Fredrik Sjöberg: Me ja ne. Rotuopeista sukulaisuuteen.
Suomentanut Maarit Tillman. Art House, 199

Kere, Juha

Finnish

Journal.fi

  Kepeä kirja "meistä" ja "heistä"Juha Kere Fredrik Sjöberg: Me ja ne. Rotuopeista sukulaisuuteen.Suomentanut Maarit Tillman. Art House, 1999Ruotsin Kuninkaallinen Tiedeakatemia julkaisee sarjaa"Ihminen ja moderni biologia", jonka alun perin vuonna 1997ilmestyneessä teoksessa Vi och dom käsitellään ihmisenbiologista monimuotoisuutta ja kehityshistoriaa. KirjoittajaFredrik Sjöberg on osallistunut Tiedeakatemian kokoamanasiantuntijaryhmän keskusteluihin ja koonnut niiden pohjaltatämän postikortin kokoisen, lyhyen ja helppolukuisen kirjansisällön. Kirjoittaja itse tiivistää kirjan perusviestin seuraavasti:"Olemme erilaisia, mutta meidän pitää olla tasa-arvoisia. Niinhelppoa ja vaikeaa se on."Viesti on aivan oikea, ja ruotsalaisten tarve sen sanomiseenyleistajuisessa, virallisen asiantuntijaryhmän näkemyksiinpohjaavassa kirjasessa on jokseenkin ilmeinen. Ei ole vaikeaolla muistamatta Ruotsissa viime aikoina käytyä keskusteluapakkosteriloinneista, paljon ruoditun Rotubiologisen laitoksenhistoriaa ja tietysti runsasta siirtolaisuutta Ruotsiin, jotasielläkään ei aina ole sulatettu ongelmitta.Kirjanen päättyy asiantuntijaryhmän koottuihinmielipiteenilmaisuihin, joiden kolmessa viimeisessä kohdassamuistutetaan mieliin rajojen keinotekoisuus kansojen ja rotujenvälillä, korostetaan tarvetta valppauteen biologiaan nojaavieneettisten, poliittisten ja sosiaalisten johtopäätösten suhteen,sekä annetaan tuki Human Genome Diversity Projectille(ihmisen geneettisiä eroja kartoittava kansainvälinen hanke).Kirjan juonta ruvetaan kuljettamaan kertomuksellaListerlandetin heruleista, myyttisestä kansanryhmästä, joidensanottiin polveutuvan merirosvoista ja haaksirikkoutuneista.Siinä romanttista ainesta kerrakseen – tämä osa jää kuitenkinvaille hehkua suomalaisen lukijan mielessä.Seuraavaksi jatketaan genetiikan peruskäsitteiden esittelyyntiiviissä luvussa, joka tietysti aukeaisi paljon paremminkuvitettuna. Tämä on nopealukuista ja virheetöntä tekstiäsellaiselle, jolla on hyvät perustiedot.Noin puolet koko sisällöstä käsittelee ihmisen esihistoriaa.Ihmisen afrikkalainen alkuperä, Lucy ja muutAustralopithecukset, hominidit, ilmastonmuutokset ja aivojenkoon kasvu esitellään sinänsä helppolukuisesti. Seuraava lukualkaa Piltdownin huijauksella, joka toimii johdantonaikämääritysmenetelmien esittelylle. Ajoituksen epävarmuudetmielessä siirrytäänkin sitten Homo sapiensin leviämisreiteille jaleviämisteorioiden poluille. Päädytään Tirolin jäämieheen: kukahän oli, mistä hän tuli?Loppupuoli omistetaan ihmisen nykyisen monimuotoisuudentutkimukselle. Kansan, kansanryhmän ja rodun käsitteetkyseenalaistetaan. Ihmisryhmien sisäisen vaihtelun laajuusverrattuna ryhmien välisiin eroihin selitetään perusteellisesti.Lopulta myös erityisesti suomalaisia kiinnostava aihekäsitellään otsikon "Merkilliset suomalaiset ja muuteurooppalaiset" alla. Tässä kappaleessa kuvataan pitkästilähinnä Svante Pääbon ryhmän tekemiä havaintojasaamelaisten ja suomalaisten keskinäisistä suhteista jaoudosta kielisukulaisuudesta. Teoriat on kuvattu tarkasti, muttaPääbo kuuluikin asiantuntijaryhmään.Tautigeenitutkimuksen ja geeniarkeologian erojen selvittelyynsiirrytään Tristan da Cunhan surullisen kuuluisanastmatutkimushankkeen kautta. Asiantuntijaryhmä asettuutoteamaan, että Human Genome Diversity-projektissakerätyistä näytteistä tuskin olisi tautigeenitutkimukselle mitäänhyötyä, ja "geeniriistoa" kohtaan tunnetut pelot ovat sitenaiheettomia. Tutkimuksen kannalta on vain harmillista, että olenitsekin kuullut eräiden hankkeen nokkamiesten perustelleenhankkeen hyödyllisyyttä tautigeenitutkimuksella – mielestänitäysin perusteettomasti. Tautigeenejä ei todellakaan löydetätämän hankkeen näytteiden avulla.Lopuksi palataan avauskappaleen teemaan, heruleihin."Luultavasti meissä kaikissa asuu heruli" toistaa ruotsalaisenmaidonjalostajan vitsiä.Me ja ne on kirjoitettu hyvin yleistajuisella, paikoin naiivillatyylillä. Virheitä ei käännökseenkään ollut pujahtanut: kieli onmyös suomeksi toimivaa ja käyttää hyväksyttyä terminologiaa.Kirja soveltuu jokaisen käsiin, mutta hiemankin syvällisemminasiaan paneutuva joutuu edelleenkin etsimäänenglanninkielisiä teoksia. Päällimmäinen vaikutelma kirjasta onsen tyylillinen keveys, painavasta sisällöstä huolimatta.Syvällisempää otetta hakevaa lukijaa häiritsee kielelliseenpumpuliin kääritty vakuutteleva, lukijalaumaa paimentava tyyli.Tekstin lyhyys tietysti asettaa rajansa erilaistenn näkökulmienanalysoinnille ja problematisoinnille. Yksi omista suosikeistanisamaa aihepiiriä sivuten on Stephen Jay Gouldin Themismeasure of man. Milloinkahan se saadaan suomeksi?Kirjoittaja on professori Helsingin yliopistossa ja Suomengenomikeskuksen johtaja. juha.kere@helsinki.fi   

Kepeä kirja "meistä" ja "heistä"

https://journal.fi/tt/article/download/58428/20070

Kepeä kirja "meistä" ja "heistä"

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi