Päiväkodin johtajien käsityksiä toimivasta työyhteisöstä varhaiskasvatuksessa

Tiivistelmä. Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää päiväkodin johtajien käsityksiä toimivasta työyhteisöstä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu päiväkodista toimivana työyhteisönä sekä päiväkodin johtamisesta. Tutkimuksen keskeisimmät näkökulmat ovat työyhteisön toimivuuteen liittyvien tekijöiden tarkastelu sekä miten päiväkodin johtajien mukaan työyhteisön toimivuutta voidaan edistää. Pro gradu -tutkielmamme on osa Opetus- ja kulttuuriministeriön Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman rahoittamaa Verme²- eli vertaismentorointihanketta. Aineistomme koostuu kahdesta eri vertaismentoroinnin ryhmäkeskustelukerrasta, joihin osallistui yksitoista päiväkodin johtajaa ja kaksi mentoria. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka toteutimme parityönä. Tutkimuksen metodologisena lähestymistapana on fenomenografia ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimustulosten perusteella päiväkodin johtajan toiminta on avainasemassa työyhteisön toimivuuteen ja toimivuuden edistämiseen. Tutkimustuloksemme jakautuvat kolmeen pääluokkaan, joita ovat selkeät töiden järjestelyt, työntekoa tukeva johtaminen sekä oman johtajuuden tukeminen. Tulokset osoittavat, että työyhteisön jäsenten tulee olla tietoisia niin omista kuin toistenkin työtehtävistä ja omat vastuutehtävät tulee tehdä näkyväksi muille. Päiväkodin johtajan rooli työyhteisöä tukevana johtajana korostuu tutkimustulostemme mukaan työyhteisön tuntemisena sekä ammattiroolien välisen eriarvoisuuden minimoimisena. Lisäksi tutkimustulokset osoittavat, että työyhteisön toimivuuden kannalta johtajan täytyy sekä kehittää että tukea omaa johtajuuttaan. Näitä tukemisen muotoja ovat vastuun ja työtehtävien jakaminen, vertaisuus ja tarkemmin varajohtaja vertaisena

Kohti sukupuolisensitiivistä varhaiskasvatusta

Tiivistelmä. Kandidaatintutkielmamme tavoitteena on selventää, mitä sukupuolisensitiivisyydellä tarkoitetaan. Lisäksi tarkastelemme millaisia keinoja sen saavuttamiseksi edellytetään sekä miten sen tarpeellisuutta perustellaan. Erityisesti pyrimme tarkastelemaan, miten sukupuolisensitiivisyyttä voidaan vahvistaa esimerkiksi tilanteissa, joissa pyritään muuttamaan jo olemassa olevia toimintatapoja. Tarkastelemme aihetta Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2016), aiheeseen liittyvän kirjallisuuden sekä väitöskirjatutkimusten valossa. Näin ollen teemme kuvailevan, integroivan kirjallisuuskatsauksen. Tarkastelemme Värtön (2000), Lappalaisen (2006), Eidevaldin (2009), Ylitapio-Mäntylän (2009) sekä Odenbringin (2010) väitöskirjatutkimuksia, jotka liittyvät aiheeseemme. Täten perehdymme sekä kotimaisiin että kansainvälisiin tutkimuksiin. Keskitymme 2000-luvulla tehtyihin tutkimuksiin muun muassa luotettavuuden takia. Kirjallisuuden pohjalta selviää, että sukupuolisensitiivisen kasvatuksen toteutuminen on pitkälti kiinni kasvattajan toimintatavoista ja toiminnasta. Varhaiskasvatuksessa muun muassa leikin ohjaamisessa ilmenee sukupuolittavia käytänteitä. Dokumentointi ja leikin havainnointi korostuvat aineistoja tarkasteltaessa. Kirjallisuudessa korostuu kasvattajan tiedostamattomat sukupuolittavat käytännöt, jotka tulee tiedostaa, jotta sukupuolisensitiivinen kasvatus voi toteutua. Ei kuitenkaan riitä, että kasvattaja pyrkii yksinään toimimaan sukupuolisensitiivisyyttä vahvistaen. Se edellyttää koko kasvatusyhteisön osallisuutta sekä asenteiden muutosta

Developing the Svalbard Integrated Arctic Earth Observing System (SIOS)

Based on the ongoing large climatic and environmental changes and the history of science coordination in Svalbard leading to the development of Svalbard Integrated Arctic Earth Observing System (SIOS), we present an overview of the current gaps in knowledge and infrastructure based on a synthesis of the recommendations presented in the annual State of Environmental Science in Svalbard (SESS) reporting of SIOS. Recommendations from the first 4 years of SESS reporting represent the point of view of the wide scientific community operating the large observing system implemented in Svalbard (SIOS) since 2018 and aim to identify the scientific potential to further develop the observing system. The recommendations are bottom-up inputs for a continuous process that aims to accomplish the vision and mission of SIOS: optimizing, integrating and further developing the observing system in an Earth system science (ESS) perspective. The primary outcome of the synthesis work is the evidence that ESS in SIOS has, during the first 4 years of operation, naturally developed from individual scientists or smaller groups of scientists to larger disciplinary international groups of scientists working together within the different environments (the atmosphere, the cryosphere, and marine and terrestrial environments). It is clear that strategic efforts towards interdisciplinarity are necessary for operating fully at ESS scale in Svalbard. As Svalbard is experiencing the largest ongoing warming in the Arctic and worldwide, SIOS is in a unique position to perform a full-scale study of all processes impacting ESS dynamics and controlling the water cycle using all parts of the SIOS observation network, with a large potential for increasing the understanding of key mechanisms in the Earth system. We also identify the potential to upscale Svalbard-based observations collected in SIOS to pan-Arctic and global scales, contributing to full-scale ESS.</p

Investigating the 8.2 ka event in northwestern Madagascar: Insight from data–model comparisons

The 8.2 ka event is a well-known cooling event in the Northern Hemisphere, but is poorly understood in Madagascar. Here, we compare paleoclimate data and outputs from paleoclimate simulations to better understand it. Records from Madagascar suggest two distinct sub-events (8.3 ka and 8.2 ka), that seem to correlate with records from northern high latitude. This could indicate causal relationships via changes in the Atlantic Meridional Overturning Circulation (AMOC) with changes in moisture source's δ18O, and changes in the mean position of the Inter-Tropical Convergence Zone (ITCZ), as climate modelling suggests. These two sub-events are also apparent in other terrestrial records, but the climatic signals are different. The prominent 8.2 ka sub-event records a clear antiphase relationship between the northern and southern hemisphere monsoons, whereas such relationship is less evident during the first 8.3 ka sub-event. Data–model comparison have also shown a mismatch between the paleoclimate data and the model outputs, the causes of which are more or less understood and may lie in the proxies, in the model, or in both data and model. Knowing that paleoclimate proxies and climate models produce different sets of variables, further research is needed to improve the data–model comparison approach, so that both paleoclimate data and paleoclimate models will better predict the likely climate status of a region during a specified time in the past with minimal uncertainties

Platelet Ice Under Arctic Pack Ice in Winter

The formation of platelet ice is well known to occur under Antarctic sea ice, where subice platelet layers form from supercooled ice shelf water. In the Arctic, however, platelet ice formation has not been extensively observed, and its formation and morphology currently remain enigmatic. Here, we present the first comprehensive, long‐term in situ observations of a decimeter thick subice platelet layer under free‐drifting pack ice of the Central Arctic in winter. Observations carried out with a remotely operated underwater vehicle (ROV) during the midwinter leg of the MOSAiC drift expedition provide clear evidence of the growth of platelet ice layers from supercooled water present in the ocean mixed layer. This platelet formation takes place under all ice types present during the surveys. Oceanographic data from autonomous observing platforms lead us to the conclusion that platelet ice formation is a widespread but yet overlooked feature of Arctic winter sea ice growth

A comprehensive study on the role of the Yersinia pestis virulence markers in an animal model of pneumonic plague

We determined the role of Yersinia pestis virulence markers in an animal model of pneumonic plague. Eleven strains of Y. pestis were characterized using PCR assays to detect the presence of known virulence genes both encoded by the three plasmids as well as chromosomal markers. The virulence of all Y. pestis strains was compared in a mouse model for pneumonic plague. The presence of all known virulence genes correlated completely with virulence in the Balb/c mouse model. Strains which lacked HmsF initially exhibited visible signs of disease whereas all other strains (except wild-type strains) did not exhibit any disease signs. Forty-eight hours post-infection, mice which had received HmsF– strains regained body mass and were able to control infection; those infected with strains possessing a full complement of virulence genes suffered from fatal disease. The bacterial loads observed in the lung and other tissues reflected the observed clinical signs as did the cytokine changes measured in these animals. We can conclude that all known virulence genes are required for the establishment of pneumonic plague in mammalian animal models, the role of HmsF being of particular importance in disease progression

Rapid Identification of Bio-Molecules Applied for Detection of Biosecurity Agents Using Rolling Circle Amplification

Detection and identification of pathogens in environmental samples for biosecurity applications are challenging due to the strict requirements on specificity, sensitivity and time. We have developed a concept for quick, specific and sensitive pathogen identification in environmental samples. Target identification is realized by padlock- and proximity probing, and reacted probes are amplified by RCA (rolling-circle amplification). The individual RCA products are labeled by fluorescence and enumerated by an instrument, developed for sensitive and rapid digital analysis. The concept is demonstrated by identification of simili biowarfare agents for bacteria (Escherichia coli and Pantoea agglomerans) and spores (Bacillus atrophaeus) released in field

Rapid and Sensitive Detection of Yersinia pestis Using Amplification of Plague Diagnostic Bacteriophages Monitored by Real-Time PCR

BACKGROUND: Yersinia pestis, the agent of plague, has caused many millions of human deaths and still poses a serious threat to global public health. Timely and reliable detection of such a dangerous pathogen is of critical importance. Lysis by specific bacteriophages remains an essential method of Y. pestis detection and plague diagnostics. METHODOLOGY/PRINCIPAL FINDINGS: The objective of this work was to develop an alternative to conventional phage lysis tests--a rapid and highly sensitive method of indirect detection of live Y. pestis cells based on quantitative real-time PCR (qPCR) monitoring of amplification of reporter Y. pestis-specific bacteriophages. Plague diagnostic phages phiA1122 and L-413C were shown to be highly effective diagnostic tools for the detection and identification of Y. pestis by using qPCR with primers specific for phage DNA. The template DNA extraction step that usually precedes qPCR was omitted. phiA1122-specific qPCR enabled the detection of an initial bacterial concentration of 10(3) CFU/ml (equivalent to as few as one Y. pestis cell per 1-microl sample) in four hours. L-413C-mediated detection of Y. pestis was less sensitive (up to 100 bacteria per sample) but more specific, and thus we propose parallel qPCR for the two phages as a rapid and reliable method of Y. pestis identification. Importantly, phiA1122 propagated in simulated clinical blood specimens containing EDTA and its titer rise was detected by both a standard plating test and qPCR. CONCLUSIONS/SIGNIFICANCE: Thus, we developed a novel assay for detection and identification of Y. pestis using amplification of specific phages monitored by qPCR. The method is simple, rapid, highly sensitive, and specific and allows the detection of only live bacteria