Jokelan, Kauhajoen ja Norjan joukkosurmien myötä
monialainen riskianalyysi ja uhkiin varautuminen
on tullut esille, ja samalla on korostunut se,
etteivät poliittiset tai virkamiespäättäjät ymmärrä
riittävästi kulttuuristen resurssien ja mallien dynamiikkaa.
Yksittäinen syrjäytynyt ja ongelmainen
joukkosurmaaja kanavoi tunteensa toimintaan vasta
saatuaan sopivat kulttuuriset mallit käyttöönsä,
jotka kertovat mitä tehdä, missä ja millä tavalla
