Helsingin yliopiston kirjastossa on 18.1.1997 alkaen ollut esillä näyttely "Ad Parnassum ñ Tieteen saavutuksia Suomen itsenäisyyden ajalta". Näyttely on viimeistä päivää auki 31.1.1998

Leikola, Anto

Finnish

Journal.fi

Gradus ad ParnassumAnto LeikolaHelsingin yliopiston kirjastossa on 18.1.1997 alkaen ollut esillä näyttely "Ad Parnassum ñ Tieteen saavutuksia Suomen itsenäisyyden ajalta".Näyttely on viimeistä päivää auki 31.1.1998."Opin teillä oppineita Suomessa on suuria", runoili Jak. Juteini aikoinaan, vaikka emme tarkoin tiedä, keitä hän tarkoitti. Yhtenä olivarmaan hänen ihailemansa opettaja Porthan; ehkäpä nuorempi humanisti Franzénkin olisi päässyt mukaan, samoin kenties kemistiJohan Gadolin ja fyysikko G. G. Hällström, jotka molemmat vaikuttivat Turun Akatemiassa Juteinin nuoruusaikoina.Nämä varhaiset suurmiehet olivat mukana myös vajaa kaksikymmentä vuotta sitten Helsingin yliopiston kirjastoon järjestetyssä näyttelyssä"Suomen tieteen merkkiteoksia", mutta uuteen "Ad Parnassum" -näyttelyyn he eivät enää ole sopineet. Se keskittyy uudempiin aikoihin, jahyvä niin. Onhan näyttelyn alaotsikkona "Tieteen saavutuksia Suomen itsenäisyyden ajalta". Näin on itsenäisyyden juhlavuodesta jälleenkerran selvitty kunnialla, tieteenkin osalta.Suuri yleisö ja yliopistoväkikin tietää Suomen tieteestä maailmalla verraten vähän. Suomalaisten taiteilijoiden, semminkin kansainvälisestimaineikkaiden ñ ajateltakoon vain juhlavuotensa aloittanutta Alvar Aaltoa ñ tunteminen kuuluu yleissivistykseen, omilla saroillaan yhtämaineikkaiden tiedemiesten tunteminen jää yleensä vain kunkin alan asiantuntijoiden huoleksi. Siksi heitä esittelevä näyttely edes kerrankahdessakymmenessä vuodessa on paikallaan, varsinkin kun näyttelyn viesti on selvä: ottaen huomioon väkilukumme jakulttuuritraditiomme nuoruuden tieteemme huipuissa ei ole häpeämistä isoisempienkaan rinnalla."Ad Parnassum" -näyttelyyn valittiin kaksitoista laajaa tieteenalaa: filosofia, teologia, lääketiede, oikeustiede, matematiikka, kielitiede,historia, metsätiede, geologia, kemia ja biokemia, musiikkitiede ja yhteiskuntatieteet. Jako on epätasainen: lääketiede ñ pitäisi kai puhualääketieteistä monikossa ñ ja yhteiskuntatieteet eivät juuri ole yhteismitallisia geologian tai musiikkitieteen kanssa, kun edelliset edustavatkokonaisia monihaaraisia tiedekuntia ja jälkimmäiset melko selvästi rajoitettavia yksittäisiä tieteitä.Kokonaisuutta tämä ei kuitenkaan häiritse, sillä pelottavin mahdollisuus olisi ollut yrittää tunkea Agricola-huoneen kahteentoista vitriiniinkaikki mahdolliset tieteenalat tai edes kaikki ne joilla on kansainvälisiä huipputuloksia osoitettavinaan. Onneksi niitä on enemmän kuinmitä vitriineihin mahtuu!Kun on kysymys Helsingin yliopiston kirjastosta, on pääosa esiin nostetuista tutkijoista tämän yliopiston väkeä, mutta toisaalta lähes kaikkimerkittävä tieteemme on, paria kolmea viime vuosikymmentä lukuunottamatta, tehty Helsingissä ja nimenomaan Helsingin yliopistossa.Olisi siten turhaa valittaa muiden yliopistojen puuttumista, ja yhtä turhaa olisi valittaa, että esimerkiksi naisia ei ole otettu huomioon, kunnaiset vasta viime aikoina ovat nousseet tutkimuksen tekijöinä miesten rinnalle."Itsenäisyyden aika", 80 vuotta, on tieteen traditiossa melko lyhyt aika, ja näyttely myös osoittaa, että itsenäisyyden saavuttaminen ei olluttieteessä mikään käännekohta. Mukana ovat fysiologi Robert Tigerstedt ja metsäntutkija A. K. Cajander, joista edellinen teki jokseenkinkaiken ja jälkimmäinenkin tärkeimmän tutkimustyönsä ennen itsenäisyyttä, ja sama koskee epäilemättä myös matemaatikko ErnstLindelöfiä. He kuitenkin loivat pohjan sille traditiolle, joka sitten on kukoistanut koko itsenäisyyden ajan.Kukoistavia koulukuntia ei niin vain polkaista maasta, ja kaikkein vähiten niitä luodaan nykyiseen tyyliin kolme- tai viisivuotisillavirkakausilla, joiden ansiosta hiekkalaatikolle päästetään joku toinen jo ennen kuin edellinen on saanut työnsä perustukset valmiiksi."Parnassolaiset" ovat esimerkkejä hyvistä tutkijoista, kukin aloiltaan ja ajoiltaan, varmaan subjektiivisestikin valittuja, mutta hyviäesimerkkejä yhtä kaikki. Kaikenhan ei tarvitse olla kattavaa. Kattavampi ja pysyvämpi näyttely voitaisiin sen sijaan rakentaa ensi vuodeksiTieteiden taloon, ja se voitaisiin avata Tieteellisten seurain valtuuskunnan juhlavuoden merkeissä. Se antaisi jokaiselle talossa kävijälle,sekä suomalaiselle että ulkomaalaiselle, konkreettisen tuntuman siihen että meillä todella on opin teillä oppineita muillekin näytettäviksi.Anto Leikola on Helsingin yliopiston oppihistorian emeritusprofessori.

Gradus ad Parnassum

https://journal.fi/tt/article/download/58440/20081

Gradus ad Parnassum

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi