“Dear Pritni, come to me sometime”:drama, literary art and bibliotherapy in early childhood education

Abstract Children’s drama and picture books are taken into account in children’s daily activities to support their emotional expressions and emotion regulation skills in day care. Emotion-related actions in challenging learning situations are studied with the aid of a pony hand puppet called Pritney. Pritney-method is further developed during the four-month ethnographic field research. Children’s social-emotional skills are supported through the multidisciplinary art experiences and bibliotherapeutic literature education. Eight (8) different themes offer openings by considering the suitability of a pedagogical hand puppet and bibliotherapeutic approach to support a child’s growth and development in different situations of day care. The theoretical background includes the puppet as a means of expression, the four-step model of bibliotherapy and social-emotional competence. This handbook provides ideas and models for students and teachers in early childhood education to use drama and literature education in daily activities among little children. There are also ideas of, how children’s literature can be an aid in day care to support discussions in challenging themes, like grief and death. This may be approached with the aid of developmental bibliotherapy. The book is also considering the role of non-humans in early childhood education — what and where is the role and a place of a pony, or another animal in the field of early childhood education.Tiivistelmä Lasten draama ja kuvakirjat otetaan lasten päivittäiseen toimintaan tukemaan heidän emotionaalisia ilmaisujaan ja tunteiden säätelytaitojaan päivähoidossa. Tunteisiin liittyviä toimia haastavissa oppimistilanteissa tutkitaan Pritney ponikäsinuken avulla. Pritney-menetelmää kehitetään edelleen neljän kuukauden etnografisen kenttätutkimuksen aikana. Lasten sosiaalisemotionaalisia taitoja tuetaan monitieteisillä taidekokemuksilla ja kirjallisuusterapeuttisella kirjallisuuskoulutuksella. Kahdeksan (8) erilaista teemaa tarjoaa avauksia pedagogisen käsinuken ja kirjallisuusterapeuttisen lähestymistavan soveltuvuuteen tukea lapsen kasvua ja kehitystä päiväkodin arjen tilanteissa. Teoreettiseen taustaan sisältyy nukke ilmaisun välineenä, kirjallisuusterapian neliportainen malli ja sosiaalisemotionaalinen osaaminen. Tämä käsikirja tarjoaa ideoita ja malleja varhaiskasvatuksen opiskelijoille ja opettajille draaman ja kirjallisuuskasvatuksen toteuttamiseksi pienten lasten päivittäisessä toiminnassa. Teos tarjoaa myös ideoita siitä, kuinka lastenkirjallisuus voi olla apuna päivähoidossa: se voi tukea keskusteluja haastavissa aiheissa, kuten surun ja kuoleman sanoittamisessa. Tätä voidaan lähestyä kehityksellisen kirjallisuusterapian avulla. Kirjassa pohditaan myös muiden kuin ihmisten roolia varhaiskasvatuksessa — mikä ja missä on ponin tai muun ei-ihmisen so. eläimen rooli ja paikka varhaiskasvatuksen kentällä

We need stories and bibliotherapy offers one solution to developmental issues

Abstract The power of stories, that is, bibliotherapy and literary arts, lies in the field of literature and in the knowledge of new ways to gain wellbeing and joy through literary practices, specially, in education. In this short paper I discuss about the benefits of developmental bibliotherapy, which means active interaction with a child through a story and its fictional characters. A well-chosen and an appropriate book may be a solution for many daily concerns

”Rakas Pritni, tule joskus mulle kylään”:draama, sanataide ja kirjallisuusterapia varhaiskasvatuksessa

Abstract Children’s drama and picture books are taken into account in children’s daily activities to support their emotional expressions and emotion regulation skills in day care. Emotion-related actions in challenging learning situations are studied with the aid of a pony hand puppet called Pritney. Pritney-method is further developed during the four-month ethnographic field research. Children’s social-emotional skills are supported through the multidisciplinary art experiences and bibliotherapeutic literature education. Eight (8) different themes offer openings by considering the suitability of a pedagogical hand puppet and bibliotherapeutic approach to support a child’s growth and development in different situations of day care. The theoretical background includes the puppet as a means of expression, the four-step model of bibliotherapy and social-emotional competence. This handbook provides ideas and models for students and teachers in early childhood education to use drama and literature education in daily activities among little children. There are also ideas of, how children’s literature can be an aid in day care to support discussions in challenging themes, like grief and death. This may be approached with the aid of developmental bibliotherapy. The book is also considering the role of non-humans in early childhood education — what and where is the role and a place of a pony, or another animal in the field of early childhood education.Tiivistelmä Lasten draama ja kuvakirjat otetaan lasten päivittäiseen toimintaan tukemaan heidän emotionaalisia ilmaisujaan ja tunteiden säätelytaitojaan päivähoidossa. Tunteisiin liittyviä toimia haastavissa oppimistilanteissa tutkitaan Pritney ponikäsinuken avulla. Pritney-menetelmää kehitetään edelleen neljän kuukauden etnografisen kenttätutkimuksen aikana. Lasten sosiaalisemotionaalisia taitoja tuetaan monitieteisillä taidekokemuksilla ja kirjallisuusterapeuttisella kirjallisuuskoulutuksella. Kahdeksan (8) erilaista teemaa tarjoaa avauksia pedagogisen käsinuken ja kirjallisuusterapeuttisen lähestymistavan soveltuvuuteen tukea lapsen kasvua ja kehitystä päiväkodin arjen tilanteissa. Teoreettiseen taustaan sisältyy nukke ilmaisun välineenä, kirjallisuusterapian neliportainen malli ja sosiaalisemotionaalinen osaaminen. Tämä käsikirja tarjoaa ideoita ja malleja varhaiskasvatuksen opiskelijoille ja opettajille draaman ja kirjallisuuskasvatuksen toteuttamiseksi pienten lasten päivittäisessä toiminnassa. Teos tarjoaa myös ideoita siitä, kuinka lastenkirjallisuus voi olla apuna päivähoidossa: se voi tukea keskusteluja haastavissa aiheissa, kuten surun ja kuoleman sanoittamisessa. Tätä voidaan lähestyä kehityksellisen kirjallisuusterapian avulla. Kirjassa pohditaan myös muiden kuin ihmisten roolia varhaiskasvatuksessa — mikä ja missä on ponin tai muun ei-ihmisen so. eläimen rooli ja paikka varhaiskasvatuksen kentällä.Sisällys Abstract Tiivistelmä Sisällys 1 Alkusanat Pirjo Suvilehto 2 Avauksia Pritney-menetelmään: Käsinukke ja lastenkirjallisuus tunteita ja sosiaalisia taitoja tukemassa Pirjo Suvilehto ja Jaana Keränen 3 Kirjallisuusterapia varhaiskasvatuksessa lasten kirjallisuuskasvatuksessa — Näkymiä surun ja kuoleman teemoista kuvakirjoissa Pirjo Suvilehto ja Mervi Nyfors 4 Pohdintaa ja katse tulevaan Pirjo Suvilehto Kirjoittajat Liittee

Lasten luova kirjoittaminen psyykkisen tulpan avaajana:tapaustutkimus pohjoissuomalaisen sairaalakoulun ja Päätalo-instituutin 8–13-vuotiaiden lasten kirjoituksista

Abstract The empirical material for studying children's creative writing was collected in Taivalkoski, Lapland (a basic education course at Päätalo Institute, ten girls), and Oulu, Northern Finland (a creative writing project in a hospital school, two girls and two boys), in spring 2000. I was the instructor at the courses as well as the researcher. The children were 8–13 years in age. The subject of my study consists of the stories written by the children: what sort of stories they write and how creative writing suits hospital and school environments. I also look into bibliotherapy conducted among children and young people. In my study I describe, analyse and interpret by means of qualitative research the courses in creative writing offered by Päätalo Institute and the hospital school. As case studies, these two are stand-alone studies independent of each other. By qualitative approach in this work I mean that I describe how I build my interpretation as a researcher. The stories written by children provide material externalised from the subconscious as stories and writings which it is possible to interpret from a depth-psychological point of view. Sigmund Freud's understanding of dreams as manifestations of subconscious fears and hopes acquires a new form in the horror stories children write. The child works his or her activated energy charge through manipulating the dream-like and violent elements in stories in a controlled manner: by writing. In bibliotherapy, one studies one's own feelings, thoughts and memories and compares them to the experiences of others. This sort of work on feelings, thoughts and memories seemed to take place especially in the writer projects of the hospital school children: they worked on emotional processes while writing. On the basis of my study, creative writing and bibliotherapy offer a child or a young person a means for working out, at both conscious and subconscious levels, matters relating to the present stage of his or her development and current life condition. While writing, the child deals with his or her relations to friends, parents and the self. He or she treats hobbies and other topics of interest but problems as well. Studies already provide information as to the positive effects of bibliotherapy – reading and writing both have therapeutic effects – but more in-depth research is required. My dissertation shows that groups using bibliotherapy can function in the field of paediatric and adolescent psychiatry in homes for children and adolescents. They can also function in the environment of youth clubs and schools with bibliotherapy as a creative literary art activity to deter problems and foster growth and development. The method I developed, the Fantasy Treasure Chest (Fantasian aarrearkku), is one that can be taken in more general use for both instructing creative writing and collecting research material.Tiivistelmä Lasten luovan kirjoittamisen tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin keväällä 2000 Taivalkoskella (Päätalo-instituutin sanataiteen perusopetuksen jakso, 10 tyttöä) ja Oulussa (sairaalakoulun luovan kirjoittamisen projekti, 2 tyttöä, 2 poikaa). Toimin itse sekä tutkijana että kurssien ohjaajana. Lapset olivat 8–13-vuotiaita. Tutkimuskohteina olivat lasten kirjoittamat tarinat: millaisia tarinoita he kirjoittavat, ja miten luova kirjoittaminen sopii sairaala- ja koulukontekstiin. Tein myös katsauksen lasten ja nuorten parissa toteutettuun kirjallisuusterapiaan. Tutkimuksessani kuvaan, analysoin ja tulkitsen laadullisen tutkimuksen keinoin Päätalo-instituutin ja sairaalakoulun luovan kirjoittamisen kursseja. Nämä ovat tutkimustapauksina itsenäisiä, toisistaan riippumattomia kokonaisuuksia. Laadullinen lähestymistapa työssäni on sitä, että kuvaan, miten tutkijana rakennan tulkintaani. Lasten kirjoittamista tarinoista löytyy tiedostamattoman materiaalia ulkoistuneina tarinoiksi ja kirjoituksiksi, jotka avautuvat syvyyspsykologisesta näkökulmasta tulkittuina. Sigmund Freudin käsitykset unista pelkojen ja toiveiden tiedostamattoman ilmentyminä saavat uudenlaisen muotonsa esimerkiksi lasten kirjoittamissa kauhukertomuksissa. Tarinoiden unenomaisten ja väkivaltaisten elementtien kautta lapsi käsittelee aktivoitunutta energialataustaan hallitussa muodossa: kirjoittamalla. Kirjallisuusterapiassa tutkitaan omia tunteita, ajatuksia ja muistoja, ja näitä verrataan toisten kokemuksiin. Tätä tunteiden, ajatusten ja muistojen käsittelyä näytti tapahtuvan etenkin sairaalakoulun lasten kirjoittajaprojektissa: lapset työstivät kirjoittamisen ohessa psyykkisiä prosessejaan. Tutkimukseni perusteella lasten luova kirjoittaminen ja kirjallisuusterapia tarjoavat lapselle ja nuorelle väylän työstää meneillään olevaan kehitysvaiheeseen ja elämäntilanteeseen liittyviä asioita sekä tietoisella että tiedostamattomalla tasolla. Lapsi käsittelee kirjoittaessaan suhdettaan kavereihin, vanhempiinsa ja itseensä. Hän käsittelee kirjoittamalla harrastuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan mutta myös ongelmiaan. Tutkimukset kertovat kirjallisuusterapian myönteisistä vaikutuksista – lukemisella ja kirjoittamisella on terapeuttinen vaikutus – mutta tarvitaan vielä perusteellisempia tutkimuksia. Väitöskirjani osoittaa, että kirjallisuusterapeuttisia ryhmiä voi toimia lasten- ja nuorisopsykiatriassa ja lasten- ja nuorisokodeissa sekä sanataidetoimintana ennaltaehkäisevänä, kasvua ja kehitystä tukevana ryhmätoimintana kerhoissa ja kouluissa. Kehittelemäni Fantasian aarrearkku -menetelmä on yksi keino käyttöön otettavaksi niin luovan kirjoittamisen ohjaukseen kuin tutkimusmateriaalin keräämiseenkin

A multidimensional adapted process model of teaching

Abstract In the present study, we aimed to specify the key competence domains perceived to be critical for the teaching profession and depict them as a comprehensive teacher competence model. An expert panel that included representatives from seven units providing university-based initial teacher education in Finland carried out this process. To produce an active construction of a shared understanding and an interpretation of the discourse in the field, the experts reviewed literature on teaching. The resulting teacher competence model, the multidimensional adapted process model of teaching (MAP), represents a collective conception of the relevant empirical literature and prevailing discourses on teaching. The MAP is based on Blömeke et al.’s, Zeitschrift für Psychologie, 223, 3–13, (2015) model which distinguishes among teacher competences (referring to effective performance of teachers’ work), competencies (knowledge, skills, and other individual competencies underlying and enabling effective teaching), and situation-specific skills of perceiving, interpreting, and making decisions in situations involving teaching and learning. The implications of the MAP for teacher education and student selection for initial teacher education are discussed