Lars Levi Laestadius: Lappalaisten mytologian katkelmia. Toim. Juha
Pentikäinen & Risto Pulkkinen. SKS (Tietolipas 231) 2011

Pyysiäinen, Ilkka

Finnish

Journal.fi

66      T i e T e e s s ä  Ta pa h T u u  3 / 2 0 1 1Laestadius ja saamelainen mytologia Ilkka PyysiäinenLars Levi Laestadius: Lappalaisten mytologian katkelmia. Toim. Juha Pentikäinen & Risto Pulkkinen. SKS (Tietolipas 231) 2011.Lars Levi Laestadius (1800–61) oli keskivertosuomalaisen mielikuvia huomattavasti monisyisempi per-soona. Hurmoksellinen saarnaa-ja oli myös tiedemies ja etnografi, joka oli muun muassa Edinburg-hin kasvitieteellisen seuran jäsen. Laajassa kuolemansa jälkeen jul-kaistussa teoksessaan Hulluinhuo­nelainen (Dårhushjonet, 1949–64) Laestadius esimerkiksi vastusti va-listusajan rationalistifilosofeja. Hä-nen mukaansa ei ole olemassa mi-tään aistimista, hermoista ja ai-voista erillistä rationaalista sielua; ei tarvitse kuin juoda itsensä hu-malaan tajutakseen, että verenkier-to todellakin vaikuttaa ajatteluun. Tämä tuo mieleen Mark Twainin kysymyksen, pysyykö sielu selvä-nä, kun ruumis tulee humalaan.Alkoholista tulikin yksi keskei-nen teema Laestadiuksen julistuk-sessa. Hän itse luopui ensin väke-vistä, sitten myös viinistä ja olues-ta. Hänen mukaansa saamelaiset olivat luonnostaan hyviä ja moraa-lisia, ja ajan sosiaalisten ongelmien syyt olivat etelän viinatrokareiden aiheuttamia. Tässä tilanteessa ra-tionalisti-teologeilla ei ollut mitään tarjottavaa ihmisille. Heille elävät uskonilmaukset olivat vaarallista ”hurmahenkisyyttä”, eivätkä he ky-enneet ymmärtämään ”vanhurs-kauttamisen” kokemuksen elävää todellisuutta. Laestadiuksen mu-kaan heidän olisi ollut syytä kuun-nella, mitä lääkäreillä oli sanottava-na sielun ruumiillisuudesta.Laestadius syntyi Jäckvikissä Ruotsin Lapissa; hänen isänsä oli ruotsalainen uudisasukas ja äiti ete-läsaamelainen. Kotikielenä oli ruot-si, mutta Laestadius oppi myös saa-men kielen jo varhain. Hän yhdis-ti myöhemmin Luulajan saamen ja Kaaresuvannon pohjoissaamen kir-jakieliseksi, niin sanotuksi kotala-piksi. Muutettuaan Pajalaan vuonna 1849 hän oppi myös suomen. Suo-mesta tulikin lestadiolaisuuden py-hä kieli, ja esimerkiksi Laestadiuk-sen neljä postillaa (saarnakokoel-maa) on kirjoitettu suomeksi.Kirkkohistoriassa Laestadiuk-sen saamelaista taustaa on pyritty vähättelemään tai jopa kokonaan sivuuttamaan, mutta kuten esitel-tävänä oleva kirja osoittaa, saa-melaisella mytologialla oli Laesta-diukselle tärkeä merkitys. Nyt jo edesmenneen Nilla Outakosken väitöskirja (1991) osoitti, miten Laestadius käytti saarnoissaan saa-melaisen mytologian teemoja. Hä-nen kielenkäyttönsä oli elävää, jo-pa karkeaa, mutta juuri sellaisena se puhutteli ihmisiä. Akateemisuus oli siitä kaukana siitä huolimatta, että Laestadius oli oppinut mies.Esiteltävänä oleva teos on en-simmäinen alkukielestä tieteelli-sesti toimitettu versio Laestadiuk-sen lappalaisten mytologiaa käsit-televästä käsikirjoituksesta. Tähän työhön Laestadius sai kimmok-keen jo vuonna1833 Uppsalan opiskelijapiireissä. Vuosina 1838–40 Laestadius osallistui Ranskan kuninkaan Ludvig Filipin ideoi-maan pohjoiseen tutkimusretkeen, jonka tuloksista on julkaistu 20 ni-teen sarja. Xavier Marmier kuvaa retkeä omassa teoksessaan (1842–45), jonka staalo-kertomukset ovat lähes sanatarkasti samat kuin Laes-tadiuksen mytologian neljännessä luvussa. Laestadiuksen nuotiotu-lilla kertomat tarinat ovat siis il-meisesti pohjautuneet jo tuolloin muotoutumassa olleeseen käsikir-joitukseen, kuten esiteltävänä ole-van kirjan toimittajat arvelevat.Laestadiuksen mytologia ja-kaantuu neljään osaan: jumaluus-oppi, uhrioppi, ennustusoppi, ja valikoima lappalaisia tarinoita. Li-säyksenä on Laestadiuksen kom-mentit kirkkoherra J. Fellmanin käsikirjoitukseen lappalaisesta my-tologiasta. Alussa on myös ”Muis-tutus lukijalle”, jossa Laestadius selvittää lähtökohtiaan. Hän tote-aa, ettei ole voinut tehdä vertailu-ja muiden kansojen mytologioihin, vaan pitäytyy saamelaiseen myto-logiaan sellaisena kuin se esiin-tyy erinäisissä lähteissä, joihin hän on lisännyt oman ”vähäisen koke-muksensa”. Laestadius kirjoittaa, ettei olisi ryhtynyt työhön, elleivät ranskalaisen retkikunnan jäsenet olisi häntä siihen kehottaneet. ”On minulle ilo, jos tällä voin palvella asianharrastajia ja ihmiskunnan kulttuurihistorian tutkijoita”, Laes-tadius kirjoittaa.Juha Pentikäinen ja Risto Pulk-kinen ovat tehneet todellisen kult-tuuriteon saattamalla Laestadiuk-sen tekstin nykysuomalaisten luki-joiden saataville. Teos on tutustu-misen arvoinen yhtä hyvin monien eri alojen tutkijoille kuin asiasta kiinnostuneille maallikoille.LisäkirjallisuuttaGjessing, Guttorm (1953). Sjama-nistik og laestadiansk eksta-se. Teoksessa Liber saecularis in honorem J. Qvigstadii, pars II. Studia Septentrionalia 5(2), 91–102. H. Aschehough & Co.Laestadius, Lars Levi (1843). Crapula mundi. Hernoesandie.T i e T e e s s ä  Ta pa h T u u  3 / 2 0 1 1       67Laestadius, Lars Levi (1949–64). Dår­hushjonet. Toim. Erik Bäcks-backa. Suomen kirkkohistorial-linen seura.Marmier, Xavier (1842–45). Relation du voyage. Voyages de la com-mission scientifique du Nord, I-II. Paris: Arthud Bertrand.Mériot, Christian (1975). Une reponse religieuse a une situation de depersonnalisation ethnique. Cahiers de Centre d’Etudes et de Recherches Ethnologiques 3: 31–73.Minde, Henry (1998). Constructing Laestadianism: A case for Sami survival? Acta Borealia 15(1), 5–25.Outakoski, Nilla (1991). Lars Levi Laestadiuksen maahiskuva ver­rattuna Kaaresuvannon noma­dien maahiskäsityksiin. Oulun Historiaseura.Pyysiäinen, Ilkka. (2004). Corrupt doctrine and doctrinal revival: On the nature and limits of the modes theory. Teoksessa Theo­rizing religions past:  Archaeol­ogy, history, and cognition, toim. Whitehouse & Martin, 173–94. AltaMira Press.Kirjoittaja on uskontotieteen yliopis-tonlehtori Helsingin yliopistossa.siaalista kerrostuneisuutta tutkitta-essa painopisteenä ovat yksilöiden väliset hierarkkiset aste-erot tu-loissa, koulutuksessa, ammattien arvostuksessa, kulutuksessa, jne. Yhteiskuntaluokkien tutkimus on ollut osa yhteiskuntien keskeisen makrodynamiikan ja vastakohtai-suuksien tutkimusta. Luokkien li-säksi tarkastelussa ovat yleensä tällöin olleet suuret taloudelliset ja poliittiset muutokset sekä muutok-set valtion tehtävissä. Yhteiskun-tien kerrostuneisuutta tutkittaessa päähuomio on ollut ihmisten väli-sissä määrällisissä eroissa ja ihmis-ten sijoittumisessa erilaisiin hierar-kioihin.Yhteiskuntaluokkien tutkimus oli Suomessa vilkasta erityisesti 1970- ja 1980-luvulla. Tämä tut-kimus sai perusvirityksensä yh-teiskunnan nopeasta muutokses-ta maatalousyhteiskunnasta teolli-suuden ja palvelujen hallitsemaksi yhteiskunnaksi. Muutokseen sisäl-tyi valtion ja kuntien roolin huo-mattava korostuminen hyvinvoin-tivaltiota rakennettaessa. Luok-kanäkökulma tarjosi välineitä meneillään olevan suuren yhteis-kunnallisen murroksen hahmot-tamiseen ja sen seurausten pohti-miseen. 1990-luvulta alkaen sosia-listisen järjestelmän romahtami-nen, ennennäkemätön lama ja laaja työttömyys, siirtyminen tietoyh-teiskuntaan ja Euroopan integraa-tion nopea eteneminen suuntasivat makrososiologista tutkimusta uu-siin aiheisiin samalla kun pintaan nousi toisenlaisia yhteiskunnallisia jakoja, kuten sukupuolta ja ikäryh-miä painottava tutkimus.Sosiaalista kerrostuneisuutta koskevaa tutkimusta on sen sijaan tiiviisti jatkettu myös kahden vii-meksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Esimerkiksi tulonjakoa ja köyhyyttä, sosiaalista liikkuvuutta, koulutusta ja kulutusta eri muo-doissaan on tutkittu monin eri lä-hestymistavoin ja menetelmin.     Tällaisen historian valossa on virkistävää tarttua kirjaan, joka – sen toimittajan sanoin – asettaa ta-voitteekseen ”selittää, mitä ovat yh-teiskuntaluokat ja mikä on niiden rooli suomalaisessa yhteiskunnas-sa”. Vaikka tavoite on vaativa ja te-kee kirjasta helposti haavoittuvan, haaste on ollut kuitenkin sitä luok-kaa, että se on saanut varsin pätevän kirjoittajakunnan liikkeelle. Tuloksena on monipuolinen ja monella tavoin hyödyllinen läpi-valaisu suomalaisesta yhteiskun-nasta.Kirjan perustan muodostaa ammatteihin nojaava jaottelu, jos-sa on sekä luokkatutkimuksen että kerrostumatutkimuksen piirteitä. Vaikka yksilöiden ammateista läh-temällä joudutaankin yhteiskun-nan kerrostuneisuuden tutkimuk-seen, valittu lähtökohta on sellai-nen, että eri luokkiin kuuluvien voi katsoa olevan laadullisesti eri-laisissa asemissa. Ammattien pe-rusteella erotetut yhteiskunnalli-set ryhmät eivät muodosta selkeää hierarkiaa, vaan ne muodostavat – kuten Jani Erola kirjan johdantolu-vussa määrittelee – ”yhdessä luok-karakenteen, reitin, jonka mukai-sesti hyvinvointi ja huono-osaisuus jakautuvat yhteiskuntaan”. Ajatus on se, että vanhem pien resurssit ja tahto ja yksilöiden bio-loginen perimä määrittelevät yh-dessä yksilöiden koulutuksen, mo-tivaation ja kyvyt. Yhdessä nämä kaksi tekijäryhmää määrittelevät luokka-asemat. Yksilöiden erilaiset kokemukset yhteiskunnasta, hei-dän sosiaalinen käyttäytymisensä Luokat Suomessa Matti Alestalo Jani Erola (toim.): Luokaton Suomi? Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa. Gaudeamus 2010.Sosiaalista eriarvoisuutta tutkit-taessa on sosiologiassa perintei-sesti tehty ero yhteiskuntaluokki-en tutkimuksen ja sosiaalisen ker-rostuneisuuden tutkimuksen välil-lä. Yhteiskuntaluokkia tutkittaessa lähdetään ajatuksesta, että yhteis-kuntaluokan muodostavat ihmi-set, jotka ovat yhteiskunnassa laa-dullisesti samanlaisessa asemassa ja joita yhdistää poliittinen ja ta-loudellinen organisoituminen. So-

Laestadius ja saamelainen mytologia

https://journal.fi/tt/article/download/4115/3845

Laestadius ja saamelainen mytologia

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi