Arvioitu teos:Alexandre Nikolaev: Suomen nominien taivutusjärjestelmän produktiivisuudesta. Korpuslingvistisiä ja kokeellisia tutkimuksia. Väitöskirja, Itä-Suomen yliopiston filosofinen tiedekunta, Joensuu 2011. 260 s

Karlsson, Fred

Finnish

Journal.fi

132 virittäjä 1/2012kirjAllisuuttAVäitöstutkimus morfologisesta produktiivisuudestaAlexandre Nikolaev: Suomen nominien taivutusjärjestelmän produktiivisuudesta. Korpuslingvistisiä ja kokeellisia tutkimuk­sia. Väitöskirja, Itä-Suomen yliopiston filosofinen tiedekunta, Joensuu 2011.  260 s.Alexandre Nikolaevin yleisen kielitieteen alaan kuuluva väitöskirja Suomen nomi-nien taivutusjärjestelmän produktiivisuu-desta: Korpuslingvistisiä ja kokeellisia tut-kimuksia tarkastettiin Itä-Suomen yli-opiston filosofisessa tiedekunnassa Joen-suussa 1.4.2011. Nikolaevin lektio aiheesta ”Substantiivien taivutusjärjestelmän pro-duktiivisuudesta” on julkaistu Virittäjän verkkoliitteessä 2/2011.Kyseessä on artikkeliväitöskirja, jonka kuusi alkuperäisartikkelia ovat yhteispi-tuudeltaan 120 sivua. Artikkeleista Niko-laev on kirjoittanut yhden yksin (11 si-vua), ja muut viisi artikkelia ovat yhteis-artikkeleita, joiden kirjoittajien joukossa joka artikkelissa on Nikolaevin ohjaaja Jussi Niemi. Kolmessa artikkelissa kirjoit-tajat ovat Nikolaev ja Niemi kahdestaan, yhdessä lisäksi yksi kirjoittaja ja vielä yh-dessä lisäksi kuusi muuta kirjoittajaa. Ar-tikkeleista kolme on ilmestynyt Virittä-jässä, yksi julkaisussa Puhe  ja  kieli, yksi kansainvälisessä kokoomateoksessa ja yksi oli tarkastuksen yhteydessä arvioi-tavana julkaisemista varten. Julkaisufoo-rumit ovat hyviä, ja useimmissa tapauk-sissa artikkelit ovat käyneet läpi referee-arvioin nin.Yhteisartikkelit eivät suomalaisissa kielitieteen artikkeliväitöskirjoissa ole ol-leet yleisiä. Ottaen huomioon artikkelei-den lyhyehkön yhteen lasketun sivumää-rän ja monet kirjoittajat, herää kysymys, onko väittelijän itsenäinen panos riittävä. Nikolaev tekee kuitenkin riittävästi sel-koa omasta panoksestaan, joka kohdis-tuu erityisesti laajojen korpusanalyysien tekemiseen sekä relevanttien lingvistis-ten teorioiden (kuten optimaalisuusteo-rian) ja psykolingvististen kokeellisten menetelmien integratiiviseen soveltami-seen. Juuri tämä tekeekin väitöskirjasta riittävän yleislingvistisen. Toinen osoitus Nikolaevin omasta panoksesta on pitkä (melkein ylipitkä eli 101-sivuinen) joh-danto- ja yhteenvetoluku, joka kiinnosta-vasti nivoo yhteen vuosikymmenen ajan kestäneen väitöskirjatyön eri vaiheet, me-netelmät ja tulokset ja lisäksi luo katsauk-sen suomen taivutusjärjestelmän kuvauk-sen vaiheisiin Petraeuksesta alkaen.Lektion substantiiveihin perustuva nimi kuvaa väitöskirjan sisältöä osu-vammin kuin yhteenvedon mainitsemat nominit. Käytännössä Nikolaev käsitte-lee substantiiveja; nominien alaluokista-han kaksi (pronominit ja osin lukusanat) ovat itse asiassa täysin epäproduktiivisia.Artikkelit käsittelevät suomen taivu-tusmorfologian kuvausta ja prosessoin-tia sekä teorioiden että metodien näkö-kulmasta. Koeasetelmiin minulla ei ole oleellista huomauttamista. Nikolaevin lu-keneisuus ja teoreeettis-metodinen hal-133virittäjä 1/2012linta on kokonaisuutena ottaen kohdal-laan. Kvantitatiivisia menetelmiä hän so-veltaa asiantuntevasti, mikä osin kokeel-lisessa työssä tietenkin on välttämätöntä. Lingvistisen teorian näkökulmasta kum-mastuttaa, ettei tekijä kertaakaan viittaa yhteen morfologisen produktiivisuus-teorian perusteokseen, Laurie Bauerin jo vuonna 2001 ilmestyneeseen kirjaan Morphological  productivity, joka käsit-telee monipuolisesti produktiivisuuden yleistä ongelmaa ja sen pitkää tutkimus-historiaa.Kokeellisia tutkimusasetelmia lu-kuun ottamatta suurin osa väitöskirjan empiirisestä aineistosta on peräisin Kie-lipankin (www.csc.fi) suomenkielisistä korpuksista (laajimmillaan yli 130 mil-joonaa sananmuotoesiintymää), jotka voittopuolisesti koostuvat 1990-luvun sanomalehtiaineistoista. Esitarkastus-vaiheessa huomautin, että tällaisten au-tomaattisen morfologisen analyysin lä-pikäyneiden mutta koodaukseltaan tar-kistamattomien korpusten luotettavuus tulisi perusteellisesti arvioida. Pistoko-keita tehdessäni olin huomannut muun muassa, että Nikolaev tuolloin ilmoitti veri-substantiivilla olevan aineistossa 10 monikon genetiivin esiintymää verten. Tarkistaessani nämä osoittautuivat kui-tenkin kaikki varten-postposition vää-rin kirjoitetuiksi muodoiksi. Lopulliseen väitöskirjaan (johdanto s. 19) tämä yksi-tyiskohta on korjattu ja Nikolaev on li-sännyt alaviitteen, missä hän yleisesti huomauttaa painovirheiden ja koodaus-virheiden olemassaolosta. Silti lukija toi-voisi saavansa tarkempia tietoja käytetyn korpuksen luotettavuudesta juuri Niko-laevin tutkimusongelman kannalta. Li-säesimerkkinä voisi mainita sananmuo-don unten. Sitä löysin käytetyistä kor-puksista nyt tarkistettaessa 73 esiintymää (Nikolaevilla 77 kpl). Kourallinen on sak-san joko oikein kirjoitettuja unten-adver-bin tai väärin kirjoitetun unter-preposi-tion esiintymiä, lopuista melkein kaikki leksikaalistuneen idiomin unten mai/lla, -lle esiintymiä. Pelkkä luku 73 (77?) ei si-ten anna realistista kuvaa unten-muodon morfologisesta asemasta, koska oikeiden ja ei-idiomaattisten esiintymien määrä on korkeintaan 6–7.Useissa artikkeleissaan Nikolaev kä-sittelee kielenkäyttäjien mentaalisia mor-fologisia representaatioita. Aineistoon liittyen lukijaa jää vaivaamaan se, ettei Nikolaev kunnolla pohdi, kuinka suurella varmuudella Tekstipankin kirjoitettujen tekstien morfologisen analyysin pohjalta voidaan päätellä kielenkäyttäjien sisäi-siä representaatioita, jotka ensisijaisesti perustuvat varhaislapsuudessa omaksut-tuun puheeseen ja sen rutiineihin. Tämä on Per Linellin (2005) mainitseman kieli-tieteen ”written language biasin”, kirjoite-tun kielen suosimisen ilmentymä.Vanhin ja Nikolaevin yksin kirjoit-tama on artikkeli ”Eräiden suomen kie-len taivutustyyppien produktiivisuu-desta” (Puhe  ja  kieli 22, 2002: 113–124). Kirjoittaja tarkastelee produktiivisuuden omaksumista kahdessa produktiivisessa versus epäproduktiivisessa paradigma-parissa (varis – kirves; lasi – kivi) sekä kolmanneksi kvantitatiivisen astevaihte-lun osalta, missä siis vaihtelullisuus on produktiivista (hattu : hatun). Epäsano-jen taivutuskokeisiin osallistui kolmeen ikäryhmään kuuluvia (3–5-, 10–11- ja 13–14-vuotiaita) syntyperäisiä suomalai-sia ja venäläisiä lapsia. Syntyperäiset suo-menkieliset valitsivat odotuksenmukai-sesti produktiivisen taivutusstrategian, vaikka 3–5-vuotiaat jättivätkin melkein kolmanneksen epäsanoista taivuttamatta. Venäläisillä tendenssi on vielä vahvempi. 134 virittäjä 1/2012Perustulokset ovat uskottavia ja mielen-kiintoisia. Yritys selittää kvantitatiivisen astevaihtelun produktiivisuutta tavumää-rän vakioimisella ei silti vakuuta, muun muassa siksi, että useimmissa taivutus-muodoissa tavumäärä onkin eri kuin yk-sikön nominatiivissa ja genetiivissä sekä monikon nominatiivissa (vrt. kaksitavui-set hattu : hatun : hatut, mutta kolmita-vuiset hatussa : hatuissa : hatuista : ha-tulla : hatuilla : hatulta : hatuilta : hatulle : hatuille jne.) Artikkelissa ”Suomen nominien tai-vutuksesta: rytmi-, sivupaino ja agglu-tinaatiohypoteesien testausta” (Virit-täjä 109, 2005: 530–553) Nikolaev ja Jussi Niemi analysoivat uudelleen suomen tai-vutusopin klassista ongelmaa, kolmi- ja useampitavuisten nominien ns. vapaata vaihtelua monikon genetiivissä ja par-titiivissa. Arto Anttila sovelsi väitöskir-jassaan (1997) ensimmäisenä optimaa-lisuusteoriaa näiden ongelmien analyy-siin käyttäen 1,3 miljoonan kokoista sa-nanmuotoaineistoa. Uutta Nikolaevilla ja Niemellä on erityisesti 109 miljoo-nan sananmuodon tekstipankkiaineiston käyttö, mikä tarjoaa entistä luotettavam-mat tiedot vaihtelevien muotojen esiin-tymisyleisyydestä. Käytössä olevat rajoit-teet ovat ”vältä kahden tasavahvuisen ta-vun vierekkäisyyttä”, ”vältä heikkoja sivu-painollisia tavuja” ja ”vältä vartalonmuu-toksia suffiksaatiossa”. Optimaalisuusteo-rian mukainen rajoitteiden kilpailu osoit-tautuu hyvin toimivaksi menetelmäksi ennustaa pintavaihtelun preferenssejä. Malli ontuu vain paperi-tyyppisissä sa-noissa. Artikkelissa ”Nominien paradigmaat-tistuminen suomessa: Millä rakenteelli-silla ehdoilla kielenkäyttäjät sitovat po-tentiaaliset nominit taivutusluokkiin?” (Virittäjä 110, 2006: 46–69) Nikolaev ja Niemi vertaavat patsas- ja keskus-taivu-tustyyppien produktiivisuusominaisuuk-sia leksikaalisesti CD-Perussanakirjan ja tekstitaajuudeltaan eli lemmafrekvenssil-tään Kielipankin laajan aineiston avulla. Leksikaalisesti patsas-sanoja on 440 ja keskus-sanoja 2 628, eli jälkimmäisiä on melkein kuusi kertaa enemmän, kun taas lemmataajuuksien eli tekstifrekvenssien suhteet ovat päinvastaiset mediaanilla mitattuna (patsas-sanojen mediaanisa-nan lemmafrekvenssi on 231, kun vas-taavan keskus-sanan frekvenssi on 40). Tämä on yleinen lainalaisuus: epäpro-duktiiviset sanat ovat käytöltään ylei-sempiä ja juuri sen takia ne säilyvät käy-tössä. Kummankin taivutustyypin kol-mitavuiset sanat pyrkivät olemaan kes-kitavultaan vahvoja (morilla mitattuna), ja laitatavut ovat heikkoja. Erityisen vah-vaksi taivutustyypin merkiksi osoittautu-vat viimeiset kaksi segmenttiä eli  -As ja  -Us. Epäsanojen taivutustestissä koehen-kilöt suosivat odotuksenmukaisesti vah-vasti -Us-paradigmaa. Kriittisenä huo-mautuksena voi todeta, että -As-sanoja tietenkin syntyy produktiivisesti johta-malla (vaikkapa trendi+käs). Tekijät pi-tävät yhtenä tuloksena sitä, että koehen-kilöt eivät ole mieltäneet epäsanoja eris-nimiksi eivätkä siksi yleisesti taivutta-neet Carlos : Carlos+in. Mutta tämä on todennäköisesti seuraus koeasetelmasta, koska koehenkilöt saivat tehtäväksi si-joittaa epäsanat objektimuotoon lause-kehykseen Minä otan ___, eikä tällainen konteksti ole luonteva objektina olevan sanan erisnimitulkinnalle.Artikkelissa ”Suomen nominien tai-vutusjärjestelmän produktiivisuuden in-dekseistä” (Virittäjä 112, 2008: 518–544) Nikolaev ja Niemi yleistävät edellisen ar-tikkelin keskeiset tulokset koko suomen nominien taivutusjärjestelmään. Tekijät 135virittäjä 1/2012valaisevat mielenkiintoisin kvantitatii-visin testein, minkälaisia riippuvuuksia ja osittaisia poikkeamia on pienen lek-sikaalisen frekvenssin – suuren käyttö-taajuuden, ja toisaalta suuren leksikaa-lisen frekvenssin ja pienen käyttötaa-juuden välillä. Erityisen merkittäväksi osoittautuu hapaksien eli korpuksessa vain kerran (tai erittäin harvoin) esiinty-vien sanojen määrä. Produktiivisuustar-kasteluissa liian vähälle huomiolle jää-vät silti yhdyssanat. Vaikka kivettyneissä ja epäproduktiivisissa taivutustyypeissä onkin vain vähän perussanoja, nämä pe-russanat saattavat silti toistua sadoissa produktiivisesti muodostetuissa yhdys-sanoissa, jotka voivat olla erittäin ylei-siä. Vaikkapa sana lapsi on taivutukselli-nen uniikkitapaus, mutta se esiintyy kor-puksessa 620 eri yhdyssanan perusosana, siis sijoituslapsi, muslimilapsi, aviolapsi jne. – Ei tunnu oikealta väittää risti-pa-radigmasta, että se olisi ”lähes agglutina-tiivinen”. Monikon i/e-vaihtelun lisäksi tämän tyypin sanat ovat tietenkin aste-vaihtelunkin alaisia, ja astevaihtelu on mitä epäagglutinatiivisin.Artikkelissa ”Impaired attention to phonological input, dysfunctional ’lexi-cal frequency counter/s’ and abnormal grammatical morphology: A possible causal chain?” (Zlatev ym. toim. 2009: 246–260) Niemi, Nikolaev ja Kenneth Hugdahl selvittävät tapaa, millä spesifistä kielihäiriötä potevat koehenkilöt proses-soivat eräitä keskeisiä taivutustyyppejä, kun he kohtaavat tuntemattomia epäsa-noja. Jossain määrin hypoteettiseksi se-litykseksi tarjoutuu kyvyttömyys tajuta syötteen frekvenssieroja. Vertaisarviointiin jätetyssä artikke-lissa ”Paradigm complexity and percep-tion of isolated lexemes: Effects of num-ber of stem allomorphs on performance in lexical decision and event-related po-tential experiments” Nikolaev, Ari Pääk-könen, Jussi Niemi, Mikko Nissi, Eini Niskanen, Mervi Könönen, Esa Mer-vaala ja Hilkka Soininen selvittävät ko-keellisesti, onko lasi- ja vesi-paradigmo-jen eräiden sananmuotojen todellisessa prosessoinnissa eroja. Aivovastemittauk-set osoittavat odotuksen mukaisesti, että vesi-muotojen prosessointiin kuluu enemmän resursseja (”left anterior ne-gativity”). Tekijöiden sinänsä uskottava tulkinta on, että epäproduktiiviset muo-dot ovat laajemman, monen polun ver-koston osia kuin produktiiviset muodot. Yksikön nominatiivilla ei ole mitään eri-koisstatusta oletettuna ”perusmuotona”. Toisaalta epäproduktiivisten muotojen nopeampi tunnistaminen tulkitaan suu-remman esiintymistaajuuden aiheutta-maksi. Pienenä huomautuksena voidaan todeta, että vesi-paradigma ei suinkaan ole teoreettisestikaan tarjolla sellaisten lainojen kuten ledi, brändi taivutusmal-liksi, koska ei ole olemassa näin taipu-via *-di-loppuisia nominatiiveja. Parempi ja omaperäinen esimerkki olisi kasi ’8’, joka taipuu kasi+n : kasi+a eikä *kade+n : *kat+ta kuten käsi (eikä toisaalta myös-kään *kase+n : *kas+ta kuten jousi).Yhteenvetoluvussa Nikolaev käsitte-lee uutena asiana mm. suomen substan-tiivien taivutusjärjestelmän informaa-tiopitoisuutta käsitteiden ”entropia” ja ”informaatio” avulla. Molemmat käsit-teet ovat tunnetusti vaikeaselkoisia. Ne liittyvät toki toisiinsa, mutta niiden sa-mastaminen (esim. s. 37) yksinkertais-taa liikaa. Tässä Nikolaev laskee tietty-jen paradigmaattisesti keskeisten taivu-tusmuotojen entropian päätyen siihen, että ”eniten informaatiota sisältää” yksi-kön partitiivi, koska sen entropian arvo on suurempi kuin yksikön nominatii-136 virittäjä 1/2012vin ja genetiivin sekä monikon partitii-vin ja inessiivin. Mutta suurta entropiaa ja korkeaa informaatiopitoisuutta voi-daan myös pitää toistensa vastakohtina. Suuri entropia eli haje on yllätyksellisyy-den, rakenteen puutteen ja epäjärjestyk-sen mitta, kun taas korkea informaatiopi-toisuus viestii ennustettavuutta ja raken-teen eriytyneisyyttä. Sen takia informaa-tion yksi luonnehdinta onkin, että se on negatiivista entropiaa (negentropiaa, vrt. Niiniluoto 1989: 18–22). Yksikön partitii-vin muodosta käsin on helpompi ennus-taa esimerkiksi yksikön nominatiivi kuin vaikkapa yksikön genetiivistä tai moni-kon inessiivistä käsin. Kaikkiaan Alexandre Nikolaevin väi-töskirja tarjoaa mielenkiintoisia, empii-risesti perusteltuja näkökulmia taivutus-morfologian produktiivisuuteen ja mor-fologisen prosessoinnin klassisiin ongel-miin.Fred Karlssonetunimi.sukunimi@helsinki.fiLähteetAnttila, Arto 1997: Variation in Finnish phonology and morpohology. Väitöskirja, Stanford University, Department of Linguistics.Bauer, Laurie 2001: Morphological produc-tivity. Cambridge: Cambridge University Press.Linell, Per 2005: The written language bias in linguistics. Its nature, origins and transformations. London: Routledge.Niiniluoto, Ilkka 1989. Informaatio, tieto ja yhteiskunta. Filosofinen käsiteanalyysi. Helsinki: Valtion painatuskeskus.Zlatev, J. – Johansson Falck, M. – Lundmark, C. – Andrén, M.  (toim.) 2009: Studies in language and cognition. Newcastle: Cambridge Schol-ars Publishing.

Väitöstutkimus morfologisesta produktiivisuudesta

https://journal.fi/virittaja/article/download/5087/4597

Väitöstutkimus morfologisesta produktiivisuudesta

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi