Turku–Tampere-kehityskäytävä : aluekehitys ja vyöhykemäisyys kolmen liikenneväylän näkökulmasta

Liikenteen runkoväyliin tukeutuvat kehityskäytävät ja -vyöhykkeet ovat merkittäviä aluekehittämisen välineitä, joilla pyritään monikeskuksiseen ja tasapainoiseen aluerakenteeseen. Käytävien mittakaava vaihtelee, mutta perusrakenne on sama: kaupunkikeskuksia yhdistävä runkoväylä, joka muodostaa alueellisen yhteistyön ja vyöhykemäisen aluerakenteen perustan. Suomessa vakiintuneimpia kehitysvyöhykkeitä ovat Suomen kasvukäytävä sekä Pohjoinen kasvuvyöhyke. Tampere ja Turku muodostavat yhdessä Helsingin kanssa kaupungistuvan Suomen ydinalueen, jolla asuu laskutavasta riippuen noin puolet suomalaisista. Näiden kahden kaupungin käytävät Helsingin suuntaan ovat vakiintuneet, mutta Turku–Tampere-yhteysvälin toiminnallista syvyyttä ei ole nähty yhtä vahvana. Kuitenkin kaupunkien välistä rautatieyhteyttä sekä valtatietä 9 pidetään merkittävänä osana valtakunnallista liikenneverkkoa. Kaupunkeja yhdistää myös kolmas liikenneyhteys, joka muodostuu valtatiestä 12 ja kantatiestä 41. Tässä pro gradu -työssä tutkitaan Turku–Tampere-yhteysväliä kehityskäytävänä ja vyöhykemäisenä sekä toiminnallisena alueena. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti kehityskäytävän elinvoimaisuutta, kolmen runkoliikenneväylän eroja sekä paikallisten toimijoiden näkemyksiä alueen nykytilasta ja tulevaisuudesta. Tutkimus perustuu paikkatietoaineistoja soveltaviin spatiaalisiin analyyseihin, näitä tukevaan tilastokatsaukseen sekä kyselytutkimukseen. Tulokset osoittavat tutkimusalueen jakautuneen tasaisesti kasvaviin Turun ja Tampereen kaupunkiseutuihin, tasapainoisiin ja lievästi laskusuuntaisiin seutukeskuksiin ja suuriin taajamiin sekä voimakkaasti taantuneisiin pieniin taajamiin ja haja-asutusalueeseen. Ennusteet vuodelle 2040 antavat viitteitä keskittyvän trendin voimistumisesta. Runkoliikenneväylien ympärillä havaittu suhteellisen positiivisen aluekehityksen vyöhyke sekä väestökadosta huolimatta nousseet liikennemäärät viittaavat Turun ja Tampereen vuorovaikutuksen lisääntyneen ja aluerakenteessa olevan vyöhykemäisiä piirteitä. Kyselyn tulosten mukaan paikalliset toimijat kokevat yhteysvälillä piilevän potentiaalia, joka nykyisellään jää osin hyödyntämättä. Kehityskäytävän ytimeksi tulkittiin valtatien 9 ja rautatien muodostama kaksoisyhteys, ja mielipiteet kolmannen yhteyden roolista olivat eriäviä. Yhteysvälin tärkeimmäksi kehityskohteeksi todettiin liikenneyhteyksien parantaminen. Lisäksi noteerattiin alueen toimijat yhdistävän ohjausryhmän puute.Development corridors and regional development zones are widely used tools for regional planning, aiming for polycentric and balanced regional structure. These corridors vary in scale and are based on a traffic connection between central cities which serves as a basis for regional interaction, cooperation, and zonal development. In Finland, most established development corridors are Growth Corridor Finland and Northern Growth Zone. Tampere and Turku together with Helsinki form a core area of increasingly urbanizing Finland. These two cities have relatively strong corridor-like connections towards Helsinki, but the connection between Turku and Tampere themselves has not been considered comparably strong. However, both railway and National Road (valtatie) 9 connecting cities are considered as important parts of national transport network. Additionally, cities are connected by third traffic route, consisting of National Road 12 and second-class main road (kantatie) 41. This thesis studies the traffic connection between Turku and Tampere from the perspective of zonal and functional development corridor. The objectives are to study the regional vitality based on actualized and predicted regional development, define differences between functionalities of the three main traffic routes and observe the views of local actors about the study area’s present and future state. Study methods include GIS analysis, supplement of these results by statistical overview and an enquiry directed to local actors. The results divide the study area in three categories: steadily growing city-regions of Turku and Tampere, balanced or slightly stagnating subregion centers and heavily stagnating rural areas as well as small centers within them. Predictions for the year 2040 indicate this concentrating trend to intensify. Both the observed zone of relatively positive development around traffic routes and the growth of traffic on main roads despite population loss indicate the existence of a somewhat zonal regional structure and increased interaction between Turku and Tampere. Local actors seem to identify unexploited potential on this corridor. The double connection of National Road 9 and railway is widely seen as the principal corridor, while opinions about the third route were mixed. The most important development object was defined as the overall improvement of the traffic routes. Additionally, lack of steering group bringing together local actors was noted

Evolution of snow cover and dynamics of atmospheric deposits in the snow in the Antarctica. Data report

Field programme on the surface layer of the ice sheet in the Dronning Maud Land, Antarctica has been performed in 2009-2011. The objectives were to examine the annual accumulation and sublimation history, snow melting, chemistry of snow impurities, and life history of supraglacial and epiglacial lakes in blue ice regions. Fieldwork was done during FINNARP 2009 and 2010 expeditions. The sites were at the Finnish research station Aboa (73 02.5'S, 013 24.4'W), a snow line from Rampen at the edge of the ice shelf pass Aboa to the station Svea, and blue ice at Basen and neighboring nunataks. Snow measurements were made using classical snow pit method, ice and snow sampling, and with automatic observation stations (surface radiation balance, penetration of sunlight into snow and ice, and temperature within the surface layer of snow and ice). Life history, physics, and ecological state of lakes were mapped. This document is the data report including a brief project introduction, descriptions of the experiments, and the data obtained

Ilmastonmuutoksen vaikutus Nilsiän reitin säännösteltyjen järvien vedenkorkeuksiin ja virtaamiin sekä säännöstelyjen kehittämistarpeeseen

Raportissa tarkastellaan, miten ilmastonmuutoksen hydrologisiin vaikutuksiin voidaan sopeutua Nilsiän reitin järvien säännöstelykäytäntöjä muuttamalla. Hydrologisia vaikutuksia tarkastellaan Suomen ympäristökeskuksen Vesistömallijärjestelmällä (WSFS), jonka tulosten pohjalta tutkitaan vaikutuksia vesiluontoon, virkistyskäyttöön, rantojen eroosioon, tulviin sekä energiantuotantoon. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia arvioidaan WSFS:n hydrologisella mallilla lasketuista säännösteltyjen järvien vedenkorkeuksista ja virtaamista referenssijaksolla 1971-2000 ja lähitulevaisuuden jaksoilla 2010-39 ja 2040-69. Ilmastonmuutoksen vaikutus tuodaan malliin niin sanotulla delta-change menetelmällä, jossa ilmastoskenaarioiden tuottamat keskimääräiset lämpötilan ja sadannan muutokset referenssijaksolta ilmastonmuutosjaksoille lisätään referenssijakson havaintoihin. Ilmastonmuutokseen liittyvän epävarmuuden johdosta tarkastelut tehdään neljälle skenaariolle, joista yksi kuvaa 19 globaalin ilmastomallin tuottamia keskimääräisiä muutoksia ja kolme ääriskenaariota suuria lämpötilan muutoksia (lämmin skenaario), pieniä lämpötilan muutoksia (kylmä skenaario) sekä suuria sademäärän muutoksia (märkä skenaario). Tarkastelluissa skenaarioissa nykyiset säännöstelyluvat toimivat vielä lähivuosina, mutta viimeistään myöhemmällä skenaariojaksolla lupien kalenteriin sidotut ehdot, jotka määräävät järvien vedenkorkeuksien laskun tietylle tasolle ennen kevättä, käyvät epätarkoituksenmukaisiksi. Vedenkorkeuden luvanmukainen laskeminen kevättalvella aiheuttaa erityisesti vesistöalueen yläosan säännöstellyissä järvissä ongelmia nostaa vedenkorkeus kesäksi tavoitetasolle. Tilannetta parantaa raportissa esitettävä sopeutuva säännöstely, jossa kevätalenemaa tarvittaessa loivennetaan ja aikaistetaan. Korpisella, jonka säännöstelyluvassa vedenkorkeuden kevätalenemaa ei ole määrätty, tarvittava ilmastonmuutokseen sopeutuminen voidaan tehdä nykyisen luvan puitteissa. Vaikutustarkastelujen mukaan skenaarioilla on referenssijaksoon verrattuna haitallisia vaikutuksia lähinnä virkistyskäyttöön ja vesiluontoon. Energiantuotantoon skenaarioilla on lisäävä vaikutus. Tulosten perusteella skenaarioiden mukaisessa tilanteessa sopeutuvalla säännöstelyllä voitaisiin pienentää haitallisten vaikutusten riskiä verrattuna nykyisenkaltaiseen säännöstelyyn

Occurrence and prognostic effect of cervical spine injuries and cervical artery injuries with concomitant severe head injury

Background Blunt cerebrovascular injuries (BCVIs) and cervical spinal injuries (CSIs) are not uncommon injuries in patients with severe head injury and may affect patient recovery. We aimed to assess the independent relationship between BCVI, CSI, and outcome in patients with severe head injury. Methods We identified patients with severe head injury from the Helsinki Trauma Registry treated during 2015-2017 in a large level 1 trauma hospital. We assessed the association between BCVI and SCI using multivariable logistic regression, adjusting for injury severity. Our primary outcome was functional outcome at 6 months, and our secondary outcome was 6-month mortality. Results Of 255 patients with a cervical spine CT, 26 patients (10%) had a CSI, and of 194 patients with cervical CT angiography, 16 patients (8%) had a BCVI. Four of the 16 BCVI patients had a BCVI-related brain infarction, and four of the CSI patients had some form of spinal cord injury. After adjusting for injury severity in multivariable logistic regression analysis, BCVI associated with poor functional outcome (odds ratio [OR] = 6.0, 95% CI [confidence intervals] = 1.4-26.5) and mortality (OR = 7.9, 95% CI 2.0-31.4). We did not find any association between CSI and outcome. Conclusions We found that BCVI with concomitant head injury was an independent predictor of poor outcome in patients with severe head injury, but we found no association between CSI and outcome after severe head injury. Whether the association between BCVI and poor outcome is an indirect marker of a more severe injury or a result of treatment needs further investigations.Peer reviewe

Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos – vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen. WaterAdapt-projektin loppuraportti

Tutkimuksessa arvioitiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomen hydrologiaan, vesivaroihin ja säännöstelykäytäntöihin. Vesistöjen virtaamien ja vedenkorkeuksien muuttumista referenssijaksolta 1971– 2000 jaksoille 2010–39 ja 2040–69 tutkittiin eri ilmastoskenaarioiden pohjalta. Vesistömallijärjestelmän simulointien avulla 15 vesistöalueella. Kymmenellä järvellä arvioitiin ilmastonmuutoksen aiheuttamien hydrologisten muutosten vaikutuksia vesistön eri käyttömuotoihin ja tilaan. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjaveteen ja tulviin. Tutkimus toteutettiin Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) osana maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos – vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen (WaterAdapt)-hanketta. WaterAdapt -hankkeen tulosten perusteella ilmastonmuutos tulee merkittävästi muuttamaan jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaihtelua. Kevään lumen sulamistulvien suuruus pienenee merkittävästi lauhempien talvien johdosta etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa. Kesän vedenkorkeudet alenevat useissa järvissä aikaisemman kevään vuoksi ja loppukesän kuivuus ja alhaiset vedenpinnat muodostuvat joillain järvillä entistä suuremmiksi ongelmiksi. Talven vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat selvästi etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, kun entistä suurempi osa sateesta tulee vetenä ja lunta sulaa talven aikana. Eri ilmastoskenaariot poikkeavat merkittävästi toisistaan, mutta muutoksen suunta on kaikissa ilmastoskenaarioissa samankaltainen. Tulvat pienenevät osassa Suomea lumen määrän vähetessä, mutta erityisesti suurten vesistöjen keskusjärvissä ja laskujoissa sadannan lisääntyminen kasvattaa tulvia suurimmalla osalla ilmastoskenaarioita. Tulokset osoittavat, että nykyiset säännöstelyluvat tulevat monissa järvissä olemaan epätarkoituksenmukaisia ilmaston muuttuessa. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaatiikin monien järvien säännöstelylupien tai -käytäntöjen muuttamista, jotta säännöstely huomioisi entistä lauhemman talven, aikaisemman kevään ja pidemmän kesän vaikutukset. Jos säännöstelylupia ja -käytäntöjä muutetaan, tulisi uusien säännöstelylupien olla joustavia, jotta ne toimisivat hyvin erilaisissa odotettavissa olevissa olosuhteissa. Vaikutustarkastelujen tulokset osoittivat että valtaosassa vesistöjä säännöstelyä muuttamalla riski ilmastonmuutoksen negatiivisiin vaikutuksiin vähenee ja positiivisiin vaikutuksiin kasvaa verrattuna nykyisen kaltaiseen säännöstelyyn. Säännöstelyn muutos on yksi keino sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Muita sopeutumiskeinoja vesivarojen hoitoon liittyen ovat mm. maankäytön ohjaus, tulvapenkereet, tilapäiset suojarakenteet, tulvavakuutus, säännöstelyn aloittaminen, pohjapatojen rakentaminen ja vesihuollon varmistaminen

Temporal changes in outcome following intensive care unit treatment after traumatic brain injury : a 17-year experience in a large academic neurosurgical centre

Traumatic brain injury (TBI) is a major cause of morbidity and mortality. However, it remains undetermined whether long-term outcomes after TBI have improved over the past two decades. We conducted a retrospective analysis of consecutive TBI patients admitted to an academic neurosurgical ICU during 1999-2015. Primary outcomes of interest were 6-month all-cause mortality (available for all patients) and 6-month Glasgow Outcome Scale (GOS, available from 2005 onwards). GOS was dichotomized to favourable and unfavourable functional outcome. Temporal changes in outcome were assessed using multivariate logistic regression analysis, adjusting for age, sex, GCS motor score, pupillary light responsiveness, Marshall CT classification and major extracranial injury. Altogether, 3193 patients were included. During the study period, patient age and admission Glasgow Coma Scale score increased, while the overall TBI severity did not change. Overall unadjusted 6-month mortality was 25% and overall unadjusted unfavourable outcome (2005-2015) was 44%. There was no reduction in the adjusted odds of 6-month mortality (OR 0.98; 95% CI 0.96-1.00), but the adjusted odds of favourable functional outcome significantly increased (OR 1.08; 95% CI 1.04-1.11). Subgroup analysis showed outcome improvements only in specific subgroups (conservatively treated patients, moderate-to-severe TBI patients, middle-aged patients). During the past two decades, mortality after significant TBI has remained largely unchanged, but the odds of favourable functional outcome have increased significantly in specific subgroups, implying an improvement in quality of care. These developments have been paralleled by notable changes in patient characteristics, emphasizing the importance of continuous epidemiological monitoring.Peer reviewe

External validation of the NeuroImaging Radiological Interpretation System and Helsinki computed tomography score for mortality prediction in patients with traumatic brain injury treated in the intensive care unit : a Finnish intensive care consortium study

Background Admission computed tomography (CT) scoring systems can be used to objectively quantify the severity of traumatic brain injury (TBI) and aid in outcome prediction. We aimed to externally validate the NeuroImaging Radiological Interpretation System (NIRIS) and the Helsinki CT score. In addition, we compared the prognostic performance of the NIRIS and the Helsinki CT score to the Marshall CT classification and to a clinical model. Methods We conducted a retrospective multicenter observational study using the Finnish Intensive Care Consortium database. We included adult TBI patients admitted in four university hospital ICUs during 2003-2013. We analyzed the CT scans using the NIRIS and the Helsinki CT score and compared the results to 6-month mortality as the primary outcome. In addition, we created a clinical model (age, Glasgow Coma Scale score, Simplified Acute Physiology Score II, presence of severe comorbidity) and combined clinical and CT models to see the added predictive impact of radiological data to conventional clinical information. We measured model performance using area under curve (AUC), Nagelkerke's R-2 statistics, and the integrated discrimination improvement (IDI). Results A total of 3031 patients were included in the analysis. The 6-month mortality was 710 patients (23.4%). Of the CT models, the Helsinki CT displayed best discrimination (AUC 0.73 vs. 0.70 for NIRIS) and explanatory variation (Nagelkerke's R-2 0.20 vs. 0.15). The clinical model displayed an AUC of 0.86 (95% CI 0.84-0.87). All CT models increased the AUC of the clinical model by + 0.01 to 0.87 (95% CI 0.85-0.88) and the IDI by 0.01-0.03. Conclusion In patients with TBI treated in the ICU, the Helsinki CT score outperformed the NIRIS for 6-month mortality prediction. In isolation, CT models offered only moderate accuracy for outcome prediction and clinical variables outweighing the CT-based predictors in terms of predictive performance.Peer reviewe

Trends in mortality after intensive care of patients with traumatic brain injury in Finland from 2003 to 2019 : a Finnish Intensive Care Consortium study

Background Several studies have suggested no change in the outcome of patients with traumatic brain injury (TBI) treated in intensive care units (ICUs). This is mainly due to the shift in TBI epidemiology toward older and sicker patients. In Finland, the share of the population aged 65 years and over has increased the most in Europe during the last decade. We aimed to assess changes in 12-month and hospital mortality of patients with TBI treated in the ICU in Finland. Methods We used a national benchmarking ICU database (Finnish Intensive Care Consortium) to study adult patients who had been treated for TBI in four tertiary ICUs in Finland during 2003-2019. We divided admission years into quartiles and used multivariable logistic regression analysis, adjusted for case-mix, to assess the association between admission year and mortality. Results A total of 4535 patients were included. Between 2003-2007 and 2016-2019, the patient median age increased from 54 to 62 years, the share of patients having significant comorbidity increased from 8 to 11%, and patients being dependent on help in activities of daily living increased from 7 to 15%. Unadjusted hospital and 12-month mortality decreased from 18 and 31% to 10% and 23%, respectively. After adjusting for case-mix, a reduction in odds of 12-month and hospital mortality was seen in patients with severe TBI, intracranial pressure monitored patients, and mechanically ventilated patients. Despite a reduction in hospital mortality, 12-month mortality remained unchanged in patients aged >= 70 years. Conclusion A change in the demographics of ICU-treated patients with TBI care is evident. The outcome of younger patients with severe TBI appears to improve, whereas long-term mortality of elderly patients with less severe TBI has not improved. This has ramifications for further efforts to improve TBI care, especially among the elderly.Peer reviewe

Psychotropic medication use among patients with a traumatic brain injury treated in the intensive care unit : a multi-centre observational study

Background Psychiatric sequelae after traumatic brain injury (TBI) are common and may impede recovery. We aimed to assess the occurrence and risk factors of post-injury psychotropic medication use in intensive care unit (ICU)-treated patients with TBI and its association with late mortality. Methods We conducted a retrospective multi-centre observational study using the Finnish Intensive Care Consortium database. We included adult TBI patients admitted in four university hospital ICUs during 2003-2013 that were alive at 1 year after injury. Patients were followed-up until end of 2016. We obtained data regarding psychotropic medication use through the national drug reimbursement database. We used multivariable logistic regression models to assess the association between TBI severity, treatment-related variables and the odds of psychotropic medication use and its association with late all-cause mortality (more than 1 year after TBI). Results Of 3061 patients, 2305 (75%) were alive at 1 year. Of these, 400 (17%) became new psychotropic medication users. The most common medication types were antidepressants (61%), antipsychotics (35%) and anxiolytics (26%). A higher Glasgow Coma Scale (GCS) score was associated with lower odds (OR 0.93, 95% CI 0.90-0.96) and a diffuse injury with midline shift was associated with higher odds (OR 3.4, 95% CI 1.3-9.0) of new psychotropic medication use. After adjusting for injury severity, new psychotropic medication use was associated with increased odds of late mortality (OR 1.19, 95% CI 1.19-2.17, median follow-up time 6.4 years). Conclusions Psychotropic medication use is common in TBI survivors. Higher TBI severity is associated with increased odds of psychotropic medication use. New use of psychotropic medications after TBI was associated with increased odds of late mortality. Our results highlight the need for early identification of potential psychiatric sequelae and psychiatric evaluation in TBI survivors.Peer reviewe