellence. Muutenhan koko arviointipuheelta pu-toaa pohja pois. Opetusministeriön kansliapäällikkö on puhu-nut Suomen yliopistosta, kaikkien Suomen kor-keakoulujen käsittämisestä yhden suuren yli-TIEDOKSI Kir jas totutkimuksen keskus Ruotsiin Centrum för biblioteksforskning on aloittanut toimintansa vuoden 1987 alusta Göteborgin yli-opistossa. Syyskuun alusta lähtien keskuksen esimiehenä on toiminut f il. tri Romulo Enmark. Kirjastotutkimuksen keskuksen perustami-sessa aloitteentekijöinä ja rahoittajina ovat toi-mineet Boråsin kirjastokorkeakoulu ja Göte-borgin yliopisto. Ne siis rahoittavat toimin-nan omista määrärahoistaan, Ruotsin valtion budjetissa sillä ei vielä ole sijaa. Korkeakoulu-jen päätöstä on pohjustanut prof. Emin Teng-strömin laatima selvitys »Forskningsanknytning av bibliotekarielinjen» (UHÄ-rapport 1986: 1). Tarkoituksena on ilmeisesti vauhdittaa valtio-vallan pysyvän tuen saamista keskukselle. Keskuksen tehtävänä on yhtäältä edistää Ruotsin kirjastotutkimusta, toisaalta pyrkiä jär-jestämään tutkimuskoulutusta Boråsin kirjas-totutkintolaisille (jotka eivät sitä opetuksensa yhteydessä saa) sekä muille asiaankuuluville. Tämä lienee toiminnan päällimmäisin tavoite. Keskus pyrkii aloittamaan joskus tulevaisuu-dessa tohtorikoulutusohjelman. Sen tehtävänä on myös toimia tutkijain yhdyssiteenä luomalla kontaktiverkosto. Tehtävänä on myös tiedottaa tutkimustoiminnasta, sekä järjestää seminaare-ja. Keskus julkaisee lehteä Svensk biblioteks-forskning. Valtiovallan suoranaisen tuen puutteesta kes-kus saa kiittää DFI:n (Delegationen för veten-skaplig och teknisk informationsförsörjning) nihkeää asennoitumista. Tengströmin raportis-sa nimittäin kirjastotutkimus määritellään or-opiston osiksi. Tämä on mitä kannatettavin aja-tus, sillä se sopii korkeakoulukirjastoille oival-lisesti: ne ovat jo vuosikymmeniä rakentaneet koko Suomen yhteistä yliopistonkirjastoa, vain se yliopisto puuttuu enää. Ilkka Mäkinen ganisaatiosidonnaisesti. Lausunnossaan selvi-tyksestä DFI korostaa, että tällainen määritte-ly rajaa pois tutkimukset tiedonkäytöstä, joka ei ole kirjastoon perustuvaa. Toinen viran-omaisten ilmaisema syy on se, että halutaan odottaa DFT.n lopettamiseen liittyviä keskus-teluja. Sehän on toiminut tieteellis-teknisen in-formaatiohuollon selvitystoiminnan rahoittaja-na Ruotsissa. Ennen keskuksen rahoituspäätös-tä halutaan selvittää, miten DFI:n resurssipe-rintö jaettaisiin. Göteborgin yliopisto ja Boråsin kirjastokor-keakoulu ovat olleet aloitteellisia keskuksen pe-rustamisessa. Tarkoitus on ennen muuta ko-hentaa Boråsin tutkimuskoulutuksen sekä tut-kimuksen edellytyksiä. Keskuksen vakinaista-minen olisi epäilemättä piristysruiske etenkin naapurimaan kunnallisten kirjastojen tutki-mukselle. PV Seminaar i k i r jas toautomaat ios ta ja työkul t tuur i s ta Kirjastotieteen ja informatiikan yhdistys järjes-tää 27 . -28 . 5. 1988 kevätseminaarin, jonka ai-heena on kirjastoautomaatio ja työkulttuuri. Se-minaari pidetään Varalan liikuntaopistossa Tampereella. Siellä on tarkoitus käsitellä mm. niitä muutoksia, joita atk aiheuttaa työhön, kir-jastoautomaation erityispiirteitä ja historiaa se-kä automaatiota tiedonhaussa. Alustajien jou-kossa on mahdollisesti myös ulkomainen alan asiantuntija. Lisätietoja antaa yhdistyksen sih-teeri Juha Hakala, puh. 90-708 4293. 

"""Tietohuollon ajankohtaiset tehtävät ja kehittäminen"": Tinfon nykyisen miehityksen joutsenlauluseminaari Helsingissä 8.3.1988"

https://journal.fi/inf/article/download/1340/1187

"""Tietohuollon ajankohtaiset tehtävät ja kehittäminen"": Tinfon nykyisen miehityksen joutsenlauluseminaari Helsingissä 8.3.1988"

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi