There is a responsibility to protect in Yemen : Qualitative Content Analysis of the United Nations Security Council’s approach to the situation in Yemen

Abstract

Tämän pro gradu -työn tavoitteena on tunnistaa ja analysoida Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston (UNSC) suojeluvastuun periaatteen (R2P) mukaiset toimet, joita se on käyttänyt Jemenin kriisin ratkaisemiseen ajanjaksolla 2011 – 2018, inhimillisen turvallisuuden viitekehyksen avulla, joka priorisoi yksilöä valtion sijasta. Metodina käytetään laadullista sisällönanalyysiä, ja datan koostuu YK:n turvallisuusneuvoston dokumenteista ja julkilausumista, joista suojeluvastuun periaatteen mukaisia toimia etsitään. R2P rinnastetaan usein virheellisesti sotilaallisen voiman käyttöön, ja tästä johtuen on esitetty väitteitä, että kansainvälinen yhteisö on sivuuttanut Jemenin kriisin. Kaiken lisäksi Jemenin kriisin käsittely mediassa on huomattavasti vähäisempää kuin alueen muiden kriisien käsittely. Vaikka inhimillinen turvallisuus on Jemenissä täysin puutteellinen, olisi harhaanjohtavaa ja epäoikeudenmukaista väittää, että kansainvälinen yhteisö olisi jättänyt Jemenin huomiotta. Tämä pro gradu -työ pyrkii osoittamaan, että kansainvälinen yhteisö on toiminut Jemenissä suojeluvastuun periaatteen mukaisesti. Suojeluvastuun periaatteen toteuttaminen on Jemenissä myös aiheellista, sillä on syytä epäillä, että kaikki konfliktin osapuolet ovat syyllistyneet törkeisiin ihmisoikeusrikkomuksiin, mukaan lukien mahdollisiin sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan. YK:n turvallisuusneuvosto on toteuttanut Jemenin tapauksen käsittelyssä suojeluvastuun periaatteen pilareita II ja III, jotka vaativat turvallisuusneuvoston valtuutuksen. Näihin toimiin lukeutuvat useat siirtymäkauden aikana (2011 – 2014) neuvotellut sopimukset, kaksi eri selvitysvaltuuskuntaa, sanktioita ja rauhanneuvotteluyrityksiä. Nämä toimet jo osoittavat, että kansainvälinen yhteisö on toiminut edistääkseen Jemenin konfliktin ratkaisemista. Vaikka kriisiä ei ole saatu ratkaistua, se ei silti tarkoita sitä, etteikö tätä olisi yritetty. On kuitenkin huomattava, että Jemenin konflikti on vaikea ratkaistava sen vaikeaselkoisuuden, monitahoisuuden ja osaltaan myös YK:n turvallisuusneuvoston kokoonpanon vuoksi. Jemenin kriisin, kuten minkä tahansa muunkin konfliktin ratkaisu, joka uhkaa kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, vaatii suunnattomasti poliittista tahtoa paikallisesti, alueellisesti ja kansainvälisesti.The purpose of this master’s thesis is to recognize and analyse the approach of the United Nations Security Council (UNSC) to the ongoing crisis in Yemen during the time period of 2011-2018 with the theoretical framework of human security, which prioritizes the safety of an individual over a state. This thesis seeks to identify measures authorized by the UNSC that belong under the responsibility to protect (R2P) doctrine through qualitative content analysis. Yemen does not receive a lot of media attention, as there are other troubled states in the region that often steal the spotlight in the Western media, due to potential refugee flows, for example. R2P is often erroneously equated to mean the use of military force, and thus there have been those, who argue that the international community has forgotten and ignored the crisis in Yemen. This thesis presents that this is not true: even though the human security situation is catastrophic in Yemen, it would be unfair and inaccurate to claim that the people of Yemen have been ignored by the UNSC. This thesis recognizes clear R2P measures that the UNSC has implemented in Yemen in hopes to resolve the conflict, or at least alleviate human suffering. Implementing the principles of R2P are necessary in the case of Yemen, as there is reasonable grounds to believe that all parties to the conflict have perpetrated mass atrocity crimes, including war crimes and crimes against humanity. The UNSC has applied pillars II and III of R2P, which include negotiated agreements during the transitional period (2011 – 2014), two different fact-finding missions, sanctions and mediation efforts. These measures prove that the international community has acted in accordance with the R2P doctrine. However, it needs also to be acknowledged that due to the complexity of the crisis, its multifaceted nature and the composition of the UNSC, the crisis in Yemen is a very difficult one to resolve. This is true with any crisis that threatens international peace and security. They require an immense amount of political will locally, regionally and internationally

    Similar works