Martikainen, Susanna

English

Journal.fi

       LECTIO PRAECURSORIA   24.3.2016        FinJeHeW 2016;8(1)    50 Lectio praecursoria, Towards better usability: Usability and  end‐user participation in healthcare information technology  systems development  Susanna Martikainen, 18.12.2015  Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisat kuulijatTällaisia otsikoita olette varmaan kaikki nähneet.  Kuva 1. Terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat saaneet kriitti‐siä arvioita erityisesti lääkäreiltä. Järjestelmiä on hanka‐la  käyttää  ja  hukkaavat  lääkäreiden  ja  hoitajien  työ‐aikaa.  Käyttäjien mielestä  järjestelmät  eivät myöskään tarjoa tietoa siten, että sitä voitaisiin hyödyntää parhai‐ten potilaan hoitotilanteessa. Lisäksi tietoa  joutuu etsi‐mään  ja  koostamaan  itse  sen  sijaan,  että  järjestelmä tekisi  sen  automaattisesti.  Muun  muassa  nämä  asiat herättivät kiinnostukseni selvittää, miksi terveydenhuol‐lon tietojärjestelmiä ei pidetä helppokäyttöisinä. Henki‐lökohtainen  kiinnostukseni  sai  vastakaikua  yliopiston terveydenhuollon  tietojärjestelmiä  tutkivasta  tutkimus‐ryhmästä. Mitä  enemmän  tähän  aiheeseen perehdyin, sitä kiinnostavampi se on ollut. Terveydenhuollossa  käsitellään  tietoa  hyvin  monella tapaa, hyvin vaihtelevissa tilanteissa. Lisäksi terveyden‐huollon  tietojärjestelmät  vaikuttavat  meidän  jokaisen elämään, kukapa sitä ei olisi lääkärin vastaanotolla käy‐nyt?    Terveydenhuollon  ja  sairaanhoidon parissa  työs‐kentelevien arkeen tietojärjestelmät vaikuttavat merkit‐tävästi: kuinka hyvin  tai kuinka huonosti ne palvelevat työntekijän  työtä  ja  tiedon  tarpeita?  Löytyvätkö  tarvit‐       LECTIO PRAECURSORIA   24.3.2016        FinJeHeW 2016;8(1)    51 tavat tiedot oikeaan aikaan? Terveydenhuollon tietojär‐jestelmillä  on myös  taloudellisia  vaikutuksia,  parhaim‐millaan niiden avulla voidaan  saada huomattavia  sääs‐töjä  alati  kasvaviin  terveydenhuollon  kustannuksiin. Järjestelmien käytön sujuvuus vähentää niiden käyttöön kuluvaa  aikaa  ja  se  vaikuttaa  omalta  osaltaan  kustan‐nuksiin. Usein  ihmetellään mitä  erikoista  ja  ihmeellistä  tervey‐denhuollon  tietojärjestelmissä  oikein  on.  Miksei  vain koodata  tehokkaampia, helppokäyttöisempiä  ja käyttä‐jän  ajatuksia  lukevia  järjestelmiä?    Kun hieman  asiaan perehtyy,  huomaa  etteivät  nämä  järjestelmät  olekaan ihan  yksinkertaisia  rakentaa.  Tämä  lektio  on  johdanto siihen mitä väitöskirjatyössäni tutkin. Käyn  läpi  kolme  näkökulma  tutkimuksestani:  ensin tapauksen  liittyen  terveydenhuollon  tietojärjestelmien käyttöön, sitten esimerkin siitä, mikä on käytettävyyden merkitys ja lopuksi avaan lyhyesti näkökulmia ohjelmis‐ton  kehittämiseen. Nämä  kolme  asiaa:  terveydenhuol‐lon  tietojärjestelmät,  käytettävyys  ja  ohjelmistojen kehittäminen  ovat  keskeisiä  käsitteitä  väitöstutkimuk‐sessani. Kuvassa 2 olevassa kuviossa näkyy alueet,  joi‐hin väitöstutkimuksessani olen perehtynyt.  Kuva 2.  Käyn ensin  läpi yhden esimerkin  terveydenhuollon  tie‐tojärjestelmistä. 36‐vuotias  Maisa  saa  kotonaan  Joensuussa  hal‐vausoireen.  Hänen  miehensä  soittaa  hätäkeskukseen. Hätäkeskus  kirjaa hälytyksestä  ja  kohteesta  tietoja hä‐täkeskuksen  tietojärjestelmään  ja  tekee  hälytyksen ensihoidon hälytysjärjestelmään. Ensihoito  on  ensimmäisenä  paikalla  ja  kirjaa  tärkeät esitiedot Maisasta  joko  ensihoidon  sähköiseen  järjes‐telmään  tai  paperikaavakkeelle.  Ensihoitaja  antaa  en‐nakkoilmoituksen tulossa olevasta potilaasta sairaalaan puheviestinä. Maisa viedään kiireesti  Joensuun keskus‐sairaalan  päivystykseen  ja  siellä  hänen  tietonsa  kirja‐taan paikalliseen potilaskertomusjärjestelmään. Sairaa‐lassa  sekä päivystyksen hoitajat että  lääkärit  käyttävät useampaa tietojärjestelmää potilaan hoidossa. Maisalle tilataan laboratoriokokeita laboratoriotietojärjestelmäs‐tä,  tutkimuksia  kuvantamistietojärjestelmästä  ja  tutki‐musten  jälkeen hänestä otettuja kuvia katsotaan kuva‐arkistosta. Keskussairaalan päivystävä lääkäri huomaa, että Maisan keskimmäinen  aivovaltimo  on  pahasti  tukossa,  ja  soit‐taa Kuopioon yliopistosairaalan neurologille. Neurologi katsoo  kuvat  yhteisestä  kuva‐arkistosta.  Puhelun  ja kuvien katsomisen perusteella päätetään siirtää potilas yliopistosairaalaan  jatkohoitoon.  Joensuussa keskussai‐raalassa sairauskertomusjärjestelmässä kirjoitettu  lähe‐te  tulostetaan mukaan  tai  laitetaan  sähköisenä,  joskus joudutaan käyttämään faksia. Ensihoito kirjaa tiedot sairaalasiirrosta ensihoidon tieto‐järjestelmään  tai  paperikaavakkeelle.  Tässä  vaiheessa toivotaan, että se ensimmäinen ensihoidon kaavake on myös mukana, kun saavutaan Kuopioon yliopistolliseen sairaalaan, koska siitä nähdään tärkeitä tietoja potilaas‐ta. Yliopistosairaalassa  tehdään  uusi  kuvaus,  jossa  käyte‐tään apuna kuvantamisjärjestelmää, uudet  laboratorio‐pyynnöt  kirjataan  laboratoriojärjestelmään  ja  potilaan tiedot  yliopistosairaalaan  omaan  potilastietojärjestel‐mään.        LECTIO PRAECURSORIA   24.3.2016        FinJeHeW 2016;8(1)    52 Potilaskertomusjärjestelmästä myös katsotaan potilaan aiempia tietoja,  jos potilaalla on ollut aiempia käyntejä sairaalassa. Kantaa eli kansallista potilastiedon arkistoa voi yrittää käyttää, mutta nykyisellään siitä ei  juurikaan ole apua päivystystilanteessa.  Potilaalle  päätetään  tehdä  toimenpide,  joka  kirjataan toimenpidejärjestelmään.  Anestesiajärjestelmään  kirja‐taan tietoja toimenpiteessä tarvittavasta anestesiasta ja anestesiakertomus. Potilas siirretään tehovalvontaan  ja lääkärin  määräykset  kirjataan  tehovalvonnan  monito‐rointijärjestelmään.   Tällä  järjestelmällä ei ole yhteyttä muihin tietojärjestelmiin. Potilaan asiat kirjataan lyhen‐nelmänä potilaskertomukseen.  Seuraavana päivänä, jos kaikki on hyvin, kirjataan lääkä‐rinmääräykset  potilaskertomukseen  ja monitorointijär‐jestelmään  yhteenveto.  Potilas  siirtyy  jatkohoitoon vuodeosastolle, mistä hän lähipäivinä kotiutuu tai siirtyy jatkohoitoon oman alueen keskussairaalaan. Potilas kutsutaan jonkin ajan kuluttua kontrollikäynnille keskussairaalaan,  kutsussa  tarvitaan  potilaskertomus‐järjestelmää.  Kontrollikäynnillä  tietoja  katsotaan  ja kirjataan potilaskertomukseen.  Kuinka monta tietojärjestelmää tarvittiin yhden potilaan hoidossa, tässä yhdessä tapauksessa?  Viisitoista. Kuinka  montaa  tietojärjestelmää  yliopistosairaalan neurologi tarvitsi yhden potilaan hoidossa tässä yhdessä tapauksessa?  Seitsemän. Seuraavaksi esimerkki käytettävyydestä. Esittelen kaksi erilaista  navigointiohjelmaa.  Tavoitteenani  on  saada selville miten pääsen ajamaan autolla kotoani Imatralle ja siellä tarkemmin osoitteeseen Kauppakatu 1.  Aloitan navigoinnin koskettamalla näyttöä. Saan eteeni näkymän, jossa minun nykyinen sijainti esitetään kartal‐la. Kosketan Valik. nimistä nappia, koska muistan, että sieltä pääsen jonkinlaiseen valikkoon. Navigaatiovalikko avautuu,  ja  koska  päämääräni  tiedot  ovat mielessäni, kosketan kohtaa ”kohteen tiedot”. Saan näkyviin toisen valikon,  josta voin valita kohdan Osoite. Kirjoitan kent‐tään, jossa lukee ”anna kadun nimi”: Kauppakatu. Navi‐gaattori opastaa mitä  kirjaimia  voi  käyttää.  Siirryn  toi‐seen kenttään,  johon voin kirjata  talon numeron. Seu‐raavaksi voin valita kaupungin, joka selaamalla luetteloa tai  kirjoittamalla  Kaup  kenttään  Imatra.  Navigaattori hakee esiin Imatran kartan ja näyttää kohteen huonosti erottuvalla ympyrä‐symbolilla. Nyt muistelen, että  täy‐tyy koskettaa kohde‐nappia. Navigaattori laskee minulle reitin. Voin valita muut reitti, 3 reittiä tai Aloita toimin‐non.  Valitsen  Aloita.  Navigaattori  muistuttaa  minua noudattamaan  liikennesääntöjä.  Sitten,  vihdoin  ja  vii‐mein, pääsen aloittamaan matkanteon. Montako vaihetta minun täytyi käydä  läpi, että pääsen aloittamaan  matkan  kohti  päämäärää?  Laskujeni  mu‐kaan yhdeksän. Seuraavaksi  tarkastellaan  toista  navigaattoria.  Kun avaan  navigaattoriohjelman,  saan  eteeni  näkymän, jossa nykyinen sijaintini esitetään kartalla. Aloitan navi‐goinnin  koskettamalla  näyttöä,  valitsen  aseta  kohde. Kirjaan  kohteen  kaupungin,  kadun  nimen  ja  numeron samaan  kenttään.  Ohjelma  myös  ehdottaa  minulle mahdollisia  kohteita.  Valitse  aja  kohteeseen.  Ohjelma lataa  liikennetietoja  ja  voin  aloittaa matkanteon.  Pää‐sen  näyttöön,  jossa  sijaintini,  ja  ohjeet  minne  ajaa, esitetään. Montako vaihetta tässä navigaattorissa oli, että pääsee aloittamaan matkan kohti päämäärää? Neljä.  Mitä eroa näissä kahdessa navigaattori esimerkissä oli? Jälkimmäisessä  oli  viisi  vaihetta  vähemmän  ja  sitä  on huomattavasti miellyttävämpi käyttää.  Miksi jälkimmäistä navigaattori on mukavampi käyttää? Sen käyttö etenee  loogisesti käyttäjää opastaen, ohjel‐man toiminta on helppo oppia ja sen muistaa jo toisella käyttökerralla.  Siinä  on  tehokas  osoitehaku  ja  kaikki tiedot (kaupunki ja osoite) voi kirjoittaa kerralla samaan kenttään. Navigaattorin ulkoasun on myös hyvin selkeä ‐ esillä ei ole liikaa asiaa kerrallaan, ainoastaan tarvitta‐vat.  Lisäksi  navigaattorin  ulkoasu  on  esteettisempi  ja miellyttävämpi  silmälle.  Käytettävyys  tarkoittaa  muun muassa näitä edellä lueteltuja asioita.        LECTIO PRAECURSORIA   24.3.2016        FinJeHeW 2016;8(1)    53 Lopuksi  näkökulmia  ohjelmistojen  kehittämiseen.  Oh‐jelmistojen kehittäminen on ongelmanratkaisua. Se on esimerkiksi  käyttäjien  tarpeiden  ja  ongelmien  selvittä‐mistä  ja niiden  kuvaamista  ymmärrettävään muotoon. Suunnittelua,  niin  teknistä  kuin  visuaalistakin.  Se  on myös  itse  ohjelmoimista,  ohjelmakoodin  kirjoittamista ja  testaamista, että  toteutettu  järjestelmä  toimii kuten suunniteltu.  Ohjelmistojen  kehittäminen  on myös  kommunikointia ja yhteistyötä eri osapuolten välillä; ohjelmistokehittäji‐en ja ohjelmiston käyttäjien (kuten lääkäreiden ja hoita‐jien), viranomaisten  ja ohjelmistojen kehittäjien  (erityi‐sesti  terveydenhuollon  järjestelmissä)  sekä  eri ohjelmistokehittämisen  ammattilaisten  (kuten  ohjel‐moijien  ja  määrittelijöiden).  Ohjelmistojen  kehittämi‐nen  ei  ole  pelkkää  insinöörityötä,  vaikka  suuri  rooli taitavalla  insinöörityöllä  siinä  onkin.  Ohjelmistojen kehittäminen  on  yhteistyötä  ja  kommunikaatiota mitä suuremmassa määrin! Entäs  jos  tilanne  onkin  sellainen,  että  yhteistä  kieltä eikä riittävää kommunikointia ole, tavoitetila ja visio on puutteellisesti kuvattu, eivätkä kaikki osapuolet ymmär‐rä  tavoitetilaa samalla  tavoin? Lopputulos voi olla  ihan jotain muuta kuin haluttiin. Ja  seuraavaksi  pyydän  Teitä,  arvoisa  professori,  tiede‐kunnan  määräämänä  vastaväittäjänä  esittämään  ne muistutukset,  joihin  katsotte  väitöskirjani  antavan  ai‐hetta. Koska  lectioni oli hyvin kuvapainotteinen  ja vain  johda‐tus väitöstilaisuuteen eikä  siinä esitelty  tutkimusmene‐telmiä  tai  tuloksia ollenkaan, haluan  liittää  tähän  lop‐puun lisäselvennykseksi osan tiedotteestani. Kuvasarjoja ei voi julkaista tämän kirjoituksen yhteydessä. Käyttäjäkeskeiset menetelmät  vaikuttivat  tutkimuksen mukaan  hyödyllisiltä myös  terveydenhuollon  ohjelmis‐tojen  kehittämisessä,  joskin  niiden  hyödyntäminen menestyksekkäästi  vaatii  erityistä  osaamista  ja  tervey‐denhuollon  toimialan  tuntemusta.  Käyttäjäkeskeisissä menetelmissä  käyttäjän  osallistuminen  ohjelmistojen kehittämiseen on ensiarvoisen tärkeää. Nykytilannetta käyttäjien osallistumisesta ohjelmistojen kehittämiseen tutkittiin sekä käyttäjien että ohjelmisto‐jen kehittäjien näkökulmasta. Merkittävin ero lääkärien ja ohjelmistojen kehittäjien välillä oli näkemyksissä siitä, ovatko kehittäjät kiinnostuneita käyttäjien näkemyksis‐tä  ja otetaanko niitä huomioon ohjelmistoja kehittäes‐sä. Lääkäreiden mielestä ei, kun taas kehittäjien mieles‐tä  kyllä. Molemmat  osapuolet  olivat  yhtä mieltä  siitä, että ohjelmistojen kehittämisen tahti on liian hidas. Tutkimuksessa  selvisi  myös,  että  terveydenhuollon ohjelmistojen  käytettävyyteen  vaikuttaa  hyvin  monta tekijää  ja  osapuolta.  Käyttäjien  ja  kehittäjien  välinen yhteistyö  ja  kommunikaatio  eivät  ole  ainut  ratkaiseva tekijä  kompleksisten  terveydenhuollon  ohjelmistojen käytettävyyden  kehittämisessä.  Eri  osapuolten  väliset kommunikaatio‐  ja  yhteistyöhaasteet  ovat  merkittävä tekijä  ohjelmistojen  käytettävyyden  kehittämisessä, erityisesti  kansallisten  toimijoiden,  terveydenhuollon organisaatioiden  ja  ohjelmistotoimittajien  välillä.  Käy‐tettävyyteen vaikuttaviksi tekijöiksi havaittiin organisaa‐tioiden johtaminen, ohjelmistokehitykseen ja käyttäjien osallistamiseen valitut menetelmät ja keinot, kansalliset ja  kansainväliset  lait,  asetukset  ja  määritykset  sekä käyttäjien ja kehittäjien näkemykset ja asenteet.  Tutkimuksen  mukaan  paremman  käytettävyyden  saa‐vuttamisessa voivat auttaa muun muassa kaikkien osa‐puolten ymmärrys yhteisestä tavoitetilasta  ja eri toimi‐joiden  työprosessien  /  työnkulkujen  läpinäkyvyys,  sekä ohjelmistojen  ja  kansallisten  määritysten  kehittäjien parempi  tuntemus  käyttäjien  työnkuluista  ja  tiedonkä‐sittelyn tarpeista. Työn  tuloksena  löydettiin  lukuisia  ongelmakohtia  ja kehittämiskohteita,  tuotettiin  kehitysehdotuksia  ja jatkokehitettiin  Itä‐Suomen  yliopistossa  aiemmin  kehi‐tettyä  toimintalähtöistä  tietojärjestelmien  kehittämis‐mallia  (ADISD).  Tuloksilla  on  kansainvälistä  tieteellistä merkitystä  ja niitä voidaan soveltaa käytännössä erityi‐sesti  tulevan  sosiaali‐  ja  terveydenhuollon uudistuksen edellyttämässä ohjelmistojen kehittämisessä.        LECTIO PRAECURSORIA   24.3.2016        FinJeHeW 2016;8(1)    54 Susanna Martikainen.  2015.  Towards  better  usability:  usability  and  end‐user  participation  in  healthcare  infor‐mation  technology  systems  development.  Itä‐Suomen  yliopisto,  2015.  Luonnontieteiden  ja  metsätieteiden tiedekunta.  Väitöskirja.  Publications  of  the University  of  Eastern  Finland. Dissertations  in  Forestry  and Natural Sciences, no 201. http://urn.fi/URN:ISBN:978‐952‐61‐1981‐6 

Lectio praecursoria, Towards better usability: Usability and  end-user participation in healthcare information technology systems development

https://journal.fi/finjehew/article/download/55991/18493

Lectio praecursoria, Towards better usability: Usability and end-user participation in healthcare information technology systems development

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi