Elinkaarimalli: Tutkimus Liikenneinfrastruktuurituotannon Taloudellisista Perusteista ja Rahoitusvaihtoehdoista

Abstract

As Public-Private Partnership (PPP) activity has increased as a means of organizing the production of major infrastructure assets and services in the global economy, it has attracted increasing attention among scholars. However, given the relatively recent introduction of PPP schemes, there is not as yet a substantial body of academic literature on such projects. Nevertheless, a number of key questions have emerged, namely: The differences in private and public sector cost of capital, the relative efficiency of public and private sectors, and the proper distribution of risk and rewards between the two. This thesis contributes to knowledge in the scope of PPP in the Finnish transport sector by subjecting the two first concerns to a multi-disciplinary study, grounded in the theories of industrial organization and investment, project business literature, research on project finance and public procurement legislation. The research methodology can be characterized as building of qualitative theoretical constructs through logical, inductive reasoning. There are three main results: The first is a unified economic model of PPP that captures the basic nature, key parties, cash flows, dynamics and uncertainty involved in a PPP project. The second is an analytical result, which shows that the difference in private and public sector cost of capital is simply a consequence of the implicit costs of public finance customarily omitted from analysis. Third, the study explicates five positive propositions explaining the comparative economic advantages of PPP relative to traditional paths of transport infrastructure procurement. The implications of these results are essentially two-fold: First, the result that sovereign finance is not cheaper than private finance, when both implicit and explicit costs are considered, suggests that the cost-efficiency of the PPP is higher than customarily assumed. Second, a theoretical analysis of the rationale for incorporating traditionally segmented, fixed-fee, short-term contracts under a single, long-term performance-based concession, shows that this creates opportunities for economies of scale and scope, investment in specialized capital and contractual mechanisms that contribute to minimizing both production and transaction costs relative to traditional procurement. These, in turn, suggest that the PPP market is attractive from a total welfare perspective, and can be expected to grow, given a political acknowledgment of these results and subsequent political promotion.Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus, joka Suomessa tunnetaan elinkaarimallina, on yleistynyt merkittävien infrastruktuurisidonnaisten palvelujen tuottamisen organisointimuotona. Ilmiö on kerännyt yhä enemmän tutkijoiden huomiota, mutta ottaen huomioon elinkaarimallin uutuuden, ei aiheesta vielä ole merkittävästi akateemista kirjallisuutta. Eräitä avainkysymyksiä on kuitenkin noussut esiin, nimittäin: Ero julkisen ja yksityisen puolen pääomakustannuksissa, julkisen ja yksityisen sektorin suhteellinen tehokkuus, sekä riskien ja tuottojen jako julkisen ja yksityisen toimijan kesken. Tämän lopputyön panos tutkimukseen Suomen kuljetus- ja liikennesektorin puittessa on alistaa edellisistä kysymyksistä kaksi ensimmäistä perusteelliselle poikkitieteelliselle tarkastelulle, nojaten toimialan talousteoriaan, investointiteoriaan, projektiliiketoiminnan kirjallisuuteen, projektirahoituksen tutkimukseen, sekä julkisten hankintojen lainsäädäntöön. Tutkimusmenetelmää voi luonnehtia loogiseen, induktiiviseen päättelyyn perustuvaksi, laadullisten teoreettisten konstruktioiden rakentamiseksi. Tutkimus johti kolmeen olennaiseen tulokseen: Ensimmäinen on taloudellinen malli, joka huomioi elinkaarimallin keskeisimmät piirteet, osapuolet, kassavirrat, ajassa etenevän luonteen sekä epävarmuuden. Toinen on analyyttinen tulos, joka osoittaa, että ero yksityisen ja julkisen puolen pääomakustannuksissa on yksinkertaisesti seuraus julkisyhteisön pääoman implisiittisistä kustannuksista, jotka on tyypillisesti jätetty tarkastelussa huomiotta. Kolmas on erittely viidestä tekijästä, jotka selittävät elinkaarimallin suhteellista kustannustehokkutta verrattuna perinteisiin liikenneinfrastruktuurin hankintamalleihin. Näillä tuloksilla on olennaisesti kahtenaiset seuraukset: Ensiksi, havainto, että julkinen rahoitus ei itse asiassa ole halvempaa kuin yksityinen, kun niin implisiittiset kuin eksplisiittiset kustannukset otetaan huomioon, merkitsee että elinkaarimallin kustannustehokkuus on vielä parempi kuin on perinteisesti oletettu. Toiseksi, teoreettinen tarkastelu osoittaa, että perinteisesti pirstaloituneiden, kiinteähintaisten, lyhyen aikavälin sopimusten kokoaminen yhden, pitkän tähtäimen, suoritusperusteisen konsession alle tarjoaa mahdollisuuksia mittakaavakustannusetuihin, investointeihin erikoistuneeseen pääomaan, ja sopimusmekanismeihin, jotka toimivat yhdessä niin tuotanto- kuin transaktiokustannuksia minimoivasti suhteessa perinteiseen julkiseen hankintamalliin. Nämä huomiot vuorostaan tarkoittavat, että elinkaarimallimarkkina on yhteiskunnallisesta näkökulmasta kokonaistaloudellisesti edullinen, ja sen voi odottaa kasvavan, olettaen että se saa poliittisen taustatuen