[Haakana, Markku &amp; Laakso, Minna &amp; Lindström, Jan (toim.): Talk in interaction. Comparative dimensions

Rauniomaa, Mirka

Finnish

Journal.fi

588 virittäjä 4/2010historiikki. http://www.kotus.fi/julkai-sut/verkkojulkaisut.Tarkiainen, Viljo 1904: Äänneopillinen tutkimus Juvan murteesta. Suomi iv: 2. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.Vares, Vesa – Häkkinen, Kaisa 2001: Sanan valta. E. N. Setälän poliittinen, yhteiskunnallinen ja tieteellinen toiminta. Helsinki: WSOY. Wiik, Kalevi 1971: Äänteenmuutoksista ja generativismista. – Virittäjä 75 s. 59–75.Vilkuna, Kustaa 1976: Myrskyä ja me-nestystä. – Tuomo Tuomi (toim.), Sano‑jen taivalta. Puoli vuosisataa Sanakirja‑säätiön toimintaa s. 7–27. Suomi 121: 2. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.Keskustelunanalyysin vertailevia näkökulmiaMarkku Haakana, Minna Laakso ja Jan Lindström (toim.): Talk in interaction. Comparative dimensions. Helsinki: Suoma-laisen Kirjallisuuden Seura 2009. 317 s. isbn 978-952-222-134-6.Markku Haakanan, Minna Laakson ja Jan Lindströmin toimittaman artikkeli-kokoelman taustalla on keskustelun ana-lyysin kansainvälinen konferenssi (In-ternational Conference on Conversation Analysis, ICCA06), joka pidettiin Hel-singissä toukokuussa 2006. Kirja koos-tuu johdannosta ja yhdestätoista artikke-lista: mukana ovat artikkelit kaikilta nel-jältä kutsutulta puhujalta sekä valikoima muita vertailua käsitteleviä artikkeleita. Useimmat artikkelit perustuvat ainakin osittain konferenssissa pidettyihin esitel-miin, mutta myös uusia aiheita tarjotaan pohdittavaksi.Johdannossa Haakana, Laakso ja Lindström esittelevät laajasti vertailevaa tutkimusotetta keskustelunanalyysissä. He toteavat, että keskustelunanalyyttinen tutkimus perustuu aina vertailuun: kun tutkija on havainnut aineistossaan jonkin mahdollisen ilmiön, hän alkaa kerätä ta-pauksista kokoelmaa, analysoida niitä yk-sittäin ja vertailla niitä keskenään. Ver-tailu voi myös olla korostuneempaa ja ta-voitteellisempaa, kuten kirjoittajien laaja katsaus aiempaan tutkimukseen osoittaa. Johdannossa mainittujen tutkimusten li-säksi viime vuosina on ilmestynyt joitakin julkaisuja, joissa vertaileva näkökulma syntyy siitä, että samaa aihepiiriä mutta eri kieliä koskevia tutkimuksia on koottu yhteen. Tällaisia ovat esimerkiksi Cou-per-Kuhlenin ja Onon (2007) toimittama Pragmatics-lehden erikoisnumero, jossa tarkastellaan puhujan vuoroonsa teke-miä lisäyksiä seitsemässä eri kielessä, tai Enfieldin ja Stiversin (2007) toimittama artikkelikokoelma, jossa käsitellään hen-kilöihin viittaamista yhdeksässä eri kie-lessä. Niissä otetaan joko suorasti tai epä-suorasti kantaa siihen, millaisia kielen ja vuorovaikutuksen universaaleja on mah-dollista löytää (ks. myös Schegloff 2006; Stivers ym. 2009; Stivers, Enfield & Levin-son 2010). Haakanan, Laakson ja Lind-strömin toimittama artikkelikokoelma ei kuitenkaan rajaa vertailua pelkästään kie-liin ja kulttuureihin eikä sen tavoitteena ole kartoittaa mahdollisia universaaleja.Kirjan toimittajat nostavat johdan-nossa esiin kolme lähtökohtaa, joihin 589virittäjä 4/2010vertailu keskustelunanalyysissä yleensä perustuu. Ensimmäisessä keskitytään vuorovaikutustilanteeseen: vertailua voi-daan tehdä esimerkiksi arkikeskuste-lun