Aluehallinnon uudistamisen vaikutukset (AHMA) -esiselvitykseen

Helmikuun alussa 2016 valmistunut esiselvitys ennakoi Sipilän hallitusohjelmaan kirjattua aluehallinnon uudistamista. Selvityksessä keskityttiin keräämään tietoa ja ymmärrystä seuraavista kolmesta tutkimuskysymyksestä: 1. Miten kaavailtu aluehallintouudistus mahdollisesti vaikuttaisi aluekehittämisjärjestelmään ja rakennerahastojen hallinnointiin? 2. Miten kaavailtu aluehallintouudistus mahdollisesti vaikuttaisi ELY-palvelujen ja TE-palveluiden asiakaslähtöisyyteen, toiminnan kustannustehokkuuteen ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen? 3. Mitä voidaan oppia vuoden 2010 aluehallintouudistuksen kokemuksista sekä ELY-keskusten/TE-toimistojen organisoinnista ja ohjauksesta tähän asti? Esiselvitystä varten läpikäytyjen aineistojen ja haastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että hallituksen linjaama aluehallinnon uudistus tulee vaikuttamaan läpileikkaavasti aluekehittämisjärjestelmään. Uudistus koetaan ennen muuta mahdollisuutena. Uudistus nähdään monissa tapauksissa suoranaisena välttämättömyytenä, tilaisuutena rakentaa aidompi (so. kansanvaltainen) ja parempi aluehallinto. Yksi mahdollisuus piilee siinä, että aluekehittämisestä tulee aidosti aluelähtöistä ja paikallistasolla toteutettavaa. Keskeisin avoin kysymys liittyy siihen, miten uudenlaista, itsehallintoon tukeutuvaa aluekehittämisjärjestelmää tulisi ohjata. Miten tärkeiksi aluehallinto ja aluekehittäminen loppujen lopuksi koetaan verrattuna keskustelua dominoivaan sote-uudistukseen? Esiselvityksen perusteella, ennen hallituksen tarkempia linjauksia, on vaikea ennakoida, miten kaavailtu uudistus tulee vaikuttamaan ELY-keskusten ja TE-palveluiden asiakaslähtöisyyteen, toiminnan kustannustehokkuuteen ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Haastatellut asiantuntijat pitivät erityisen tärkeänä, ettei uudistus (esim. tehtävien hajauttaminen) saa hidastaa tai hankaloittaa käynnissä olevaa digitalisaatiokehitystä. Asialla on merkitystä sekä palveluiden asiakaslähtöisyydelle että tuottavuuden ja kustannustehokkuuden edistämiselle. Jos uudistuksen valmistelu keskittyy liiaksi (hallinto)rakenteisiin, on riskinä, että em. pyrkimykset vaarantuvat. Uudistuksessa pitää huolehtia, ettei prosessien kehittämisessä ja palveluiden tuottamisessa jouduta ottamaan taka-askeleita. Aluehallintoa uudistettiin edelliskerran ALKU-hankkeessa vuonna 2009. Vaikka ALKU-hankkeen tavoitteissa painotettiin asiakaslähtöisyyttä ja toiminnallisuutta, valmistelussa pääpaino oli hallintorakenteiden tarkastelussa ja tehtävien kohdentamisessa. Osin tähän oli syynä tiukka aikataulu. Vuoden 2019 voimaan tulevan uuden aluehallinnon rakentamiseen on käytössä enemmän aikaa. Aika kannattaa käyttää hyödyksi keskittymällä huolelliseen valmisteluun ja muutosjohtamiseen sekä valtioneuvoston että alueiden tasolla. Valmistelussa tulee ottaa oppia aiemmasta ja välttää aiemmin tehtyjä virheitä. Aluehallinnon uudistamisen vaikutukset -esiselvityksen (AHMA) havainnot pohjustavat osaltaan vuosina 2016-2017 toteutettavaa, valtioneuvoston kanslian tutkimussuunnitelmasta rahoitettavaa tutkimushanketta Miten aluekehittämisjärjestelmä sekä ELY-keskusten ja TE-toimistojen palveluiden asiakaslähtöisyys, kustannustehokkuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus huomioidaan kaavaillussa aluehallintouudistuksessa

Ihmiskeskeistä digitalisaatiota ja palvelua etsimässä

Kirja-arvostelu teoksesta Toivonen, Marja & Saari, Eveliina (toim.): Human Centered Digitalization and Services. Translational Systems Sciences vol 19. Singa­pore, Springer, 2019, 323 sivua.nonPeerReviewe

Chapter 10 Digital skills and application use among Finnish home care workers in the eldercare sector

This chapter explores the role digital skills, interest in technology, and social support have in home care workers’ use of digital applications at work. The empirical research is based on the 2019 University of Jyväskylä survey study on eldercare work (N = 6,903), drawn from the members of four majors trade unions in Finland. In this chapter, a sub-sample of home care workers (n = 1,398) is used in the analyses. Structural equation models are used to estimate the direct and indirect effects of available technology support, digital skills, and interest in technology on the actual use of various digital applications at work. According to the results, technology support has no direct effect on the use of digital applications. However, technology support seems to increase interest in technology and improve digital skills, which in turn promotes the use of digital applications. The availability of technology support appears as a crucial facilitator for home care workers’ digital agency at work

Chapter 10 Digital skills and application use among Finnish home care workers in the eldercare sector

This chapter explores the role digital skills, interest in technology, and social support have in home care workers’ use of digital applications at work. The empirical research is based on the 2019 University of Jyväskylä survey study on eldercare work (N = 6,903), drawn from the members of four majors trade unions in Finland. In this chapter, a sub-sample of home care workers (n = 1,398) is used in the analyses. Structural equation models are used to estimate the direct and indirect effects of available technology support, digital skills, and interest in technology on the actual use of various digital applications at work. According to the results, technology support has no direct effect on the use of digital applications. However, technology support seems to increase interest in technology and improve digital skills, which in turn promotes the use of digital applications. The availability of technology support appears as a crucial facilitator for home care workers’ digital agency at work

Lähisuhdeväkivalta koronapandemian aikana vauvaperheiden vanhemmilla ja Nollalinjan auttavan puhelimen keskusteluissa

Lähisuhdeväkivalta on maailmanlaajuinen vakava sosiaalinen ja terveydellinen ongelma. Tutkimukset osoittavat, että lähisuhdeväkivalta on tyypillisesti lisääntynyt yhteiskunnal- listen kriisien, kuten pandemioiden aikana (Peterman 2020). Myös koronapandemian ja sen seurauksena tulleet rajoitukset ovat lisänneet sekä lähisuhdeväkivallan riskitekijöiden määrää että naisten kokemaa parisuhdeväkivaltaa (Cambell 2020; Hamadani ym. 2020).Suomessa ei vielä tällä hetkellä ole saatavilla väestötason tietoa siitä, miten koronapan- demia on vaikuttanut lähisuhdeväkivallan määrään, muotoihin tai vakavuuteen. Sen si- jaan lähisuhdeväkivaltapalvelujen käytöstä on saatavilla tietoa. Valtion rahoittamissa ja ohjaamissa turvakotipalveluissa ja Nollalinja auttavassa puhelimessa on näkynyt vaihtelua palvelun käytön määrissä. Vaikuttaa siltä, että pandemian alkuvaiheessa (talvi/kevät 2020)palvelut eivät ole tavoittaneet kaikkia apua tarvitsevia. Myöhemmässä pandemian vaiheessa (kesä/syksy 2020) palveluiden käyttö on normalisoitunut ja jopa kasvanut ai- empiin vuosiin verrattuna. Tämä saattaa olla seurausta sekä varsinaisen avun tarpeen kasvusta että sen patoutumisesta kevään aikana (Hietamäki ym. 2020b).Syyskuussa 2020 käynnistyneessä Koronapandemian vaikutukset lähisuhdeväkivallan kokemuksiin ja palveluiden käyttöön (KOVÄ) -tutkimushankkeessa tutkitaan koronapan- demian ja siihen liittyvien rajoitustoimien vaikutuksia lähisuhdeväkivallan esiintymiseen, kokemuksiin, avun hakemiseen, palveluihin ohjaamiseen ja palveluiden saatavuuteen. Tutkimuksen aineistona ovat turvakodeista ja väkivaltaa kokeneille tarkoitetuista avopal- veluista lähisuhdeväkivaltaan apua hakeneille suunnatut kyselyt ja haastattelut sekä Nollalinjan auttavan puhelimen ja turvakotipalveluiden toiminnasta kertyvät raportit ja kuvaukset.Tässä julkaisussa käytämme aineistoina Nollalinjan auttavan puhelimen työntekijöiden täyttämää anonyymia sähköistä palvelunseurantalomaketta sekä vauvaperheiden van- hemmille suunnatun FinLapset-kyselytutkimuksen syyskuussa 2020 poimittua väliaika- aineistoa.Julkaisussa kuvataan parisuhdeväkivallan esiintyvyyttä vauvaperheissä ja tarkastellaan, onko koronapandemialla tai sen arkielämää koskevilla rajoitustoimilla yhteyttä parisuh- deväkivallan kokemuksiin. Lisäksi raportoidaan Nollalinjan auttavaan puhelimeen soitet- tujen puheluiden määriä ja koronapandemian esiintymistä puheluissa kolmena ajankoh- tana: ennen koronapandemian alkamista, koronapandemiaan liittyvien rajoitusten aikana sekä tiukempien rajoitusten purkamisen jälkeen.</div

Suomen kuntien kasvihuonekaasupäästöjen laskenta. ALas-mallin menetelmäkuvaus ja laskentojen tuloksia 2005–2018

Kuntien ja alueiden merkitys kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä on suuri. Valtio osaltaan ohjaa ilmastonmuutosta hillitsevän politiikan toimeenpanoa lainsäädännön tasolla, mutta useat käytännön toimet toteutetaan kunnissa. Kuntien tulee keskimäärin olla hiilineutraaleja vuonna 2035, joka on Suomen itselleen asettama hiilineutraaliuden tavoitevuosi. Useat kunnat, kaupungit sekä jotkin maakunnat tavoittelevat päästövähennyksiä jopa kansallisia ja Euroopan Unionin tavoitteita nopeammin. Yksi keskeisimmistä työkaluista hiilineutraaliuden tavoittelussa on kasvihuonekaasupäästöjen vuosiseuranta, jonka avulla päästövähennystoimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan mitata suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Tässä raportissa kuvataan uuden, kuntien ja alueiden kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan tarkoitetun Alueellinen Laskenta (ALas) -mallin laskentaperiaatteet sekä luodaan katsaus mallilla laskettuihin Suomen kuntien kasvihuonekaasupäästöihin vuosina 2005–2018. ALas-malli noudattaa kansainvälisen GPC-päästölaskentastandardin (GHG Protocol 2014) ohjeistusta. Mallilla lasketut kuntien päästöt summautuvat IPCC:n (2006) ohjeiden mukaisiin, YK:lle ja EU:lle raportoitaviin Suomen virallisiin päästöihin. Laskentaperiaate on käyttöperusteinen, jossa lähtökohtana ovat alueen tuotantoperusteiset päästöt, mutta osa päästöjä aiheuttavista toiminnoista lasketaan kulutuksen perusteella, riippumatta niiden maantieteellisestä syntypaikasta. ALas sisältää 80 päästösektoria, joiden laskennassa pyritään käyttämään paikallista dataa aina kun mahdollista, mutta joidenkin sektorien kohdalla kansallisia päästötietoja on allokoitu kunnille erilaisin jakoperustein. Päästöistä lasketaan hiilidioksidi-, metaani- ja dityppioksidipäästöt sekä F-kaasut omana kokonaisuutenaan, ja tulokset esitetään hiilidioksidiekvivalentteina. Bioperäiset polttoaineet ovat hiilidioksidin osalta laskennallisesti nollapäästöisiä. Kuntien tavoitteiden seurantaan tarkoitettua oletuslaskentamallia kutsutaan Hinku-laskennaksi. Tällöin seurannan ulkopuolelle jätetään sellaisia päästöjä, joihin kunnassa ei välttämättä pystytä kovin paljon vaikuttamaan. Laskentaan eivät tässä tapauksessa kuulu päästökauppaan kuuluvan teollisuuden polttoaineiden käytön, teollisuuden koko sähkönkulutuksen, teollisuuden jätteiden käsittelyn eivätkä paketti-, linja- ja kuorma-autojen läpiajoliikenteen aiheuttamat päästöt. Lisäksi kunnan alueella tapahtuvasta tuulivoiman tuotannosta lasketaan päästökompensaatio. Hinku-laskennan ohella ALas-mallilla tuotetaan päästötulokset myös ilman kompensaatiota tai muita rajauksia. Päästöjä voidaan lisäksi tarkastella erikseen päästökauppa- ja taakanjakosektoreilla. Kuntien Hinku-laskennan tulokset osoittavat, että lähes kaikissa Suomen kunnissa päästöt ovat vähentyneet vuodesta 2005. Muutos on ollut kunnissa keskimäärin -15 %, mutta kuntien ja alueiden välinen vaihtelu on erittäin suurta. Keskeiset syyt myönteiseen, mutta ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta toistaiseksi hitaaseen kehitykseen ovat öljylämmityksen väheneminen, muutokset kaukolämmön tuotannon polttoainekäytössä sekä tuulivoiman tuotanto. Myös sähkönkulutuksen, teollisuuden, tieliikenteen ja jätteiden käsittelyn päästöt ovat yleisesti vähentyneet. Sen sijaan maatalouden ja F-kaasujen päästöissä ei ole nähtävissä vastaavaa kehitystä

Digiosallisuuden käsite ja keskeiset osa-alueet : Digiosallisuus Suomessa -hankkeen väliraportti

Digiosallisuus Suomessa -hankkeen tavoitteena on luoda kattava kokonaiskuva digiosallisuuden kansallisesta tilanteesta, hyvistä käytänteistä ja eri tahojen rooleista sekä mittaristo, jota voidaan hyödyntää digiosallisuuden arvioinnissa. Hankkeen väliraportissa on tuotettu kokoava selvitys digiosallisuuden käsitteestä ja määritelmistä eri tieteen- ja hallinnonalojen näkökulmasta. Väliraportissa käydään läpi digiosallisuutta avaavia lähikäsitteitä sekä digiosallisuuden keskeisimpiä osa-alueita. Olennaiseksi jäsennykseksi väliraportissa nousee yksilöiden ja erilaisten käyttäjäryhmien kokemus digiosallisuudesta sekä eri hallinnonalojen ja muiden toimijoiden, kuten kolmannen sektorin ja yritysten, rooli yksilöiden tai ryhmien digiosallisuuden mahdollistajina. Käsiteanalyysin perusteella digiosallisuus jakautuu kahteen erilliseen näkökulmaan. Digiosallistuminen tarkoittaa osallistumista yhteiskunnan toimintaan digitaalisten välineiden, sovellusten ja palveluiden kautta. Digiosallistaminen puolestaan kuvastaa niitä osallistamistoimia, jotka vaikuttavat myönteisesti digiosallisuuden ympäristötekijöihin. Kokonaisuutena digiosallisuus on osallisuutta digitalisoituvassa yhteiskunnassa.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi). Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Digiosallisuus Suomessa : Digiosallisuus Suomessa -hankkeen loppuraportti

Digiosallisuus Suomessa -hankkeessa laadittiin aluksi digiosallisuuden käsiteanalyysi eri tieteen- ja hallinnonalojen näkökulmasta. Käsiteanalyysi ja sen pohjalta muodostettu digiosallisuuden määritelmä osa-alueineen on julkaistu erillisenä väliraporttina (Hänninen ym. 2021b). Siinä tunnistettiin digiosallisuuden kuusi osa-aluetta: infrastruktuuri ja teknologiset välineet; saavutettavuus; turvallisuus ja luotettavuus; taidot, osaaminen ja digituki; käytettävyys; käyttäminen ja hyödyt. Tähän pohjautuen loppuraporttiin on koottu ehdotus digiosallisuuden mittaristoksi seurannan ja arvioinnin mahdollistamiseksi, digiosallisuuden kansallinen tilannekuva ja digiosallisuutta edistäviä hyviä käytäntöjä. Loppuraportin aineisto koostuu 43 asiantuntija- ja 12 tapauskuvaushaastattelusta, asiakirja-aineistosta sekä työpajatyöskentelystä. Digiosallisuuden edistämiseksi hanke suosittelee, että poikkihallinnollista ja -sektoraalista yhteistyötä lisättäisiin ja että digipalveluiden kehitystyössä huomioitaisiin käyttäjälähtöisesti digiosallisuuden kaikki osa-alueet. Myös digiosallisuuden toteutumista ja kehitystä on tärkeä seurata huomioiden erilaiset yhteiskunnalliset ryhmät sekä erityisesti heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä