Virkamiehen vahingonkorvausoikeudellinen virkavastuu julkisen vallan käytössä sattuneesta vahingosta

Tutkimuksen aiheena on valtion virkamiehen henkilökohtainen vahingonkorvausvastuu julkisen vallan käytössä sattuneesta vahingosta vahingonkorvauslain mukaisesti. Virkamiehen korvausvastuun perusta tulee Suomen perustuslain 118 §:stä, jota vahingonkorvauslaki olennaisesti täydentää. Tutkimuksessani olen tarkastellut lainopillisen metodin näkökulmasta virkamiehen korvausvastuun laajuutta virassa aiheutetuista vahingoista. Erityisesti tutkimukseni keskiössä ovat isännänvastuu, kanavointisäännös sekä julkisyhteisön reggressioikeus vahingon aiheuttanutta virkamiestä kohtaan. Tutkimus on hallinto-oikeudellinen, mutta siinä on vahvasti vahingonkorvausoikeudellista ainesta. Näkökulma on virkamiehen oikeusturvaa painottava. Keskeisin tutkimustulokseni on, että virkamiehen vahingonkorvausvastuu on tuottamukseen perustuvaa vastuuta. Pääsääntönä on, että virkamies ja valtio ovat molemmat vastuussa virkamiehen aiheuttamasta vahingosta: valtio isännän-vastuun perusteella ja virkamies tuottamusvastuun perusteella. Vastuu on yhteisvastuuta ja lähtökohtana on, että virkamies korvaa vahingosta kohtuullisen määrän. Virkamiehelle ei kuitenkaan synny korvausvastuuta, jos vahinko on aiheu-tettu lievällä tuottamuksella. Kanavointisäännöksen tarkoituksena on kääntää tilanne siten, että virkamiehen vastuu on toissijaista yhteisvastuuta eli vastuu konkretisoituu vahingonkärsijää kohtaan vain, jos korvausta ei saada perityksi julkisyhteisöltä. Käytännössä tämä ei tule kysymykseen, sillä valtio on maksukykyinen vastaaja. Tahallisesti aiheutetuissa vahingoissa kanavointisäännöstä ei sovelleta eli vastuu on isännänvastuun perusteella yhteisvastuuta ilman kana-vointisäännöksen tuomaa etua. Julkisyhteisön nostama reggressikanne on käytännössä desuetudo, ja reggressioikeuden käyttäminen muulla menettelyllä kuin kanteella on myös hyvin harvinaista

Kaupallisten kalastajien ilmoittamat hylkeiden aiheuttamat saalisvahingot 2019

Suomen kaupallisen kalastuksen saalis mereltä oli 135 miljoonaa kiloa kalaa vuonna 2019. Saaliin tuottaja-arvo oli 36 miljoonaa euroa. Merialueella kaupallisesti kalastaneista 1070 toimijasta kolmannes ilmoitti kärsineensä hylkeiden aiheuttamista saalismenetyksistä, mutta läheskään kaikki eivät pystyneet arvioimaan vahinkojen määrää. Sanallisesti kuvailtujen saalisvahinkojen määrä arvioitiin olettaen, että ne olivat samansuuruiset kuin samassa pyyntiruudussa ja samalla pyyntimuodolla kalastaneilla vahinkomäärän ilmoittaneilla kalastajilla keskimäärin. Ilmoitetut vahingot olivat 140 tonnia vuonna 2019. Siitä oli silakkaa 54 tonnia, siikaa 29 tonnia, ahventa 13 tonnia, lohta 13 tonnia, kuhaa 12 tonnia ja muita lajeja 19 tonnia. Kalastajien ilmoittama hylkeiden vahingoittama kalan määrä oli 38 tonnia suurempi kuin edellisenä vuonna. Hylkeiden vahingoittamaksi raportoidun silakan määrä kasvoi edellisestä vuodesta lähes saman verran, 37 tonnia. Vahinkoja raportoitiin eniten Selkämeren-Merenkurkun alueella sekä lounaisilla merialueilla. Vahinkojen todellista määrää on kalastajien ilmoitusten perusteella vaikea arvioida, sillä vahingoitetusta kalasta ei aina jää pyydykseen selvästi havaittavia jäännöksiä. Sen lisäksi, että hylkeet vaurioittavat saalista, ne myös saattavat läsnäolollaan karkottaa kaloja ja voivat pakottaa kalastajan keskeyttämään tai lopettamaan kalastuksen. Hyljevahinkojen ilmoittaminen on kalastajalle vapaaehtoista, ja on mahdollista, että ilmoitusaktiivisuudessa tai -tarkkuudessa on vaihtelua. Tietopohjan kattavuuteen liittyvien ongelmien ja koettujen saalisvahinkojen arvioinnin vaikeuden vuoksi tuloksiin liittyy suuria epävarmuuksia, jotka on syytä huomioida tulosten jatkokäytössä.202

Kaupallisten kalastajien ilmoittamat hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamat saalisvahingot 2021

Suomen kaupallisen kalastuksen saalis mereltä oli 97 miljoonaa kiloa kalaa vuonna 2021. Saa-liin tuottaja-arvo oli 28 miljoonaa euroa. Merialueella kaupallisesti kalastaneista 1 045 toimijasta lähes kolmannes ilmoitti kärsineensä hylkeiden aiheuttamista saalismenetyksistä, mutta läheskään kaikki eivät pystyneet arvioimaan vahinkojen määrää. Sanallisesti kuvailtujen saalisvahinkojen määrä arvioitiin olettaen, että ne olivat samansuuruiset kuin samassa pyyntiruudussa ja samalla pyyntimuodolla kalastaneilla vahinkomäärän ilmoittaneilla kalastajilla keskimäärin. Ilmoitetut hylkeiden aiheuttamat vahingot olivat 101 tonnia vuonna 2021. Siitä oli silakkaa 36 tonnia, siikaa 26 tonnia, ahventa 13 tonnia, lohta 11 tonnia, kuhaa 8 tonnia ja muita lajeja 7 tonnia. Kalastajien ilmoittama hylkeiden vahingoittama kalan määrä oli yhdeksän tonnia pienempi kuin edellisenä vuonna. Vahinkoja raportoitiin eniten Selkämeren-Merenkurkun alueella sekä Perämerellä Merimetsojen aiheuttamista saalisvahingoista ilmoitti 91 kalastajaa eli vajaa kymmenes kaikista merialueella toimineista kaupallisista kalastajista, Merimetsojen aiheuttamia saalisvahinkoja ilmoitettiin runsaat 32 tonnia, seitsemän tonnia enemmän kuin vuotta aiemmin. Merimetsojen ilmoitettiin vahingoittaneen ahvenia 24 tonnia, silakkaa, kuoretta ja siikaa kutakin 2 tonnia ja muita lajeja yhteensä 2 tonnia. Vahinkojen todellista määrää on kalastajien ilmoitusten perusteella vaikea arvioida. Saaliille aiheutuneiden vahinkojen ilmoittaminen on vapaaehtoista, ja on mahdollista, että kalastajien ilmoitusaktiivisuus on muuttunut, tai siinä on ajallista ja alueellista vaihtelua. Vahingoitetusta kalasta ei aina jää pyydykseen selvästi havaittavia jäännöksiä. Sen lisäksi, että hylkeet vaurioit-tavat saalista, ne myös saattavat läsnäolollaan karkottaa kaloja ja voivat pakottaa kalastajan keskeyttämään tai lopettamaan kalastuksen. Tietopohjan kattavuuteen liittyvien ongelmien ja koettujen saalisvahinkojen arvioinnin vaikeuden vuoksi tuloksiin liittyy suuria epävarmuuksia, jotka on syytä huomioida tulosten jatkokäytössä

Suomenlahden tilan muutokset – vaikutukset avomerialueen kalakantoihin ja kalastukseen

Hankkeessa arvioitiin ympäristötekijöiden ja niissä tapahtuvien muutosten vaikutuksia Suomenlahden avomerialueen kalojen alueelliseen runsaudenvaihteluun, kalojen ravinnonkäyttöön ja kalojen kuntoon. Tutkimuksessa havaittiin, että GAM-mallinnuksen (yleistetty additiivinen malli) avulla kalatiheyden vaihtelut avomerialueella voitiin selittää suureksi osaksi ympäristötekijöistä johtuviksi. Tutkimusajanjakson aikana Suomenlahden kalakannoissa tapahtui voimakkaita muutoksia. Sekä silakoiden että kilohailien osoitettiin vuonna 2003 kärsineen ravintopulasta. Kalat olivat laihoja ja suuri osa oli selvästi nälkiintyneitä. Nuorten kalojen kasvun havaittiin olevan erittäin vähäistä vuonna 2003. Kalojen nälkiintymisestä seurannut silakka- ja kilohailikantojen huono tila yhdessä samanaikaisesti voimaan tulleiden pyydysrajoitusten kanssa aiheutti Suomenlahden silakka- ja kilohailisaaliiden ennennäkemättömän voimakkaan romahduksen vuonna 2003. Hankkeessa myös arvioitiin, miten mahdolliset kalastuksessa tulevaisuudessa tapahtuvat muutokset vaikuttaisivat dioksiinien ja furaanien kertymiseen Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkaan ja kilohailiin. Hankkeessa kehitettiin mallit, joiden avulla osoitettiin olevan mahdollista kuvata kilohailin ja silakan kasvun riippuvuutta kalatiheydestä ja ympäristötekijöistä. Malleja käytettiin ennustettaessa kalastuksen vaikutuksia kalakantojen tilaan ja dioksiinien kertymiseen silakkaan ja kilohailiin. Kehitetyn mallin avulla kalastuskuolevuuden osoitettiin potentiaalisesti vaikuttavan erityisesti kilohailin kasvuun ja dioksiinien kertymiseen kilohailiin. Silakan kasvunmuutoksiin ja dioksiinien kerääntymiseen todennäköisesti vaikuttavat kalatiheyden ohella Itämeren suolapitoisuuden muutokset

Baseline concentrations of biliary PAH metabolites in perch (Perca fluviatilis) in the open Gulf of Finland and in two coastal areas

Female perch (Perca fluviatilis) were sampled annually in late summer from 2006 to 2009 from the open sea of the eastern Gulf of Finland off Haapasaari island to monitor baseline biliary PAH metabolite concentrations. In addition, two coastal locations were sampled in 2008. PAH metabolite concentrations were compared between the open sea and coastal samples and between the sampling years and examined in relation to the body characteristics of perch. Of the PAH metabolites, only 1-hydroxypyrene (1 -OH pyrene) was detected at quantifiable levels in the bile of nearly all perch individuals. There were some annual differences but no temporal trend in the concentration of biliary 1-OH pyrene in perch from Haapasaari. At the coastal locations, 1-OH pyrene concentrations in the bile of perch were significantly higher than in the open sea Haapasaari area, probably due to greater contamination of the coastal sites and differences in feeding behaviour. No correlations between the body characteristics of perch and 1 -OH pyrene concentrations were detected. It is concluded that PAH metabolites in the bile of fish could be measured in the Gulf of Finland to detect oil spills in the open sea, and the cost-effective total fluorescence method could be used in such monitoring programmes. (C) 2017 Elsevier B.V. All rights reserved.Peer reviewe

Participatory planning and decision support for ecosystem based fisheries management of the west coast of Scotland

Mixed fisheries and the marine ecosystems that sustain them are complex entities and involve multiple and potentially conflicting management objectives and stakeholder interests. The presence of multiple trade-offs complicates the identification of strategies that satisfy various policy requirements while being acceptable to affected stakeholder groups. This creates a demand for tools and processes that support learning, cooperation and planning. We report on the application of decision support methodology used in combination with a co-creation approach to scenario based planning for the demersal fisheries of the West coast of Scotland. These fisheries face significant challenges, such as the depletion of key stocks and increased predation by seals. In collaboration with stakeholders we identified generic management alternatives and indicators to evaluate their performance in a structured evaluation using Multi Criteria Analysis. We identify the potential and limitations of this approach and suggest how it can contribute to Ecosystem Based Fisheries Management (EBFM). This approach does not provide tactical management advice, but stimulates learning and creates an opportunity for stakeholders to search for strategic and policy relevant solutions in an EBFM context.Peer reviewe

Toward Integrative Management Advice of Water Quality, Oil Spills, and Fishery in the Gulf of Finland: A Bayesian Approach

Peer reviewe

Valtakunnallisen alamitan noston vaikutukset vapaa-ajan kuhan kalastukseen : Vuoden 2020 kyselytutkimuksen tulokset

Kuhan vapaa-ajankalastuksen valtakunnallista alamittaa nostettiin vuonna 2016 37 cm:stä 42 cm:iin. Vuonna 2020 Luonnonvarakeskus selvitti valtakunnallisen vapaa-ajankalastuskyselyn yhteydessä kalastajien mielipiteitä ja kokemuksia alamitan noston vaikutuksista. Kyselytutkimuksen tulosten perusteella alamitan nosto oli erittäin hyväksytty ratkaisu vapaa-ajan kuhankalastajien keskuudessa. Kalastusmenetelmä, asuinpaikka tai ikäryhmä ei juuri vaikuttanut hyväksyttävyyteen. Kuhasaaliin määrää muutoksen ei katsottu erityisesti nostaneen, vaan perusteluina käytettiin erityisesti kuhakantojen hyvinvointia ja kalastuksen kestävyyttä. Kalastusaktiivisuudessaan tai -menetelmissään kuhan vapaa-ajankalastajat kokivat tapahtuneen vain vähän muutoksia. Suurimmiksi ongelmiksi mainittiin kuhan kasvun hidastuminen suurissa kuhatiheyksissä, paikoitellen ylikalastus verkoilla ja ympäristömuutoksista vesien pilaantuminen, mutta enemmistöllä ei ollut erityisiä huolenaiheita kuhakantojen suhteen