JohdantoKeskustelu roboteista ja niiden hyödynnettävyydestä on lisääntynyt viime aikoina. Robotit ovat kehittyneet teknologialtaan sekä käytettävyydeltään, tulleet halvemmiksi ja niiden uskotaan osaltaan ratkaisevan yhteiskunnallisia haasteita, kuten väestön ikääntymisestä johtuvaa hyvinvointipalvelujen kasvavaa tarvetta. Hyvinvointi- ja terveyspalveluissa käytettävät robotit voidaan jakaa lääketieteellisiin robotteihin, laitosympäristön robotteihin sekä henkilökohtaisiin avustaviin ja hoivarobotteihin. Tässä artikkelissa tarkastellaan viimeksi mainittuja, ja käytämme niistä yksinkertaistamisen vuoksi yleisnimitystä palvelurobotti

Hennala, Lea

Pekkarinen, Satu

English

Journal.fi

        OTHER ARTICLES   23.5.2016         FinJeHeW 2016;8(2–3)    137 Robotiikan haasteista  Satu Pekkarinen, erikoistutkija, FT; Lea Hennala, erikoistutkija, FT  Lappeenrannan teknillinen yliopisto, LUT Lahti  Satu Pekkarinen, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, LUT Lahti, Saimaankatu 11, 15140 Lahti, FINLAND. Sähkö‐posti: satu.pekkarinen@lut.fi Johdanto Keskustelu roboteista ja niiden hyödynnettävyydestä on lisääntynyt viime aikoina. Robotit ovat kehittyneet tek‐nologialtaan  sekä  käytettävyydeltään,  tulleet  halvem‐miksi  ja  niiden  uskotaan  osaltaan  ratkaisevan  yhteis‐kunnallisia  haasteita,  kuten  väestön  ikääntymisestä johtuvaa  hyvinvointipalvelujen  kasvavaa  tarvetta.  Hy‐vinvointi‐  ja  terveyspalveluissa  käytettävät  robotit  voi‐daan  jakaa  lääketieteellisiin  robotteihin,  laitosympäris‐tön  robotteihin  sekä  henkilökohtaisiin  avustaviin  ja hoivarobotteihin.  Tässä  artikkelissa  tarkastellaan  vii‐meksi mainittuja,  ja  käytämme niistä  yksinkertaistami‐sen vuoksi yleisnimitystä palvelurobotti. Kirjoittaessamme  artikkelissa  palvelurobotiikan  haas‐teista,  tarkoitamme  ennen  kaikkea  robotiikan  käyt‐töönottoon ja laajamittaiseen leviämiseen liittyviä haas‐teita,  emme  niinkään  teknologisten  ominaisuuksien kehittämiseen  liittyviä  haasteita.  Haasteiden  rinnalla esittelemme  myös  mahdollisuuksia.  Tarkastelemme robotiikan haasteita kolmella  tasolla: mikrotasolla  (asi‐akkaisiin,  työntekijöihin  ja  työkäytäntöihin  kohdistuvat haasteet),  palvelujärjestelmän  tasolla  ja  yhteiskunnan tasolla. Artikkeli perustuu pääosin Suomen Akatemian strategi‐sen  tutkimuksen  neuvoston  rahoittamassa  Robotit  ja hyvinvointipalvelujen  tulevaisuus  (ROSE)  ‐hankkeessa tehtyyn  tilannekuvakatsaukseen  2015  sekä  vuoden 2016  talvella  aloitetun  Zora  ‐robotin  käyttöönottoon liittyvän  empiirisen  tapaustutkimuksen  havaintoihin  ja tuloksiin. ROSE‐hankkeessa tutkitaan laajasti ja monitie‐teisesti palvelurobotiikan hyödyntämistä  tulevaisuuden hyvinvointipalveluissa.  Zora  ‐tutkimuksessa  puolestaan tarkastellaan  robotin  käyttöönottoa  Lahden  kaupungin vanhuspalveluissa;  kahdessa  asumispalveluyksikössä sekä  yhdellä  kuntoutussairaalan  osastolla.  Tarkastelun kohteina  ovat  robotiikan  käyttöönoton  kokemukset  ja vaikutukset  henkilöstön  ja  asiakkaiden  näkökulmista sekä  robotiikan  käytön mahdollisuudet  ja mahdolliset kompastuskivet.  Robotiikan  käyttöönoton  haasteita  työntekijöi‐den ja asiakkaiden näkökulmista Palvelurobotiikan  käyttöönoton  yhtenä  haasteena  on, miten robotiikkaa sisältävät palvelut istuvat asiakkaiden ja  työntekijöiden  arkeen,  unohtamatta  eettisiä  näkö‐kulmia.  Merkittävässä  roolissa  on  työntekijöiden  ja asiakkaiden  suhtautuminen  robotin  käyttämiseen  pal‐veluissa. Robotiikan käyttöön hoitotyössä liittyy vahva mustaval‐koinen  ajattelu.  Esimerkiksi  Zoran  käyttöönotosta  teh‐dyn  tutkimuksen mukaan osa  työntekijöistä  suhtautuu robotiikkaa hyvin innostuneesti ja näkee siinä mahdolli‐suuden kehittää palveluja asiakkaidensa hyvää ajatellen ja  samalla  ylläpitää  omaa  ammatillista  kehittymistä. Toisaalta  osa  henkilöstöstä  kokee  robotiikan  nykyajan ”hömpötyksenä” tai näkee roboteissa esimerkiksi riskin työpaikan menettämisestä  tai  asiakkaiden  saaman  in‐himillisen  hoivan  laadun  heikkenemisestä. Muita  esiin tulleita  haasteita  henkilöstön  näkökulmasta  ovat  esi‐merkiksi työajan resursointi ja tavanomaisten tehtävien järjestäminen  siten,  että  perehtyminen/perehdyttä‐minen  itse  robotin  konkreettiseen  käyttöön  ja  ohjel‐mointiin sekä robotiikan vaikuttavaa käyttöön asiakasti‐lanteissa mahdollistuu.  Robotiikan  käyttöönotossa  or‐        OTHER ARTICLES   23.5.2016         FinJeHeW 2016;8(2–3)    138 ganisaatiolla  ja  työyhteisöllä  tulee  olla  myös  jousta‐vuutta mahduttaa robotiikkaa sisältävät palvelut osaksi palveluprosessejaan  ja ‐kulttuuriaan – nähdä se yhtenä työvälineenä, eikä ylimääräisenä tai irrallisena osana. Asiakkaiden  kohdalla  suhtautuminen  robottiin on  Zora  ‐tutkimustulosten  mukaan  pääosaltaan  myönteistä. Robotin  kanssa  toteutetut  tuokiot  koettiin  tuovan  vir‐kistävän  tuulahduksen arjen rutiiniin  ja robotti koettiin söpönä ja mukavana kaverina. Myös asiakkaista osa piti robottia  lelumaisena  ”hömppänä”.  Robotiikan  laajem‐man  käyttöönoton  yhteydessä  on  tärkeää  selvittää, mitä  henkilöt,  jotka  eivät  pysty  ilmaisemaan  itseään puheellaan  tai  liikkumisellaan,  ajattelevat  robotin  käy‐töstä. Palvelurobotiikan käyttöön työyhteisöissä, palveluissa ja koko  palvelujärjestelmässä  tuovat  omat  haasteensa roboteissa  käytetyn  tekniikan  kypsyysaste,  toimivuus, luotettavuus  ja  käytettävyys.  Esimerkiksi  jos  vuorovai‐kutukseen tarkoitettu robotti ei ”kuule” tai robotissa on vakavia  ohjelmointivirheitä,  ensimmäinen  robotti  jää todennäköisesti siivouskomeron asukiksi.  Robotiikan  käyttöönoton  haasteita  palvelu‐järjestelmän tasolla Palvelurobotiikassa  on  nimensäkin  mukaisesti  kyse teknologian  ja  palvelujen  yhteensovittamisesta.  Palve‐lurobotiikan  yleistyminen  haastaa  perinteisen  tavan tehdä  työtä.  On mietittävä millaisen  roolin  robotiikka saa palveluissa  ja palvelujärjestelmässä. Onko  se auto‐nominen  toimija  vai  työntekijällä oleva  väline  työn  te‐kemiseksi tai palvelun tuottamiseksi, vai jotain muuta? Suomessa ennakoidaan hoiva‐ ja hoitoalan työvoimapu‐laa. Onko palvelurobotiikasta nykyisellään lieventämään käsiparien puutetta? Zora ‐tutkimuksessa, jossa palvelu‐robottia käytettiin ensimmäisen kerran  ja vain 2‐4 viik‐koa eri hoiva‐  ja hoitoyksiköissä, tilanne näyttäytyi  jok‐seenkin  päinvastaiselta.  Robotin  käyttäjät  tarvitsivat aikaa uuden oppimiseen, ja tämä oli pois henkilön muis‐ta  tehtävistä.  Lisäksi  asiakkaille  ja  robotille  turvallinen käyttö  edellyttää  ihannetapauksessakin  vähintään  yh‐den henkilön  läsnäolon. Henkilöiden tarve kasvaa, mitä vaikuttavampaa ja vuorovaikutteisempaa palvelua halu‐taan  asiakkaille  tarjota  tai  mitä  huonokuntoisimmista asiakkaista  on  kyse.  Robotiikan  monipuolinen  käyttö vaatii aikaa käytön suunnitteluun. Toisaalta yleisemmäl‐lä  tasolla  voidaan mielenkiinnolla  odottaa  esimerkiksi hygienian hoitoon  ja henkilöstöä fyysisesti kuormittavi‐en  tehtävien  hoitoon  liittyvien  teknologioiden  kehitty‐mistä,  ja  niiden  vaikutusta  työvoiman  tarpeeseen  ja mahdollisesti  työnkuvien  muutokseen.  Tätä  kautta vaikutuksia voitaneen odottaa myös koulutustarpeisiin.  Robotiikan käyttöönoton haasteita yhteiskunnan tasolla Robottien yleistyminen esimerkiksi hoito‐ ja hoivapalve‐luissa on keskeisesti yhteydessä niiden yleiseen hyväk‐syntään. Useiden tutkimusten mukaan robotit hyväksy‐tään  erityisesti  raskaisiin,  vaarallisiin  ja  ihmisille vaikeisiin  töihin  (kuten  tuotantoon  tai merenpohjan  ja avaruuden  tutkimukseen), mutta  robottien hyväksymi‐nen osaksi arkipäivää ja terveydenhoitoa on kiistanalai‐sempaa. Laajassa vuonna 2012  toteutetussa Eurobaro‐metri  ‐kyselytutkimuksessa  21  %  vastaajista  oli  sitä mieltä,  ettei  robotteja  tulisi missään  nimessä  käyttää terveydenhuollossa,  kun  myönteisesti  suhtautuvien osuus oli 18 %. Kysyttäessä robottien sopivuutta hoito‐ ja  hoivatehtäviin  asenteet  olivat  vielä  negatiivisempia. Eurobarometri‐tutkimuksen mukaan  yli  puolet  suoma‐laisista  ja  kolme  viidesosaa  eurooppalaisista  ajattelee, että  robottien käyttö  tulisi kieltää  lasten, vanhusten  ja vammaisten ihmisten hoidossa.  Robottien  hyväksyntään  vaikuttaa  olennaisesti  se, mi‐ten  niistä  koetaan  olevan  hyötyä  ja  koetaanko  ne uh‐kaksi  ihmistyön sekä  inhimillisen hoivan, arviointikyvyn ja  vuorovaikutuksen  säilymiselle.  Robottien  hyväksyn‐nän  laajentaminen edellyttää monien muiden asioiden ohella  sen  huolellista  punnitsemista,  mitkä  ovat  ne tehtävät,  mitä  robotti  voi  hoitaa,  mitkä  taas  hoitaa paremmin  ihminen.  Ehkä  parhaimmillaan  ihmisen  ja robotin yhteiselo  toimii  silloin, kun hyödynnetään mo‐lempien  osapuolen  tilanteeseen  sopivat  vahvuudet, esimerkiksi  ihmisen äly,  tunteet  ja  joustavuus  sekä  ro‐botin sitkeys, voimakkuus ja työn tasalaatuisuus. 

Robotiikan haasteista

https://journal.fi/finjehew/article/download/58109/19789

Robotiikan haasteista

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi