fi=Turun yliopisto. Turun kauppakorkeakoulu|en=University of Turku, Turku School of Economics|
Abstract
Lack of environmental data and proper measures for sustainability have been acknowledged as persistent challenges for sustainability management research. Management and organization studies have been criticized for ignoring the natural environment and focusing too much on the economic, organizational and social aspects of sustainability. This study contributes to existing literature on sustainability management by increasing understanding about practical challenges and constraints related to measuring sustainability and communicating the results. This is considered important, taking into account the central role that measurements and metrics play within the literature on sustainability management. Thus, the study addresses some of the fundamental challenges related to sustainability management. According to principles of transdisciplinary research, it uses methods that have been developed in the fields of engineering and industrial ecology, and builds on case studies that originate from the practice-oriented field of sustainability assessment. The specific focus of this study is on the use of product-based life cycle-based assessment methods and life cycle thinking.
This thesis includes four individual case studies that all deal with different sustainability aspects and aim to measure, prioritize or communicate information about sustainability impacts of products and technologies. Common aspects in the case studies include the use of analytic, quantitative research methods together with qualitative methods and data, and active stakeholder engagement. All case studies apply the principles of life cycle thinking, considering how the information created from the assessment should be communicated and used in order to minimize evaluated impacts or to prioritize future activities.
The results from this study indicate that sustainability assessment methods are useful for generating information and increasing knowledge about the studied system and related sustainability impacts. Thus, they could be used to address some of the shortcomings related to lacking environmental information in sustainability management research. Analytic methods are important for sustainability assessment, since their use makes it necessary to consider in detail all related issues (inputs, outputs, life cycle phases and actors along the life cycle). However, due to many choices that have to be made during the assessment, the results become (at least partly) socially constructed. This does not reduce the value of the assessments, but increases the need for transparency when communicating the results. In future, more discussion about social aspects related to knowledge production and interpretation in the context of analytic methods is encouraged.
Sustainability assessment has been criticized for focusing too much on comparing existing alternatives, instead of considering if the evaluated options could really contribute to sustainability. In addition, the focus of the field has been on the development of more precise methods and tools, rather than considering, how the methods could be used to support decision-making. In future, management theories could be applied in the context of sustainability assessment to increase understanding about the change processes that are required for implementing assessed activities, and considering, how the results should be presented to managers and other stakeholders.
Sustainability assessments may help in understanding the complexity that is related to sustainability, and identifying what needs to be changed or managed. However, both measuring and management require reductionism that makes complex issues easier to handle and to communicate. The study highlights how paradoxes and trade-offs are not only related to the concept of sustainability, but also on the many different methods that are applied for measuring it. Measuring is necessary for understanding sustainability challenges, but measuring is not enough to make sustainability manageable. It is argued that many of the existing challenges related to sustainability management cannot be addressed simply by developing more efficient metrics, but rather by increasing the understanding of the assessment process, and the kind of information the assessments are able to produce.
Practice-oriented transdisciplinary research provides a framework that allows combining methods and approaches that originate from different disciplinary practices. It acknowledges the paradoxes that are evident in both sustainability management and sustainability assessment. The study concludes that existing methods are useful for identifying trade-offs related to sustainability, but it is necessary to understand their limitations. Simply looking at measurable aspects may provide too narrow understanding of many sustainability impacts, and may hide important interlinkages, trade-offs and rebound effects. By extending the scope of the assessment from purely quantitative to more qualitative means, it is possible to increase understanding of the studied problem. At the same time, information becomes more fragmented and less specific, and more difficult to communicate. Consequently, one of the main challenges in sustainability assessment relates to balancing between comprehensiveness and simplicity of produced information. The more comprehensive the assessment is, the more difficult it is to provide simple guidelines. Yet many stakeholders would prefer to have simple guidelines about most sustainable options. It is proposed that future studies should focus on considering how organizations and individual decision-makers are able to use produced sustainability information for making more sustainable choices.Jos sen voi mitata, voiko sitä voi myös johtaa? Poikkitieteellinen tutkimus kestävän kehityksen arvioinnista ja johtamisesta
Ympäristötiedon ja sopivien mittareiden puute on yksi kestävän kehityksen johtamiseen liittyvistä haasteista. Johtamisen ja organisoinnin tutkimusta on kritisoitu siitä, että se on keskittynyt lähinnä kestävän kehityksen taloudellisiin, sosiaalisiin ja organisatorisiin näkökulmiin ja jättää ympäristövaikutukset vähemmälle huomiolle. Tämä tutkimus pyrkii tuomaan uutta tietoa ja lisäämään ymmärrystä niistä monista käytännön haasteista, joita kestävän kehityksen arvioimiseen ja mittaamiseen sekä mittaustulosten viestintään liittyy. Aihe on tärkeä, sillä erilaisilla mittareilla ja tunnusluvuilla on keskeinen rooli kestävän kehityksen johtamisessa.
Poikkitieteellisen tutkimuksen periaatteiden mukaisesti tutkimuksessa on hyödynnetty menetelmiä, jotka on kehitetty insinööritieteiden ja teollisen ekologian aloilla. Tulokset ja johtopäätökset perustuvat käytännönläheisiin tapaustutkimuksiin, jotka kuuluvat kestävän kehityksen arvioinnin alaan. Tutkimus keskittyy erityisesti tuotekohtaisiin ja elinkaaripohjaisiin arviointimenetelmiin sekä elinkaariajattelun soveltamiseen arvioinnissa ja johtamisessa.
Tutkimus sisältää neljä yksittäistä tapaustutkimusta, joista jokainen käsittelee erilaisia kestävään kehitykseen liittyviä haasteita. Tapaustutkimusten tavoitteena on ollut erilaisiin tuotteisiin tai teknologioihin liittyvien vaikutusten mittaaminen tai niistä viestiminen sekä tarvittavien toimenpiteiden priorisointi. Kaikissa tutkimuksissa on sovellettu analyyttisiä, kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä yhdessä kvalitatiivisten menetelmien ja tietojen ja sidosryhmiltä kerättyjen palautteiden kanssa. Tapaustutkimuksissa sovelletaan elinkaariajattelun periaatteita ja pohditaan, kuinka arviointien avulla tuotettua tietoa voitaisiin hyödyntää joko tunnistettujen vaikutusten vähentämisessä tai keskeisten toimenpiteiden priorisoinnissa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kestävän kehityksen arviointimenetelmät ovat hyödyllisiä kestävyystiedon tuottamisessa sekä tarkasteltavien tuotesysteemien että niiden aiheuttamien ympäristövaikutusten kuvaamisessa. Näitä arviointimenetelmiä voitaisiin jatkossa hyödyntää enemmän myös johtamisen tutkimuksessa. Arviointien avulla voitaisiin kerätä erityisesti organisaatioiden toimintaan liittyvää ympäristötietoa, jonka on osoitettu puuttuvan useista johtamisen alan tutkimuksista. Analyyttisillä menetelmillä on tärkeä rooli kestävän kehityksen arvioinnissa, sillä niiden soveltaminen edellyttää kaikkien tuotesysteemiin kuuluvien tekijöiden selvittämistä ja tarkkaa läpikäyntiä. Toisaalta arviointien suorittaminen edellyttää myös monenlaisten valintojen tekemistä. Niiden seurauksena tuotettu tieto on (ainakin osittain) sosiaalisesti rakentunutta. Tämä ei vähennä arviointien hyödyllisyyttä, mutta korostaa läpinäkyvyyden tarvetta tuloksia raportoitaessa. Tutkimustiedon sosiaalisesta rakentumisesta tulisikin jatkossa keskustella entistä enemmän myös analyyttisten menetelmien yhteydessä.
Kestävän kehityksen arviointia on kritisoitu keskittymisestä lähinnä arvioitujen vaihtoehtojen väliseen vertailuun kestävän kehityksen suoranaisen edistämisen sijaan. Alan keskeisenä painopisteenä on ollut entistä tarkempien ja kokonaisvaltaisempien menetelmien ja mittareiden kehitys. Tuotetun tiedon parempaan hyödyntämiseen ja viestintään erilaisissa päätöksentekotilanteissa on kiinnitetty huomattavasti vähemmän huomiota. Tulevaisuudessa johtamisen teorioita voitaisiin hyödyntää arviointien yhteydessä erityisesti niiden muutosprosessien analysoinnissa, joita tutkittujen tuotteiden tai teknologioiden käyttöönotto edellyttäisi. Lisäksi johtamisen näkökulmia voitaisiin hyödyntää, kun pohditaan, miten arviointitulokset olisi parasta esittää yritysjohtajille ja muille sidosryhmien edustajille.
Parhaimmillaan arvioinnit auttavat tunnistamaan asioita, joita pitäisi yrittää muuttaa ja joiden johtamisen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Sekä mittaaminen että johtaminen edellyttävät kuitenkin useita yksinkertaistuksia, jotta asioista tulisi helpommin käsiteltäviä ja viestittäviä. Tärkeitä näkökulmia voi jäädä arviointien ulkopuolelle, jos kaikkia tarpeellisia tietoja ei syystä tai toisesta ole voitu sisällyttää laskelmiin. Johtamisen näkökulmasta olisi siis olennaista ymmärtää, mitä voidaan mitata ja miten. Mutta vähintään yhtä tärkeää olisi ymmärtää, mitä ei voida mitata ja miksi.
Tutkimus osoittaa, että sen lisäksi, että kestävän kehityksen käsitteeseen liittyy erilaisia ristiriitoja ja jännitteitä, niitä liittyy myös sen mittaamiseen ja arviointiin. Vaikutusten arviointi on välttämätöntä, jotta kestävyyshaasteita opittaisiin ymmärtämään paremmin, mutta mittaaminen ei vielä tarkoita, että kestävä kehitys olisi johdettavissa. Tutkimus toteaa, että vaikka parempien mittareiden kehitystä on usein ehdotettu ratkaisuksi erilaisiin johtamisen haasteisiin, pelkkä mittareiden kehitys ei riitä ongelman ratkaisuksi. Sen sijaan meidän tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota sekä siihen, miten arviointeja tehdään, että siihen, minkälaista tietoa arviointien avulla on mahdollista tuottaa.
Tämän tutkimuksen perusteella käytännönläheinen poikkitieteellinen tutkimus mahdollistaa erilaisilta tieteenaloilta peräisin olevien menetelmien ja teorioiden yhdistelyn. Se hyväksyy ristiriidat, joita liittyy sekä kestävän kehityksen johtamiseen että arviointiin. Tutkimus toteaa, että olemassa olevat kestävän kehityksen arviointimenetelmät ovat hyödyllisiä ongelmakohtien ja ristiriitaisten valintatilanteiden tunnistamisessa, mutta on myös tärkeää ymmärtää menetelmiin sisältyvät rajoitteet. Jos keskitymme pelkästään mitattavaan tietoon, tutkimustulokset voivat jäädä liian kapeiksi, jolloin tärkeitä riippuvuussuhteita, takaisinkytkentöjä ja tehtyjä kompromisseja voi jäädä huomaamatta. Laajentamalla arviointeja puhtaasti mitattavista näkökulmista myös laadullisiin näkökulmiin voidaan saavuttaa kokonaisvaltaisempi käsitys tutkittavista ongelmista. Samalla kuitenkin tuotetusta tiedosta tulee vähemmän tarkkaa ja vaikeammin viestittävää. Usein arviointien tulosten toivotaan tuottavan selkeitä ja yksinkertaisia toimintaohjeita ja vaihtoehtoja. Haasteeksi kuitenkin muodostuu se, että mitä kokonaisvaltaisemmin kestävää kehitystä pyritään arvioimaan, sitä vaikeampi arvioinnin perusteella on antaa yksiselitteisiä toimintaohjeita. Jatkotutkimuksen tulisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, miten yritykset ja yksittäiset päätöksentekijät voisivat paremmin ymmärtää ja hyödyntää arviointien avulla tuotettua tietoa
