Tiivistelmä. Tutkin pro gradu -työssäni espanjalaisen au pairin tuottamia direktiivejä ja kahta suomalaista lasta niiden vastaanottajina. Tarkastelen au pairin pelitilanteessa esittämiä multimodaalisia direktiivejä sekä sitä, miten lapsi osoittaa suostuvaisuutta tai suostumattomuutta esitettyjä direktiivejä kohtaan. Olen kiinnostunut siitä, millainen on au pairin tyypillisimmin esittämä direktiivi ja millaisia käsieleitä siihen mahdollisesti liittyy. Luokittelen aineistostani nousevia direktiivejä Dorota Gaskinsin ja Maria Frickin kehittämän imperatiivitaulukon avulla, ja tarkoituksenani on selvittää, soveltuuko kyseinen taulukko muidenkin kuin imperatiivimuotoisien direktiivien luokitteluun.
Tutkimusaineistoni on osa Oulun yliopiston Kikosa-kokoelmaa. Se on videoaineistokokoelma, joka on kuvattu suomalaisessa perheessä neljän kuukauden aikana. Perheeseen kuuluvat vanhemmat ja seitsemän lasta sekä heidän espanjalainen au pairinsa. Perheen lapset ovat kuvaushetkellä 2–16-vuotiaita. Tarkastelen pro gradu -työssäni peliaiheisia videotallenteita, joissa au pair ja perheen 2- ja 4-vuotiaat lapset pelaavat Blokus trigon -lautapeliä.
Analyysiosiossa kuvaan imperatiivitaulukon koodeihin luokittelemiani esimerkkejä. Olen valinnut analyysiin nostettavat vuorovaikutustilanteet sillä perusteella, että joko ne kuvaavat hyvin muita samaan koodiin ryhmittelemiäni vuorovaikutustilanteita tai tilanteet ovat jollain tavalla poikkeuksellisia. Pyrin määrittelemään kuvaamissani tilanteissa esiintyvien direktiivien puhefunktiot. Analysoin aineistoani keskustelunanalyyttisin keinoin.
Tutkimukseni perusteella Gaskinsin ja Frickin imperatiivitaulukko toimii aineistoni luokittelussa soveltuvin osin. Ongelmaksi muodostuu, ettei kyseisessä taulukossa luokitella ollenkaan muita kuin käsieleitä. Aineistossani esiintyy paljon tilanteita, joissa puhuja elehtii esimerkiksi pään liikkeillä, mutta kyseisille eleille ei ole luokkaa alkuperäisessä taulukossa. Au pairin tuottamiin direktiiveihin liittyy osoittavia, mallintavia ja ojentavia eleitä. Näiden lisäksi esiintyy myös lasta hallitsevia ja lapsen huomion herättäviä eleitä.
Direktiivin vastaanottajat, 2- ja 5-vuotiaat lapset, osoittavat direktiiviin suostuvaisuutta useimmiten toiminnan kautta — direktiiviin myöntyessään he tekevät pyydetyn asian viivyttelemättä. Direktiivin hyväksymisen ongelmiin puolestaan liittyy usein viivyttelyä ja protestointia. Lasten reaktioita vertaillessa voidaan huomata, että vanhempi lapsi osoittaa hänelle esitettyihin direktiiveihin useammin suostuvaisuutta kuin nuorempi lapsi. Tarkastelemissani vuorovaikutustilanteissa au pair ja lapset pelaavat lautapeliä, joka on suunnattu 7-vuotialle ja sitä vanhemmille. Tutkielmani antaa hyvän kuvan siitä, millaisia reaktioita direktiivit voivat aiheuttaa vastaanottajassa silloin, kun meneillään oleva vuorovaikutustilanne on liian vaativa
