36 research outputs found
Henkilöstöjohtaminen : Turun alueen Sodexo Oy:ssä
Henkilöstöjohtaminen on tärkeä osa organisaation johtamista. Henkilöstö koetaan nyky-ään kilpailukeinona ja yrityksen voimavarana. Henkilöstöjohtamisella pyritään sitouttamaan työntekijöitä organisaatioon ja henkilöstön avulla saavuttamaan organisaatiolle asetetut tavoitteet.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia henkilöstöjohtamisen toteutumista Sodexo Oy:n Turun alueen toimipisteissä. Ja tutkimusongelmana oli tutkia, miten Sodexo Groupin määrittelemät globaalit painopisteet toteutuvat paikallistasolla. Sodexon määrittelemät painopistealueet ovat viestintä, tunnustus ja palkitseminen, oppiminen ja kehittyminen, selkeä suunta sekä henkilöstön hyvinvointi.
Opinnäytetyö koostuu kolmesta osasta: teoreettinen viitekehys, tutkimus sekä näiden pohjalta luodut kehittämisehdotukset. Teoriaosuudessa käsitellään henkilöstöjohtamista käsitteenä, sekä Sodexon viittä painopistettä. Tutkimusosiossa tutkitaan näiden edellä mainittujen painopisteiden toteuttamista Turun alueen Sodexoissa henkilöstökyselyn sekä dokumenttianalyysin avulla. Kolmannessa osassa on laadittu konkreettisia kehittämisehdotuksia toimipaikoille.
Tutkimuksen pohjalta saatiin selville muutamia selkeitä epäkohtia ja parannuskohteita. Suurimmat puutteet löytyivät palkitsemisen ja hyvinvoinnin osa-alueista, mutta jokaisesta osa-alueesta löytyi jonkin verran parannettavaa. Kehittämisideoilla pyrittiin pää-sääntöisesti kehittämään esimiesten päivittäistä johtamista. Tutkimuksen tulokset ja kehittämisehdotukset toimitettiin toimipaikkoihin, jotta esimiehet voivat muuttaa toi-mintamallejaan. Tutkimuksen luotettavuutta ja pätevyyttä tarkasteltiin reliabiliteetin ja validiuden avulla. Tutkimusta voidaan pitää luotettavana, koska tarkoituksenmukaiset asiat tulivat selvitettyä tutkimuksessa.Human resources management is an important part of a company´s management. Staff is one of the corporate competitive tools that can help the company to achieve the set targets.
The objective of this thesis was to research the human resources management of Sodexo Oy in Turku. The five main focus points given by Sodexo Oy were used as a basis for the study. These focus points were communication, recognition and rewards, learning and development, clear direction and the employee well-being. The data were collected using employee survey and document analysis.
Rewarding and employee well-being were matters that caused the most dissatisfaction, but there were still some problems at every main point. Based on the results, some de-velopment proposals were made to the company. Proposals were given to improve the daily operation of the managers. The study can be considered reliable as all the needed matters were clarified in the research
Turku Centre for Computer Science – Annual Report 2013
Due to a major reform of organization and responsibilities of TUCS, its role, activities, and even structures have been under reconsideration in 2013. The traditional pillar of collaboration at TUCS, doctoral training, was reorganized due to changes at both universities according to the renewed national system for doctoral education. Computer Science and Engineering and Information Systems Science are now accompanied by Mathematics and Statistics in newly established doctoral programs at both University of Turku and Åbo Akademi University. Moreover, both universities granted sufficient resources to their respective programmes for doctoral training in these fields, so that joint activities at TUCS can continue. The outcome of this reorganization has the potential of proving out to be a success in terms of scientific profile as well as the quality and quantity of scientific and educational results.
International activities that have been characteristic to TUCS since its inception continue strong. TUCS’ participation in European collaboration through EIT ICT Labs Master’s and Doctoral School is now more active than ever. The new double degree programs at MSc and PhD level between University of Turku and Fudan University in Shaghai, P.R.China were succesfully set up and are
now running for their first year. The joint students will add to the already international athmosphere of the ICT House.
The four new thematic reseach programmes set up acccording to the decision by the TUCS Board have now established themselves, and a number of events and other activities saw the light in 2013. The TUCS Distinguished Lecture Series managed to gather a large audience with its several prominent speakers. The development of these and other research centre activities continue, and
new practices and structures will be initiated to support the tradition of close academic collaboration.
The TUCS’ slogan Where Academic Tradition Meets the Exciting Future has proven true throughout these changes. Despite of the dark clouds on the national and European economic sky, science and higher education in the field have managed to retain all the key ingredients for success. Indeed, the future of ICT and Mathematics in Turku seems exciting.</p
Common Inflammation-Related Candidate Gene Variants and Acute Kidney Injury in 2647 Critically Ill Finnish Patients
Acute kidney injury (AKI) is a syndrome with high incidence among the critically ill. Because the clinical variables and currently used biomarkers have failed to predict the individual susceptibility to AKI, candidate gene variants for the trait have been studied. Studies about genetic predisposition to AKI have been mainly underpowered and of moderate quality. We report the association study of 27 genetic variants in a cohort of Finnish critically ill patients, focusing on the replication of associations detected with variants in genes related to inflammation, cell survival, or circulation. In this prospective, observational Finnish Acute Kidney Injury (FINNAKI) study, 2647 patients without chronic kidney disease were genotyped. We defined AKI according to Kidney Disease: Improving Global Outcomes (KDIGO) criteria. We compared severe AKI (Stages 2 and 3, n = 625) to controls (Stage 0, n = 1582). For genotyping we used iPLEX(TM) Assay (Agena Bioscience). We performed the association analyses with PLINK software, using an additive genetic model in logistic regression. Despite the numerous, although contradictory, studies about association between polymorphisms rs1800629 in TNFA and rs1800896 in IL10 and AKI, we found no association (odds ratios 1.06 (95% CI 0.89-1.28, p = 0.51) and 0.92 (95% CI 0.80-1.05, p = 0.20), respectively). Adjusting for confounders did not change the results. To conclude, we could not confirm the associations reported in previous studies in a cohort of critically ill patients.Peer reviewe
Heme oxygenase-1 repeat polymorphism in septic acute kidney injury
Acute kidney injury (AKI) is a syndrome that frequently affects the critically ill. Recently, an increased number of dinucleotide repeats in the HMOX1 gene were reported to associate with development of AKI in cardiac surgery. We aimed to test the replicability of this finding in a Finnish cohort of critically ill septic patients. This multicenter study was part of the national FINNAKI study. We genotyped 300 patients with severe AKI (KDIGO 2 or 3) and 353 controls without AKI (KDIGO 0) for the guanine-thymine (GTn) repeat in the promoter region of the HMOX1 gene. The allele calling was based on the number of repeats, the cut off being 27 repeats in the S-L (short to long) classification, and 27 and 34 repeats for the S-M-L2 (short to medium to very long) classification. The plasma concentrations of heme oxygenase-1 (HO-1) enzyme were measured on admission. The allele distribution in our patients was similar to that published previously, with peaks at 23 and 30 repeats. The S-allele increases AKI risk. An adjusted OR was 1.30 for each S-allele in an additive genetic model (95% CI 1.01-1.66; p = 0.041). Alleles with a repeat number greater than 34 were significantly associated with lower HO-1 concentration (p<0.001). In septic patients, we report an association between a short repeat in HMOX1 and AKI risk
Demokratian dynamiikka - Diskurssianalyttinen tutkimus vegaanien toimijuuden rakentumisesta internetkeskustelussa
Pro gradu -tutkielmani sijoittuu liiketutkimuksen alueelle. Kiinnostukseni kohdistuu uusiin politiikanteon keinoihin sekä liikkeiden yhteiskunnalliseen toimijuuteen. Tarkastelen kansalaisaktivismia elämäntapavaikuttamisen kautta, ja tutkin millaisia toimijuuksia vegaanit rakentavat käymässään internetkeskustelussa.
Suomalaisessa kansalaisaktivismissa 1990-luvulla syntyneen uuden aallon myötä liikkeiden toiminta radikalisoitui ja sai uusia muotoja. Politiikkaa alettiin tehdä aiemmin epäpoliittisiksi miellettyjen keinojen kautta. Keskeiseksi nousivat oma keho, elämäntapa ja arjen valinnat. Uusien vaikuttamiskeinojen myötä politiikanteon areenat ovat laajentuneet. Politiikan teon keskeiseksi kentäksi on perinteisten puolueiden rinnalle noussut media. Keskeistä on median muuntuminen erilaisten toimijoiden kohtaamispaikaksi. Liikkeistä on tullut keskeisiä identiteetin määrittelyn kenttiä, kollektiivisen toiminnan ja protestin muotoilijoita sekä kanavia. Suomalaisista liikkeistä uuden aallon keskiössä ovat olleet eläinoikeusaktivistit. Tutkimukseni kohteeksi valitsin vegaanit, sillä heillä on usein tiivis kytkentä eläinoikeusliikkeeseen, ihmisoikeus- sekä ympäristökysymyksiin. Veganismi on myös selkeästi elämäntapa, ja koenkin sitä tarkastellessani pääseväni käsiksi juuri uusiin politiikan teon keinoihin.
Aineistonani käytän aktivistien internetin keskustelufoorumilla käymää keskustelua. Olen kerännyt aineiston alun perin kandidaatin tutkielmaani varten syksyllä 2009. Aineisto sisältää 114 puheenvuoroa, ja sitä kertyi tulostettuna 61 sivua. Puheenvuorojen pituudet vaihtelevat sivusta hyvin lyhyeen, noin muutaman lauseen kommenttiin. Useimmat puheenvuorot ovat noin puolen sivun mittaisia.
Tutkimus on kvalitatiivinen ja teoriaohjaava. Tarkastelen aineistoani diskurssitutkimuksen keinoin ammentaen tulkinnan välineitä erilaisista tutkimustraditioista. Keskeisiksi käsitteiksi muodostuivat kehys, identiteetti ja toimijuus.
Aineistossa omaa ja toisten toimintaa jäsennetään elämänhallinnan, moraalin, vastuun, ja kokemuksen kehysten kautta. Kehysten avulla yksilö ylläpitää ja vahvistaa elämäntapaansa, arvojaan, uskomuksiaan sekä asenteitaan. Aineistossani veganismi määrittyi valinnaksi. Aktivistit määrittivät elämäntapansa keinoksi kantaa vastuu sosiaalisista ja ekologisista kysymyksistä. Keskeisiksi nousevat arjen valinnat. Vegaanit määrittyvät aineistossa moraalisiksi ja vastuullisiksi toimijoiksi. Lähtökohtana pidetään tietoisuutta. Tiedon katsotaan velvoittavan toimimaan heikompien ja sorrettujen puolesta. Kehysten keskeisiksi piirteiksi muodostuivat päällekkäisyys ja refleksiivisyys. Päällekkäisyydellä tarkoitan sitä, etteivät kehykset esiinny aineistossa toisistaan täysin irrallisina, vaan monin tavoin toisiinsa kytkeytyneinä. Refleksiivisyys taas viittaa toiminnan luonteeseen, siihen miten yksilö soveltaa arvojaan ja ideologiaansa tilanteessa tehdyn arvioinnin perusteella. Aktivistien toimijuus ei näyttäydy mekaanisena sääntöjen noudattamisena, vaan refleksiivisen arvioinnin myötä tilanteisesti muotoutuvana. Lähtökohtani on, että aktivistit määrittävät käymässään internet-keskustelussa tulkinnan välineitä, joiden avulla määritetään omaa ja toisen identiteettiä. Näissä prosesseissa refleksiivisen arvioinnin ja määrittelykamppailujen tuloksena syntyy aktivistien yhteiskunnallinen toimijuus.
Asiasanat:Diskurssintutkimus, kehys, identiteetti, kollektiivinen identiteetti, toimijuu
Demokratian dynamiikka - Diskurssianalyttinen tutkimus vegaanien toimijuuden rakentumisesta internetkeskustelussa
Pro gradu -tutkielmani sijoittuu liiketutkimuksen alueelle. Kiinnostukseni kohdistuu uusiin politiikanteon keinoihin sekä liikkeiden yhteiskunnalliseen toimijuuteen. Tarkastelen kansalaisaktivismia elämäntapavaikuttamisen kautta, ja tutkin millaisia toimijuuksia vegaanit rakentavat käymässään internetkeskustelussa.
Suomalaisessa kansalaisaktivismissa 1990-luvulla syntyneen uuden aallon myötä liikkeiden toiminta radikalisoitui ja sai uusia muotoja. Politiikkaa alettiin tehdä aiemmin epäpoliittisiksi miellettyjen keinojen kautta. Keskeiseksi nousivat oma keho, elämäntapa ja arjen valinnat. Uusien vaikuttamiskeinojen myötä politiikanteon areenat ovat laajentuneet. Politiikan teon keskeiseksi kentäksi on perinteisten puolueiden rinnalle noussut media. Keskeistä on median muuntuminen erilaisten toimijoiden kohtaamispaikaksi. Liikkeistä on tullut keskeisiä identiteetin määrittelyn kenttiä, kollektiivisen toiminnan ja protestin muotoilijoita sekä kanavia. Suomalaisista liikkeistä uuden aallon keskiössä ovat olleet eläinoikeusaktivistit. Tutkimukseni kohteeksi valitsin vegaanit, sillä heillä on usein tiivis kytkentä eläinoikeusliikkeeseen, ihmisoikeus- sekä ympäristökysymyksiin. Veganismi on myös selkeästi elämäntapa, ja koenkin sitä tarkastellessani pääseväni käsiksi juuri uusiin politiikan teon keinoihin.
Aineistonani käytän aktivistien internetin keskustelufoorumilla käymää keskustelua. Olen kerännyt aineiston alun perin kandidaatin tutkielmaani varten syksyllä 2009. Aineisto sisältää 114 puheenvuoroa, ja sitä kertyi tulostettuna 61 sivua. Puheenvuorojen pituudet vaihtelevat sivusta hyvin lyhyeen, noin muutaman lauseen kommenttiin. Useimmat puheenvuorot ovat noin puolen sivun mittaisia.
Tutkimus on kvalitatiivinen ja teoriaohjaava. Tarkastelen aineistoani diskurssitutkimuksen keinoin ammentaen tulkinnan välineitä erilaisista tutkimustraditioista. Keskeisiksi käsitteiksi muodostuivat kehys, identiteetti ja toimijuus.
Aineistossa omaa ja toisten toimintaa jäsennetään elämänhallinnan, moraalin, vastuun, ja kokemuksen kehysten kautta. Kehysten avulla yksilö ylläpitää ja vahvistaa elämäntapaansa, arvojaan, uskomuksiaan sekä asenteitaan. Aineistossani veganismi määrittyi valinnaksi. Aktivistit määrittivät elämäntapansa keinoksi kantaa vastuu sosiaalisista ja ekologisista kysymyksistä. Keskeisiksi nousevat arjen valinnat. Vegaanit määrittyvät aineistossa moraalisiksi ja vastuullisiksi toimijoiksi. Lähtökohtana pidetään tietoisuutta. Tiedon katsotaan velvoittavan toimimaan heikompien ja sorrettujen puolesta. Kehysten keskeisiksi piirteiksi muodostuivat päällekkäisyys ja refleksiivisyys. Päällekkäisyydellä tarkoitan sitä, etteivät kehykset esiinny aineistossa toisistaan täysin irrallisina, vaan monin tavoin toisiinsa kytkeytyneinä. Refleksiivisyys taas viittaa toiminnan luonteeseen, siihen miten yksilö soveltaa arvojaan ja ideologiaansa tilanteessa tehdyn arvioinnin perusteella. Aktivistien toimijuus ei näyttäydy mekaanisena sääntöjen noudattamisena, vaan refleksiivisen arvioinnin myötä tilanteisesti muotoutuvana. Lähtökohtani on, että aktivistit määrittävät käymässään internet-keskustelussa tulkinnan välineitä, joiden avulla määritetään omaa ja toisen identiteettiä. Näissä prosesseissa refleksiivisen arvioinnin ja määrittelykamppailujen tuloksena syntyy aktivistien yhteiskunnallinen toimijuus.
Asiasanat:Diskurssintutkimus, kehys, identiteetti, kollektiivinen identiteetti, toimijuu
Hoitotyön ajankäyttö Hyvinkään terveyskeskussairaalassa
Terveydenhuolto on Suomen taloudelle merkittävä taloudellinen menoerä. Työaikaresurssit luovat reunaehdot terveydenhuollon toteutumiselle. Resurssienhallinta on johtamistyön keskeisiä tehtäviä ja hoitohenkilöstön voimavarojen tarkoituksenmukainen kohdentaminen puo-lestaan on merkittävä terveydenhuollon laatutekijä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoitotyöaikaresurssin käyttöä Uudenmaan sairaanhoitopiirin Hyvinkään kaupungin terveyskeskussairaalassa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan paremmin kohdentaa hoitotyön resursseja ja optimoida hoitotyöajan käyttöä Hyvinkään terveyskeskussairaalassa somaattisilla osastoilla.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana tutkimuksena. Tutkimusaineistoa kerätiin strukturoidulla työnajanseurantalomakkeella itseraportoinnilla. Aineistoa kerättiin aamu- ja iltavuoroissa yhden viikon aikana. Tutkimukseen osallistui neljän somaattisen osaston (n = 54) kohderyhmän työntekijöistä 75,3 %, heistä 30 oli sairaanhoitajia ja 24 lähihoitajia. Palautettujen seurantalomakeiden osuus oli 69 % (n = 184).
Tutkimustulosten mukaan välittömään hoitotyöhön kului 50 % koko hoitotyöstä. Lisäarvoa tuottavaa hoitotyötä tehtiin 86 %, mikä on keskivertoa korkeampi, kun verrataan aiempiin tutkimuksiin. Välilliseen hoitotyöhön käytettiin aiemmissa tutkimuksissa 15–35 % hoito-työajasta, tässä tutkimuksessa 20 % koko hoitotyöstä. 60 % välittömästä ja välillisestä hoito-työstä tehtiin aamuvuoroissa. Välillisessä hoitotyössä eniten aikaa kului raportointiin (47 %), jonka osuus oli korkeampi verrattuna aiempiin tutkimuksiin. Potilaan hoidon kannalta tarpeel-liseen hoitotyöhön käytettiin 6 % koko hoitotyöstä, joka jakautui osastokohtaiseen työhön (4 %) ja muihin tehtäviin (2 %). Ei-hoidollisiin töihin käytettiin 8 % koko hoitotyöstä, josta henkilökohtaiseen aikaan kului 6 % koko hoitotyöstä, mikä on alhainen osuus verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin.
Tämä tutkimus ei tuottanut uutta yleistietoa eivätkä tulokset ole yleistettävissä tutkittujen osastojen ulkopuolelle, mutta tulokset osoittautuivat samankaltaisiksi kuin aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön kehittämisessä, jossa voidaan pyrkiä nykyistä suurempaan osuuteen välittömässä ja potilaalle lisäarvoa tuottavassa hoitotyössä. Lisäämällä hoitohenkilöstön tyytyväisyyttä lisättäisiin samalla alan vetovoimaisuutta työntekijöiden näkökulmasta
Puutarhaharrastajien kiinnostus luontohyvitysten toteuttamiseen omassa puutarhassaan
Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan prosessia, jossa luonnon tilaa heikentävä taho hyvittää tekemänsä heikennyksen jollakin muulla alueella ennallistamalla tai suojelemalla elinympäristöä. Vapaaehtoisten ekologisten kompensaatioiden mahdollisuuksia kansalaistasolla (luontohyvitys) ei juuri ole tutkittu aikaisemmin. Tässä tutkimuksessa niitä tarkasteltiin puutarhaharrastajien kautta. Puutarhat saattavat kattaa jopa 3–4 % valtioiden kokonaismaapinta-alasta, mutta niiden merkitystä luonnon monimuotoisuudelle on tutkittu vain vähän. Joillekin lajiryhmille niiden merkitys on kuitenkin tutkitusti suuri. Puutarhaharrastajien kiinnostusta luontohyvitysten toteuttamiseen omassa puutarhassa tutkittiin kyselytutkimuksen avulla. Kysely lähettiin kolmelle puutarhaseuralle jaettavaksi jäsenistölle sähköpostitse. Vastauksia saatiin yhteensä 216. Puutarhaharrastajat suhtautuivat luontohyvityksiin erittäin myönteisesti. Kuitenkin selkeitä eroja oli havaittavissa eri luonnon monimuotoisuutta parantavien toimien suosiossa. Erityisen myönteisesti suhtauduttiin pölyttäjähyönteisten ja lintujen määrän, sekä maaperän hyvinvoinnin lisäämiseen puutarhassa. Negatiivisimmin suhtauduttiin nisäkkäiden ja matelijoiden määrän lisäämiseen. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden toimien, kuten luonnonvaraisten puiden ja pensaiden, sekä lahopuun määrän lisäämiseen suhtauduttiin muihin toimiin nähden melko kielteisesti. Erityisesti vastaajan koulutustaso ja puutarhan koko vaikutti asenteisiin eri toimia kohtaan. Vaikka eroja eri toimien suosiossa oli, puutarhaharrastajien asenne luontohyvityksiin oli myönteinen, joten puutarhojen merkitystä luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi voidaan pitää merkittävänä.Ecological compensation is a process, where the party degrading environment compensates the harm done in some other place by restoring or protecting areas. Voluntary based compensations on citizen level have not been studied a lot. In this Thesis it was studied with gardeners. Gardens can make up to 3–4 % of the total land area of governments, but the impact they have to biodiversity has not been studied much. To some species groups the impact has been studied to be a big one. In this study gardeners’ interest to make small-scale biodiversity offsets in their garden was examined by inquiry. The inquiry was sent to three local garden associations and send through them to members by email. Total amount of answers to the inquiry was 216. Gardeners attitudes to offsetting in their garden were positive. Attitudes towards different offsetting measures differed considerably. Increasing the amount of birds and pollinators, and health of the soil were the most popular offsetting measures. Most negatively from the offsetting measures was viewed increasing of the number of mammals and reptiles in the garden. Compared to other measures, quite negatively was also viewed the increasing of the number of native trees and bushes and dead wood in the garden. Attitudes were affected especially by education level and the size of the respondents’ garden. Even though attitudes towards different offsetting measures differed, gardeners had an overall positive response to small-scale biodiversity offsetting in their garden. Based on this, the importance of gardens to improvement of biodiversity can be considered to be significant