Tieteellinen julkaisukäytäntö on saanut nykymuotonsa
vähin erin, vuosisatojen kuluessa. Tällä haavaa voisi sanoa, että tiedeyhteisön tuottaman tutkimuksen
tuloksilla on todellista arvoa vasta, kun tulokset ovat päätyneet muiden tutkijoiden tietoon ja arvioitaviksi

Hakala, Juha T.

Finnish

Journal.fi

T i e T e e s s ä  Ta pa h T u u  8 / 2 0 0 9       27Tieteellinen julkaisukäytäntö on saanut nykymuo-tonsa vähin erin, vuosisatojen kuluessa. Tällä haa-vaa voisi sanoa, että tiedeyhteisön tuottaman tut-kimuksen tuloksilla on todellista arvoa vasta, kun tulokset ovat päätyneet muiden tutkijoiden tie-toon ja arvioitaviksi.Tiedeyhteisön sisällä tieteellisen tiedonvaihdon kysymyksiä on käsitelty hieman eri painotuksin, riippuen näkemyksen esittäjän asemasta ja tie-tysti hänen omaksumastaan näkökulmasta. On siis ymmärrettävää, että vaikkapa informatiikan tutkija saattaa nostaa tieteellisen julkaisemisen tavoitteeksi tiedon leviämisen ohella tieteenalal-la karttuvan tiedon arkistoinnin (esim. Rowland 2002), kun taas uuden rokotevalmisteen kehitys-työssä mukana oleva lääketieteilijä voi painottaa luotettavuuden rinnalla julkaisuno peutta. Mai-nittujen piirteiden ohella tieteelliseen tiedon-vaihtoon on melko yleisesti katsottu kuuluvan myös sellaisia piirteitä, kuten avoimuus ja laaja vastaanottajakunta (Raivio 2002).Tärkeä osa tämän ajan tieteellistä julkaise-mista ovat myös tekijyyden tunnustaminen ja tunnustuksen anto. Monilla tieteenaloilla tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tutkijoiden – erityisesti nuorten tutkijoiden – olisi julkaista-va työnsä hedelmät mahdollisimman arvovaltai-silla foorumeilla saadakseen arvostusta nimen-omaan akateemisina tutkijoina. Näin kannattaa tehdä, koska kilpailu on veristä ja esimerkik-si yliopistolliset oppituolit ovat poikkeuksetta julkaisemisen takana. Käytännössä myös tut-kimusrahoitus ja apurahat ovat nekin tiukoin sidoksin kytketty julkaisemiseen.Tavallaan kyse on eräänlaisesta vakuumiin suljetusta tieteellisestä oravanpyörästä, johon nuoret tutkijat pujotetaan jo untuvikkoina. Olisi julkaistava mahdollisimman paljon voidakseen edetä tieteellisellä uralla, saadakseen rahoitusta, voidakseen keskittyä tutkimukseen ja voidak-seen julkaista jälleen lisää saadakseen jatkora-hoitusta.Kaiken pohjalla KOTAVaikka tutkijan meritoitumiseen kytketty yksi-lönäkökulma on tärkeä, sivuutan sen tässä artik-kelissani ja keskityn sen sijaan julkaisemisen yhteisönäkökulmiin. Kuten tiedetään, yliopisto-jen toiminnan (yksittäisen erillislaitoksen, tiede-kunnan tms.) rahoitus on vähintäänkin hennoin sidoksin yhteydessä tutkimus- ja julkaisutoi-mintaan. Monet suomalaisyliopistot ovat tuo-reimmissa strategioissaan päättäneet täysin rin-noin lujittaa asemaansa niin sanotulle Shanghai Jiao Tong -listalle kivunneiden huippuylipisto-jen joukossa. Ei siis ihme, että samaiset yliopis-tot ovat päättäneet keskittää – muiden toimien ohessa – voimiansa ”huippututkimukseen”. Yliopistossa työtään tekevän tutkijan tai opet-tajan kannalta tärkeäksi nousevat kysymykset, millaiset ovat nämä sidokset ja minkä verran voin omalla tieteellisellä panoksellani auttaa yli-opistoni pyrkimyksiä ja oman laitokseni rahoi-tusta? Jotta kysymyksiin voidaan vastata, on huomioitava vastaamisen ajankohta. Vastaukset nimittäin ovat erilaisia syksyllä 2009 kuin vaik-kapa keväällä 2011.Tällä hetkellä olemme laajamittaisen yliopis-touudistuksen kynnyksellä. Vuoden 2010 alus-ta voimaan astuvan uuden yliopistolain myötä tulee muuttumaan myös yliopistojen toiminnan rahoitus. Lain toimeenpanon kannalta opetus-ministeriön ja yliopistojen väliset sopimukset ja seurantajärjestelmät tulevat olemaan keskeinen osa yliopistojen toiminnan ohjausta. Tieteellisen Uusi yliopisto ja tieteellisen julkaisemisen mieli Juha T. Hakala28      T i e T e e s s ä  Ta pa h T u u  8 / 2 0 0 9julkaisemisen näkökulmasta tärkeä seurantajär-jestelmä on meillä Suomessa KOTA-järjestelmä, josta yliopistojen julkaisutoiminta on ollut jo pitkään löydettävissä summatietotasolla: kuin-ka monta mitäkin tyyppiä (kansainvälisesti refe-roitu, referoitu kotimainen jne.) edustavaa jul-kaisua kyseinen yliopisto on tuottanut milläkin henkilöstömäärällä.KOTA-järjestelmää tullaan hyödyntämään myös uudessa yliopistossa. Sähköisen asioinnin keinoin sen avulla toteutetaan vuotuinen yli-opistojen ja opetusministeriön välisten neuvot-telujen tiedonvaihto, tavoitteiden toteutumisen seuranta sekä muu kulloinkin tarpeelliseksi kat-sottava raportointi. Yliopistollisen koulutuksen perusrahoituksen vaatimat määrärahat tullaan jakamaan yliopistojen kesken tietyn laskennal-lisen mallin perusteella, jossa huomioituvat yli-opistojen koulutuksen ja tutkimuksen laajuus, laatu ja vaikuttavuus. Opetusministeriön ja yli-opistojen neuvonpidon ohessa yliopistoille toki kanavoituu muutakin rahaa. Etenkin tutkimus-rahoitusta yliopistot saavat melkoisesti muilta rahoittajilta (esim. Suomen Akatemia, Tekes, yritykset jne.) näiden omin kriteerein.Tutkijoiden piirissä on käyty paljon keskuste-lua siitä, missä määrin KOTA-tietokanta palvelee asiaansa. Yliopistoissa tiedetään, että kyseinen tietokanta kätkee sisäänsä hyvin monenlaisia ja myös hyvin monentasoisia julkaisuja. Kaikki, mikä tietokantaan pääsee, ei ole ristiriidatonta. Tietokantaan viety julkaisutieto ei välttämättä sijoitu oikealle riville eikä oikeaan sarakkeeseen. Se ei välttämättä edistä tiedeyhteisön tavoittei-ta eikä varsinkaan tutkijan omia tarkoitusperiä. On vielä muistettava sekin, että tietokantaan saatettujen tietojen oikeellisuus on täysin tiedon tuottajan, eli yliopistojen itsensä, vastuulla. Roh-kenen epäillä, että hyvästä tahdosta huolimatta tämä toiminta ei ole täysin yhteismitallista toi-mintaa. Se ei ole sitä yliopistojen välillä, eikä varsinkaan tieteenalojen välillä.Siksi voidaan ennustaa, että opetusministeriöl-lä ja yliopistoilla on kohtuullisen kivinen tie kul-jettavanaan. Siitä huolimatta on aiheellista kysyä, millaiseen julkaisemiseen tiedeyhteisön kannat-taisi panostaa? Voidaanko tieteellisessä julkaise-misessa edes periaatteessa yhdistää yksittäisen tutkijan ja organisaation näkökulmat eräänlaisek-si maksimaalisen hyödyn tavoitteeksi?Huippujutusta lankeava hyötyKOTA-tietokannan keskeistä raaka-ainetta ovat laadukkaat, puolueettoman vertaisarvioinnin saaneet artikkelit tieteenalojen arvostetuissa jul-kaisuissa. Nämä artikkelit tunnetaan tutkijoiden puheessa ns. referee-artikkeleina. Mitä referee-julkaiseminen tarkoittaa yliopiston näkökulmas-ta? Millainen rooli esimerkiksi yhdellä todellisel-la ”huippujutulla” on suomalaisten yliopistojen rahanjakomallissa ja mikä sen merkitys on vaik-kapa yhden erillislaitoksen näkökulmasta?Tätä artikkelia kirjoitettaessa yksittäisellä tie-teellisellä julkaisulla ja yliopistojen rahoituksel-la on lähinnä oireellinen yhteys. Yliopistojen uuden rahanjakomallin mukaan mainittu yhteys toki lujittuu, mutta muutos tulee olemaan hidas. Opetusministeriön ja yliopistojen sopimassa uudessa rahoitusmallissa (vuodet 2010–12) yli-opistojen kokonaisrahoitus tullee olemaan noin 1,6 mrd. euroa. Tästä rahoituksesta tutkimuk-sen osuus on hieman vajaa puolet, eli 45 pro-senttia. Tutkimuksen osuudesta laatu ja vaikut-tavuus tulevat merkitsemään neljännestä (25 prosenttia). Tästä osuudesta tieteelliset julkai-sut puolestaan muodostavat viidenneksen (eli 20 prosenttia). Tässä mallissa esimerkiksi ulko-mailla julkaistujen referee-artikkeleiden ja mui-den tieteellisten julkaisujen suhde on 3:2. Toisin ilmaistuna tieteellisten julkaisujen painoarvo on mitättömät 1,69 prosenttia yliopistojen koko-naisrahoituksesta.Ei tarvitse olla ekonomisti todetakseen, ettei edellä kuvattu tarkoita euroina kovinkaan vuo-lasta eurovirtaa. Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osastolta saamani tiedon mukaan (Poropudas 2009) ulkomaisesta referee-artikke-lista koituvan laskennallisen hyödyn määräk-si tulee – nykyisellä rahoituskehyksellä – 1 100 euroa. Muiden julkaisujen yksikköhinta on tätä-kin mitättömämpi, eli 670 euroa.  Todellisuus ei tietenkään ole näin yksiselit-teinen. Ensinnäkin, opetusministeriö antaa yli-opistoille tietyn könttäsumman, jossa tieteel-T i e T e e s s ä  Ta pa h T u u  8 / 2 0 0 9       29liset julkaisut ovat vain yksi osa rahoituksen määräytymisessä. Toiseksi, edellä esitetty tul-kinta seuraa ainoastaan rahoituksen jakomallia. Karusti yleistäen: vaikka koko yliopistolaitoksen tieteellinen tuotanto tuplaantuisi, rahaa ei tulisi yhtään lisää. Kolmanneksi, Suomessa on toista-kymmentä yliopistoa ja jokainen niistä voi päät-tää aivan suvereenisti, miten jakaa saamaansa rahoitusta oman budjettikehyksensä sisällä.Voidaanko yksittäisten yliopistojen toteutta-masta rahanjaosta tehdä ennusteita? Ilmeistä on, että useimmat yliopistot tulevat vuosina 2010–12 käyttämään jaossa ns. historiamallia, jolloin edellisvuoden rahoitus toimii pohjana tulevan vuoden rahoitukselle. Vuonna 2013 siirrytään 4-vuotisiin sopimuskausiin. Malli muuttunee sen verran, mitä edellisten kolmen vuoden aika-na katsotaan korjattavaksi. Varoen voi kuitenkin olettaa, että vuonna 2013 alkavalla kaudella tie-teellisellä julkaisutoiminnalla on nykyistä mer-kittävämpi asema.Edellä mainittuun oletukseen liittyy kuiten-kin suurehko ”jos”. Nimittäin, yliopistoihin on nimitetty juuri uudet hallitukset. Ne tulevat omi-ne painituksineen hyväksymään tai hylkäämään mahdolliset uudet, yliopiston sisäiset rahanjako-mallit. Tämä on tärkeä huomata, sillä edelleen-kin opetusministeriö määrittelee ”yksinoikeu-della” sen, millaisella yleisellä rahanjakomallilla se ohjaa yliopistollista toimintaa.Mikä on hyvää milläkin alalla?Otsikon mukaiseen ongelmaan on Suomessa vasta herätty. Tällä hetkellä eri tieteenaloilla on kovin erilainen historia ja tästä johtuen myös paljon julkaisukäytäntöihin heijastuvia eroja. Pitkästä perinteestään johtuen esimerkiksi lää-ke- ja luonnontieteellinen tutkimus- ja julkaisu-käytäntö on muodostunut aivan erilaiseksi kuin vastaava käytäntö esimerkiksi humanistisissa tieteissä (suomen kieli, kotimainen kirjallisuus tms.) tai vaikkapa kasvatus- ja yhteiskuntatietei-den laajassa kentässä.Tällä hetkellä lääketieteilijä, joka tulee kirjoit-taneeksi huippujutun alansa huippujulkaisuun (esimerkiksi New England Journal of Medicine tai vaikkapa jompaankumpaan ”yleisluonnontie-teellisestä” lehdestä Science tai Nature), aiheut taa uurastuksellaan kokonaan erilaisen dominovai-kutuksen kuin huippujutun julkaissut virkavel-jensä tai -sisarensa, joka sattuu epäonnekseen olemaan kasvatustieteilijä. Yliopistojen ran-king-listoista Shanghain Jiao Tong -yliopiston lista noteeraa erikseen sekä Sciencen että Natu-ren yhtenä kriteerinä, mutta mitään vastaavaa ei tapahdu kirjoittipa kasvatustieteilijä juttunsa mihin tahansa oman alansa kuviteltuun huippu-julkaisuun. Proosallisemmin ilmaistuna: kasva-tustieteilijän julkaisema artikkeli on enimmil-lään tuulen suhinaa tieteen merellä. Sitä vastoin hänen kollegansa lääketieteessä voi nostattaa omalla artikkelillaan pienen myrskyn. Tieteen historiassa onkin näin tapahtunut.Tieteenalojen erojen välistä juopaa lisää Suo-messa se, että meillä lääketieteilijä tutkii ongel-miaan ensisijaisesti sosiaali- ja terveysministeri-ön hallinnon alla, ei opetusministeriön hallinnon alla. Esimerkiksi yliopistosairaaloiden saaman ns. erityisvaltionosuuden eli EVO:n tutkimusta kos-keva osa määräytyy asianomaisessa sairaalassa tuotettujen tieteellisten julkaisujen perusteella.Lääketieteen alalla on käytössä toimintamalli, jonka mukaisesti tehty tutkimus (artikkelit) ryh-mitellään julkaisufoorumin ns. Journal Impact Factorin (JIF) perusteella eri luokkiin. Journal Impact Factor kertoo käytännössä, miten paljon lehden artikkeleihin muualla viitataan. JIF:in ongelmana on se, että järjestelmä ei niinkään mittaa sitä, miten paljon lehden artikkeleihin yleisesti viitataan, vaan sitä, missä määrin viit-tauksia kertyy  äärimmäisen lyhyenä aikana välittömästi artikkelin julkaisemisen jälkeen (ks. esim. Stenius, 2003, Risteli 2009). Lääketietees-sä kuitenkin toimitaan näin, koska toistaisek-si parempaakaan keinoa ei ole näkyvillä. Tällä haavaa indikaattori lasketaan kolmen vuoden liukuvana keskiarvona ja tarkka luokitus määri-tellään vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön antamassa asetuksessa. Viime vuosina portaita on ollut kolme. Julkaisujen lukumäärä sekä mai-nittu luokitus kääntyvät suoraan rahaksi (joka on monin verroin tuntuvampi kuin muilla tie-teenaloilla), joskin toimija on tässä tapauksessa sairaala, ei yliopisto.30      T i e T e e s s ä  Ta pa h T u u  8 / 2 0 0 9Kyseinen malli, ja sen eroaminen muilla tie-teenaloilla sovelletusta mallista on ollut maas-samme opetusministeriön pääkipuna jo pitkään. Ei ihme, että sitä varsinkin yliopistouudistuk-sen kynnyksellä koetettu kovasti selvittää (esim. Pasanen & Miettinen 2008; Räty 2009). Yleisesti ottaen erilaisissa rahoitusmalleis-sa tieteellisiä julkaisuja ei ole ”rankattu”, joskin Suomessa on kehitteillä erityinen julkaisure-kisteri, jossa esimerkiksi kotimaiset tieteelliset julkaisut rankattaisiin julkaisufoorumin perus-teella. Tällainen malli on käytössä vaikkapa Norjassa. Mikäli kehittämistyö saadaan toivot-tuun päätökseen, se tullee tekemään eron jul-kaisun ja julkaisun välille. Toisin sanoen, aivan samoin kuin lääketieteilijän kannattaa koettaa saada artikkelinsa Lancetiin, kannattaisi kas-vatustieteilijän entistä perustellummin tähdä-tä alansa huippujulkaisuun. Todettakoon vielä, että yliopistojen rehtorien neuvostossa on par-haillaan vireillä hanke, jossa selvitetään ns. jul-kaisufoorumimallin perustamista Suomeen. JohtopäätöksiäLopputuloksena saimme vahvistettua sen, mistä lähdimme liikkeelle: pulma on haastava, eikä se ratkenne hetkessä. Jos se olisi helppo, se olisi rat-kaistu jo aikaa sitten. Esimerkiksi lääketietees-sä (erityisesti EVO) sovelletun rahoitusmallin puutteet on kyllä myönnetty, mutta toisaalta pit-kään harjoitettu käytäntö on niin vakaa, ettei sen nopeaan muuttamiseen tunnu uskovan kukaan. Ongelmia hyvien kilpailevien mallien syntymi-seen ovat tuomassa myös tutkimuksen määrän valtava kasvu, edellisestä johtuva julkaisupro-sessin hitaus, erilaiset epäeettiset julkaisutavat, vertaisarvioinnin ongelmat, tutkimuksen arvot-taminen julkaisujen määrällä tai laadulla sekä myös tieteellisen kustannustoiminnan voimakas keskittyminenVaroen voidaan väittää, että julkaisemi-nen mahdollisimman korkeatasoisissa lehdis-sä kannattaa, ja jatkossa se kannattaa enemmän kuin nyt. Tämä tietysti on helpommin sanot-tu kuin tehty. Nimittäin, varsinkin kansain-välisesti arvostettu huippututkimus tarkoittaa yleensä vuosien aikana yhteen hitsautuneita tutkimusryhmiä ja pätevää tutkimustyön ohjaa-mista (Hakala 2002). Hyvät artikkelit edellyt-tävät hyviä tutkimustuloksia, jotka kumpuavat laatuvarmistetuista, hyvin taustoitetuista tutki-musprosesseista. Eikä unohtaa sovi tietenkään kirjoittamista. Hyvätkään tutkimustulokset eivät auta, ellei niistä kertomisen taitoa ole. Kel-vottomasti tai kyseisen julkaisun toimitussään-nöstä piittaamattomasti kyhättyjä artikkeleita ei nimittäin julkaista.Oikeudenmukaiseen lopputulokseen (tie-teenalojen näkökulmasta) tuskin päästään lähi-tulevaisuudessa, sillä erilaisissa rahoitusmal-leissa jouduttaneen vielä pitkään huomioimaan paitsi tieteenalojen erilaisuus, myös niiden jul-kaisutradition erilaisuus. Uskon, että tähän suuntaan kuitenkin mennään ja sen ratkaisemi-seen näyttäisi tähtäävän myös opetusministeriö. Ministeriön tavoitteena on pyrkiä edes jollakin hyväksyttävällä tavalla tunnistamaan laadukas tutkimus ja – samalla – siirtyä jollakin aikavälil-lä jakamaan yliopistoille tutkimusrahaa laadun perusteella (pelkän määrän sijaan). Onnea kai-kille ja ennen kaikkea: voimia!Lähteet ja kirjallisuusHaapamäki, J. 2009. Sähköpostitiedonanto 29.9.2009Hakala, J.T. 2002. Luova prosessi tieteessä. Tampere: Gaude-amus.Joensuu, M. 2009. Sähköpostitiedonanto 5.10.2009Kivinen, O. 2009. Sähköpostitiedonanto 25.9.2009Lukkarinen, H. 2009. Sähköpostitiedonanto 17.9. ja 25.9.2009Pasanen, H-M & Miettinen, M. 2008. Julkaisukäytännöt eri tieteenaloilla. Opetusministeriön julkaisuja 3.Poropudas, O. 2009. Sähköpostitiedonanto 18.9., 21.9. ja 28.9.2009.Raivio, K. 2002. Tieteellisen julkaisutoiminnan tulevaisuus. Tieteessä tapahtuu 5, 19–21.Risteli, L. 2009. Sähköpostitiedonanto 17.9. ja 29.9.2009.Rowland, F. 1997.  Print Journals: Fit for the Future? Ariadne  7 (1). Saatavilla osoitteessa: http://www.ari-adne.ac.uk/issue7/fytton/intro.html.Räty, T. 2009. Julkaisujen vaativuus tieteenaloittain. VATT-tutkimuksia 151.Stenius K. 2003. Journal impact factor – mittari joka vahvis-taa tutkimusmaailman hierarkiaa. Tieteessä tapahtuu 7, 35–39.Kirjoittaja on kasvatustieteen professori Jyväskylän yliopis-ton Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa.

Uusi yliopisto ja tieteellisen julkaisemisen mieli

http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/2561/2365

Uusi yliopisto ja tieteellisen julkaisemisen mieli

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi