Olli Lehto: Korkeat maailmat. Rolf Nevanlinnan
elämä. Otava 2001, 317 sivua

Zetterberg, Seppo

Finnish

Journal.fi

teoksen soisi eksyvän filosofiaa harrastavanlaajan lukijakunnan käsiin. Ihmisen kunnioit-taminen kokonaisuutena, emergenttinä otuk-sena, joka on ”enemmän kuin osiensa sum-ma” ja josta ei voida esittää ”tieteellistä syn-teesiä”, on myös Ollilan (tosin valitettavanluonnosmaiseksi jäävän) tieteenfilosofian ydin(vrt. s. 240-241, 332-333).Vaikkei akateeminen filosofiyhteisö suh-tautuisikaan Ollilan työhön innostuneesti, jo-kaisen tulisi myöntää, että hän on kaikin puo-lin vakavampi, aidompi ja tervehenkisempiajattelija kuin monet muut median suosikit,jotka filosofoivat ”maailman toreilla”: toisinkuin nämä, hän on oivaltanut, että filosofien –myös hänen itsensä – suurelle yleisölle kerto-mat tarinat ”voivat muuttua hurskaiden toi-veiden kokoelmiksi”, joiden avulla ei kyetä-kään esittämään elämästä ”totuudellista koko-naiskuvaa” (s. 15). Hyvän elämän profeettojasuomiessaan Ollila voi vain vaivoin peitellämoraalista inhoaan (s. 351): ”Joka saarnaa näl-käkuoleman partaalla olevalle sairaalle valin-tojen evankeliumia, on joko tyhmä tai julma.”Tällaiset joskus hyödylliset ja hauskat valheet”kantavat aikansa niitä, joiden lahjaksi onsuotu sokeus” (s. 388).Mutta aivan yhtä oikeutetusti hän sivaltaamyös ammattimaista moraalifilosofiaa (s. 121):”Akateemiset moraalikeskustelijat näyttävätjoskus unohtavan, ettei moraalissa ole kysy-mys käsitteellisesti viehättävästä systeemistä,vaan elävien ihmisten tuskasta ja ilosta.” Epä-muodikkaasti Ollila uskaltaa puolustaa (va-rauksin) jopa paternalismia, joka hänen mu-kaansa parhaimmillaan pohjautuu toisen kun-nioitukseen myös heikkona ja haavoittuvana(s. 159, 398), ja korostaa arkaaiselta kuulosta-valla tavalla kunniaa ihmisyyden ja moraalinperustana (s. 259-261, 368-371). Moraalisenvelvoittavuuden vakavuuden pohtijana Ollilaon joka tapauksessa omimmillaan, vakuutta-vampi kuin hiukan kotikutoisena tietoteoree-tikkona.Yksi toistuva väite Ollilan moraalifiloso-fiassa kuitenkin häiritsee. Hän pitää moraali-keskustelun perusongelmana kysymystä”Miksi olla moraalinen?” (esim. s. 279, 359).Nähdäkseni juuri tällaisen kysymyksen esittä-minen on moraalin ulkopuolelle astumista,sen myöntämistä, että moraali voidaan mie-lekkäästi asettaa kilpailuun muiden elämääsäätelevien arvoalueiden – kuten taloudellisenmenestyksen tai oman itsekkään voitontavoit-telun – kanssa. Tämä on moraalin väärinym-märtämistä. ”Miksi olla moraalinen?” on ky-symys, jonka ihminen saattaa arjessaan koh-data, mutta moraalifilosofisesti mielekäs kysy-mys se ei ole. Moraalin käsitteellisesti välttä-mätön ennakkoehto on sen ylivertaisuus: py-syäkseen moraalina moraali ei voi kilpaillamuiden elämää hallitsevien arvojen kanssa.Jos kilpailuun suostutaan, on jo astuttu mo-raalin tuolle puolen.Kirjoittaja on Helsingin yliopiston teoreettisen fi-losofian dosentti ja yliopistonlehtori.T I E T EESSÄ TAPAHTUU54Aika mies – jopa akateemikoksi!Seppo ZetterbergOlli Lehto: Korkeat maailmat. Rolf Nevanlin-nan elämä. Otava 2001, 317 sivua.Akateemikko Olli Lehto on kirjoittanut suju-van elämäkerran opettajastaan akateemikkoRolf Nevanlinnasta. Tämän rikas ja monellesuunnalle haaronut elämä eittämättä tarjoaamainion juonen värikkääseen kronikkaan.Vuonna 1895 syntynyt ja 1980 kuollut Nevan-linna heijastelee prisman tavoin paitsi – ja tie-tenkin – vuosisadan matemaattisen tutkimuk-sen kehitystä myös aikakautensa poliittistenkonjunktuurien ja kulttuurin syklien muuttu-mista.Lehto aloittaa laajalla ja tarpeellisella Neo-viusten suvun vaiheiden esittelyllä ja tämänkautta dokumentoi kuuluisaa havaintoa Neo-vius-Nevanlinnan suvun matemaattisista lah-joista. Kantaisä tässä mielessä oli Rolf Nevan-linnan isoisän isä, 1833 kuollut Adolf Neovius218492_Rydman  22.8.2002  14:44  Sivu 54TIETEESSÄ TAPAHT UU55ja etenkin tämän puoliso Charlotta Burgman,suvun matemaattinen kantaäiti, jonka kuudenpojan joukossa ensi kertaa ilmenivät suvunmatemaattiset lahjat. Näistä pojista ovat läh-töisin suvun kaikki matemaatikot.Rolf syntyi Joensuun lyseon luonnonopinlehtorin Otto Neoviuksen poikana, jonka opin-tie alkoi Vatasen valmistavassa koulussa. Kou-lunkäynti takkuili, ja vasta aivan sen lopussaRolf kiinnostui matematiikasta. Sen sijaan mu-siikin maailma aukeni hänelle varhain, ja eri-tyisen mieluisa oli Jean Sibelius.Kesällä 1913 tuore ylioppilas luki Ernst Lin-delöfin teoksen Johdatus korkeampaan ana-lyysiin, ja tästä urkenikin matemaatikon ura.”Tieteen maailma avautui ja otti minut koko-naan valtoihinsa.” Keväällä 1919 Nevalinnaväitteli tohtoriksi, ja jo väitöskirjassaan hänvannoi pian hänen tavaramerkeikseen tullei-den piirteiden nimiin: teos oli lukijaystävälli-nen ja muodoltaan viimeiseen saakka hiottu. Samaa viimeistelyn tärkeyttä Nevanlinnakorosti myös elämäkertansa kirjoittajalle, kuntämän väitöskirja oli valmistumassa. Rivi rivil-tä se käytiin lävitse, ja mestari korosti lausei-den selkeyden ja täsmällisyyden merkitystäjulistaen pannaan hämärän epämääräisyyden,turhan lavertelun ja tyhjän mahtipontisuuden.Lehto valitteleekin aivan oikein sitä, että ny-kyisen kiireisen elämänrytmin ja tulosvastuunaikana viimeisteltyyn esitykseen ei enää kiin-nitetä samalla tavalla huomiota kuin aikai-semmin.Tietenkin tekee mieli heti kysyä, miten Ne-vanlinnan omat ja hänen Lehdollekin opetta-mansa opit ovat pitäneet pintansa käsillä ole-vassa teoksessa. Vastaus on helppo. Harvoinnykymaailmassa enää saa käsiinsä näin lukija-ystävällistä ja viimeisteltyä kirjaa. Kieli on kir-kasta ja ilmeikästä – suomennoksia myöten –ja esitystapa erinomaisen sujuvaa. Kohta tohtoriksi valmistumisensa jälkeenkesällä 1919 Rolf Nevanlinna solmi avioliitonserkkunsa Mary Selinin kanssa. Niukan toi-meentulon tuore aviomies ja pian jo per-heenisä hankki aluksi Uuden Yhteiskoulunmatematiikan opettajana ja sen rinnalla va-kuutusyhtiö Salamassa. Matematiikan jatko-tutkimukset vetivät puoleensa, mutta kun aikaei tahtonut antaa myöten, nuori aviomies sa-noutui määrätietoisesti irti uuden kodin pys-tyttämispuuhista ja julistautui avuttomaksikäytännön toimiin. Lehto arvelee, että väitesaattoi olla taktinen veto, mutta joka tapauk-sessa tuolloin omaksuttu asenne muuttuimyöhemmin elämässä aidoksi avuttomuudek-si.1920-luku oli Nevanlinnan intensiivistäluomiskautta ja synnytti hänen maailmanmai-neensa. Luento- ja esitelmäkutsuja tuli suun-nalta jos toiseltakin, ja yhteydet pohjois-maisiin, saksalaisiin ja ranskalaisiin kollegoi-hin sakenivat. Vuonna 1926 Nevanlinna nimi-tettiin Helsingin yliopiston matematiikan pro-fessoriksi, ja pari vuotta myöhemmin hänellejo tarjottiin professuuria niin Zürichistä kuinStanfordista. Helsinki kuitenkin piti pintansa.Saksan varjossa akateemikoksiTurha kieltää, ettenkö olisi tarttunut Olli Leh-don Nevanlinna-elämäkertaan epäluuloisena.Kun matematiikan akateemikko kirjoittaa ma-tematiikan akateemikosta, joka vielä on hänenyliopistollinen opettajansa, on tarjolla ainakinkaksi suurta vaaraa. Ensimmäinen on se, ettäkirjoitetaan Rolf Nevanlinnan elämäkerta tä-män jalkojen juuresta nähtynä, siis ihannoivabiografia. Tämän vaaran Lehto on tykkänääntorjunut. Teksti on monin paikoin kirpeänkriittistä ja valottaa myös kohteensa nurjiapuolia sekä inhimillisiä ja tieteellisiä heik-kouksia.Toinen väijyvä vaara on liiallinen spesiaali-tieto. Tämänkin Lehto on välttänyt. Esitelles-sään Nevanlinnan teorioita ja yleensäkin kokomatematiikan tutkimuksen maailmaa Lehtosopivasti pelkistää ja asettaa kohteensa sekätämän teoriat ja saavutukset oikealle paikal-leen eikä liioin keikaroi alan spesialiteeteilla. Eikä kirjoittaja sijoita kohdettaan pelkäs-tään matematiikan kenttään vaan myös kul-loinkin vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen.Tässäkin taustoituksessa Lehto onnistuu hy-vin, olkoonkin, että joissakin kohdin lukija toi-voo kuulevansa enemmän Nevanlinnan omas-ta osuudesta, jopa hänen oman äänensä kaut-ta.Rolf Nevanlinnasta piirtyy karismaattisenmiehen kuva. Hänen oli helppo solmia ihmis-suhteita, hän oli ulospäin suuntautunut, ja hä-nessä oli vetovoimaa – myös naisiin. Kohteen-sa naissuhteita Lehto käsittelee monipuolisestija avoimesti – ja kyllähän näissä ”eskapadeis-sa” käsittelemistä riittikin. Nevanlinnojen seu-raelämä oli vilkasta, ja he olivat siinä täysillämukana kiinnittämättä huomiota siihen, riitti-vätkö varat vai eivät. Rolf Nevanlinna oli218492_Rydman  22.8.2002  14:44  Sivu 55myös auttavainen, oli sitten kyseessä koulu-matematiikassa heikko parturin poika tai tut-kijanuraansa aloitteleva akateeminen nuori. Kun 1920-luku oli ollut Nevanlinnalle ma-tematiikan suvereenisti hallitsemaa aikaa, seu-raava vuosikymmen merkitsi hänen yhteis-kunnallista aktivoitumistaan. Sitä leimasi suo-men kielen ja suomalaisen mielen ponnekasviljeleminen ja isänmaallisuuden korostami-nen. Lehto kuvaa seikkaperäisesti Nevanlin-nan pitkälle myönteistä suhdetta nousevaanHitlerin Saksaan. Taustaksi on muistettavaNevanlinnan äidin saksalainen sukutausta se-kä saksalaisen kulttuurin – ei vähiten sikäläis-ten kollegoiden takia – vanhastaan vahva ase-ma matemaatikon ajatusmaailmassa. Tärkeäosasyy oli myös kommunismin uhka.Välirauhan ja jatkosodan aikana saksalais-sympatiat pääsivät estottomammin esille, jaNevanlinna ylisti niin Saksan johtajia kuinkansallissosialistista ideologiaa. Hän oli myösperustamassa Suomen Valtakunnan Liittoa jatoimi SS-vapaaehtoistoimikunnan puheenjoh-tajana. Merkittävä matemaatikko ja nyt myös po-liittinen toimija Rolf Nevanlinna valittiin Hel-singin yliopiston rehtoriksi kolmivuotiskau-deksi 1941–44 ja sen jälkeen uudelleen vuosik-si 1944–47. Kun sodan päättyminen nosti ääri-vasemmiston poliittiseksi voimatekijäksi, reh-tori kuitenkin sai 1945 lähteä.Kaiken kaikkiaan pari kolme sodanjälkeistävuotta merkitsivät Rolf Nevanlinnan elämässätodellista Sturm und Drang -vaihetta. Naissuh-teissaan hän eli väkevän draaman aikaa, 1946hän kutsusta siirtyi professoriksi Zürichiin, ja1947 oli vuorossa Suomen Akatemian perusta-minen ja saksalaissuuntauksen puolesta sodanaikana liputtaneiden akateemikkokandidaat-tien voimakas julkinen kritisoiminen. Nevan-linna sai kyytiä erityisesti eduskunnan puhe-mieheltä Urho Kekkoselta, mutta tuli kuiten-kin seuraavana vuonna nimitetyksi akateemi-kon virkaan. Vaikean ratkaisun edessä oleva Nevanlinnateki päätöksen, jonka seurauksena hänellä oli1948–63 kaksi työpaikkaa: Suomen Akatemiaja Zürichin yliopisto. Lehdon mielestä tällaistaratkaisua saattoi moraaliselta kannalta arvos-tella, mutta matematiikan kannalta Nevanlin-nan kaksi työpaikkaa oli onnellinen ratkaisu.Yksi tieteemme huippujaRolf Nevanlinna ei ollut ”pelkkä” matemaatik-ko, vaan hän oli kiinnostunut kulttuurista laa-ja-alaisesti. Lehto osoittaa selvästi, että niinkauan kuin matematiikka hallitsi Nevanlinnanluovaa toimintaa, muut harrastukset olivat ta-ka-alalla, mutta ne tulivat esille sitä mukaakuin matemaattisen tutkimustyön intensiteettiväheni. Hän nousikin 1960-luvulta lähtienSuomessa näkyväksi kulttuurivaikuttajaksi,joka otti kantaa mitä moninaisimpiin kysy-myksiin ja jonka ääntä myös kuunneltiin – eitosin kaikkialla. Esimerkiksi Suomen tietokoneaikakaudenavauksessa 1954 Nevanlinna oli keskeisestimukana ”matematiikkakonekomitean” pu-heenjohtajana, ja erilaiset matemaattisen alanjärjestöt ja kongressit olivat jo vanhastaan ol-leet hänen heiniään. Suomen tiedepoliittisessakeskustelussa hänen äänensä kuului siksikin,että välien parannuttua hän oli Kekkosen tie-depoliittisia taustahahmoja.Asettaessaan Rolf Nevanlinnan paikalleenmatematiikan kentässä Olli Lehto päätyy seu-raavanlaiseen arvioon: Nevanlinnan viiteke-hyksenä oli 1900-luvun ensimmäinen puolis-ko, jolloin hän oli matemaattisesti erittäin ak-tiivinen ja menestyksekäs. Hänen erityisalal-laan funktioteorialla oli silloin tärkeä asemamatematiikassa, ja 1920-luvulta lähtien Nevan-linnaa pidettiin tällä alalla yhtenä maailmanjohtavista tutkijoista. ”Rolf Nevanlinna olisuuri nimi 20. vuosisadan alkupuolen mate-matiikassa. Hän on yksi tieteemme huippuja.”Olli Lehto on piirtänyt luistavan populaa-rielämäkerran Rolf Nevanlinnasta ja tämän ai-kakaudesta. Teoksen sivuilta piirtyy empaatti-nen mutta sopivan kriittinen kuva matematii-kan suurmiehestä, joka monine heikkouksi-neen oli myös tavallinen kuolevainen.Historiantutkimuksen ammattilaisena oli-sin toivonut, että Lehto olisi käyttänyt sinänsälaajaa lähde- ja kirjallisuuspohjaansa läpinäky-vämmin, niin että lukija olisi tiennyt, minkä-laiseen lähteeseen mikin tieto perustuu ja näinvoinut arvioida lähteen painoarvoa. Rolf Ne-vanlinnan oman äänen olisi myös suonut kai-kuvan kirjan sivuilta voimakkaammin. Lie-neekö primaarilähteiden vähäisyys ollut syy-pää tähän puutteeseen?Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston yleisen histo-rian professori.T I E T EESSÄ TAPAHTUU56218492_Rydman  22.8.2002  14:44  Sivu 56

Aika mies – jopa akateemikoksi!

https://journal.fi/tt/article/download/58135/19813

Aika mies – jopa akateemikoksi!

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi