Yhteiskuntateoriassa aletaan vasta haparoiden
etsiä vastauksia kysymyksiin, jotka arkitodellisuudessa
ovat jo muodostuneet osaksi jokapäiväistä elämää. Usein käytetään sanontaa että Minervan pöllö lähtee lentoon
vasta kun hämärä on jo laskeutunut; eli että
teoreettinen pohdinta alkaa vasta sitten kun
todellisuus on jo muuttunut mutta tullut samalla
hämmentäväksi ja vaikeaselkoiseksi.
Niin on luonnon ja kulttuurin rajan hämärtymisenkin
laita

Sulkunen, Pekka

Finnish

Journal.fi

Yhteiskuntateoriassa aletaan vasta haparoi-den etsiä vastauksia kysymyksiin, jotka arki-todellisuudessa ovat jo muodostuneet osaksijokapäiväistä elämää. Usein käytetään sa-nontaa että Minervan pöllö lähtee lentoonvasta kun hämärä on jo laskeutunut; eli ettäteoreettinen pohdinta alkaa vasta sitten kuntodellisuus on jo muuttunut mutta tullut sa-malla hämmentäväksi ja vaikeaselkoiseksi.Niin on luonnon ja kulttuurin rajan hämär-tymisenkin laita.Babylonialainen profeetta Mani opetti, että to-dellisuus muodostuu kahdesta toisiaan vas-tustavasta voimasta, hyvästä ja pahasta. Pahaaja pimeyttä edustaa aine; hyvää, valkeutta jatotuutta edustaa jumala. Ihminen on traagises-ti sidottu aineeseen, vaikka onkin jumalastalähtenyt valon hiukkanen, joka on hänen luo-taan karkotettu. Pelastuakseen ihmisen on va-laistuttava ja pyhitettävä itsensä, ja ennenkaikkea varottava saastuttamasta henkeään li-han himoilla. Profeetta Mani nojautui yhteen versioonajatuksesta, josta on tullut länsimaisen yhteis-kunta-ajattelun ja myös sosiologisen yhteis-kuntateorian kulmakivi. Todellisuus jakautuupahaan luontoon ja hyvään kulttuuriin. Kult-tuuri muokkaa elämän aineellista pohjaa jaluo yhteiskuntaan järjestystä, tekee mahdolli-seksi talouden, valtion, uskonnon, taiteen jatieteen sekä sellaiset instituutiot kuin aviolii-ton ja perheen.Luonnon ja kulttuurin kaksinaisuudella onollut monia ulottuvuuksia: eläin ja ihminen,sielu ja ruumis, aine ja henki, järki ja tunne.Keskeinen osa tätä jakoa on ollut kielellä: esimkuuluisa amerikkalainen antropologi LeslieWhite kirjoitti: ”…ihmisen ja ei-ihmisen mielellä on perus-tava ero. Tämä ero on laadullinen, ei asteit-tainen… Ihminen käyttää symboleja; mi-kään muu olio ei. Organismilla joko onsymbolinen kyky tai ei; ei ole mitään välias-teita (White: The Science of Culture).Toinen keskeinen ulottuvuus liittyy moraaliin.Vain ihmisellä on katsottu olevan oikeuden-mukaisuuden tajua sekä hyveitä, toisin sanoenkäsityksiä hyvästä elämästä. Suurin osa ihmisen sosiaalisuutta koskevis-ta teorioista on rakentunut näiden kahdenolettamuksen – moraalin ja kielellisen ymmär-rettävyyden – varaan, ja ne myös tuottavat täl-lä hetkellä suurimmat vaikeudet yhteiskunta-teoriassa. Kulttuurin ja luonnon vastakkaisuusLuonnon ja kulttuurin vastakkaisuutta ei ainaole ymmärretty manikealaisittain, vaan siihenon toisinaan liitetty myös päinvastaisia merki-tyksiä. Yhteiskunta ja sen säännöt tai lainalai-suudet on tällöin koettu aidon alkuperäisenihmisyyden tukahduttajaksi. Romanttinen ai-touden etsintä länsimaisen kulttuurin tuoltapuolen, luonnosta, vieraista kulttuureista taiihmisen sisimmästä on sekin modernin indivi-dualistisen ajattelun piirre.Stephen Horigan toteaa kirjassaan Natureand Culture in Western Discourses että kulttuu-rin ja luonnon erottaminen toisistaan on pal-vellut yhteiskuntatieteiden teoreettista itse-näistymistä. Sosiologi Emil Durkheimin mu-kaan sosiaalista voi selittää vain sosiaalisella,ja tämä on perustelu sille että tarvitaan itsenäi-T I E TEESSÄ TAPAHTUU20Yhteiskunnan luontosuhteenkriisiytyminen modernissayhteiskuntateoriassaPekka Sulkunennen ”sosiaalitiede” tutkimaan yhteisöjä, insti-tuutioita, tapoja ja käyttäytymistä. Tämä argu-mentti on nykyäänkin tärkeä kun sosiologithaluavat erottua luonnontieteilijöistä esimer-kiksi seksuaalisuuden, alkoholin käytön, syö-misen tai yleensä ruumiillisuuteen liittyvän il-miön tutkimuksessa. Esimerkiksi Elina Haa-vio-Mannila kirjoittaa että seksuaalista käyt-täytymistä koskevissa sosiologisissa tutkimuk-sissa ”seksuaalisen käyttäytymisen [toistuvientapojen] katsotaan tavallisesti olevan kult-tuurisesti määräytyvää. Toiseksi oletetaan,että ihmisillä ei ole sukupuolista käyttäyty-mistä ohjaavia biologisia vaistoja tai ettävaistojen vaikutukset ovat ainakin vähäisiäverrattuna sosiaalisesti määräytyviin vai-kutuksiin. Kolmanneksi ihmiset eivät nou-data kulttuurista käsikirjoitusta täsmällises-ti vaan tekevät siihen pienehköjä, omia tar-peitaan vastaavia sovelluksia.” (Elina Haa-vio-Mannila & Osmo Kontula: Intohimonhetkiä. Seksuaalisen läheisyyden kaipuu ja täyt-tymys omaelämäkertojen kuvaamana. WSOY,Helsinki 1997, ss 22-23)Kulttuurin ja luonnon ehdoton erottaminentoisistaan on ensisijaisesti palvellut moraalisiatarkoituksia erityisesti viime vuosisadan alku-puolen yhteiskuntatieteissä. Taustalla oli bio-logisin argumentein tuettu väestöpolitiikka.Kansallisvaltioille oli tärkeää huolehtia riittä-västä väestönkasvusta ja ”ihmismateriaalinlaadusta”, kuten Alva ja Gunnar Myrdal asianilmaisivat 1930-luvun alussa. Myrdalien rat-kaisu oli sivistys, mutta myös toisenlaisia kei-noja käytettiin. Mielisairaiden, alkoholistien jarikollisten lisääntyminen pyrittiin sen nojallaestämään muun muassa pakkosterilisaatiotakäyttäen vielä toisen maailmansodan jälkeen-kin.Moraalisen reaktion kohteena oli tietystimyös kolonialistinen rasismi. Amerikkalainenantropologi Franz Boas oli yksi niitä, joidenmielestä on tärkeää erottaa toisistaan rotu jakulttuuri, koska vain rodulliset ja yksilöllisetominaisuudet periytyvät mutta kulttuuri onyhteisöllistä ja opitaan.Viime vuosisadan hieman myöhemmäteläinpsykologiset ja sosiobiologiset aallot, ovatnojautuneet Darwinin kehitysoppiin ja sitäkautta tulleet todistelleeksi että ihminen onvain alaston apina, jonka käyttäytyminen voi-daan selittää universaalein biologisin teorioin.Sosiobiologian sosiaalinen konservatiivisuusjohtuu sen näkemyksestä, että eriarvoisuusperustuu olemassaolon taisteluun, jossa ky-vykkäimmät ja parhaat menestyvät ja heikotsortuvat. Luonnon ja kulttuurin erottelu on ollut kes-keinen myös elämäntapoja ja hyvinvointiakoskevassa yhteiskuntapoliittisessa ajattelus-sa. Modernit elämäntapaliikkeet nojautuivatusein oppiin luonnollisesti hyvästä elämästä,joka oli valistuksen yhteiskunta-ajattelussavaikuttaneen uusstoalaisuuden kulmakivi.Adam Smithin yhteiskuntateoria rakentui senstoalaisen käsityksen varaan, että ihmisillä onluonnollisia moraalitunteita, jotka ohjaavatheidän käyttäytymistään yhteiskunnan koko-naisuuden kannalta edulliseen suuntaan. Rait-tiusliikkeen perustelut vielä vuosisata Smithinjälkeen saattoivat muistuttaa hyvinkin paljonnäitä käsityksiä:”On ilmeisen virheellistä päätellä, että ih-misen alkuperäinen viehtymys mielen kii-hottamiseen olisi todiste siitä, että viisasLuoja olisi tarkoittanut hänen fyysisenluontonsa pidettäväksi väkevien huumaus-aineiden vaikutuksessa, ja että niiden va-paa nauttiminen olisi hänen olemisensa oi-kea tila… Todellinen filosofi osaa erottaahankitut halut ja viehtymykset, toisin sano-en vääristyneet, perverssit ja kohtuuttomatimpulssit tarpeista, jotka ovat luonnollisia,välttämättömiä ja hyödyllisiä.” (WilliamDorchester: The Liquor Problem in All Ages(1884). Sit. Sulkunen, Pekka & Warpenius,Katariina: Reforming the self and the other.Temperance movements and the duality ofmodern subjectivity. Critical Public Health,Vol. 10, No. 4, pp. 423-438)Vasta sangen myöhään eli 1970-luvulla tulivallitsevaksi se relativistinen ja ei-normatiivi-nen hyvinvointikäsitys joka nykyäänkin onvallalla. Erik Allardt on sen muotoillut KarlPopperia mukaillen sanomalla että hyvinvoin-tipolitiikan ei tule tähdätä hyvän elämän tuot-tamiseen vaan huonojen olosuhteiden välttä-miseen. Julkinen moraali koskee vain oikeuk-sia, tasa-arvoisuutta ja resurssien jakoa, ei hy-veitä tai hyvän elämän sisältöä.Luonnollisten tarpeiden teoria ei indivi-dualistisessa ja moniarvoisessa nyky-yhteis-kunnassa ole mahdollinen, mikä ilmenee esi-merkiksi alkoholipoliittisten kontrollijärjestel-mien hajoamisena. Yhteiskunnan valtajärjes-telmää ei kiinnosta ottaa kantaa siihen mitenyksilöt elävät, vaan ainoastaan siihen millä ta-valla sen seuraukset vaikuttavat muiden oi-keuksiin ja velvollisuuksiin.TIETEESSÄ TAPAHT UU21Moraalitunteiden vaikeusLuonnon ja kulttuurin erottamiseen on siis ol-lut vahvoja moraalisia syitä, mutta rajan vetä-minen on aina ollut ongelmallista. Tähän onkolmenlaisia syitä. Ensiksi eläintutkimus osoit-taa, että mikään tavanomaisista kulttuurin jaluonnon erottelun mittapuista – joista siis sa-notaan että ”vain ihmisellä on…” tai ”vain ih-minen kykenee…” – ei ole ehdoton: kielen jasymbolien tai työkalujen käyttö, moraalinenharkinta tai itsensä tunnistaminen esimerkiksipeilistä ovat ominaisuuksia joita vaihtelevassamäärin esiintyy monilla eläinlajeilla. Toiseksierottelu luomakunnasta sisältää ajatuksen ih-misen erillisestä ja ainutlaatuisesta luomista-pahtumasta, mikä on ristiriidassa ihmisenevoluutiota koskevan tiedon kanssa. Kolman-neksi pahan ja väkivallan käsitteleminen so-siaalisina ilmiöinä on hankalaa.Vaikeuksista huolimatta kulttuurin ja luon-non vastakkainen kaksinaisuus näyttää pysy-vän sitkeästi sosiologisen teorian ytimessä.Pierre Bourdieun käsite habitus ja AnthonyGiddensin strukturaatioteoria ovat esimerkke-jä pyrkimyksistä ylittää tämä kaksijakoisuus,mutta kumpikin ovat sikäli epätäydellisiä, ettäne rakentuvat sekä–että-logiikan varaan. Ihmi-sen toiminta ja sen mukana yhteiskunnan ra-kenteet ovat sekä luonnon ehtojen sanelemiaettä merkityksellisiä, sekä välttämättömiä ettämuutettavissa, sekä rakenteistuneita että ih-misten subjektiivisen toiminnan tulosta. Teo-reettisten sekä–että-rakenteiden heikkoutenatietenkin on, että ne eivät ole kumottavissa: josyksi selitys ei sovi, sopii toinen, ja loppujen lo-puksi ei sitten selitetä mitään.Luonnon ja kulttuurin vastakkainasettelu eiole tosiasiaväitteisiin perustuva näkemys ih-misen erityispiirteistä vaan käsitteellinen jamoraalinen näkökulma. Tämän päivän olo-suhteissa siihen liittyvät moraaliset ja käsit-teelliset panokset ovat kuitenkin osittain toi-senlaisia kuin kaksi tai kolme neljännesvuosi-sataa sitten. Globaalissa yhteiskunnassa ro-manttiset ajatukset koskemattomasta luonnos-ta ovat saaneet traagisen sävyn, koska ihmis-ten aiheuttamat ympäristömuutokset vaikut-tavat koko maapallon ekojärjestelmään: koske-matonta luontoa ei enää ole. Ei ole myöskäänenää olemassa aitoa ja ”luonnollista ihmiselä-mää” – elämän sääntelyn teknologia pakottaajo olemassa olevana mahdollisuutena teke-mään moraalisia ratkaisuja siitä, millainen elä-mä on toivottua ja suotavaa, millainen taas ei.Elämä, samoin kuin luonto yleensä, on läpeen-sä moralisoitunut.Piia Jallinoja esimerkiksi osoittaa väitöskir-jassaan (2002), miten lääketieteellisten testienja seulontojen tehostuminen erityisesti geeni-teknologian ansiosta on johtanut meidät uu-denlaisten, syntymätöntä ihmiselämää koske-vien valintojen eteen. Reaktiona on ollut pyr-kimys säädellä seulontoja ja testausta mahdol-lisimman tarkoilla säännöillä, joissa koroste-taan testattavien informointia ja heidän vapaa-ta valintaoikeuttaan. Samalla korostetaan va-linnan yksityisyyttä ja riippumattomuutta yh-teiskunnan normeista ja eduista, kuten veron-maksajille aiheutuvista kustannuksista. Vallit-see eräänlainen kantaa ottamattomuudenetiikka, jonka mukaan on poliittisesti epäkor-rektia ottaa tuollaisia seikkoja huomioon kunesimerkiksi arvioidaan pitääkö todennäköises-ti vaikevammaisena syntyvä lapsi abortoidavai ei.Jallinojan tutkimus osoittaa miten mahdot-tomia elämän oikeutta koskevat moraalisetongelmat ovat, kun ei voida mahdollista muo-dostaa moraalisesti perusteltua käsitystä siitämillainen elämä on hyväksyttävää ja millainenei. Emme voi ratkaista kysymystä vetoamallapelkästään oikeuksiin ja niiden noudattamistakoskeviin sääntöihin, jos yhtenä osapuolenaon ihminen joka ei ole kykenevä ilmaisemaantahtoaan; tai ei ole vielä syntynyt; tai ei ole ih-minen ollenkaan; tai ei ole vielä edes olemas-sa.Luonto ja kulttuuri sekoittuvat toisiinsamyös ruokaa koskevassa tutkimuksessa (ks.Johanna Mäkelän väitöskirja, 2002); ruoka onkulttuuriksi muunnettua luontoa eli ravintoa.Teknologian aiheuttamat ruokakriisit ovat joh-taneet siihen, että kiinnostus luonnonmukai-seen ravintoon on kasvanut. Tuloksena onteollisesti valmistettuja ”luomutuotteita” jatieteellisesti ”luonnonmukaiseksi” todettujaravitsemussuosituksia. Tässäkään ei luonnonja kulttuurin välisestä rajasta enää voi puhua.Maallikkoajattelu tuntuu olevan hyvin tie-toinen luonnon läpimoralisoitumisesta. Eräänkyselytutkimuksen mukaan nuoret ovatenemmän huolissaan eläinten oikeuksistakuin ihmisten. Yhteiskuntateorian suuri haas-te sen sijaan on sellaisen käsitteistön kehittä-minen, joka aikaisempaa paremmin ottaa huo-mioon luonnon ja kulttuurin yhteensulautu-misen.Risto Heiskala (2000) on osoittanut mitenmonimutkainen ja vaativa tämä tehtävä on.T I E TEESSÄ TAPAHTUU22Siinä on otettava huomioon, että sosiaalisuu-dessa vallitsee sekä laatu- että aste-eroja. Vaik-ka emme kykenekään tekemään sopimuksia janoudattaman yhteisesti päätettyjä sääntöjäkaikkien sosiaalisten olentojen kanssa, voim-me silti kokea moraalisia tunteita niitä koh-taan. Kykenemme ottamaan huomioon sekäeläinten että ihmisten kärsimyksiä ja mielihy-vän tunteita, voimme hankkia niistä tietoa jaottaa ne moraalisen punninnan kohteeksi. Sii-tä huolimatta, että punninta on epätäydellistäja moniulotteista eikä aina johda samaan tu-lokseen, se on kuitenkin moraalista suhtautu-mista toiseen olioon. Adam Smith sanoi tätäsosiaalisuuden perusominaisuutta sympatiak-si ja rakensi sen varaan paljon rikkaamman jalaajemman yhteiskuntateorian kuin yleensä onluultu (ks. esim. Risto Kankaan väitöskirja,2001). Sympatian ja muiden moraalitunteidenkäsitteellinen luonne on sellainen, ettei ole mi-tään syytä olettaa että ”vain ihmisellä on…”tai ”vain ihminen kykenee…”. Ei tarvitse aja-tella, että on olemassa jokin mielivaltainen ra-ja, jonka yläpuolella moraalitunteet ovat so-siaalisia ja alapuolella eivät. Moraalitunteitavoi olla enemmässä tai vähemmässä määrin jane voivat olla eri suuntaisia. Niiden sosiaali-suuden aste määräytyy vain siitä, miten her-kästi, monipuolisesti ja rationaalisesti ne otta-vat huomioon toiset.Meidän suomalaisten on erityisesti syytämuistaa, että maanmiehemme Edward Wes-termarck pohjasi moraalia koskevat tutkimuk-sensa juuri Adam Smithin moraalitunteidenteoriaan. Vaikka Westermarck ei ehkä enää tu-le saamaan samanlaista kansainvälistä arvos-tusta osakseen kuin aikoinaan viime vuosisa-dan alkupuolella, uusi kiinnostus tähän aihee-seen tekee hänen työnsä kuitenkin taas ajan-kohtaiseksi ainakin täällä Suomessa. ’Merkityksen’ käsite hylättäväSama joustavuuden ja rajattomuuden vaati-mus kohdistuu myös toiseen keskeiseen so-siaalisuuden kriteerinä tavallisesti pidettyynseikkaan: kieleen ja merkitykseen. Jukka Tör-rösen ja muiden tutkijoiden kanssa toteutta-massamme hankkeessa Semioottisen sosiologiannäkökulmia päädyimme ehdottamaan, että’merkityksen’ käsite toistaiseksi yhteiskunta-teoriassa tulisi hylätä ja korvata joustavammil-la ja vähemmän objektivistisilla käsitteillä ’tul-kinta’ ja ’ymmärrettävyys’. Samaan tapaankuin Adam Smithin sympatia ymmärrettä-vyys on väljä käsite. Se ei edellytä, että ei-ym-märrettävän ja ymmärrettävän välinen ero oli-si laadullinen ja vailla asteita. Eläimet kylläymmärtävät sekä toistensa että ihmisten vies-tejä ja ihmiset ymmärtävät eläinten käyttäyty-mistä myös viestinä. On paljon sellaisia ilmiöi-tä, jotka ovat ilmeisesti luonteeltaan sosiaali-sia, mutta joilla ei ole yksiselitteistä merkitys-tä. Sellaisia ovat Emile Durkheimin tutkimakollektiivinen kiihtymys, mutta myös päihty-mys ja addiktiot. Semioottisen sosiologianhankkeessamme sanoimme näitä protosemi-oottisiksi sosiaalisiksi faktoiksi, koska niidentutkiminen on mahdollista myös havaintoihinperustuen eikä vain teoreettisesti. Erittäin lupaava lähtökohta luonnon jakulttuurin rajan ylittämiseen ymmärrettävyy-den näkökulmasta on jatkuvan toimintamallinkäsite, eli englanniksi habit (ks. Erkki Kilpinen,2000). Tämä oli jo varhaisen amerikkalaisensosiologian perusajatus, joka sittemmin onpäässyt unohtumaan yksinkertaisuudestaanhuolimatta. Voimme toimia ymmärrettävästija myös rationaalisesti antamatta toiminnal-lemme tietoisesti ilmaisuja ja olemalla siitäkielellisesti tietoisia, pelkästään noudattamallavakiintunutta toimintamallia. Emme me esi-merkiksi liikenteessä liikkuessamme koko ajanajattele tietoisesti liikenteen sääntöjä, omialiikkeitämme tai edes toisten aikeita. Vastakun jotakin yllättävää sattuu, alamme muo-dostaa tulkintoja, etsiä syitä ja mahdollisestitehdä otaksumia toisten tiellä liikkujien motii-veista, toisin sanoen annamme ilmiöille merki-tyksiä. Siitä huolimatta toimintamme on so-siaalista, vaikkakin ehkä epäpersoonallisen so-siaalista. Se vain perustuu vakiintuneeseentoimintamalliin, joka tule tietoisen merkityk-sen tuotannon piiriin vasta kun jotain epäta-vallista sattuu – auton moottori pysähtyy taijoku yllättäen rikkoo sääntöjä. Myös vakiintu-nut toimintamalli on toiminnan ymmärrettä-vyyttä luonnehtiva käsite, joka ei edellytä eh-dotonta rajaa kielelliseksi oletetun kulttuurinja ei-kielelliseksi oletetun luonnon välillä. Teoria laahaa todellisuuden perässäYhteiskuntateoriassa aletaan vasta haparoidenetsiä vastauksia kysymyksiin, jotka arkitodel-lisuudessa ovat jo muodostuneet osaksi joka-TIETEESSÄ TAPAHT UU23päiväistä elämää. Usein käytetään sanontaa et-tä Minervan pöllö lähtee lentoon vasta kun hä-märä on jo laskeutunut; eli että teoreettinenpohdinta alkaa vasta sitten kun todellisuus onjo muuttunut mutta tullut samalla hämmentä-väksi ja vaikeaselkoiseksi. Niin on luonnon jakulttuurin rajan hämärtymisenkin laita. Lap-setkin tietävät, että ihmisen ja muun luonnonvälinen raja ei ole ehdoton ja jyrkkä, mutta yh-teiskuntateorian harrastajien on ponnisteltavavielä pitkään tämän asiantilan käsitteelliseksijäsentämiseksi. Syynä on viime vuosisadanbiologismin ja evoluutioteorian raskas moraa-linen painolasti. On siis luonnollista, että kat-seet kurottuvat kauemmas taaksepäin, kult-tuurin ja luonnon jyrkkää jakoa edeltäviin teo-rioihin kuten Adam Smithiin ja varhaiseenamerikkalaiseen sosiologiaan, ja varmaanmyös kauemmaksikin.KIRJALLISUUTTAAllardt, Erik (1975): Att Ha, Att Älska, Att Vara.Om välfärd i Norden. Argos, Lund.Boas, Franz (1938): The Mind of Primitive Man.Macmillan, New York.Heiskala, Risto (2000): Toiminta, tapa ja rakenne.Gaudeamus, Helsinki.Horigan, Stephen (1988): Nature and Culture inWestern Discourses. Routledge, Londonand New York.Jallinoja, Piia (2002): Genetics, Negotiated Ethicsand the Ambiguities of Moral Choices. Natio-nal Public Health Institute, Helsinki.Kangas, Risto (2001): Yhteiskunta. Tutkijaliitto,Helsinki.Kilpinen, Erkki (2000): The Enormous Flywheelof Society. Department of Sociology. Univer-sity of Helsinki. Myrdal, Alva och Gunnar (1935): Kris i befolk-ningsfrågan. Bonniers, Stockholm.Mäkelä, Johanna (2002): Syömisen rakenne jakulttuurinen vaihtelu. Kuluttajatutkimus-keskus, Helsinki.White, Leslie (1949): The Science of Culture.Grove Press, New York.Kirjoittaja on sosiologian professori Helsingin yli-opistossa.T I E TEESSÄ TAPAHTUU24

Yhteiskunnan luontosuhteen kriisiytyminen modernissa yhteiskuntateoriassa

http://www.tieteessatapahtuu.fi/027/sulkunen.pdf

Yhteiskunnan luontosuhteen kriisiytyminen modernissa yhteiskuntateoriassa

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi