Parents as Teachers and Guides of Their Children’s Social Skills

This study addressed the effects of parental support on children’s social competence and focussed on parents’ assessments of their children’s social skills. It analysed the methods parents use to teach these skills and their direct influence on social-emotional competence. The data for this study were collected from interviews with 55 parents living in Finland. Assessments of social skills and social skills teaching methods by parents of children with peer relationship issues were compared to those of parents of children with no such issues. The results showed differences in perceptions of children’s social abilities, as well as parental teaching and guidance methods, between parent groups. All parents indicated that their children’s prosocial and emotional skills should be developed more, but children with peer relationship issues also had wider social skill deficits. However, these children’s social skills were guided less by their caregivers than children without peer relationship issues. Also, the quality of parental patterns and childrearing practices in teaching social skills varied between the parent groups. Parents of children with peer issues used ineffective teaching methods. These findings highlight the need for carefully planned social skills interventions that involve parents

Parents as Teachers and Guides of Their Children’s Social Skills

This study addressed the effects of parental support on children’s social  competence and focussed on parents’ assessments of their children’s social skills. It analysed the methods parents use to teach these skills and their direct influence on social-emotional competence. The data for this study were collected from interviews with 55 parents living in Finland. Assessments of social skills and social skills teaching methods by parents of children with peer relationship issues were compared to those of parents of children with no such issues. The results showed differences in perceptions of children’s social abilities, as well as parental teaching and guidance methods, between parent groups. All parents indicated that their children’s prosocial and emotional skills should be developed more, but children with peer relationship issues also had wider social skill deficits. However, these children’s social skills were guided less by their caregivers than children without peer relationship issues. Also, the quality of parental patterns and childrearing practices in teaching social skills varied between the parent groups. Parents of children with peer issues used ineffective teaching methods. These findings highlight the need for carefully planned social skills interventions that involve parents. </p

Lapsen sosiaalisen kompetenssin tukeminen – vanhempien epäsuorat ja suorat vaikutustavat

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien havaintoja ja käsityksiä lapsen sosiaalisesta kompetenssista. Lapsen sosiaalisesta kompetenssista tarkastelun kohteena ovat erityisesti vertaissuhteet, sosiaaliset taidot ja sosiaalinen käyttäytyminen. Tarkoituksena on selvittää vanhempien näkemyksiä lapsen sosiaalisesta verkostosta ja lapsesta sosiaalisena toimijana. Kiinnostuksen kohteena on myös, miten vanhemmat vaikuttamaan lapsen sosiaaliseen kompetenssiin. Vanhempien vaikutuksessa voidaan erottaa epäsuora ja suora vaikutus. Vanhempien epäsuoraan vaikutukseen kuuluvat perheen sosioekonomiset tekijät, vanhemmuuteen ja lastenkasvatukseen liittyvät käytännöt sekä lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus. Suora vaikutus sisältää vanhempien eri roolit ja tehtävät sosiaalisen kompetenssin edistämiseksi. Vanhempien epäsuorilla ja suorilla vaikutustavoilla on havaittu olevan merkittävää vaikutusta lapsen sosiaalisen kompetenssiin muotoutumiseen ja sen laatuun. Tutkimuksessa selvitetään vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten vanhempien välisiä eroja näissä vaikutustavoissa. Tutkimuksessa hyödynnetään kyselylomake- ja haastatteluaineistoja. Kyselylomakeaineisto (N=156) kerättiin ”Origins of Exclusion in Early Childhood”-tutkimusprojektissa, jossa tutkittiin lasten vertaissuhteita, sosiaalisia taitoja sekä sosiaalista käyttäytymistä kolmen vuoden seurantatutkimuksena päiväkodista kouluun. Perhekysely toteutettiin lasten ollessa kuusivuotiaita. Vanhempien haastatteluaineisto (N=55) koostuu projektissa mukana olleiden lasten vanhempien teemahaastatteluista. Perhekyselyä analysoidaan tilastollisin analyysimenetelmin. Laadullisen aineiston analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysia. Vanhempien käsityksissä lasten sosiaalinen verkosto rakentui kotiympäristössä, koulussa, päiväkodissa sekä suvun ja harrastusten parissa muodostuneista suhteista. Tutkimustulosten perusteella on havaittavissa, että vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten sosiaaliset verkostot ovat osin erilaiset. Vanhempien arviointien mukaan myös lasten sosiaalisissa taidoissa, käyttäytymisessä, asennoitumisessa sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä ryhmään ja leikkeihin liittyvissä strategioissa on eroavaisuuksia. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että vanhemmat pystyvät arvioimaan hyvin yksityiskohtaisesti lapsensa sosiaalisia taitoja ja käyttäytymistä. Kaikilla vanhemmilla ei kuitenkaan ollut riittävästi tietoa lasten kaveripiiristä tai sen laadusta eikä lasten sosiaalisesta orientaatiosta. Vanhempien epäsuorissa vaikutustavoissa oli eroja, mutta myös yhtäläisyyksiä. Sosioekonomisia tekijöitä koskevan tarkastelun perusteella vertaissuhdeongelmaisten lasten perheiden taloudelliset ongelmat, isien työttömyys ja lapsen erityisen tuen tarve olivat yhteydessä lapsen sosiaalisten suhteiden ongelmiin. Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokivat vanhemmuuden ja kasvatustehtävän kuitenkin hyvin myönteisenä ja tyytyväisyyttä tuottavana asiana elämässä. Valtaosa vanhemmista piti lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta positiivisena, vaikka lapsen kanssa ei aina ollutkaan helppoa tulla toimeen. Tyytyväisyydestä huolimatta äidit näkivät itsessään enemmän kehittymisen tarpeita vanhempana kuin isät. Vanhemmuudessa korostuivat ohjaaminen ja kontrolli, mutta myös hoiva, lämpö ja vastavuoroisuus. Hoiva ja lämpö sekä rajojen asettaminen askarruttivat vanhempia suuresti. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat tarvitsisivat opastusta ohjaavan vanhemmuuden löytämiseksi. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat kuvasivat kasvatuksen kuormittavuutta, ajan puutetta sekä muuntuvaa isyyttä ja äitiyttä ei-ongelmaisten lasten vanhempia enemmän. Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeus tuli myös esille vanhempien kuvauksissa. Kyvykkään vanhemmuuden kannalta epävirallinen läheisistä muodostunut tukiverkosto on tärkeä vanhemman apu ja kasvatuksen turva. Ensisijaisena tukitahona on epävirallinen verkosto, joka koostuu ystävistä, tuttavista, työtovereista, puolisosta ja omista vanhemmista. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhempien mukaan arjen tukea ei kuitenkaan ole aina saatavilla, eikä tukiverkosto tyydyttänyt vanhempia. Vanhempien käsityksissä perheen vuorovaikutus sujui hyvin ja vastuu kodista ja kasvatustehtävästä oli molemmilla vanhemmilla tasavertaisesti. Käytännön vastuu kasvatuksesta sekä erilaisten taitojen opettamisesta lapsille kuului äitien tehtäviin. Vanhempien näkemyksissä lapsen sosiaalinen maailma rakentui lähiympäristön tarjoamista mahdollisuuksista. Vanhempien suoriin vaikutustapoihin liittyvien tulosten mukaan vanhemmat pitävät harrastuksia merkittävänä sosiaalista kompetenssia edistävänä tekijänä. Ei-ongelmaisilla lapsilla oli enemmän ja monipuolisempia harrastuksia kuin ongelmaisilla lapsilla. Vaikka vanhemmat eivät mieltäneetkään omaa toimintaansa kaveripiiriin ohjaamiseksi, heillä useinkin oli runsaasti erilaisia rooleja ja tehtäviä sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisten taitojen opettamisessa. Lapsen sosiaalisten suhteiden organisoinnissa, ohjaamisessa, valvonnassa ja neuvonnassa oli vanhempiryhmien välillä eroja. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat eivät olleet riittävän hyvin perillä lapsen taidoista ja kyvykkyydestä tuottaakseen oikea-aikaista ohjausta ja tukeakseen lasta riittävästi sopivilla tavoilla. Vanhempien toimintaa näyttää ohjaavan vakaasti se uskomus, että lapsen kaverisuhteet ovat pelkästään hänen oma asiansa. Vanhemmat arvostivat paljon sosiaalisia taitoja ja pyrkivät opettamaan niitä lapsilleen systemaattisesti. Ohjaamisen tavoissa vanhemmat poikkesivat toisistaan. Tutkimus antaa viitteitä, että eiongelmaisten lasten vanhemmat ovat sensitiivisempiä, vastavuoroisempia ja lapsen näkökulmaa ja tarpeita lähtökohtanaan pitäviä sekä tunnetaitoihin ja tunnetilan käsittelyyn keskittyvämpiä kuin ongelmaisten lasten vanhemmat. Vanhempien ja lasten vuorovaikutuksen vaikeudet, ylimalkainen ja epäjohdonmukainen sosiaalisten taitojen, käyttäytymisen sekä suhteiden ohjaus sekä monet perheen voimavarojen puutteet voivat haitata vakavasti lapsen sosiaalisen kompetenssin kehittymistä. Vanhemmilla on kuitenkin taitoa arvioida lapsensa sosiaalista kyvykkyyttä ja halua toimia hyvin kasvatustehtävässään. Vanhemmuuden tukemisessa olisivatkin tärkeitä epävirallisen tukiverkoston lisäksi lähiympäristön perheille ja lapsille suunnatut palvelut, monitahoinen yhteistyö perheiden, lasten ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten kesken sekä yhteiskunnan perheitä koskevat säädökset ja tukitoimet.Supporting the social competence of a child – parents’ indirect and direct influences This research investigated parents’ perceptions and conceptions of children’s social competence. The concept of social competence involves peer relationships, social skills and social behavior which are central in this study. The objective was to clarify how parents perceive their children’s social ability and how parents try to build up social capacity, as well as to compare possible differences in parents’ perceptions and pedagogics. Parent influences can be indirect or direct. Indirect influence includes parents’ socio-economic status, parenthood and parenting practices and parent–child interaction. Direct influence comprises parents’ roles as designers, mediators, supervisors and consultants in developing the child’s social competence. Earlier findings tell that parents’ direct and indirect influences have a significant effect on the shaping and quality of social competence in a child. The purpose of this research is to investigate differences in parent influence models among children with peer problems and children with no problems in peer relations. This research is based on data from questionnaires and interviews. Questionnaire data (N=156) was collected during the “Origins of Exclusion in Early Childhood” research project which examined peer relations, social skills, and social behavior among children from nursery to primary school during a 3-year follow-up study. Families answered questionnaires when children were six years old and a statistical method was used to analyze this data. Thematic interviews (N=55) were conducted with parents whose children were part of the original study, and content analysis was used to produce qualitative data. In this research, the child’s social network consists of the relationships which are created in home environment, family, school, daycare, or free-time activities. Research results indicate that parents recognize some differences in social networks among children with peer problems and children with no peer problems. According to parents’ comprehension, there are differences in children’s social skills, behavior, attitudes towards social interaction, and strategies utilized in playing and joining into the peer groups. This research reveals that parents have the capacity of make an accurate evaluation of the social skills and social behavior of their children. The research also indicates that parent groups are different regarding how aware they were of the child’s social relations and what the quality of the relationships was, as well as what the child’s attitude was towards social interaction. There were differences and similarities among parent groups with regard to indirect influence. Based on the analysis of socio-economic factors, in families where children have peer problems there is a correlation between economic problems, father’s unemployment, use of social support, child’s need for special support, and child’s peer problems. Almost all parents in this research felt that being a parent and bringing up children were positive factors which brought satisfaction to their lives. The majority of parents regarded the adult-childinteraction positively although it was not always easy to get along with the child. Althoughmothers were generally content, they felt more need for self-improvement than fathers.Mothers wanted not only consistency but also more flexibility. The guidance and control were emphasized in parents’ parenting practices and styles. At the same time also caring, warm and responsive parenting was appreciated. The relation between control and care occupied parents’ minds greatly. The parents of children with peer problems need more guidance in authoritative parenting. Mothers of children with peer problems viewed parenting more straining than other mothers. Parents, whose children had peer problems referred to the strains of parenthood, lack of time, and changing motherhood or fatherhood more often than parents whose children did not have peer problems. The parent descriptions revealed also the difficulties of coordinating work and family life. For competent parenthood, the unofficial network consisting of people close to the family provides an important support to the parent and a resource for the upbringing of children. The primary assistance comes from the informal network of friends, acquaintances, colleagues, spouse, and own parents. According to parents who have children with peer problems, everyday support is not always available, and the support network is not satisfactory. Parents emphasize that spouses should share the responsibilities of child upbringing and home duties equally. However, it was most common that the mother took responsibility for meeting everyday needs and for teaching daily skills to the children. In parents’ perceptions, the social environment of a child was based on the opportunities that the nearest surroundings provided. The results regarding parents’ direct influence indicate that parents consider free-time activities an important factor for building social competence. Children who had no peer problems engaged more in multiple free-time activities than children with problems. Although parents did not feel they were conducting friendship relations, they played often many kinds of roles in direct influencing, and applied a variety of methods of steering, organizing, guiding, and instructing for developing the child’s social skills and peer relations. The parent groups did not apply similar methods of organizing, conducting, monitoring, and instructing a child’s social network. The parents who had children with peer problems had insufficient knowledge of the child’s abilities and competence in order to provide timely instructing and necessary support in a suitable manner. Parents act on the firm belief that the friendship relations of a child are solely his own affair. Parents have high appreciation of social skills and try to teach them systematically to their children. They apply different methods of influence. The research gives indications that parents whose children do not have peer problems are more sensitive and reciprocal, act more on the child’s perspective and needs, and focus more on emotional skills and temperament than parents whose children have peer problems. Difficulties in parent-child interaction, superficial and inconsistent directing of social skills, behavior, and relationships, as well as deficiencies in family resources can obstruct the development of social skills in a child. However, parents have the capacity to evaluate their child’s social ability and the will to succeed in their upbringing task. In order to achieve this, they need abundant support from their nearest social network, from professionals, and from the society.Siirretty Doriast

Rinnalla : Taide, kerronta ja sosiaalisemotionaalinen oppiminen varhaiskasvatuksessa

Rinnalla-hankkeen kirjassa paneudutaan varhaiskasvatusikäisten lasten sosiaalisten ja tunnetaitojen oppimiseen, opettamiseen ja tukemiseen taide- ja kerrontalähtöisiä menetelmiä hyödyntämällä. Kirjan alussa tarkastellaan hankkeen sisältöjä, sosiaalisemotionaalisen oppimisen ja kompetenssin lähtökohtia sekä taiteiden, kerronnan ja kirjallisuusterapeuttisen kirjallisuuskasvatuksen merkitystä sosiaalisemotionaalisessa kehityksessä ja oppimisessa ja kasvatuksessa. Muissa osissa keskitytään käytännönläheisten artikkelin avulla tuottamaan yksityiskohtaisempaa tietoa hankkeen taide- ja kerrontalähtöisistä menetelmistä: Deep Talk, Silkkitie, TARU, Pritney ja Oppimisentarina.Artikkeleiden yhteydessä on käyttäjien omia kokemuskuvauksia menetelmistä ja niiden käyttämisestä hankkeessa mukana olleiden kymmenen päiväkodin lapsiryhmissä. Kirjan lopussa avataan hankkeessa käytettyä täydennyskoulutusmenetelmää, mentorointia, sekä teorian, mentoreina toimineiden opettajien että mentoroitavien näkökulmasta. Lisäksi teoksessa on yhteistyökumppaneiden näkemyksiä sosiaalisemotionaalisten taitojen tukemisesta ja tutkimisesta.Teos tarjoaa pedagogisia ideoita taide- ja kerrontalähtöisten menetelmien toteuttamiseen varhaiskasvatuksessa erityisesti sosiaalisemotionaalista oppimista ajatellen. Kirja soveltuu kaikille varhaiskasvatusalan ammattilaisille ja opiskelijoille.</p

Kehityksen ja oppimisen tuki sekä inklusiivisuus varhaiskasvatuksessa : Selvitys nykytilasta kunnallisissa ja yksityisissä varhaiskasvatuspalveluissa sekä esitys kehityksen ja oppimisen tuen malliksi

Lapsella on varhaiskasvatuslain mukaan oikeus kehityksen ja oppimisen tukeen. Varhaiskasvatusta kehitetään inkluusion periaatteiden mukaisesti, jolloin lähtökohtana tulee olla lapsen osallisuus ja yhteenkuuluvuus. Työryhmä selvitti tuen toteutumista koostamalla selvitys- ja tutkimustietoa, toteuttamalla valtakunnallisen kyselyn sekä järjestämällä varhaiskasvatuksen järjestäjille ja vanhemmille pienryhmäkeskusteluja. Selvityksen pohjalta annetaan ehdotus tuen mallista, jossa kuvataan kaikille lapsille tarjottavan tuen, tuen tehostamisen sekä erityisen tuen periaatteet, muodot ja rakenteet. Selvityksen mukaan inkluusion käsite on varhaiskasvatuksen ammattilaisille epäselvä ja sitä kuvataan tuen järjestämisen paikan kautta. Kehityksen ja oppimisen tuen saatavuuden ja toteutumisen vaihtelu asettaa lapset eriarvoiseen asemaan. Tuen vaihtelevuus ja toteutumattomuus korostuvat yksityisessä varhaiskasvatuksessa ja perhepäivähoidossa. Lapsen oikeus tukeen sekä pedagogiseen varhaiskasvatukseen nousee haasteeksi erityisesti silloin, kun lapsen tarvitsema tuki on vaativaa. Jatkossa tuen toteutumista tulee yhdenmukaistaa ja lasten asemaa tasa-arvoistaa kirjaamalla lakiin tuen malli, vahvistamalla henkilöstön tukeen liittyvää osaamista sekä kiinnittämällä erityistä huomiota vaativaan tukeen. Inkluusioperiaatetta varhaiskasvatuksen kehittämisessä tulee konkretisoida ja henkilöstön inkluusioon liittyvää ymmärrystä ja osaamista lisätä

Understanding Different Approaches to ECE Pedagogy through Tensions

The concept of pedagogy is the key to understanding pedagogy in early childhood education (ECE) in the Nordic countries, which are known for their high quality of life and education. However, in ECE, there are several different approaches toward pedagogy and it can be said that pedagogy is a multidimensional and dynamic concept. In this paper, the different approaches to pedagogy are defined and reconceptualized through an integrative literature analysis focusing on scientific papers and research reports of the concept. Five approaches to pedagogy were constructed: pedagogy through interaction, pedagogy through scaffolding, pedagogy through didactics, pedagogy through expertise, and pedagogy through future orientation. The identified tensions and elements within the five approaches are presented. Finally, the shared elements among these pedagogical approaches are presented in a dynamic model.</p