Structural Adjustment and Poverty: The Case of Pakistan

Despite the external shocks in the 1980s, the economy continued to grow at a respectable rate. However, increasing internal and external imbalances caused an economic crisis in 1988 and lead to an implementation of a medium term structural adjustment programme within the framework of the IMF and the World Bank. Neither theory nor existing evidence gives a conclusive verdict about the effects of adjustment policies on poverty. Hence, the paper examines the actual changes in absolute poverty during the period of adjustment. The actual changes in the distribution have been examined from two comparable household income and expenditure surveys (HIES) for 1987-88 and 1990-91, spanning the period of adjustment. Evidence suggests that the stylised facts of structural adjustment policies are consistent with actual changes in the absolute poverty. The first order stochastic dominance test suggests that not only the absolute poverty incidence but also the intensity and severity of poverty increased significantly by all poverty lines and poverty measures over the period of adjustment. Structural adjustment created new poor in urban areas amongst the low income groups (mainly Clerical and Sales workers) whose real wages were eroded over the period. Poverty also increased unambiguously among self-employed (smallholders in the informal sector) and unemployed who seems to have been affected adversely by the overall economic contraction. Though, the government has the priority to achieve the fiscal balance, it should seek to ameliorate the most distressing cost arising in the short run. Excessive reliance on demand management in scale or speed is counter-productive for adjustment. Adjustment strategies need to account for the trade-off between shortterm gains and long-term benefits foregone.

Unsustainable Debt Burden and Poverty in Pakistan: A Case for Enhanced HIPC Initiative

debt, adjustment, poverty, liberalization

Impact of Globalization and Liberalization on Growth, Employment and Poverty: A Case Study of Pakistan

Globalization, Liberalization, Economic growth, Employment, Poverty, Structural adjustment, Pakistan

Impact of globalization and liberalization on growth, employment and poverty: A case study of Pakistan

While globalization is viewed as a key to future economic development, it is also argued that it increases poverty, threatens employment and living standards of the poor. Like many other developing countries, Pakistan also attempted to integrate its economy in the global economy through liberalizing its investment and trade regime within the framework of the IMF and the World Bank. A review of literature indicates that although a number of cross-country studies have shown a positive association between trade openness and economic growth, the recent work suggests that openness has no robust link with long-term growth. Thus, positive effects of liberalization on growth remain controversial. Evidence shows that despite numerous highly attractive incentives offered to foreign investors, Pakistan’s performance in attracting the foreign investment has been poor. Similarly, despite the intensive trade liberalization, the trade performance has been dismal. The stabilization initially achieved proved to be short-lived due to the slippages in reform process occurred in the form of spread of tax exemption and concession leading to implementation of further stabilization measures. The repeated attempts to stabilize the economy together with liberalization and persistent devaluation of domestic currency pushed the economy in a vicious circle. The lowering of tariff rates led to a considerable loss of revenue and resulted in stagnant tax GDP ratio, resulting in reduction in development expenditure to reduce the budget deficit. The government sought to restrain aggregate demand not only by granting wage increases below the inflation rate but also by freezing employment in the public sector. These developments together with liberalization led to lower GDP growth, increased indebtedness, higher unemployment and thus higher poverty incidence during the period of liberalization. This adverse outcome is reflection of the fact that the country was asked by the IMF to cut its tariff rates swiftly before adopting to a new system of domestic taxation. The structural adjustment programmes designed by the IMF/World Bank take the poverty as a residual issue. Hence, earlier anti-poverty programmes in Pakistan reached a small fraction of the poor, partly because their total size was limited and partly because of poor targeting. Hostility of globalization process suggests a broader approach and allocation of more funds for poverty reduction. For future growth and poverty reduction strategies, the issue of achieving higher growth must be combined with overall pattern of social progress and distribution. – globalization ; liberalization ; economic growth ; employment ; poverty ; structural adjustment ; Pakista

Itseorganisoivan kartan ryvästys paljastaa maatilojen kannattavuusprofiilit

Suomen maa- ja puutarhatilojen kannattavuutta ja muita taloudellisia tekijöitä on tässä työssä analysoitu itseorganisoivan kartan ryvästykseen perustuen. Itseorganisoiva kartta on akateemikko Teuvo Kohosen 1980-luvulla kehittämä neuroverkkomenetelmä, jonka avulla suuri, moniulotteinen havaintoaineisto voidaan esittää havainnollisena kaksiulotteisena karttana. Menetelmän avulla aineistoja voidaan visualisoida tehokkaasti, ja visualisointien avulla aineistosta voidaan löytää useiden muuttujien välisiä epälineaarisia yhteyksiä. Tämän lisäksi itseorganisoivan kartan pohjalta aineistoja voidaan ryvästää eli klusteroida, ja tällä tavoin jakaa aineisto toisistaan poikkeaviin ryhmiin, jotka ovat kuitenkin sisäisesti suhteellisen homogeenisia. Tutkimuksessamme analysoimme kannattavuuskirjanpitoaineistoa vuodelta 2010, ja löysimme useita kiinnostavia yhteyksiä tarkkailtavien taloudellisten muuttujien välillä. Ryvästyksen avulla muodostimme erilaisten maatilojen taloudellisia profiileja. Löydösten merkityksellisyys varmistettiin tilastollisten testien avulla. Jaoimme kannattavuuskirjanpitotilat itseorganisoivan kartan ryvästyksen avulla kymmeneen seuraavanlaiseen ryhmään. 1. Suuret tilat, joilla on suuri viljelyala, matala pääoman tuotto ja kannattavuuskerroin sekä korkea velkarasite. 2. Keskikokoiset tilat, joilla on erittäin suuri velkarasite sekä matala omavaraisuusaste ja kannattavuuskerroin. 3. Tilat, joilla on hyvin pieni viljelyala, pieni tase, kokoluokkaan suhteutettuna paljon työtunteja, hyvin matala kokonaispääoman tuotto ja kannattavuuskerroin. Kasvihuonetilojen osuus tässä ryhmässä on suhteellisen suuri. 4. Suuret tilat, joilla on suuri viljelyala, korkea pääoman tuotto ja kannattavuuskerroin sekä keskitason velkarasite. 5. Keskikokoiset, korkeariskiset tilat, joilla on suuri viljelyala ja erityisen suuri vuokrattu viljelyala. Muut nautakarjatilat ovat tässä ryhmässä keskimääräistä paremmin edustettuina. 6. Keskikokoiset, pieniriskiset tilat, joilla on pieni velkarasite, erittäin korkea omavaraisuusaste, ja jotka ovat lähes pelkästään lypsykarjatiloja. 7. Pienet, matalariskiset tilat, jotka ovat useimmiten viljanviljelytiloja, ja joilla on hyvin pieni viljelyala ja velkarasite, pieni tase, hyvin vähän työtunteja ja eläimiä sekä hyvin matala kannattavuuskerroin. 8. Keskikokoiset, erittäin kannattavat tilat, joiden viljelyala on suurempi ja työtuntien määrä pienempi kuin muilla vastaavankokoisten tilojen ryhmillä. 9. Pienet tilat, joiden kannattavuuskerroin on korkea, ja jotka ovat suhteellisen harvoin lypsykarjatiloja, mutta melko usein viljanviljelytiloja. 10. Pienet korkeariskiset tilat, joiden kannattavuus on keskimääräinen ja vieraan pääoman takaisinmaksuaika melko lyhyt

Unsustainable debt burden and poverty in Pakistan: A case for enhanced HIPC initiative

The financing of Pakistan’s substantial current account deficits within the framework of IMF and the World Bank structural adjustment programmes—about 6 per cent of GDP in the early 1990s led to a debt crisis in the late 1990s. IMF considered this level of current account deficit quite feasible in order to allow import liberalization, while the country needed both internal as well as the external adjustment. IMF also frequently demanded devaluation of the rupee against the US dollar to enhance exports. While exports remained stagnant, the devaluation has directly added to the rupee value of foreign debt resulting in a dramatic increase in debt service burden leading to debt crisis, lower economic growth and higher poverty level in 1998. While devaluation was supposed to boost exports and stimulate economic growth, it seems to have had a recessionary impact on the economy by raising the cost of imported intermediate inputs. Thus, devaluation as an instrument for export promotion involves substantial costs while its benefits are uncertain. Pakistan’s external debt as per cent of GNP is now higher than all but the heavily indebted poor countries (HIPCs); its total debt service as per cent of exports is considerably higher than all the countries, including the HIPCs, a reflection of the country’s grave debt crisis. Although Pakistan qualifies for assistance under the enhanced HIPC Initiative as per criterion of NPV of debt to exports, it has to strive to meet other eligibility criteria. This criteria should be revised to broaden the debt relief to countries whose debt problems are much severe than the HIPC countries. Countries like Pakistan with poverty reduction strategies should be entitled to immediate debt relief. For effective debt management, fiscal consolidation, including tax reform to strengthen the fiscal payments capacity, is essential in achieving debt sustainability. Attention should be given to eliminating the dependence on a very narrow production and export base. – debt ; adjustment ; poverty ; liberalizatio

Suuret tilat meillä ja muualla

Suomessa tilakoko on kasvanut kovaa vauhtia. Tästä huolimatta Suomen suuret tilat ovat vähintäänkin puolta pienempiä kuin Saksan, Tanskan ja Ruotsin suuret tilat. Silti suomalainen suuren tilan viljelijä tekee maataloustöitä huomattavasti enemmän kuin muissa maissa työskentelevä kollegansa.vo

Accuracy of numerical solutions using the eulers equation residuals.

In this paper we derive sorne asymptotic properties on the accuracy of numerical solutions. We sIlow tIlat the approximation error of the policy function is of the same order of magnitude as the size of the Euler equation residuals. Moreover, for bounding this approximation error tIle most relevant parameters are the discount factor and the curvature of the return function. These findings provide theoretical foundations for the construction of tests that can assess the performance of alternative computational methods.Accuracy; Euler equation residuals; value and policy functions;

Accuracy of numerical solutions using the eulers equation residuals

In this paper we derive sorne asymptotic properties on the accuracy of numerical solutions. We sIlow tIlat the approximation error of the policy function is of the same order of magnitude as the size of the Euler equation residuals. Moreover, for bounding this approximation error tIle most relevant parameters are the discount factor and the curvature of the return function. These findings provide theoretical foundations for the construction of tests that can assess the performance of alternative computational methods

Asunnon ja ulkotilan rajapinnassa. Asumisen laajeneminen kodin seinien ulkopuolelle.

Tällä hetkellä asuntoon liittyviä lisätiloja kuten ulkotiloja voitaisiin kehittää Suomessa merkittävästi. Jos asuntoon liittyvien täydentävien tilojen suunnittelussa otettaisiin huomioon ulkotilojen lisäksi myös puolilämpimät tilat ja sisäänkäyntitilat, voitaisiin suomalaista asuntosuunnittelua monipuolistaa ja samalla vastata asukkaiden lisätilantarpeeseen tavallista alhaisemmilla kustannuksilla. Tässä kandidaatintyössä tutkitaan asumisen laajenemista kodin ulkopuolelle asuntoa täydentäviin tiloihin. Asuntoa täydentävä tila on tätä työtä varten kehitetty termi, johon kuuluvat asuntokohtaiset ulkotilat kuten piha tai parveke, puolilämpimät tilat kuten talvipuutarhat ja kasvihuoneet sekä sisäänkäyntitilat kuten kuistit ja luhtikäytävät. Työssä pohditaan, miten erilaiset täydentävät tilat voivat parantaa asumisen laatua, ja työn tavoitteena on selvittää, miten täydentäviä tiloja voidaan kehittää Suomessa. Täydentävien tilojen merkitystä perustellaan ympäristöpsykologian ja asumista käsittelevien kyselytutkimusten avulla. Sen lisäksi olen poiminut seitsemän asunnon laajenemisen kehitysmahdollisuutta tutkimalla ulkomaalaisia asuntokohteita. Kehitysmahdollisuudet ovat yksityisyys- ja julkisuusaste, sisä- ja ulkotilan välinen suhde, liikkuminen, monikäyttöisyys, itsemuokattavuus, reagointi luonnon rytmiin sekä puolilämpimät tilat. Asumisen laajenemisen helpottamiseksi voitaisiin kasvattaa täydentävien tilojen kokoa ja lisätä ovia, jolloin tilan käyttöaktiivisuus nousee ja toimintamahdollisuudet monipuolistuvat. Jos tilaa on riittävästi eri toiminnoille, voivat täydentävät tilat toimia joustavina asunnon lisähuoneina. Jättämällä täydentävät tilat raakatilaksi voitaisiin tehdä mahdollisimman suuria lisätiloja edullisesti, niin että asunnon hinta ei nouse. Jos asukkaat voivat itse muokata täydentäviä tiloja, koetaan ne enemmän osaksi kotia ja samalla ne vastaavat paremmin asukkaiden tarpeita. Puolestaan puolilämpimillä talvipuutarhoilla ja kasvihuoneilla voidaan pidentää ulkotilojen käyttöaikaa ja tuoda luonnon rytmi osaksi asumista. Tämän lisäksi vuodenaikojen mukaan muotoaan muuttavat pihatilat olisivat toimiva ratkaisu Suomen vaihteleviin sääolosuhteisiin. Jotta laajenemisen kehitysmahdollisuuksia olisi mahdollista toteuttaa käytännössä, tulisi ensin kehittää asuntotuotantoa ja uusia rakennustyyppejä. Eri asuntotyyppien ulkotiloja yhdistelemällä voidaan löytää entistä optimaalisempia ratkaisuja, jotka vastaavat erilaisten asukkaiden tarpeita. Jatkossa voidaan tutkia asunnon laajenemista lisää, sillä tällä hetkellä tietoa asumisen laajenemisesta ja supistumisesta on tarjolla hyvin vähän. Peruskäsitteistöä laajentumisesta voidaan lisätä ja samalla välittää ideoita laajenemisesta arkkitehdeille ja rakennuttajille