Historia ja historiantutkija saa haasteita ympäröivästä yhteiskunnasta.

Tarkastellessani retrospektiivisesti tutkijan uraani voin havaita tutkimusteemojen ja metodien valinnassa selvät
yhteydet kyseiseen aikaan. Olen aloittanut aate- ja kulttuurihistoriasta, siirtynyt tutkimaan modernin yhteiskunnan
infrastruktuuripalvelujen syntymistä ja kehittymistä, tutkinut kaupunkikulttuureja ja innovaatioiden leviämisen
problematiikkaa ja päätynyt tieteen tutkimukseen. Metodisesti olen liikkunut tilastoista suullisen historian (oral
historyn) ongelmiin

Hietala, Marjatta

Finnish

Journal.fi

Historiantutkimus ja aikamme haasteetMarjatta Hietala Historia ja historiantutkija saa haasteita ympäröivästä yhteiskunnasta.Tarkastellessani retrospektiivisesti tutkijan uraani voin havaita tutkimusteemojen ja metodien valinnassa selvätyhteydet kyseiseen aikaan. Olen aloittanut aate- ja kulttuurihistoriasta, siirtynyt tutkimaan modernin yhteiskunnaninfrastruktuuripalvelujen syntymistä ja kehittymistä, tutkinut kaupunkikulttuureja ja innovaatioiden leviämisenproblematiikkaa ja päätynyt tieteen tutkimukseen. Metodisesti olen liikkunut tilastoista suullisen historian (oralhistoryn) ongelmiin.Kun aloitin väitöskirjani 1970-luvulla saksalaisesta kirjailijasta Ernst J¸ngeristä ja hänen uusnationalistisesta tuotannostaan1920-luvulla käytin ajan hengen mukaisesti sisällönanalyysiä ja monimuuttujamenetelmiä, mikä silloin oli uutta historiassa. TätäPäätulokseni siitä, että kirjailijani Ernst Jüngerin sanoma oli kilpaileva yritys kansallissosialismille sai kantavuutta vasta kunSonderweg-keskustelu käynnistyi Saksassa ja aloitettiin kysymys syyllisyydestä kansallissosialistien hirmutekoihin.Frankfurther Allgemeine Zeitungiin tutkimukseni pääsi 18 vuotta myöhemmin kun joku muu tutkija oli lähestynyt samaateemaa. Sitä vastoin sitaatti-indeksejä voitaisin käyttää kertomaan tutkimustulosteni käytöstä vasta vuoden 1995 jälkeen, kunkirjailijani täytti 100 vuotta ja tutkimustani siteerattiin juhlajulkaisuissa. Se mikä oli mielenkiintoista väitöskirjani ilmestymisenjälkeen oli havainto siitä, miten vaikea on mitata humanistista tutkimusta ja sen vaikutuksia. Kynnyskysymys onkin milläaikavälillä me toimimme, minkälaiseen jälkimaineeseen tähtäämme. Tutkimustulosten merkittävyys selvenee vasta monienvuosien jälkeen.Otan toisen esimerkin aatehistorian alalta. Viime viikkoina olemme pohjoismaisten tutkijakollegojen kanssa pohtineet miksiyhteispohjoismaisen julkaisumme Eugenics and Welfare State tulokset ovat saaneet kantavuutta vasta tänään – vaikkaolemme kirjoittaneet kukin tahollamme asiasta useita vuosia sitten. Syy saattaa löytyä siitä, että Euroopan neuvostonbioetiikkakomitean valmistelema konventio on ratifioitavana eri maissa tai siitä että asiantuntijavaltaa ollaankyseenalaistamassa. Mittaamisen ja testaamisen ongelmat ovat todella polttavia tutkimuskysymyksiä ja niiden suhteen Suomion ollut aina nopea reagoija niin hyvässä kuin pahassa.Kiinnostukseni palvelujen ja kaupungistumisen tutkimukseen on lähtöisin 1970-luvulta, jolloin selvitin palvelujen väestöpohjiasisäasiainministeriössä. Tuona suunnittelun ja ennusteiden kulta-aikana ei historiallisella tiedolla ollut juurikaan käyttö.Historiallisen syvyyden etsiminen vei takaisin yliopistoyhteisöön.Palvelujen perustaminen ja kehittyminen eri maissa ja eri tyyppisissä kaupungeissa osoittautui historiantutkimuksenkinkannalta haasteelliseksi tutkimusteemaksi. Keskustelut julkisista ja yksityisistä palveluista ja niiden edullisuudesta käytiinEnglannissa ja Pohjoismaissa jo vuosisatamme alussa. Jo tuolloin esitettiin epäilyjä julkisten palvelujen tehottomuudesta jakalleudesta. Yksityisen sektorin katsottiin pystyvän seuraamaan paremmin aikaansa ja uusinta kehitystä. Kaupunkien välinenkilpailu oli eräs voimatekijä, jolla moderni infrastruktuuri luotiin. Lisäksi tarvittiin tehtäväänsä vihkiytynyt virkamieskunta, jolla olilaaja tiedonintressi, avoin tiedonvälitys ja innovaatioiden nopea seuraaminen ja harkinnanvarainen soveltaminen.Kysymystä siitä miten ja millä keinoin Suomi ja muut Pohjoismaat pääsivät osalliseksi eurooppalaisesta tieto taidosta tutkittiincase tapausten kautta. Tutkimuskohteeksi valitussa Helsingissä näkyi selvästi miten julkisen vallan taloudellinen panostus javirkamiesten laaja tiedonintressi ovat edesauttaneet innovaatioiden leviämistä. Viime vuosisadalla alkunsa saanutkansainvälinen yhteistyö kaikilla elämänalueilla loi pohjaa ja toi ammattitaitoa eri maissa toimiville saman alan ammattilaisille.Opettajat, lääkärit, insinöörit, kaupunkisuunnittelijat, sosiaalipoliitikot, työväestön sivistäjät ja arkkitehdit muodostivatkansainvälisellä tasolla toimivia verkostoja. Instituutioiden takaa löytyvät henkilöt ja henkilöiden verkostot, joiden voima on ollutsuurempi kuin osaamme odottaa.Suomen tieteen kansainväliset yhteydetTällä hetkellä tutkimukseni kohteena on suomalaisten tieteenharjoittajien liikkuvuus ja kansainväliset yhteydet 1800-luvunpuolivälistä 1960-luvun loppuun. Aineisto käsittää vuosina 1875–1960 Helsingin yliopistossa vaikuttaneet professorit jaapulaisprofessorit, yhteensä 459 tieteenharjoittajaa. Mukana ovat ne tieteenharjoittajat jotka ovat astuneet virkaansa 1875 javiimeisinä ne, jotka ovat astuneet virkaansa 1960. Näiden henkilöiden osalta seurataan heidän ulkomaisten kontaktiensamäärää ja suuntautumista ennen nimitystä ja nimityksen jälkeen. Jotkut Helsingin yliopistossa uransa aloittaneista siirtyivätsittemmin Teknilliseen korkeakouluun ja Turun yliopistoon.Aineiston luonteesta johtuen tutkimusaineisto ohenee alku- ja loppupäästä.Tutkimusaineisto koostuu yliopistojen matrikkelitiedoista ja henkilöhistoriallisesta aineistosta. Metodina tutkimuksessakäytetään suorien jakautumien ohella ristiintaulukointia, aikasarja-analyysiä, graafista ja kartografista esitystä.Tämä tutkimus liittyy henkisen pääoman tutkimukseen ja sitä kautta taloudellisen kasvun tutkimukseen. Henkinen pääoma ontalouskasvun avain, sen vaikutusta taloudelliseen kasvuun selvitetään kaikkialla. Henkistä pääomaa eli tietotaitovarantoavoidaan kartuttaa koulutuksen kautta sekä tiedonsiirroilla. Suomessa näytetään panostetun molempiin.Meillä ei ole riittävästi systemaattista tutkimustietoa Suomen tieteen kansainvälisten yhteyksien kehittymisestä viimeistensadan vuoden ajalta. Suomen tieteen kansainvälisten yhteyksien suuntaamisen ja siinä tapahtuneiden muutosten selvittäminenon olennainen osa tutkittaessa kansallisen innovaatiojärjestelmän muodostumista. Tällä tutkimuksella on selvät yhtymäkohdatmeneillään olevaan Suomen tieteen historia-projektiin. Tässä tutkimuksessa selvitetään seuraavia kysymyksiä:1. Mitkä olivat tieteen kansainvälistymisen kanavat? Säilyivätkö ne samoina verrattaessa autonomian aikaa, itsenäisyydenajan ensi vuosikymmeniä ja toisen maailmansotien välistä aikaa.2. Minkälaisia vaikutuksia on kansainvälistymisellä ollut? Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten suomalaisten kansainväliset yhteydet ovat kehittyneet, miten tiede onkansainvälistynyt ja miten uusi kansainvälinen tieto on saatu käyttöön. Miten uuden tiedon ja innovaatioiden haku- jatulosuunnat ovat vaihdelleet eri vuosikymmenien kuluessa. Mitkä eurooppalaiset yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat olleetvetovoimaisimpia eri tieteenaloille.Aikaperiodin laajuudesta johtuen on erittäin vaikeata selvittää jokaisen tieteenalan ja yhä erikoistuneempien oppituolientasolla mitä merkitystä kansainvälisillä yhteyksillä ja verkostoilla on ollut nimenomaan tämän tieteenalan kehittymiseen.Tässä tutkimuksessa on turvauduttava tapauskohtaisesti joihinkin yksittäisiin tieteenharjoittajiin ja kysyttävä, mitkä ovat olleetyksittäisten tieteenharjoittajien kautta voidaan selvittää myös, miten tietoa on sovellettu ja mitkä ovat olleet uuden tiedonkerrannaisvaikutukset. Kysymystyyppi Miksi juuri Berliiniin? tai Miksi juuri Wieniin? on työn kuluessa useimmin eteennousevia kysymyksiä. Mikä oli Euroopan eri kaupunkien ja yliopistojen vetovoima?Henkisen pääoman eri komponenttien yhteis- ja erillisvaikutuksia on mahdotonta seurata lyhyellä aikavälillä tailähimenneisyydestä. Esimerkiksi yksilön tai laitoksen ulkomaisten yhteyksien vaikutuksia on voitava arvioida pitkälläaikavälillä. Vasta pitkän aikavälin tarkastelu mahdollistaa vaikutusanalyysin. Pitkä aikaväli antaa mahdollisuuden tarkastella,minkälaisia kansainvälistymistä edistäviä ja toisaalta hidastavia tekijöitä on ollut vaikuttamassa taustalla. On tärkeä selvittäämatkojen rahoitusta, liikenneyhteyksiä, matkustamisen esteitä ja matkustamista edistäviä tekijöitä. Käytetyimmät reititSuomesta mannermaalle olivat Laivalla Stettiniin, junalla Pietariin ja Varsovaan tai laivalla Tukholmaan.Suomalaiset olivat siellä missä tapahtuiYleisen historian tutkijana minua kiinnostaa se missä määrin suomalaiset tieteenharjoittajat suosivat muiden tutkijoidenkanssa samoja yliopistoja, instituutioita, klinikoita ja laboratorioita. Verkostot toimivat ja suomalaiset olivat läsnä siellä missätapahtui.Tutkimusaineistoni 459 tieteenharjoittajaa tekivät yhteensä 6 100 matkaa vuosina 1870–1960. Tieteenharjoittaja tekikeskimäärin 13 matkaa uransa aikana. Matkoista vajaa 40 % olivat Saksaan suuntautuneita matkoja aina toiseenmaailmansotaan saakka. Saksan suunta oli ylivoimaisesti merkittävin lääkäreille ja humanisteille aina toiseenmaailmansotaan saakka, 1930-luvulla myös luonnontieteilijöille ja maa- ja metsätieteellisen edustajille ja teologeille. Filosofitmatkustivat Heidelbergin ja Leipzigiin, teologit Göttingeniin ja T¸bingeniin, oikeustieteilijät Leipzigiin ja Berliiniin. Saksalaisetklinikat ja sairaalat tulivat tutuiksi suomalaisille lääkäreille.Tämän tutkimusaineiston perusteella näyttää siltä, että kansainvälistyminen ei matkoilla ja kontakteilla mitattuna vähene 1920-luvulla. Suomi ei sulkeudu, vaan kontaktit säilyvät vilkkaina aina toiseen maailmansotaan saakka. Sotavuodet ja sen jälkeinenaika näkyvät aineistossa. Kontaktit vähenevät todella merkittävästi. Vasta Asla–Fulbright-ohjelma korjaa tilannetta. Tutkimusaineisto paljastaa eri tieteenalojen tarpeet. Humanististen tieteenalojen edustajien matkustaminen liittyy merkittävästitutkimuksen tekemiseen ja pidempiaikaiseen oleskeluun, mutta lääketieteen edustajien matkoista lähes 40 % voidaanluokitella kongressimatkoiksi.Näyttää siltä, että suomalaiset tieteenharjoittajat ovat olleet siellä missä muidenkin maiden asiantuntijat. Thomas Bonnerintutkimusten mukaan Pariisi veti lääketieteilijöitä 1800-luvun alussa, sen jälkeen amerikkalaiset siirtyivät Wieniin, jonkavetovoima loppui Berliinin ja sen klinikoiden erinomaisuuteen 1880-luvulta alkaen. Berliinistä tuli mm gynekologian,patologian, hermotautien jatko-opiskelijoille tärkeä kohde.Suomalaiset pääsivät osalliseksi merkittävien tutkijoiden opetuksesta. Lääketieteen professoreista Otto Hjelt opiskeli RudolfVirchowin patologisessa instituutissa, samoin kirurgina kuuluisuutta saavuttanut kirurgi Faltin. Hygienian asiantuntijana tunnettuBaginsky keräsi luennoilleen suomalaisia oppilaita. Professorit Georg Augusta Asp, Robert Tigerstedt ja Max af Schultenopiskelivat Carl Ludwig -laboratoriossa. Suomalaiset naisprofessorit, kuten Leimi Leidenius ja Eeva Jalavisto tekivätopintomatkoja ja vierailivat mieskollegojensa tavoin kongresseissa. Naisten osalta voi todeta että samoin kuin amerikkalaisetja itäeurooppalaiset tutkijat, myös suomalaiset naiset hakeutuivat Sveitsiin väittelemään.Lääkärien erikoistumisessa Saksan keisarikunnan korkeakoulut ja klinikat olivat huippuluokkaa. Jopa 15 000 amerikkalaisenlääkärin on katsottu saaneen koulutuksensa Saksassa viime vuosisadan lopulla ja tämän vuosisadan alussa. Myössuomalaisista lääkärien matkoista, joita Suomen senaatti oli tukenut (yhteensä 138 matkaa vuosina 1896–1925) lähes kaksikolmasosaa suuntautui Saksaan. Kun on tutustunut laajemmin suomalaisen lääkärikunnan ulkomaisiin kontakteihin, laajoihinopintomatkoihin ja ulkomaiseen tuotantoon, sijoittuu Arvo Ylppö luontevasti tähän traditioon. Hän ei ollut ainoa ulkomaillaelämäntyötään aloitteleva tai sieltä virikkeitä ammentava tutkija, vaan yksi monien muiden joukossa. Historia suhteuttaaainutkertaisuuden yleisyydeksi.Vielä muutama tulos: Alalla kuin alalla Pohjoismaat ovat säilyttäneet asemansa koko tutkimusperiodin ajan, todennäköisestikielellisistä ja maantieteellisistä syistä. Ensimmäiset suomalaiset tieteentekijät lähtivät Yhdysvaltoihin jo 1870-luvulla.Historiantutkimuksen eräs avainsanoja on vertailu. Vasta ilmiöiden vertaileminen avaa uusia näkökulmia ja muuttaapainotuksia. Tällä metodilla asettuvat eri elämänilmiöt paikoilleen. Systemaattinen tutkimus ja pitkän aikavälin tarkasteluyhdistettynä vertailevaan analyysiin voi tuottaa uutta tietoa. Perustellusti voidaan todeta, että suomalaiset ovat pysyneet hyvinkehityksessä mukana.Myytti Suomen takapajuisuudesta kestämätönMielikuvat ja odotukset määräävät monesti suhteemme ilmiöön kuin ilmiöön. Usein mielikuvat syntyvät harvojen kuvaustenpohjalta ja ne näyttävät elävän sitkeästi. Mielikuvien syntyyn vaikuttaa se ettei ihminen voi helposti todentaa todellistatilannetta, vaan hän elää puutteellisen informaatioon varassa. Tämä koskee myyttiä Suomen syrjäisyydestä, perifeerisyydestäja edelleen takapajuisuudesta.Tämä väite asettuu kyseenalaiseksi silloin kun havaitsee minkälaiset vahvat henkilöverkostot ovat kytkeytyneet alan kuin alankehittämiseen. Huomaamme, että innovatiiviset tutkimusympäristöt ovat olleet suomalaisten tieteenharjoittajiensaavutettavissa sadan vuoden ajan. Kongressijulkaisut osoittavat suomalaisten tutkijoiden merkittävästä panoksestatieteenalansa kehitykseen, eri alojen ammattilehdet todistavat innovaatioiden nopeasta siirtymisestä. 1800-luvun lopullaSuomessa vierailleen Alec Tweedien havainnot kansainvälisten vaikutteiden levinneisyydestä sopisivat hyvin myöstieteellisten innovaatioiden valikoitumiseen.Alec Tweedien kuvauksissa kiitosta saa se, miten nopeasti polkupyörä oli omaksuttu käyttöön: "Polkupyörät alkoivat yleistyäHelsingforsissa vasta pari vuotta sitten, ja niin nopeasti uusi idea otti tulta että jo nykyisin syrjäkylissä maaseudulla velociped,kuten ne sitä siellä kutsuvat, on aivan arkipäiväinen väline."Ja Tweedie jatkaa: "Minun ei liene tarpeen sanoa, että enin osa pyöristä on merkiltään englantilaisia tai amerikkalaisia, jalaadultaan kauttaaltaan erinomaisia, sillä suomalaiset eivät ole kiinnostuneita sekundatavaran maahantuottamisesta; aina kunsuomalainen jotain ostaa, sen pitää olla parasta mitä rahalla saa."Sähköisten viestinten aikakaudella kuvittelemme, että tiedonkulku on ollut ennen vaivalloista, että uutuuksien saapumisessa onollut pitkiä viiveitä. Näin ei kuitenkaan ollut asianlaita. Suomessa oli kullakin alalla aktiivisia, kielitaitoisia ja motivoituneitaasiantuntijoita jo sata vuotta sitten, jotka seurasivat eurooppalaista kehitystä, reagoivat uusin haasteisiin ja omaksuivat uusiainnovaatioita.Marjatta Hietala on Tampereen yliopiston yleisen historian professori. 

Historiantutkimus ja aikamme haasteet

https://journal.fi/tt/article/download/58776/20332

Historiantutkimus ja aikamme haasteet

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi