Matalalentoverkosto : Selvitys toteuttamisvaihtoehdoista

Matalalentoverkostossa on kyse satelliittipaikannukseen perustuvasta reittiverkostosta sekä mittarilähestymismenetelmistä, jotka mahdollistaisivat tehokkaan lentotoiminnan myös näkösääolosuhteita huonommissa sääolosuhteissa. Matalalentoverkosto koos-tuisi kahdesta toisiinsa liittyvästä kokonaisuudesta; reittiverkostosta koko valtakunnan alueella sekä lähestymismenetelmistä valituille lentopaikoille. Tarve matalalentoverkoston perustamiseen Suomeen on tullut viranomaistoimijoilta, jotka näkevät verkostolle voimakkaan yhteiskunnallisen tarpeen. Näiden lisäksi on tunnistettu yleisilmailun kiinnostus mittarilentotoimintaan valvomattomilla lentopaikoil-la. Yleistä kansainvälisesti määriteltyä konseptia matalalentoverkostosta ei ole, joten kansallisesti voidaan tiettyjen reunaehtojen puitteissa arvioida mahdollisimman tarkoi-tuksenmukainen malli. Selvityksen aikana tehtiin yleisen tason turvallisuusvaikutusten arviointi, joka pohjautuu Eurocontrolin tekemiin kahteen yleistason turvallisuustarkaste-luun koskien erikseen matalalentoreittiverkostoa ja lähestymismenetelmiä. Tässä tar-kastelussa ei ilmennyt kynnyskysymyksiä hankkeen toteutukselle. Tämä selvitys kuvaa kartoitetut toteuttamisvaihtoehdot. Selvityksen tehnyt työryhmä suosittelee perustettavaksi Suomeen ensivaiheessa viranomaiskäyttöistä, asteittain laajennettavaa matalalentoverkostoa. Reittiverkosto olisi yksinomaan helikoptereille ja lähestymismenetelmät tarpeen mukaan myös lentokoneille. Alailmatilaan odotetaan kohdistuvan tulevina vuosina useita muutoksia ja matalalentoverkosto toteutuessaan olisi näistä yksi keskeisiä

InDEx – Industrial Data Excellence

InDEx, the Industrial Data Excellence program, was created to investigate what industrial data can be collected, shared, and utilized for new intelligent services in high-performing, reliable and secure ways, and how to accomplish that in practice in the Finnish manufacturing industry.InDEx produced several insights into data in an industrial environment, collecting data, sharing data in the value chain and in the factory environment, and utilizing and manipulating data with artificial intelligence. Data has an important role in the future in an industrial context, but data sources and utilization mechanisms are more diverse than in cases related to consumer data. Experiences in the InDEx cases showed that there is great potential in data utili zation.Currently, successful business cases built on data sharing are either company-internal or utilize an existing value chain. The data market has not yet matured, and third-party offerings based on public and private data sources are rare. In this program, we tried out a framework that aimed to securely and in a controlled manner share data between organizations. We also worked to improve the contractual framework needed to support new business based on shared data, and we conducted a study of applicable business models. Based on this, we searched for new data-based opportunities within the project consortium. The vision of data as a tradeable good or of sharing with external partners is still to come true, but we believe that we have taken steps in the right direction.The program started in fall 2019 and ended in April 2022. The program faced restrictions caused by COVID-19, which had an effect on the intensity of the work during 2020 and 2021, and the program was extended by one year. Because of meeting restrictions, InDEx collaboration was realized through online meetings. We learned to work and collaborate using digital tools and environments. Despite the mentioned hindrances, and thanks to Business Finland’s flexibility, the extension time made it possible for most of the planned goals to be achieved.This report gives insights in the outcomes of the companies’ work within the InDEx program. DIMECC InDEx is the first finalized program by the members of the Finnish Advanced Manufacturing Network (FAMN, www.famn.fi).</p

Constructional Waste Utilization

Suomen kansallisvarallisuudesta yli kaksi kolmasosaa on rakennetussa ympäristössä. Rakentaminen sekä rakennukset tuottavat noin 40 prosenttia vuotuisista päästöistä. Tutkielmassani tutkin jätteiden hyödyntämistä maarakentamisessa yhtäältä oikeusdogmaattisen tutkimuksen keinoin systematisoidakseni oikeustilaa ja toisekseen sääntelyteoreettisesta näkökulmasta arvioidakseni, vastaako sääntely sääntelytavoitteisiin tehokkaalla ja vaikuttavalla tavalla. Jätteellä tarkoitetaan jätelainsäädännössä ainetta tai esinettä, joka on poistettu tai on määrä poistaa käytöstä. Jätteitä hyödynnettäessä on lähtökohtaisesti noudatettava jätelain etusijajärjestystä, jonka mukaan ensisijaisesti on vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja toissijaisesti se on valmisteltava uudelleenkäyttöön tai kierrätettävä. Mikäli jokin mainituista ei tule kyseeseen, on jäte hyödynnettävä muulla tavoin. Jätteen loppusijoittaminen on keinoista viimesijaisin. Maarakentamisessa tapahtuvaan jätteiden hyödyntämiseen kohdistuu moniportaista sääntelyä: pienimuotoinen jätemateriaalin, kuten tiilimurskeen tai kumirouheen, hyödyntäminen työmaalla voi edellyttää ainoastaan ilmoitusta kunnalliselle ympäristönsuojeluviranomaiselle siinä missä suurempi mittakaava edellyttää lähtökohtaisesti ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa. Tietyissä tilanteissa sovelletaan nk. MARA-asetusta (843/2017). Tarkastelen myös end of waste -menettelyitä, joiden seurauksena materiaalin hyödyntäminen voi mahdollistua jäteluokituksen päättymisen seurauksena. Jäteluokituksen päättyminen on mahdollista joko jätelajikohtaisten EU-tasoisten EoW-asetusten perusteella, kansallisten EoW-asetusten perusteella tai tapauskohtaisen ympäristölupaprosessin yhteydessä tehtävän harkinnan nojalla. Jäteluokituksen päättyessä aine tai esine siirtyy tuotesääntelyn piiriin. Kansallisen ja unionitason oikeuskäytäntö aiheesta on vielä varsin kehittymätöntä, sillä unionin EoW-asetuksia on voimassa vain muutama ja kansallisia yksi. Toiminnanharjoittajien näkökulmasta oikeustila on pirstaleinen ja vaikeatulkintainen siinä määrin, että sääntelytavoitteiden toteutuminen vaarantuu. Etenkin kunnalliset ympäristönsuojeluviranomaiset käyttävät harkintavaltaansa tavalla, joka vaarantaa oikeusturvaa ja on luottamuksensuojan periaatteen kanssa ristiriidassa. Sääntelyä voi keventää vaarantamatta sääntelytavoitteiden toteutumista, mutta tällöin on huomioitava ennen muuta jätehierarkian toteutuminen ja terveydelle ja turvallisuudelle asetetut vaatimukset. Huomionarvoista on myös se, että toiminnanharjoittajilla voi olla taloudellinen insentiivi naamioida tosiasiassa jätteen loppusijoittamiseksi luokiteltava toiminta näyttämään jätemateriaalin hyödyntämiseltä. Valvonnan on oltava riittävää sekä sääntelyn tarkkarajaista ja täsmällistä. Jätehierarkiankin mukaan tulee ensisijaisesti vähentää jätteen syntymistä. Osaltaan jätteen syntymistä voi vähentää hyödyntämällä EoW-menettelyitä laajemmin. Kehitys unionitasolla on ollut hidasta, joten kansallista toimeenpanoa tulee nopeuttaa. EoW-asetukset tarjoavat väylän edistää rakentamisen kiertotaloutta tavalla, joka huomioi varsin kattavasti yleiset ympäristöpoliittiset tavoitteet, erityisesti jätehuollon alaa leimaavat sääntelytavoitteet sekä toiminnanharjoittajien intressit. Toiminnanharjoittajiin kohdistuvaa sääntelykuormitusta sekä sääntelyn pirstaleisuuden aiheuttamia haittoja voisi vähentää myös keskittämällä jätteiden hyödyntämiseen ja EoW-menettelyihin liittyvät asiat suuruusluokasta riippumatta yhdelle viranomaiselle, joka tarvittaessa pyytäisi lausuntoja relevanteilta tahoilta. Toiminnot olisi luontevinta keskittää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille. Tämä palvelisi paitsi toiminnanharjoittajien yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa yleisemminkin, niin myös esimerkiksi tilastointia ja informaatio-ohjausta

EFB järjestelmän hyväksyttämisprosessi Rajavartiolaitoksen ilma-aluksissa

Rajavartiolaitoksen ilma-aluksissa on tarkoitus siirtyä elektroniseen karttamateriaaliin mit-tarilentotoiminnan osalta sekä lisäksi tallentaa, hallinnoida ja esittää lentäjille lennon aika-na heidän tarvitsemaansa muuta materiaalia elektronisessa muodossa aiemman laajan pape-rikirjaston korvaajana. Uusien järjestelmien ja menetelmien käyttöönotto on ilmailuviran-omaisen taholta säädeltyä ja haettaessa hyväksyntää uudelle toiminnalle tulee tietyt kriteerit täyttää hyväksynnän myöntämiseksi. Tämän tutkielman tarkoituksena on laatia prosessi jonka avulla Vartiolentolaivue voi hakea siviili-ilmailuviranomaiselta hyväksyntää näiden elektronisten laitteiden ja sovellusten käyttöä varten Rajavartiolaitoksen ilma-aluksiin ohjaajien käytettäväksi lennon aikana. Tutkimuskysymyksenä tutkija laati prosessin joka noudattaa viranomaismääräyksen JAA TGL 36:n ja TRAFI -ilmailun antamia vaatimuksia ja ohjeita. Elektronisella laitteella Ra-javartiolaitoksen lentotoiminnassa tarkoitetaan kannettavaa tablet -tyyppistä tietokonetta jossa käsitellään ilma-alusten ohjaamossa ohjaajien toimesta lentoon suoranaisesti liittyvää materiaalia elektronisessa muodossa. Prosessissa otetaan kantaa järjestelmän teknisiin omi-naisuuksiin ja ratkaisuihin sekä operatiiviseen toimintaan lentäjien toimintaa ohjeistamalla kirjallisuustutkimuksen, asiantuntijahaastatteluiden sekä tutkijan oman ammattitaidon kaut-ta. Tutkimus avaa vaaditut asiakokonaisuudet ja esittää tutkijan ratkaisun kunkin viran-omaisvaatimuksen kysymyksiin. Lopputuotteena tutkielma antaa lähtökohdat virkatyönä jatkettavalle käytännön toimille hyväksyntäprosessissa ja sen pohjalta voidaan hakea toi-minnalle hyväksyntää TRAFI -ilmailulta

Smart Contracts How Will Blockchain Technology Affect Contractual Practices?

Unlike conventional contracts established through speech, written words, or actions, smart contracts are algorithmic, self-executing and self-enforcing computer programs. In this article, we analyze smart contracts from the perspective of digital platforms and the Finnish contract law. We examine how well the formation mechanisms of the general principles of contract law can be applied to the new technological framework of smart contracts. In addition, the adoptability of smart contracts as a part of our current legislation is evaluated on the basis of this analysis. We find that instead of a clearly defined single use case, smart contracts can be applied in a multitude of different ways, with highly varying goals and circumstances. We conclude that at least in some cases, smart contracts can create legally binding rights and obligations to their parties. The mechanism best suited for describing the formation of a smart contract seems to be analogous to a vending machine where the declaration of intent is implicitly expressed by performing contractual obligations. Contracts have not been formerly percieved as a technical boundary resource in the sense that platform ecosystems could foster broader network effects by opening their technical contracting interfaces to third parties. Smart contracts are an example of the new kinds of technology-enabled contracting practices to which companies and public policy makers should start preparing well ahead of time. However, due to the relative immaturity of the smart contract technology, the number of current real-world applications is still very limited. The evolution of digital platforms requires an approach with a combination of technological, economic and legal perspectives