Tiivistelmä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan luokanopettajien kokemuksia ja valmiuksia liittyen maahanmuuttajataustaisten vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Luokanopettajien valmiuksia kuvataan interkulttuurisen kompetenssin käsitteellä, jolla viitataan tässä tutkimuksessa niihin valmiuksiin, joita opettaja tarvitsee toimivaan yhteistyöhön eri kulttuuritaustoista tulevien vanhempien kanssa.
Kyseessä on laadullinen tutkimus. Aineistonkeruu tapahtui avoimia kysymyksiä sisältävällä sähköisellä kyselylomakkeella kahdessa osassa. Tutkimukseen osallistui ensin erään kaupungin koulujen luokanopettajia ja toisella aineistonkeruukerralla luokanopettajia eri puolilta Suomea. Kyselyyn vastasi yhteensä 47 luokanopettajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Analysointivaiheessa pääteemoiksi nousivat tutkimustehtävän mukaisesti luokanopettajien kokemukset yhteistyöstä maahanmuuttajataustaisten vanhempien kanssa sekä luokanopettajien valmiudet yhteistyöhön maahanmuuttajataustaisten vanhempien kanssa.
Tutkimuksessa selvisi, että luokanopettajat kokevat maahanmuuttajataustaisten vanhempien suomen kielen taidottomuuden sekä suomalaisen koulujärjestelmän tuntemuksen puutteen heikentävän opettajan ja vanhemman yhteistyötä. Kulttuurierot, kuten luokanopettajan ja maahanmuuttajataustaisen vanhemman erilainen aikakäsitys nähtiin merkityksellisenä yhteistyön kannalta. Tämä näkyi siinä, että vanhemman oli haastavaa ymmärtää, että oppilaan tulee mennä kouluun tiettynä aikana tai että kasvatuskeskustelut voidaan järjestää tiettyinä ennalta sovittuina ajankohtina. Luokanopettajat kokivat yhteistyön maahanmuuttajataustaisten vanhempien kanssa pääosin myönteiseksi, jolloin yhteistyön kuvattiin sisältävän luottamusta, kunnioitusta ja arvostusta. Tutkimustulosten mukaan luokanopettajien valmiudet eivät juurikaan kehittyneet opettajankoulutuksessa. Sen sijaan interkulttuurisessa ympäristössä työskentelyllä oli merkittävä rooli heidän valmiuksiensa kehittymisessä. Luokanopettajilla esiintyi niin interkulttuuriseen tietoisuuteen, taitoihin kuin toimintaan liittyviä valmiuksia. Näin ollen luokanopettajilla oli tietoa eri kulttuureille tyypillisistä arvoista ja normeista, vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja, jotka helpottivat kulttuurienvälistä vuorovaikutusta sekä kykyä tunnistaa syrjiviä ja rasismia sisältäviä ajatus- ja käyttäytymismalleja, joita piilee niin kouluyhteisössä kuin laajemmin yhteiskunnassa. Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että opettajankoulutuksen on kyettävä jatkossa tarjoamaan tuleville luokanopettajille parempia valmiuksia kulttuurienväliseen kohtaamiseen ja tarjota kasvualustan luokanopettajan interkulttuurisen kompetenssin kehittymiselle
