E-tiedekaudessa on kyse digitaalisille aineistoille,
jaetuille teknisille resursseille sekä hajautetuille
vuorovaikutusmuodoille rakentuvasta tutkimuksen
informaatio- ja yhteistoimintainfrastruktuurista.
Ilmiöstä puhutaan monilla nimillä: e-tiede,
e-tutkimus, e-infrastruktuuri, kyberinfrastruktuuri,
tiede 2.0 ja tutkimusinfrastruktuuri. Siihen liitetään
usein visio tieteentekemisen paradigmamuutoksesta
(Atkins ym. 2003), jossa luodaan sekä uusia
tieteentekemisen tapoja, kuten tutkimusaineistojen
jakaminen ja virtuaalinen tutkimusyhteistyö,
että aivan uudenlaisia tutkimusaloja, kuten laskennalliset
ja/tai data-intensiiviset alat. Ajankohtaiset
laajat ja monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmaalueet,
mukaan lukien ilmastonmuutos ja globaalitalous,
ovat nostaneet esille e-tieteen merkityksen
tutkimuksen tekemisen ja tieteellisen yhteistyön
mahdollistajina. E-tiedekauden infrastruktuurien
tutkimukseen ja kehitykseen on panostettu useissa
maissa laajojen suurirahoitteisten e-tiedeohjelmien
kautta, mm. Cyberinfrastructure Yhdysvalloissa,
e-Science ja e-Social Science Isossa-Britanniassa
sekä e-Research Australiassa
