Ståhle, Pirjo

Finnish

Journal.fi

T i e T e e s s ä  Ta pa h T u u  4 – 5 / 2 0 1 0       1Viime vuosikymmenien kehityskulussa on ero-tettavissa kaksi suurta siirtymää. Teollinen aika-kausi muuttui 1990-luvulla informaatioaikakau-deksi, joka puolestaan 2000-luvulla on kehittynyt yhä enemmän verkostotaloudeksi. Siirtymissä vaihtuivat myös tuotantotavat ja kilpailuedut. Materiaali-intensiivisyydestä siirryttiin tietoin-tensiivisyyteen, minkä myötä tehokkuus ja laatu menettivät voimaansa kilpailuetuina. Verkosto-taloudessa ostetaan ja myydään elämyksiä. Näihin muutoksiin viittaa myös Manuel Cas-tells sanoessaan, että nykymaailma on virtojen tila. Tieto- ja pääomavirrat keskittyvät tiettyihin uomiin, joissa ne voimistuvat ja luovat niistä osal-lisille mahdollisuuksia oppimiseen, ansaintaan ja kehitykseen. Virrat syntyvät ihmisten välisestä esteettömästä ja runsaasta vuorovaikutuksesta. Kyseessä on Castellsin mukaan sosiaalisen orga-nisoitumisen tärkein muoto, joka dominoi tänä päivänä kaikkea taloudellista, poliittista ja sym-bolista elämää.Tällaisten yhteiskunnallisten muutosten seu-rauksena syntyi parikymmentä vuotta sitten uusi tutkimusala, tietojohtaminen. Lyhyen olemassa-olonsa aikana se on keskittynyt pääosin kahteen näkökulmaan. Toisaalta sen piirissä on tutkittu tietämistä ja sen roolia yrityksen, organisaation tai yhteiskunnan käytännöissä – eli etsitty vas-tauksia siihen, mitä tieto tarkoittaa toiminnan perspektiivistä ja millaisin menetelmin tietämistä voi johtaa (engl. knowledge management). Tieto-johtamisen toinen näkökulma on taloudellinen ja keskittyy tietopääomaan. Sen puitteissa on pyrit-ty selvittämään, miten tieto käyttäytyy tuotannon välineenä ja mitkä ovat tiedon taloudelliset vaiku-tukset (intellectual capital management).Tietojohtamisen piirissä on paljolti omaksuttu Michael Polanyin jo 1960-luvulla esittämä kak-sijako hiljaisesta (tacit) ja eksplisiittisestä tiedos-ta. Hiljainen tieto ilmenee ei-verbaalisessa muo-dossa erilaisina taitoina ja kokemuksen tuomana osaamisena, ja sen mukaan ihminen tietää pal-jon enemmän kuin mitä hän pystyy pukemaan sanoiksi. Hiljainen tieto välittyy ihmisille yhteis-toiminnan ja kommunikoinnin kautta. Eksplisiit-tinen tieto taas ilmaistaan täsmällisesti, useim-miten dokumentteina kirjallisessa muodossa. Voidaan myös ajatella, että tiedolla on vielä kol-maskin olomuoto, potentiaalinen. Kun ympäris-tömme heikot signaalit havaitaan, nimetään ja niistä kommunikoidaan, ne muuttuvat tulkinta-prosessin tuloksena tiedoksi, joka on välttämä-töntä kaikissa tulevaisuuteen suuntautuneessa kehittämistyössä. Kaikkien organisaatioiden – yliopistonkin – näkökulmasta on tärkeää kysyä, hyödynnämmekö optimaalisesti koko tietovaran-toamme vai rajautuuko tietämistoimintamme lii-kaa ekplisiittisen tiedon alueelle. Tietoa voidaan käsitellä myös pääomana. Aineeton pääoma tai tietopääoma jaetaan tutki-musalan vakiintuneen käsityksen mukaan kol-meen alakategoriaan, jotka ovat inhimillinen pääoma (human capital), rakenteellinen pää-oma (structural capital) ja suhdepääoma (rela-tional capital). Kategorisointi ilmaisee jo sinän-sä, että tietoon tai tietopääomaan pääsee käsiksi vain välillisesti. Yrityksen tietopääoma ilmenee esimerkiksi työntekijöiden osaamisena, tieto- ja johtamisjärjestelminä, aineettomina oikeuksi-na tai asiakas- ja kumppanuussuhteina. Tieto-johtamisen sisäänrakennettu hypoteesi on, että menestys edellyttää näiden kaikkien osa-aluei-den tietoista johtamista. Tietopääoma ei ole käsitteenä kovin selkeä-rajainen, mutta käsitteet ovat kuitenkin osoit-tautuneet riittävän toimiviksi, ja niiden pohjalta Tuottaako kansallinen tietopääoma talouskasvua? Pirjo StåhlepääkirjoiTus2      T i e T e e s s ä  Ta pa h T u  4 – 5 / 2 0 1 0tietopääoman johtamista, mittaamista ja talou-dellisia vaikutuksia on pystytty tutkimaan. Esi-merkiksi yhdysvaltalainen professori Baruch Lev on osoittanut, että yritysten kyky hyödyn-tää aineetonta pääomaa korreloi vahvasti niiden pörssiarvon kehitykseen. Levin kehittämien las-kentamallien mukaan myös useat muut kansain-väliset tutkijat ovat vahvistaneet tulokset laajoil-la tilastollisilla aineistoilla. Tiedämme siis, että tietopääoma on yrityksissä voimakkaasti arvoa tuottava elementti, jos sitä osataan hyödyntää.Tietopääoman vaikutuksia on tutkittu myös kansallisella tasolla. Tulokset osoittavat, että tieto-pääoman eri elementit vaikuttavat eri tavoin maan talouskasvuun riippuen maan talouden tasosta. Esimerkiksi investoinnit informaatio- ja kommu-nikaatioteknologiaan eivät korreloi talouden kas-vutrendeihin köyhimmissä eivätkä rikkaimmis-sa maissa. Ainoastaan näiden väliin sijoittuvissa ns. kehittyvissä talouksissa ICT-investoinneilla on selvä vaikutus talouden kasvuun. Kehitty-neimpien talouksien ryhmässä voimakkaimmat korrelaatiot talouden kasvutrendeihin syntyivät liiketoimintaympäristön avoimuuteen, innovaa-tiotoimintaan, teknologiseen infrastruktuuriin ja globaaliin kytkeytymiseen liittyvistä tekijöistä. Suomi on 2000-luvulla pärjännyt hyvin eri-laisissa kansakuntien kilpailukykyä mittaavissa arvioinneissa, joita ovat julkaisseet monet orga-nisaatiot (mm. WEF, IMD, EU ja OECD). Vaik-ka näiden antama yleiskuva Suomen tilanteesta on erittäin positiivinen, tietopääoman näkökul-masta tilanne ei näytä aivan yhtä hyvältä. Sijoi-tus näissä kauneuskilpailuissa perustuu – vain muutamia vinoutumia mainitakseni – vaikkapa liialliseen teknologian painotukseen tai virheel-liseen olettamukseen siitä, että tuotekehitysin-vestointien tuotto on aina positiivinen. Tärkein-tä olisikin keskittyä ranking-listojen sijaan yhä enemmän siihen, mitkä tekijät todellisuudessa vaikuttavat talouskasvuun tietointensiivisessä verkostotaloudessa.  Kaikki maailman kehittyneimmät maat menestyvät yhä enemmän sen perusteella, miten ne kykenevät prosessoimaan tietoa (myös hil-jaista ja potentiaalista) sekä hyödyntämään tie-topääomaansa. Se, miten tietoa osataan käsitellä, jalostaa ja tuotteistaa yksityisissä ja julkisissa orga-nisaatioissamme, on ratkaisevaa tulevaisuudel-lemme. Inhimillistä, rakenteellista ja suhdepää-omaa on osattava johtaa siten, että kykenemme asioimaan niillä menestyksellisesti ja tuottamaan lisäarvoa globalisoituneilla markkinoilla. Suomen Akatemian viime vuonna ilmesty-nyt raportti Suomen tieteen tila ja taso tuo esiin, että inhimillisen pääoman osalta suuri haas-teemme on tunnistaa lahjakkuudet ja panostaa niihin. Lisäksi tulokset osoittivat, että meillä on puute sellaisesta tieteellisestä johtajuudes-ta, joka innostaa ja tukee nuoria tutkijoita sekä tuottaa menestyviä tutkijaryhmiä. Myös raken-teellisen pääoman trendi Suomessa on viime vuosina ollut laskussa. Paitsi tieteellisen infra-struktuurin myös koko yhteiskunnan digitali-soituminen on perusarkkitehtuurin osalta jäänyt kauaksi jälkeen kansainvälisiistä edelläkävijä-maista, minkä osoittaa EVA:n raportti Nykyai-kaa etsimässä – Suomen digitaalinen tulevai-suus. Suhdepääomankin kehityskaari osoittaa meillä negatiivisia merkkejä. Tutkijoiden työs-kentely ulkomailla on viime vuosina vähenty-nyt, ja työ- ja elinkeinoministeriön tilaaman kansainvälisen arviointipaneelin mukaan koko tutkimus- ja innovaatiojärjestelmämme on lii-an kotoperäinen. Kytköksemme maailmalle ovat edelleen aivan liian heikot.Nämä laskevat trendit eivät näy Suomen osal-ta kansainvälisissä ranking-listauksissa, koska niiden arviointikriteerit eivät huomioi tarpeek-si tietopääoman dynaamisia vaikutuksia. Muu-toin niiden tulokset kertoisivat, että Suomen kehitystrendit ovat laskevia nimenomaan niil-lä tietopääoman alueilla, joilla on voimakkain vaikutus maan talouskasvuun. Tietämistä ja tie-topääomaa pitäisikin sekä yritysten että kansa-kunnan tasolla ryhtyä kiireesti ja päämäärätie-toisesti johtamaan. Kirjoittaja on tutkimusprofessori Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa. Hän johtaa SAIKA-tutkimusohjelmaa, jossa analysoidaan Suo-men aineettoman pääoman taloudellisia vaikutuk-sia. Kirjoitus perustuu Professoriliiton 40-vuotisse-minaarissa 3.12.2009 pidettyyn puheeseen.

Tuottaako kansallinen tietopääoma talouskasvua?

https://journal.fi/tt/article/download/2779/2548

Tuottaako kansallinen tietopääoma talouskasvua?

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi