Vuonna 1991 hyväksytty neuvoston direktiivi vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta, eli ns. nitraattidirektiivi (91/676/EEC) on olennainen osa Euroopan unionin vesien suojeluun liittyvää sääntelyä ja sidoksissa vesipuitedirektiiviin. Sen tarkoituksena on vähentää maataloudesta peräisin olevaa nitraattien aiheuttamaa vesien pilaantumista.
Euroopan unionin jäsenvaltioiden on raportoitava neljän vuoden välein nitraattidirektiivin velvoittamana komissiolle maatalouden aiheuttama vesistökuormitus, pinta-, pohja- ja rannikkovesien nitraattipitoisuudet ja niiden trendit sekä toimintaohjelmien toteutuminen. Suomessa raportoinnin toteuttaa Suomen ympäristökeskus yhdessä ympäristöministeriön kanssa. Suomen osalta raportointi toteutettiin nyt kuudennen kerran.
Nitraattidirektiivin raportointijaksolla 2016–2019 nitraatin pitoisuudet nousivat kahdeksassa Etelä-Suomen maatalousvaltaisten alueiden joessa ajoittain lähelle tai ylittivät direktiivin asettaman raja-arvon, 25 mg/l nitraattia. Vuodesta 1996 lähtien pintavesien nitraattipitoisuudet ovat pysyneet pääosin vakaina tai laskeneet lievästi.
Raportoinnissa tarkastellaan myös jokien, järvien ja rannikkovesien rehevyystasoa.
Pohjavesille asetettu raja-arvo, 50 mg/l nitraattia, ylittyi jaksolla 2016–2019 neljällä maa- ja metsätalouden kuormittamalla alueella. Valtaosin pitoisuudet olivat alle 25 mg/l ja muutossuunta edelliseen raportointijaksoon verrattuna vakaa puolessa kohteista ja lievästi laskeva noin viidesosalla kohteista
