Susan Quinn: Marie Curie. Elämä. Terra Cognita
2001, suom. Kimmo Pietiläinen, 534 s

Pyykkö, Pekka

Finnish

Journal.fi

Susan Quinn: Marie Curie. Elämä. Terra Cog-nita 2001, suom. Kimmo Pietiläinen, 534 s.Marie Curie on yksi tieteen historian merkittä-vimmistä tutkijoista,  radioaktiivisuudentutki-muksen uranuurtajia. Curien onnistui eristäämiehensä Pierren kanssa kaksi ennestään tun-tematonta alkuainetta, joille he antoivat nimetradium ja polonium. Vaikka erilaiset tieteenranking-listat ehkä menevätkin viihteen puo-lelle, on merkille pantavaa, että esimerkiksiJohn Simmonsin teoksessa The Scientific 100. ARanking of the Most Influential Scientists, Pastand Present (1996) Marie Curie nostetaan sijalle26 (taakse jäivät niin Charles Lyell ja MaxBorn kuin Jean Baptiste Lamarck ja Carl vonLinné). Erityisesti on todettava Marie Curienasema monen nuoren naispuolisen tutkijanihanteena, inspiraatiolähteenä ja roolimallina.Nyt Curie on saanut tuoreen, Susan Quinninkirjoittaman ajanmukaisen, muhkean ja asian-tuntevan elämäkerran Marie Curie. Elämä.Maria Curie, omaa sukua Sklodowska, syn-tyi lähellä Varsovaa 1867, opiskeli Sorbonnes-sa 1891-94 luonnontieteiden ja myöhemminmatematiikan kandidaatiksi, meni naimisiinfyysikko Pierre Curien kanssa 1895, sai tyttä-ret Irène 1897 ja Eve 1905 sekä kuoli leukemi-aan 1934. Pierre Curie kuoli liikenneonnetto-muudessa 1906.Marie Curie toimi 1881 perustetun tyttöjenopettajakorkeakoulun École normale supé-rieure opettajana Sèvresissä syksystä 1900.Koulu toimi vielä 1980-luvulla Montrougessanimellä École normale supérieure de jeunesfilles (ENSJF) kunnes se yhdistettiin poikienylempään normaalikouluun ENS:ään 1985.Kirjan mukaan Marie Curie oli koulun ensim-mäinen naispuolinen opettaja.Quinnin kirja käsittelee ansiokkaasti pää-henkilöiden henkilöhistorian, perhetaustan,yhteiskunnallisen lokeroinnin ja julkisuusku-van. Marie Curien vanhemmat kuuluivat Puo-lan alempaan maalaisaateliin. Hänen isänsä olioppikoulun fysiikan opettaja ja rehtori, jonkavenäläinen miehitysvalta erotti virastaan. Pier-re Curien isä oli Pariisin vuoden 1870 kom-muuniin osallistunut köyhien lääkäri. Parinuraauurtavat työt tehtiin Pariisin kaupunginfysiikan ja kemian korkeakoulun École dePhysique et de Chimie de la Ville de Paris pi-halla sijaitsevassa  lämmittämättömässä vajas-sa. Tämä korkeakoulu ei ollut Ranskan yli-opistojärjestelmän vallan keskipisteessä muttaoli silti maan ehkä paras kemian laboratorio.Nykyinen ESPCI perustettiin 1882 kun Mul-house ja siellä ollut hyvä kemian koulu oli me-netetty sodassa Saksalle.Alkuaineita, kilpailua jaepäherrasmiesmäisiä lausuntojaMarie Curie alkoi tutkia Henri Becquerelin ai-emmin uranyylisuoloista löytämää säteilyil-miötä vuonna 1897 ja löysi helmikuussa 1898pikivälkkeestä ja eskyniittimineraalista paljonuraania voimakkaampaa säteilyä. Sen alkupe-räksi Curiet esittivät heinäkuussa 1898 uuttaalkuainetta, jonka he nimesivät poloniumiksi.Artikkelin otsikossa itse ilmiölle esitettiin ni-meä’radioaktiivisuus’. Saman vuoden joulu-kuussa he eristivät spektroskooppisesti ha-vaittavan määrän alkuainetta, jonka he nime-sivät radiumiksi.Vuodesta 1899 Marie Curie keskittyi eristä-mään punnittavaa määrää radiumia. Saatuaansitä gramman kymmenesosan 1902 hän pystyimäärittämään sen atomipainoksi 225; nykyi-nen arvo on 226.0254. Vuonna 1903 hän väitte-li tohtoriksi ja sai miehensä sekä Becquerelinkanssa  fysiikan Nobelin. Vuonna 1911 hän sailöytämistään alkuaineista vielä yksinään ke-mian Nobelin.Pierre Curien kuoltua 1906 Marie Curieseurasi häntä virassa Sorbonnessa. Radium-instituutti, nykyinen Institut Curie, perustet-T I E TEESSÄ TAPAHTUU74Marie Curien elämäPekka Pyykkötiin häntä varten. Se rakennettiin 1912 ja onedelleen nykyisen rue Pierre et Marie Curienvarrella Pariisissa. Elämänsä loppuvuosikym-menet hän oli nimenomaan johtaja, La Patron-ne.Avioparin Curie pääkilpailija kokeellisenradioaktiivisuustutkimuksen alalla oli ErnestRutherford (kemian Nobel 1908). Tämän tie-teellisen kilpailun intensiteetti ja kohteet ku-vataan Susan Quinnin kirjassa hyvin. Suhteetolivat hyvät ja peli reilua. Vain kerran, MarieCurien lyötyä Rutherfordin kilpailussa ensim-mäisen radioaktiivisuutta käsittelevän kat-sauksen kirjoittamisesta, Rutherford sortuiepäherrasmiesmäiseen lausuntoon (”naispar-ka on tehnyt valtavan työn ja hänen kirjois-taan on paljon hyötyä vuoden tai kaksi”,  s.289). Isku lienee ollut kova. Curien teos oliTraité de radioactivité (kaksi volyymia, 1910).Yksityisesti Rutherford totesi BoltwoodilleCurien kirjojen olevan yllättävän samankaltai-sia hänen oman julkaisemattoman käsikirjoi-tuksensa kanssa. Rutherford oli kuitenkin tyy-tyväinen siitä, että Curie osoitti Ramsayn tu-lokset vääriksi.Tämä pikemminkin surkuhupaisa tarinaliittyy useiden jalokaasujen keksijään ja mer-kittävään kemistiin Sir William Ramsayhin(kemian Nobel 1904), joka ryhtyi tutkimaanradioaktiivisuutta ja väitti löytäneensä mm. li-tiumia hajoamistuloksena. Keväällä 1908 Ma-rie Curie toisti kokeet ja löysi saman litiumin,mutta osoitti sen liuenneen astioista. Samai-nen Sir William totesi sanomalehdelle DailyMail merkittävien naistutkijoiden  yleensä teh-neen työnsä yhteistyössä miespuolisen kolle-gan kanssa, johon Marie Curien ystävä HerthaAyrton totesi myös Sir Williamin tehneen par-haat työnsä yhdessä miespuolisten tutkijoidenkanssa (s. 352).Susan Quinn ei mainitse Ramsayn positiivi-sia kontribuutioita: Aikansa johtavana jalokaa-sujen tutkijana hän eristi ensimmäisenä pun-nittavan määrän radonia, määräsi sen tihey-den ja osoitti sen olevan raskain tunnettu kaa-su (Ramsay ja Gray 1908).Radioaktiivisessa hajoamisessa vapautuvansuuren energiamäärän alkuperä oli tutkimus-ten alkuvaiheessa mysteerio. Villeimpiin hy-poteeseihin kuului se, että näytteet sieppaisi-vat energiansa kosmisesta säteilystä. Kaksisaksalaista tutkijaa sulki pois tämän mahdolli-suuden osoittamalla ilmiön pysyvän vakionasyvissä kaivoskuiluissa. Energian oli siis tulta-va näytteestä itsestään. Tätä taustaa vasten eiehkä ollut yllätys, että Pierre Curie kiinnostuijopa spiritismistä ja osallistui alan istuntoihinjuuri ennen kuolemaansa (s. 218-219, 236-237).Ajoiko Marie Curie ambulanssia?Kirjaa on mielenkiintoista verrata muihin elä-mäkertoihin. Suomeksi on aiemmin julkaistunuoremman tyttären, Eve Curien kohta äitinsäkuoleman jälkeen julkaisema elämäkerta ÄitiniMarie Curie (WSOY, 1938, 6. painos 1982, 449s., suom. Reino Silvanto). Sen ote on palvo-vampi mutta tiedot hyvin tarkkoja.  Myös sekertoo kuinka Sklodowskan tytöistä Bronia jaMania lähtivät Pariisiin kuin kaksivaiheohjus:ensin Mania (Marie) toimi kotiopettajana Puo-lassa vuodesta 1885 alkaen rahoittaen Bronianlääketieteen opintoja Sorbonnessa ja 1891 Ma-rie pääsi säästöineen asumaan lääkäriksi val-mistuneen Bronian kotiin Pariisiin ja opiskele-maan Sorbonnen Luonnontieteelliseen tiede-kuntaan.Eve Curien kirja on tieteellisesti tarkempi.Se kertoo myös yrityksestä houkutella MarieCurie vuoden 1912 tienoilla takaisin Puolaan.Asian esitti Pariisiin lähetetty Henryk Sienkie-wiczin johtama kansalaislähetystö. Marie Cu-rie vieraili Puolassa mutta päätti jäädä Rans-kaan.Ensimmäisen maailmansodan röntgenepi-sodi kuvataan Eve Curien kirjassa yksityis-kohtaisesti (s. 338-353). Tämä kirja mainitseemyös Curietä jo vuodesta 1920 uhanneen so-keutumisen ja useat kaihileikkaukset (s. 424).Yksityiselämään kuuluvasta Langevinin ta-pauksesta kirja sen sijaan  demonstratiivisestivaikenee. Quinnin kirjassa sen sijaan käydäänyksityiskohtaisesti läpi Marie Curien ja PaulLangevinin lyhyt rakkaustarina vuosina 1910-11. Se päättyi julkiseen skandaaliin ja Marie jäilopullisesti yksinäiseksi.Ensimmäiseen maailmansotaan liittyy eräsusein toistettu Marie Curien toimintaan liitty-vä anekdootti. Esimerkiksi Isaac AsimovinBiographical Encyclopedia of Science and Techno-logy kertoo hänen “ajaneen ambulanssia“. To-dellisuudessa Curie hankki ja varusti 18 röntgenambulanssia sekä noin 200 kiin-teätä röntgenasemaa, joilla tutkittiin yli 10 000haavoittunutta. Lisäksi hän koulutti tarvitta-vat röntgenhoitajat. Asimovin tieto on sikälioikea, että 1916 Marie Curie hankki myös it-selleen ajokortin (s. 383).TIETEESSÄ TAPAHT UU75Mikä oli Marie ja Pierre Curienlöytöjen merkitys?Mikä oli Marie ja Pierre Curien tulosten pitkä-aikainen merkitys? Radioaktiivisuustutkimus-ten alkuaikana heidän laboratorionsa oli kan-sainvälisesti johtavista laboratorioista se toi-nen, Rutherfordin ollessa toinen.Curien perheen merkitys jatkui Marie jaPierre Curien jälkeenkin, ainakin Irène Curienja Pierre Joliot’n vuosina 1931–1932 havaitse-maan indusoituun radioktiivisuuteen asti (ke-mian Nobel Irène ja Frédéric Joliot-Curielle1935). Tässä mielessä heidän epäsuora merki-tyksensä radioaktiivisuuden myöhemmissäsovellutuksissa on kiistaton. Frédéric Joliot-Curie osallistui myös toisen maailmansodanjälkeen Ranskan Atomienergiakomissariaatinperustamiseen.Vielä yksi Marie Curien kontribuutio olihänen panoksensa radioaktiivisuuden mitta-yksikön konstruoinnissa vuosina 1907–10.Pierre Curien muistoksi nimetty mittayksikkö’curie’ tarkoittaa yhtä montaa radioaktiivistahajoamista sekunnissa kuin grammassa radiu-mia. Se on edelleen käytössä.Entä heidän alkuaineensa? Mikä on niidennykyinen käytännöllinen ja tieteellinen merki-tys? Jos niiden kohdalla olisi jaksollisessa jär-jestelmässä muuttuneen ydinfysiikan aiheut-tama reikä, olisiko kaipauksemme syvä?  Ra-dium oli nk. radiumneuloina merkittävä syö-vänhoitomenetelmä suuren osan 1900-lukua jasillä hoidettiin luultavasti miljoonia potilaita.Sairaalakäytössä se on enimmäkseen korvattumuilla isotoopeilla ja menetelmillä. Sen valta-kausi säteilyterapiassa näyttää olevan ohi.Radiumia itseään on nyt maailmassa saata-vana joitakin kiloja. Curiellä itsellään sitä olieräässä vaiheessa yksi gramma. Poloniumiavoidaan valmistaa säteilyttämällä vismuttiaydinreaktoreissa. Pitkäikäisimmän mutta har-vinaisen isotoopin Po-209 puoliintumisaika on102 vuotta. Poloniumia on joskus käytetty sa-telliittien sähkönlähteenä. Sen suurin merkityson negatiivinen: Koska se on voimakkaasti ra-dioaktiivinen ja siksi terveydelle vaarallinen,sen tunteminen ja välttäminen on tärkeää.Käytännön hyötysovellutusten kannalta ra-dium ja polonium eivät enää ole kovin merkit-täviä. Niistä lähti alkuun jaksollisen järjestel-män dramaattinen laajentaminen radioaktiivi-siin ja keinotekoisiin alkuaineisiin.Mitä tulee kemiallisiin ominaisuuksiin, ra-dium on lähellä bariumia ja polonium melkolähellä telluuria. Useita yhdisteitä tunnetaan.Polonium on ainoa alkuaine, jolla on yksinker-tainen kuutiohila. Tieteellisesti jokainen uusialkuaine on arvokas mutta radium ja polo-nium näyttävät jäävän epäorgaanisen kemianoppikirjojen kappaleiden 2 ja 16 loppukanee-tiksi, joka on täydellisyyden vuoksi mainitta-va. Jos nyt valmistettavat superraskaat alkuai-neet osoittautuisivat kemiallisesti täysin uu-denlaisiksi, niiden tieteellinen merkitys voisiolla suurempi, vaikkei niitä valmistettaisi kuinmuutama atomi.Hieno kirja Kirjassa ei näyttäisi olevan suuria asiavirheitä.Jäin ihmettelemään kalsiitin (CaCO3) radioak-tiivisuutta (s. 156). Sillä lienee tarkoitettu em.kalkoliittiä. Samoin alfasäteiden ”paljon“ beta-säteitä suurempi  varaus kuulostaa oudolta (s.173). Joko 2 on paljon tai sitten ajateltiin mas-saa eikä varausta.Susan Quinnin kirjoittaman elämäkerranviiteaparaatti on erittäin yksityiskohtainen.Kimmo Pietiläisen käännös on enimmäkseenhyvä. Pitkiä Pietiläisen genetiiviketjuja tyyp-piä ”hänen radioaktiivisuuden keksintönsä”(s. 11) tai ”hänen velvollisuudentuntonsa jou-tui kilpailemaan jännittävän rakkauden mah-dollisuuden kanssa“ (s. 106) ei ole paljon. Tai-vutusmuodot tyyppiä Curieden (”kyriiden“)näyttävät omaan silmääni oudoilta mutta saa-vat tukea kieli-ihmisiltä. Ehkä kiertoilmaisuolisi parempi. Hieno kirja.Kirjoittaja on kemian ruotsinkielinen professoriHelsingin yliopistossa. Hän on tutkinut raskaidenalkuaineiden laskennallista kemiaa.T I E TEESSÄ TAPAHTUU76

Marie Curien elämä

https://journal.fi/tt/article/download/58159/19833

Marie Curien elämä

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi