Mindfulness practice is empirically linked to beneficial effects on adults and increasingly on children and adolescents. A common definition of mindfulness is self-regulation of attention in a curious, open, and accepting way. Mindfulness practice has been shown to result in lowered anxiety and depression, and improved coping with pain. A smaller body of research has looked at increased happiness or flourishing deriving from the practice. In addition to mindfulness practice, this thesis examines the effects of developing and having self-compassion, i.e., compassion towards oneself. In this thesis I examine how practicing mindfulness and self-compassion affects both suffering (e.g., anxiety and depression) and flourishing (e.g., psychological quality of life and happiness) of Finnish upper secondary education students. We conducted a nationwide randomized controlled trial of a digital mindfulness-based program I developed as a doctoral student: Tita (Study I; n = 1349). Tita benefitted participants in terms of lowered anxiety and increased happiness. Weaker evidence supported lowered depression and improved psychological quality of life. We also looked at 1) whether the effects Tita has happen as steady week-by-week improvements or whether they are more sudden or nonlinear, and 2) whether experienced well-being leads to participants practicing more in the following week. This investigation was made possible by collecting ecological momentary assessment data via smartphones during the RCT, and was likely to be the first of its kind in the field (Study II; n = 457). The evidence base for mindfulness research has been building for some time now, whereas that for self-compassion is only now beginning to emerge. A small research literature now ties self-compassion to benefits in terms of psychological well-being. To boost the potential of Tita to help adolescents in emotion regulation, self-compassion was also included as a program component. In Study III, we looked at the protective potential of having self-compassion. Specifically, we examined whether having self-compassion could buffer students from depression induced by adversity (n = 2383). Put together the studies in the thesis yield a novel look at how digital teaching of mindfulness and self-compassion impact student well-being. The studies were subject to moderate methodological issues, most notably the lack of an active treatment control for the RCT, another being its 41.5 % attrition rate. The studies indicate that Tita appears to help upper secondary education students to both decrease mental health problems and increase well-being. The benefit from Tita doesn’t happen all of a sudden, but rather accumulates during the 8-week period, and seems to follow from continuous practice, which in turn is predicted by previous well-being. Participants increased their self-compassion, and in Study III, having self-compassion was linked to protection from adversity-related depressive symptoms. In conclusion, practicing mindfulness and self-compassion using Tita appears to benefit adolescents in terms of increased well-beingMindfulnessin ja itsemyötätunnon vaikutukset toisen asteen opiskelijoiden hyvinvointiin
Mindfulnessin harjoittamisen on osoitettu hyödyttävän aikuisia. Myös lapsia ja nuoria koskevia etuja puoltava tutkimusnäyttö on viime vuosina vahvistunut. Yleinen määritelmä mindfulnessille on huomion itsesäätely, jolle on ominaista utelias, avoin ja hyväksyvä asenne. Mindfulness-harjoittamisen on osoitettu lievittävän harjoittajien ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta sekä vahvistavan kykyä elää kivun kanssa. Toistaiseksi mindfulness-tutkimuksessa on kiinnitetty vähemmän huomiota mind-fulnessin potentiaaliin vahvistaa inhimillistä hyvinvointia kärsimyksen lievittämisen ohella. Viimeaikainen tutkimusnäyttö on tukenut myös mindfulnessin sukulaiskäsitteen itsemyötätunnon hyvinvointivaikutuksia. Tässä väitöskirjatyössä tutkin mindfulnessin ja itsemyötätunnon vaikutuksia ja yhteyksiä sekä kärsimykseen (kuten ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen) että hyvinvointiin (kuten psykologiseen elämänlaatuun ja onnellisuuteen). Tutkimuksien koehenkilöt olivat toisen asteen opiskelijoita Suomen lukioista ja ammattioppilaitoksista. Mindfulnessin ja itsemyötätunnon vaikutuksia opiskelijoiden hyvinvointiin selvitettiin osana randomisoitua kontrollitutkimusta, jossa verrattiin toisiinsa kehittämääni digitaalista mindfulness-ohjelmaa Titaa sekä odotuslistakontrolliryhmää (Osatutkimus 1; n = 1349). Titan osallistujien ahdistuneisuus väheni ja onnellisuus lisääntyi kontrolliryhmään verrattuna. Lisäksi heikompi näyttö osoitti Titan vähentävän osallistujien masentuneisuutta ja lisäävän psykologista elämänlaatua. Tutkin väitöskirjatyössä myös minkälaisin mekanismein ohjelman vaikutus syntyy. Osatutkimuksessa 2 (n = 457) selvitimme, 1) ilmeneekö Titan hyvinvointivaikutus kumulatiivisesti viikoittain vai mahdollisesti äkkinäisemmin ja 2) onko harjoittajan hyvinvoinnilla harjoittamista lisäävä vaikutus seuraavalla viikolla. Selvitimme tätä älypuhelimien välityksellä kerätyllä kokemusotannalla osana Titan randomisoitua kontollitutkimusta. Tulokset tukivat sekä mekanismia 1 että 2. Kolmannessa osatutkimuksessa (n = 2383) tutkimme, millä tavoin korkeampi itsemyötätunto voi suojata toisen asteen opiskelijoita vastoinkäymisistä johtuvalta masentuneisuudelta. Itsemyötätuntolla oli suojaava vaikutus vaikeuksien ja masennusoireiden välisessä yhteydessä. Kaiken kaikkiaan väitöskirjan osatutkimukset antavat kotimaassa ainutlaatuisen kurkistuksen tapaan, jolla mindfulnessin ja itsemyötätunnon opettaminen toisen asteen opiskelijoille mahdollisesti tuo mukanaan hyvinvointihyötyjä. Metodologisesti Titan vaikuttavuustutkimusta olisi voinut yhä parantaa sisällyttämällä aktiivikontrolliryhmän sekä pyrkimällä vähentämään randomisoidun kontrollitutkimuksen katoa (41,5 %) entisestään. Tulokset osoittivat tutkittavien hyötyneen mindfulnessin ja itsemyötätunnon harjoittamisesta ja Titan olleen toimiva väline näiden taitojen opettamiseen