ja institutionaalisen vuorovaikutuk-sen välillä tai puhelimitse ja kasvokkain käydyn keskustelun välillä. Toisessa läh-tökohdassa tarkastellaan vertaillen erityi-sesti osallistujia, heidän identiteettejään (esim. sukupuoli) ja kompetenssejaan (esim. syntyperäisyys kielenpuhujana). Kolmannessa lähtökohdassa lähdetään liikkeelle yksittäisistä kielellisistä raken-teista tai vuorovaikutuksellisista keinoista ja tarkastellaan niitä eri kielissä ja kult-tuureissa. Nämä vertailevan tutkimuk-sen lähtökohdat ovat yleisiä ja valinnan-varaisia; ne tarjoavat erilaisia näkökulmia tiettyyn tutkimuskohteeseen. Kirjoittajat muistuttavatkin, että tutkimuksessa voi-daan hyödyntää useampaa kuin yhtä ver-tailun lähtökohtaa ja tarkastella vaikkapa ei-syntyperäisiä kielenpuhujia institutio-naalisessa vuorovaikutustilanteessa.Vertailu ymmärretään artikkeliko-koelmassa hyvin laajasti, ja kaikki joh-dannossa esitetyt vertailun lähtökohdat ovat edustettuina artikkeleissa. Artikke-leita ei kuitenkaan ole jaoteltu lähtökoh-tiensa tai minkään muunkaan selvän tee-man perusteella. Käsittelen artikkeleita seuraavan karkean jaottelun mukaan: vertailevia menetelmiä havainnollistavat, kielen ja vuorovaikutuksen rakenteita tarkastelevat sekä vuorovaikutustilantei-siin ja osallistujiin keskittyvät.Menetelmällisiä huomioitaKirjassa on muutama artikkeli, jonka pai-nopiste on metodisten ideoiden esitte-lyssä ja kehittelyssä. Ilkka Armisen artik-kelilla on selvästi tällainen tavoite: se kar-toittaa, millaisia vertailun keinoja voidaan käyttää sosiaalisen vuorovaikutuksen tut-kimuksessa. Arminen kertoo vertailevaa tutkimusotetta epäsuorasti hyödyntävästä tapaustutkimuksesta, aineiston poikkea-via tapauksia selittävästä analyyttisestä in-duktiosta sekä eri aineistojen laadullisesta ja määrällisestä vertailusta. Hän antaa kai-kista vertailun keinoista havainnollisia, vuorovaikutusaineistoihin tukeutuvia esi-merkkejä ja tarjoaa näin konkreettisia työ-kaluja tutkimukseen. Steven E. Clayma-nin ja John Heritagen artikkeli tavallaan täydentää Armisen artikkelia. Clayman ja Heritage yhdistävät tilastollisia menetel-miä keskustelunanalyysiin selvittääkseen, miten toimittajien presidenteille esittä-mät kysymykset ovat muuttuneet Yhdys-valloissa vuosina 1953–2000 ja mitä muu-tokset kertovat toimittajien ja president-tien suhteista. Lähestymistapa on keskus-telunanalyysissä poikkeuksellinen mutta selvästi hedelmällinen, koska se auttaa tarttumaan kysymyksiin, joita keskuste-lunanalyytikoille silloin tällöin esitetään – mutta joihin he eivät yleensä kykene vas-taamaan – erilaisten ilmiöiden historialli-sista taustoista ja kehitysvaiheista.Myös Paul Drew’n artikkelista voi saada tukea vertailevien menetelmien käyttöön keskustelunanalyysissä. Drew tekee katsauksen Gail Jeffersonin pääl-lekkäispuhuntaa koskevaan työhön: hän esittelee runsaan esimerkkimäärän avulla niitä keskustelun kohtia, joissa päällek-käispuhunta voi alkaa, ja käsittelee niitä päällekkäispuhunnan vuorovaikutuksel-lisia merkityksiä, joita Jefferson on tun-nistanut. Drew’n ensisijaisena tavoitteena on osoittaa, että päällekkäispuhunta on hyvin järjestynyttä eikä suinkaan osoitus sääntöjen puuttumisesta tai niiden rik-komisesta. Tämä usein todeksi osoitettu havainto on varmasti