Marraskuussa 1883 perustettiin ”Suomalais-Ugrilainen Seura kieli-, muinais- ja kansa-tiedettä sekä muinaishistoriaa varten”. Vaikka seura sääntöjensä mukaan oli pelkästään tieteellinen, suomalais-ugrilaisuus oli seuran perustajille ja johtomiehille myös aate, osa suomalaisen kansallisuuden rakennustyötä. Se vei seuran ajoittain tasapainoilemaan tieteellisen tehtävän ja heimotunteen rajamailla. Venäjän-yhteyksien katkettua 1910-luvun lopussa seura ajautui kriisiin, josta sen nosti vuonna 1930 käynnistetty ainestenjulkaisuohjelma. Vain vähitellen hiipuva pyrkimys päästä jatkamaan aineistonkeruuta idässä leimasi seuran vaiheita 1980-luvulle asti. Kansainvälisen fennougristisen kentän laajentuessa seuran asema yhtenä alansa huomattavimpana keskuksena ja julkaisijana kuitenkin vain
korostui
