Tiivistelmä. Käsittelen kandidaatintutkielmassani nollapersoonaisen ja passiivimuotoisen E-infinitiivin inessiivin sekoittumista yleiskielessä. Lähestyn aihettani kielenhuollon näkökulmasta. Tutkimukseni kohdistuu tutkia- ja tarkastella-lekseemien sananmuotoihin tutkiessa ~ tutkittaessa sekä tarkastellessa ~ tarkasteltaessa. Valitsemani lekseemit kantavat läheisiä ja osin limittäisiäkin merkityksiä mutta poikkeavat toisistaan rakenteeltaan. Aineisto koostuu yhteensä 213 tutkia-verbistä ja 229 tarkastella-verbistä. Tutkia-verbillinen aineisto koostuu 49 nollapersoonaisesta muodosta ja 164 passiivimuodosta. Tarkastella-verbillinen aineisto puolestaan koostuu 105 nollapersoonaisesta muodosta ja 124 passiivimuodosta. Aineiston olen kerännyt Korp-hakuohjelmalla Ylen suomenkielinen uutisarkisto -korpuksista. Analysoin aineistoni kielenhuolto-oppaiden ja kielioppiteosten tarjoaman tiedon perusteella. Analyysi painottuu enemmän kielioppiteosten tietoon, sillä kielenhuollossa temporaalirakenteen pääluokan valintaan ei yksiselitteisiä normeja ole juuri tarjolla. Horjuntaa tutkimieni muotojen käytössä ilmenee runsaasti. Aineiston nollapersoonaisista muodoista yli 40 %:ssa pääluokka on valittu yleiskielen kannalta virheellisesti. Lekseemikohtaisesti virheellinen nollapersoonan käyttö painottuu tarkastella-verbille, jonka nollapersoonamuoto on tulkittavissa virheelliseksi lähes 60 %:ssa tapauksistaan. Virheellistä nollapersoonan käyttöä esiintyy eniten sellaisissa yhteyksissä, joissa hallitsevassa lauseessa on eksplisiittisesti ilmaistu tekijä, esimerkiksi passiivin tunnuksella tai henkilöviitteisellä perussubjektilla. Parhaiten E-infinitiivin inessiivin nollasubjektillista muotoa on käytetty yhteyksissä, joissa myös hallitseva lause on nollasubjektillinen. Tällaisia konteksteja ovat esimerkiksi modaalisen apuverbin sisältävät lauseet. Tutkielma kartoittaa temporaalirakenteen nollapersoonamuodon käyttökonteksteja: Muotoa on käytetty hyvän yleiskielen mukaisesti silloin, kun se esiintyy geneeristä tilannetta kuvaavan hallitsevan lauseen yhteydessä. Myös hallitsevan lauseen predikaattiverbin semantiikalla on merkitystä, sillä temporaalirakenteen nollapersoonamuoto sopii parhaiten yhteyksiin, joissa hallitsevan lauseen predikaattiverbi edellyttää tapahtuman tai toiminnan läpi käyvää tai kokevaa henkilöä. Tahdonalaisesti ja omavoimaisesti toimivat hallitsevan lauseen predikaattiverbin tekijätarkoitteet tuntuvat puolestaan vaikeuttavan nollapersoonaisen temporaalirakenteen sopivuutta. Aineiston tapaukset jakautuvat kolmeen ryhmään yleiskielisyytensä perusteella: yksiselitteisesti virheellisiin, selkeästi hyvän yleiskielen mukaisiin ja harmaalle alueelle sijoittuviin tapauksiin. Viimeinen joukko koostuu lähinnä tapauksista, joissa hallitsevan lauseen predikaattiverbi on niin sanottu mentaaliverbi. Harmaalle alueelle ne sijoittuvat sen vuoksi, että hallitsevan lauseen verbin kuvaama toiminta kyllä sallisi nollapersoonaisen temporaalirakenteen, mutta lauseen kuvaamien tilanteiden spesifisyys vaikeuttaa nollapersoonaisuuden hyväksymistä. Tutkielmani perusteella näyttää paitsi siltä, että E-infinitiivin inessiivin pääluokan valinta tuottaa kielenkäyttäjille ongelmia, myös siltä, että valinnan perusteet eivät suinkaan ole yksiselitteisiä. Temporaalirakenteen nollapersoonaisuuden hyväksyttävyyteen vaikuttavat useat eri tekijät kuten nollapersoonaisuuteen ylipäätäänkin. Tutkielmani toimii siis alustavana kartoituksena aiheesta, josta ei juuri ole aiempaa tutkimusta