ensimmäisiä, joita jokainen aloitteleva keskustelunanalyy-590 virittäjä 4/2010tikko kohtaa ja omaksuu. Artikkeli toi-miikin parhaiten johdantona päällekkäis-puhuntaan vasta keskustelunanalyysiin perehtyville tai yhteenvetona Jeffersonin alkuperäisten artikkelien rinnalle niitä jo tunteville, kuten Drew ehdottaa.Muut kirjan artikkelit ovat perintei-sempiä keskustelunanalyyttisiä tutkimus-raportteja. Ne voi jakaa kahteen lähesty-mistapaan: Osassa niistä otetaan lähtö-kohdaksi jokin kielen rakenne tai vuoro-vaikutuksen keino. Osassa artikkeleista otetaan puolestaan lähtökohdaksi erilais-ten vuorovaikutustilanteiden tai niiden osallistujien vertailu.Lähtökohtana kielen ja  vuorovaikutuksen rakenteetKielellisten ilmiöiden tarkastelu tuo esiin runsaan kirjon ratkaisuja, joita eri kie-lissä käytetään samoihin tai samankaltai-siin vuorovaikutuksen haasteisiin. Auli Hakulinen ja Marja-Leena Sorjonen esi-merkiksi esittelevät suomen kielen tar-joamia mahdollisuuksia osoittaa saman-mielisyyttä edellisen puhujan tuottaman kannanoton kanssa: erilaiset verbin tois-tot (tyypiltään on, on on, on se ja on joo) heijastavat kukin erilaista suhdetta pu-heena olevaan asiaan ja keskustelukump-paniin. Jan Lindström ja Camilla Lind-holm puolestaan vertailevat ruotsinkie-lisiä kysymyskehyksiä (question frames), jotka voivat olla muotoa jag undrar, får jag fråga tai hur är det, erilaisissa institu-tionaalisissa vuorovaikutustilanteissa. He tutkivat kysymyskehysten kielellisiä muo-toja ja vuorovaikutuksellisia tehtäviä ja osoittavat, että ne liittyvät monitahoisesti vuoron sekventiaaliseen asemaan, me-neillään olevaan toimintaan sekä osallis-tujien rooleihin vuorovaikutustilanteessa. Samaan tapaan Markku Haakana ja Salla Kurhila tarkastelevat artikkelissaan toisen korjausta (other‑correction), jolla käsitel-lään edellisen puhujan vuorossa ollutta virhettä. He vertailevat erilaisia korjauk-sen keinoja suomenkielisissä arkikeskus-teluissa ja suhteuttavat tuloksiaan myös englannin kielestä tehtyyn tutkimuk-seen. Havaitsemaansa vaihtelua Haakana ja Kurhila perustelevat esimerkiksi sillä, että osallistujien läheisiä suhteita voidaan heijastaa tekemällä toisen korjauk sia il-man pehmennyksiä, tai sillä, että monen-keskisissä keskusteluissa toisen korjauk-sia ei tehdä pelkästään omaksi vaan myös muiden läsnäolijoiden eduksi.Englannin- ja saksankielisiin aineis-toihinsa pohjaten Elizabeth Couper-Kuh-len korostaa sitä, kuinka tärkeää on ottaa yksittäisen vuoron sekventiaalinen asema huomioon eri kieliä vertailtaessa. Hän itse tutkii pettymyksen osoitusta (display of disappointment) sekvenssissä, jossa kes-kustelukumppani on juuri torjunut pu-hujan tekemän ehdotuksen, pyynnön tai kutsun. Couper-Kuhlen huomauttaa, että jo tämän tutkimusasetelman pohjana on joukko olettamuksia vertailtavien kult-tuurien sallimista affektin osoituksista ja osoitusten mahdollisista sekventiaali-sista asemista. Couper-Kuhlenin mukaan englannissa ja saksassa käytetään saman-kaltaisia pettymyksen osoituksia saman-laisissa ympäristöissä. Hän kuitenkin to-teaa, että tutkimatta jää vielä, mitä muita affektin osoituksia voi esiintyä samassa sekventiaalisessa asemassa ja mitä muuta samoilla prosodisilla ja leksikaalisilla kei-noilla voidaan kussakin kielessä ilmaista.Lähtökohtana vuorovaikutustilanne ja osallistujatKielestä ja vuorovaikutuksesta voi paljas-tua uusia, mielenkiintoisia piirteitä myös 591virittäjä 4/2010silloin, kun vertaillaan erilaisia vuorovai-kutustilanteita tai niiden osallistujia. He-lena Kangasharju käsittelee artikkelissaan riitelyä (dispute) kolmessa varsin erilai-sessa vuorovaikutustilanteessa: kilpai-lijoiden välillä tositelevisio-ohjelmassa, yhteistyökumppaneiden välillä työtapaa-misessa ja pariskunnan välillä arkikes-kustelussa. Kuten Kangasharju toteaa, rii-telyä on tarkasteltu varsin vähän lähinnä siksi, ettei sitä juurikaan ole tallentunut tutkijoiden aineistoihin. Kangasharjun kolme tapausta ovatkin mielenkiintoi-sia harvinaisuuksia ja tarjoavat alustavia havaintoja siitä, että osallistujat käyttävät riitelyyn samoja keinoja erilaisissa vuoro-vaikutustilanteissa.Yhtäläisyyksien lisäksi vertailu voi tuoda esiin eroavaisuuksia vuorovaiku-tustilanteiden välillä. Johanna Ruusu-vuori ja Liisa Voutilainen tarkastelevat, kuinka yleislääkäri, homeopaatti ja kog-nitiivinen psykoterapeutti vastaanotta-vat potilaiden huoltenkerronnan. Ruusu-vuori ja Voutilainen esittävät, että yleis-lääkäri ja homeopaatti osoittavat saman-mielisyyttä (affiliation) saattaakseen poti-laan huoltenkerronnan päätökseen, kun taas kognitiivinen psykoterapeutti käyt-tää samanmielisyyden osoituksia saadak-seen potilaan kertomaan kokemuksistaan lisää. Vaikka tämä kognitiivisen psykote-rapian piirre olisi voinut tulla esiin ver-tailemattakin, Ruusuvuori ja Voutilainen huomauttavat, että vertailu suuntasi huo-mion piirteeseen ja auttoi ymmärtämään sen merkityksen paremmin. Samalla ta-voin Sara Routarinne pystyy osoittamaan merkittävän eron vuorovaikutuksen osa-puolten osallistumiskehikossa vertailles-saan kahta eri oppimisympäristöä, ni-mittäin opetuspeli- ja luokkahuonetilan-teita. Routarinne keskittyy niin kutsut-tuun IRE-sekvenssiin (initiation – reac‑tion – evaluation ’aloite – reaktio – eva-luaatio’): opetuspelitilanteessa pelin tuot-tamaa evaluaatiota seuraa pelaajien suul-linen vastaanotto, mutta luokkahuoneti-lanteessa oppilaat eivät suullisesti kom-mentoi opettajan tuottamaa evaluaatiota. Artikkelit siis osoittavat, että vertailu voi rikastaa analyysiä ja paljastaa eroja vuo-rovaikutustilanteissa, jotka päällisin puo-lin edustavat samaa kontekstia, kuten ter-veydenhuoltoa tai oppimistilannetta.Erityisesti osallistujien vertailuun kes-kittyvät Minna Laakso ja Tuula Tykkyläi-nen, jotka tarkastelevat 4–5-vuotiaiden tyttöjen ja poikien tekemiä ehdotuksia (proposal) ja niistä neuvottelua. Muuta-man katkelman avulla Laakso ja Tykky-läinen näyttävät, että tytöt käyttävät kes-kenään leikkiessään ehdotuksista neuvot-telemiseen pääasiallisesti kielellisiä kei-noja ja pojat multimodaalisia keinoja, kuten toisen huomion kiinnittämistä ja toiselle näyttämistä. Tyttöjen ja poi-kien neuvottelun päämäärä on kuitenkin sama: yhteistyö ja yhteinen kehys leikille. Tällä tavoin Laakso ja Tykkyläinen kä-sittelevät kiistanalaista aihetta: nimittäin sitä, millaiset osallistujaidentiteetit ovat vertailukelpoisia keskustelunanalyysissä. Artikkeli kuitenkin osoittaa, että esimer-kiksi sukupuolten vertailu on mahdollista ja kannattavaa, jos kiinnitetään riittävästi huomiota