Adaptación del mindfulness al tenis de alto rendimiento

Treball Final de Grau en Psicologia. Codi: PS1048. Curs acadèmic 2013-2014La fortaleza mental, además de las habilidades físicas y técnicas, es uno de los factores más importantes para conseguir un buen rendimiento deportivo. En todos los deportes en general y en particular, el tenis de alto rendimiento, la concentración y atención, son unas de las variables psicológicas que adquieren una mayor importancia y, sin embargo, las técnicas utilizadas hasta el momento resultan poco eficaces. A pesar de la aplicación de numerosas técnicas para su mejora, resultan poco efectivas. Por este motivo, mediante la adaptación propia del Mindfulness en el tenis de alto rendimiento, se pretende mejorar los niveles de concentración y atención así como observar sus efectos en otras variables relacionadas como relajación, motivación, activación o positividad.Mental toughness in addition to the physical and technical skills, is one of the most important factors for a good sports performance. In all sports in general and in particular, high- performance tennis, concentration and attention, are some of the psychological variables that take on greater importance, however, the techniques used so far are not very effective. Despite the implementation of numerous techniques for improvement, they are ineffective. Therefore, by own adaptation of Mindfulness in high performance tennis is to improve levels of concentration and attention and observe their effects on other related variables like relaxation, motivation, activation or positiv

Mindfullness Dengan Kualitas Hidup Pada Lanjut Usia

Lanjut usia merupakan fase terakhir dalam kehidupan manusia yang ditandai dengan terjadinya penurunan pada aspek fisik, sosial, dan psikologis. Terjadinya penurunan dapat berpengaruh pada kualitas hidup. Salah satu faktor yang mempengaruhi kualitas hidup adalah mindfulness. Penelitian ini bertujuan untuk mengetahui hubungan mindfulness dengan kualitas hidup lanjut usia di Kelurahan Tuah Karya, Pekanbaru.Populasi dalam penelitian ini adalah seluruh lanjut usia di kelurahan Tuah Karya, Pekanbaru. Subjek dalam penelitian ini berjumlah 65 orang lanjut usia. Penentuan subjek penelitian dilakukan dengan dua tahap, pertama menggunakan teknik cluster sampling, cluster penelitian ditentukan dengan mengundi 176 RT, kemudian subjek ditentukan dengan teknik purposive sampling. Pengukuran dilakukan dengan menggunakan skala mindfulness dan skala kualitas hidup dari WHOQOL-BREF. Hasil analisis data meggunakan korelasi product moment menunjukkan nilai korelasi (r) sebesar .527, p < 0,01, artinya ada hubungan positif antara mindfulness dan kualitas hidup pada lanjut usia di Kelurahan Tuah Karya, Pekanbaru

Mindfulness y respuesta defensiva

Treball Final de Grau en Psicologia. Codi: PS1048. Curs acadèmic: 2016/2017El mindfullness es una práctica que está adquiriendo una gran popularidad. En las últimas dos décadas se han realizado diversos estudios que avalan su eficacia en cuanto a mejorar el bienestar emocional. El presente trabajo empírico tiene la finalidad de saber si el mindfullness tiene algún efecto sobre la respuesta defensiva del individuo. En la primera parte del trabajo se explica que es el mindfullness, de donde procede y se contextualiza qué papel tiene en la actualidad occidental. También se explica qué se entiende cuando hablamos de respuestas defensivas del individuo y en que formas suelen darse. A continuación se detalla cómo y en qué circunstancias se ha realizado el experimento. Así pues, se ha llevado a cabo un entrenamiento de meditación para medir (en tiempo 1 y tiempo 2) si ha habido efecto en el mindfullness de cada participante y ver, a su vez, si se han producido cambios en la respuesta defensiva de éstos, medida también pre y posteriormente. Seguidamente se comentan los resultados obtenidos y se ofrecen las conclusiones oportunas y los comentarios finales sobre el trabajo realizado.Mindfullness is a practice that is gaining in popularity. In the last two decades, several studies have been carried out to support their effectiveness in improving emotional well-being. The present empirical work has the purpose of knowing if the mindfullnes has any effect on the defensive response of the individual. For this, the first part of the paper explains that it is the mindfullnes, from which comes and contextualizes what role it has in the Western world today. In turn, it is also explained what is understood when we speak of defensive responses of the individual and in what forms they usually occur. Below is how and under what circumstances the experiment was performed. Thus, a meditation training has been carried out to measure (at time 1 and time 2) whether there has been an effect on the mindfulness of each subject and to see, in turn, whether there has been an effect on the subjects' defensive response, measured before and after. The results obtained are then commented on, and then the appropriate conclusions and the final comments on the work carried out are given

La compassion, un rempart à l'épuisement professionnel des infirmières en Suisse:: Impact de la Mindfulness Based Stress Reduction : travail de Bachelor

Contexte : Le burn-out touche aujourd’hui en Suisse près d’une infirmière sur deux, tandis que la population vieillit et que les besoins en matière de personnel soignant augmentent. Cette problématique influence négativement la qualité des soins et met également en difficulté l’avenir de la profession infirmière. But : Cette revue de littérature a pour objectif de décrire le phénomène de l’épuisement professionnel chez les infirmières suisses et de comparer différentes études analysant les effets de la méthode MBSR, également appelée pleine conscience, sur le stress des infirmières. Méthode : Les bases de données Cinahl, Pubmed et JBI ont été utilisées afin de répondre à la problématique suivante : « La méthode MBSR est-elle efficace pour prévenir l’épuisement professionnel des infirmières en Suisse ? » L’analyse des résultats est ensuite discutée selon deux thèmes d’analyse et trois sous-thèmes : le burn-out (ses facteurs aggravants et la prévalence du phénomène chez les infirmières suisses) et l’impact réel du MBSR sur le burn-out

Biblioteca del Campus del Baix Llobregat: memòria estadística 2017 i recull d'actuacions clau

Postprint (author's final draft

Vuorovaikutteinen teatteri : yleisö osana esitystä

Tämä opinnäytetyö käsittelee teatteriesityksessä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Erityisesti keskitytään esityksen aikana tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja viestintään yleisön ja esiintyjien välillä. Vuorovaikutuksen synnyn edellytyksistä tärkeimmäksi nousee erityisesti näyttelijän läsnäolo. Läsnäolo on vähintäänkin mutkikas termi selittää, mutta pääasiassa läsnäolosta puhuttaessa, puhutaan tietoisesta olemisesta tässä hetkessä ja paikassa. Teatterissa vuorovaikutus näyttelijän ja yleisön välillä voi teoriassa olla joko yksisuuntaista, tai vastavuoroista. Käytännössä yksisuuntaista näyttämöltä yleisöön tapahtuvaa vuorovaikutusta ei ole, vaikka perinteisessä neljännen seinän teatterissa yleisöstä näyttämölle tapahtuvaa vuorovaikutusta pyritäänkin jättämään huomiotta. Näin ollen, teatteriesityksessä vuorovaikutus näyttelijän ja yleisön välillä on aina vastavuoroista. Toinen vuorovaikutuksen laatuun vaikuttava tekijä on näyttämösopimus. Näyttämösopimus on melko tuore käsite, mutta sen sisältö on tuttu jo teatterin alkuajoista asti. Näyttämösopimus pitää sisällään ne sanomattomat säännöt, jotka teatteriesityksessä vaikuttaa: Yleisön paikka on katsomossa ja näyttelijöiden lavalla. Yleisön tehtävä on katsoa, kun näyttelijät näyttelevät roolihahmojaan, ja näyttämön tapahtumia seurataan ”ikään kuin” leikkinä. Nykyteatterissa nämä sanomattomat säännöt on kuitenkin syytä ottaa tarkasteluun. Teatterin tekemisen tavoista erityisen vuorovaikutteisena nousee esille osallistava teatteri. Osallistavalla teatterilla tässä työssä viitataan teatterin tekemisen tapaan, jossa yleisöä osallistetaan, tavalla tai toisella, esitykseen. Vähimmillään tämä tarkoittaa nk. neljännen seinän kaatamista, eli yleisön läsnäolon selvää huomiointia, esimerkiksi puhuttelemalla yleisöä. Yleisön osallistamisen tarkoitus lienee jokaiselle teatterin tekijälle henkilökohtainen. Yleisesti osallistaminen tarjoaa mahdollisuuden vahvaan vuorovaikutus-suhteeseen yleisön ja esiintyvän osapuolen välillä. Osallistavaan teatteriin liittyy myös yhteisöllisyys. Teatteriesityksen tekemiseen tarvittava työryhmä muodostaa aina yhteisön, joka toimii enemmän tai vähemmän kollektiivisesti yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Jokaisessa esityksessä syntyy myös oma väliaikainen ”narikka”- yhteisö. Tämä yhteisö käsittää kaikki yksittäiseen esitykseen osallistuvat ihmiset. Esiintyjien ja yleisön lisäksi myös teatterin henkilökunta. Tätä ilmiötä on mahdollista käyttää hyödyksi esitystä tehdessä. Tämä yhteisö on vähimmilläänkin syytä huomioida, vaikkei sitä sen konkreettisemmin hyödyntäisikään.In my thesis I write about interactivity happening during a theater performance, and especially the interactivity between the actors and the audience. One of the main prerequisites for real interactivity to take place is presence. Presence is at least a tricky term to explain, but basically when talking about presence, we talk about being here and now. During a theater play, interaction between the audience and the actor may theoretically be one-sided: From stage to audience, or reciprocated: from stage to audience to stage. Practically on the other hand, interaction between the actor and the audience is always reciprocal. Even though in most cases of so-called fourth wall theater, in which the actors act to each other’s, as if there was no audience, actors try to ignore audiences’ reactions. By doing so, actors try to shut themselves off of the interaction between them and the audience. Another factor influencing the quality of interaction between the actors and the audience is stage pact (own translation). Even though this term is rather young, its’ content is well known throughout the history of theater. Stage pact holds within itself all the unspoken rules that are present in every theater performance: Audiences’ place is on their seats, and actors belong on the stage. Audience watches, as actors perform their roles and the ongoing performance is to be viewed “as if” it was a play. In modern theater though, it is recommendable at least, to start speaking about these rules. Modern theater has taken forms which allow or even demand audience participation. Again, because there is no proper translation for the Finnish word osallistava (as it really isn’t a proper word in Finnish either) I will now call this form of theater as interactive theater, as this form of theater is, very interactive. At very least, interactive theater allows interactivity between the actors and the audience to take place by taking down the “fourth wall”. Practically this means a gesture of acknowledgement from the stage, towards the audience. Reasons and functions of having audience take part in a play in this manner are always personal to the makers of the performance. Anyhow, every time there is a performance in which the audience is allowed or made to take part into, it offers a possibility for a strong interactive communion between the audience and the performing party. The last aspect of interactive theater to be introduced in this thesis is communality and the different communities taking part in a theater performance. First community forms during the reherseal season, and is that of the group of people taking part in the making of a performance. The second community is the one that forms anew every time there is a theater performance taking place. This community holds within itself every person from the staff, to the actors, and most importantly to the audience. It’s possible to use this phenomenon for the benefit of ones performances. If one chooses not to utilize the benefits of having this powerful community at ones disposal, it is advisable to at least recognize the existence of this community

Tietoinen läsnäolo henkilökuvauksessa

Opinnäytteeni käsittelee henkilökuvausta perustuen kokemuksiini omassa työssäni. Työskentelen freelace-valokuvaajana ja kuvaan työkseni pääasiassa henkilöitä vaihtelevilla toimeksiannoilla. Kuvaus on kaupallista kuvausta ja osin journalistista. Pohdin työssäni valokuvaajan ja kuvatun suhdetta kuvaustilanteissa. Keskityn opinnäytteessäni pohtimaan lähestymistapoja onnistuneen kuvan ottamiseen ja siihen miten kuvaajana pystyisi tuottamaan luovempia ratkaisuja kuvauksissa. Kuvaukseni ovat luonteeltaan pääsääntöisesti kaupallisia joten mietin myös kuinka omat luovat ratkaisut sopivat kaupalliseen kuvaukseen. Käsittelen myös sitä mikä on kaupalliselle kuvaukselle tai lehtikuvauksen toimeksiannoille tyypillistä ja millaisia toimeksiantoja minulla on ollut. Koska valokuvaajaa arvioidaan pitkälti lopputuotteen - valokuvan - perusteella, pohdin lopputuotteen luonnetta suhteessa kuvausprosessiin. Kuvaukset ovat usein monin tavoin hallitsemattomia tapahtumia joissa kuvaajan tulee koota sen eri palaset kokoon niin teknisesti kuin sosiaalisestikin. Kokonaisuus on välillä vaikeasti hallittavissa, mutta onnistuessaan työ on myös palkitsevaa ja sisältää mahdollisuudet toteuttaa itseään. Henkilökuvaus on mielestäni siis mahdollisuus kuvaajalle miettiä työtapojaan ja itseäänkin toimijana. Kuvaajana mietin, että minun tulee keskittyä enemmän kuvausprosessiini. Olla määrätietoinen niiden metodien suhteen, mitä kulloinkin haluan käyttää missäkin kuvaustilanteessa. Kuvauksissa ei mielestäni ole aina mahdollisuutta käyttää tiettyä kaavaa vaan jokainen tilanne on erilainen ja jokainen kohtaaminen sosiaalisesti vaihteleva. On kuitenkin mahdollista itse luoda puitteet kuvaukselle. Pohdin Richard Avedonin ja Brian Smithin tapoja hallita kuvauksiaan. Avedonin ja Smithin tavat ovat toisistaan poikkeavia lähestymistapoja. Molemmat kuitenkin painottavat kuvaajan vahvan läsnäolon merkitystä. Avedon kontrolloi tilannetta luomalla kuvattavalle joskus epämukavankin kuvaustilanteen, jossa kuvattavan persoona pyritään saamaan esiin kuvaajan katseen alla. Avedonia voidaan pitää valtaa käyttävänä kuvaajatyyppinä. Brian Smith puolestaan on esimerkki kuvaajasta kuka kohtelee kuvattaviaan ystävällisesti. Hän pyrkii ottamaan huomioon kuvattavan persoonan ja kohtelemaan kaikkia samalla tavoin kuin tähtikuvattaviaan. Mindfullness valokuvauksessa tarkoittaa tietoisen läsnäolon toteuttamista kuvaustilanteessa. Uskon että tietoisella läsnäololla voi havaita paremmin sosiaalisia ja muita tekijöitä kuvaustilanteessa. Toisin sanoen, tietoista läsnäoloa toteuttamalla voi saavuttaa parempia lopputuloksia kuvaustilanteessa. Läsnäolo tarkoittaa kuvauksessa tietoista valintaa, ei niinkään jatkuvaa ystävällisesti toimimista. Tietoisuuden kautta voisi ymmärtää paremmin miten voisi saada enemmän kustakin tilanteesta. Olla tilanteissa mukana omin ehdoin voimakkaasti havainnoiden sitä, ei sen ulkopuolella

La práctica del Mindfullness en el aula de Educación infantil

El presente trabajo tiene como objetivo realizar una previa pequeña investigación acerca del Mindfulness en el sistema educativo y con ello crear una unidad didáctica que poder llevar a la práctica. En este sentido y con la finalidad de poder aplicar este trabajo en el aula de infantil, se han diseñado y adaptado un total de 15 sesiones en las que se trabaja con la educación emocional, la relajación y la conciencia plena por medio de actividades en las que los niños son más conscientes de su propio cuerpo, de su respiración, de sus emociones, de las de sus compañeros, etc. En un primero momento estas actividades se enfocan para un alumnado de 3º de infantil, pero pueden ser adaptadas para otros rangos de edades tanto inferiores como superiores. Los grandes beneficios que se pueden conseguir si se aplica esta técnica a la vida cotidiana de los alumnos, hará que se logren grandes resultados para su relación consigo mismos y con la sociedad.Departamento de PsicologíaGrado en Educación Infanti

Mindfulness, Autocompaixão e Bem-Estar Espiritual na Depressão Crónica

A depressão é uma das principais causas de incapacidade a nível mundial. Vários investigadores e técnicos de saúde mental estão em concordância que a prática de mindfulness, a promoção de autocompaixão e o bem-estar espiritual são benéficas para indivíduos que sofrem de vários problemas, nomeadamente a depressão. Este estudo procurou analisar as associações entre os índices de compaixão, mindfulness e bem-estar espiritual na Depressão Crónica, durante e após uma intervenção terapêutica (em comunidade terapêutica, em regime de internamento durante um período de 6 a 8 meses), numa amostra com diagnóstico de perturbação depressiva persistente. O protocolo foi composto pelos seguintes instrumentos: Inventário Depressivo de Beck (BDI II), Questionário das Cinco Facetas de Mindfulness (QCFM), Escala de Autocompaixão (SELFCS) e Questionário de Bem-Estar Espiritual (QBEE). Nesta investigação participaram 63 sujeitos com idades entre os 15 e os 57 os anos (M = 32,84, DP = 10,24), entre os quais 28 são do sexo feminino e 35 são do sexo masculino, divididos em dois grupos: durante e após tratamento. Um dos grupos foi composto por 32 sujeitos que estavam a beneficiar da intervenção terapêutica e do outro grupo fizeram parte 31 sujeitos que já tinham concluído a intervenção pelo menos há um ano. Os principais resultados demonstraram que existem diferenças nas variáveis mindfulness, autocompaixão, bem-estar espiritual e depressão em função do sexo, da existência de tratamentos psiquiátricos anteriores, do grupo de pertença (durante e após a intervenção) e dos níveis de depressão. Assim, o grupo após intervenção apresenta maiores níveis de mindfulness e autocompaixão (condição humana) e menores níveis de sobreidentificação (dimensão da autocompaixão, com a qual mantém uma relação oposta), comparativamente ao grupo durante o tratamento. Por fim, destacam-se como preditores de menor depressão as dimensões de mindfulness (Não reagir, Não julgar) e do Bem-estar espiritual (Bem-estar pessoal) e, como preditor de maior depressão, sobretudo a dimensão autocrítica (dimensão da autocompaixão). Em conclusão, estes resultados vão no mesmo sentido da literatura existente sobre a relação entre as variáveis em estudo e a psicopatologia. Assim, a discussão dos resultados reforçou as novas abordagens “positivistas”, podendo ainda ser um contributo para o aperfeiçoamento de programas de prevenção na recaída da depressão. / Depression is one of the main causes of incapacity worldwide. Several researchers and mental health professionals are in agreement that the practice of mindfulness, promotion of self-compassion and spiritual well-being are beneficial for individuals suffering from various problems, namely depression. This study sought to analyze the associations between compassion, mindfulness and spiritual well-being indexes, during and after a therapeutic intervention. Patients were treated in a residential therapeutic community for a period of six to eight months. They had been diagnosed with chronicle depression disorder. The protocol was composed of the following instruments: Beck Depression Inventory (BDI II), Questionnaire of the Five Facets of Mindfulness (QFFM), Self-Compassion Scale (SELFCS) and Spiritual Well-Being Questionnaire (SWBQ). This research included 63 participants, between 15 and 50 years old (M = 32.84, SD = 10.24), 28 females and 35 male, divided into two groups: during and after treatment. One of the groups included 32 participants that continued to benefit from the therapeutic intervention and another included 31 participants that have already concluded the intervention less than a year ago. The main results showed that there are differences in the variables (mindfulness, selfcompassion, spiritual well-being and depression) according to sex, the existence of previous psychiatric treatment, the group (during and after the intervention) and depression levels results showed aspects relevant to the investigation. The group after the intervention has higher levels of mindfulness and self-compassion (common humanity) and lower levels of over-identification (self-compassion dimension, with which has the opposite relationship) compared to the group during the treatment. Finally, it stands out as predictors of minor depression dimensions of mindfulness (do not react, do not judge) and spiritual well-being (personal well-being) and as a predictor of major depression, especially self-judgment dimension (self-compassion dimension). In conclusion, these results along similar lines of the existing literature on the relationship between the study variables and psychopathology. The discussion allowed to highlight the new “positive” approaches to the conceptualization of depression as a much more than a negative state that must be “repaired”