siihen, millaisiin havaintoihin väitteet perustuvat ja millaisia johtopää-töksiä niistä vedetään.LopuksiArtikkelikokoelma tuo monipuolisesti esiin varsinkin suomen kieltä koskevaa keskustelunanalyyttistä tutkimusta: seit-semässä artikkelissa tarkastellaan suo-mea ja jäljelle jäävissä neljässä artikke-lissa englantia, ruotsia ja saksaa. Artik-592 virittäjä 4/2010kelikokoelma jatkaa siis Suomessa teh-tävää ja suomen kieltä koskevaa vahvaa keskustelunanalyyttisen tutkimuksen pe-rinnettä. Se myös näyttää, kuinka moni-puoliseen vertailevaan tutkimukseen kes-kustelunanalyysi soveltuu. Englanninkie-lisenä se tuo nämä havainnot myös kan-sainvälisen lukijakunnan ulottuville. Siksi on hieman harmillista, että litterointi-merkkien selityksiin ja esimerkkien eng-lanninkielisiin käännöksiin on sattunut joitakin kömmähdyksiä (esim. oletetta-vasti hiljaisella äänellä tuotettua puhetta kuvataan äänettömästi tuotetuksi, silently produced). Kokonaisuudessaan aineisto-esimerkkejä ja niiden monitahoisia kie-len ja vuorovaikutuksen ilmiöitä on kui-tenkin kuvattu onnistuneesti.Haakana, Laakso ja Lindström totea-vat esipuheessa, että he toivovat artikke-likokoelmasta olevan hyötyä keskuste-lunanalyysin opetuksessa tai siihen pe-rehtymisessä. Heidän johdantonsa sekä Armisen ja Drew’n artikkelit ovat ot-teeltaan sen verran yleisiä, että ne toimi-vat opetustarkoituksessa parhaiten; muut tarjoavat lähinnä yksittäisiä esimerkkejä keskustelunanalyyttisestä tutkimuksesta. Kaiken kaikkiaan artikkelikokoelma lä-hestyy vertailevaa tutkimusotetta niin monista lähtökohdista, että siitä ei muo-dostu kovinkaan ehjää kokonaisuutta. Vertaileva tutkimus ei tällaisessa laajuu-dessa välttämättä innosta lukijaa perehty-mään koko kirjaan. Yksittäisistä artikke-leista sen sijaan löytyy varmasti mielen-kiinnon kohteita jokaiselle kieltä ja sosi-aalista vuorovaikutusta tarkastelevalle.Mirka Rauniomaaetunimi.sukunimi@oulu.fiLähteetCouper-Kuhlen, Elizabeth – Ono, Tsuyoshi (toim.) 2007: Turn continu-ation in cross-linguistic perspective. Pragmatics 17 (4) s. 505–658.Enfield, Nicholas J. – Stivers, Tanya  (toim.) 2007: Person reference in inter‑action. Linguistic, cultural and social perspectives. Cambridge: Cambridge University Press.Schegloff, Emanuel A. 2006: Inter-action: The infrastructure for social institutions, the natural ecological niche for language, and the arena in which culture is enacted. – Nicholas J. Enfield & Stephen C. Levinson (toim.), Roots of human Sociality: Culture, cognition and interaction s. 70–96. London: Berg.Stivers, Tanya – Enfield, N. J. – Brown, Penelope Brown – Englert, Christina – Hayashi, Makoto – Heinemann, Trine – Hoymann, Gertie – Rossano, Federico – de Ruiter, Jan Peter – Yoon, Kyung-Eun – Levin-son, Stephen C. 2009: Universals and cultural variation in turn-taking in conversation. – Proceedings of the National Academy of Sciences 106(26) s. 10587–10592.Stivers, Tanya – Enfield, Nicholas J. – Levinson, Stephen C. (toim.) 2010: Question-response sequences in 10 languages. – Journal of Pragmatics 42(10) s. 2615–2798.

Keskustelunanalyysin vertailevia näkökulmia

https://journal.fi/virittaja/article/download/4379/4093

Keskustelunanalyysin vertailevia näkökulmia

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi