”Halusin oikeisiin töihin, mut ehkä sitä ei kuunneltu.” : Elämänkulullinen haastattelututkimus vammaisten nuorten työntekijäkansalaisuuden tavoittelusta

Vammaispolitiikan viime vuosikymmenten keskeisin tavoite on ollut vammaisten henkilöiden yhteiskunnallisen osallisuuden edistäminen ja sosioekonomisen aseman parantaminen. Keskeisenä keinona on kehitetty vammaisten henkilöiden ammatillista koulutusta työelämäosallisuuden edellytysten parantamiseksi. Koulutus- ja työvoimapoliittisista linjauksista ja toimista huolimatta vammaisten henkilöiden osallisuus avoimilla työmarkkinoilla on edelleen heikkoa. Tarkastelen pro gradussani vammaisten nuorten kokemuksia osallisuudestaan työelämässä sekä heidän antamia merkityksiä työntekijäkansalaisuudelleen. Teoreettinen viitekehykseni ammentaa yhteiskuntatieteellisestä vammaistutkimuksesta, jossa keskeistä on korostaa vammaisuutta sosiaalisesti rakentuneena ilmiönä (mm. Goodley 2014; Oliver & Barnes 2012; Vehmas 2009). Käytän analyysissäni apuna medikalistisen diskurssin, ableismin ja hallinnan käsitteitä. Liitän vammaisuuden medikalistisen diskurssin ja ableististen käytäntöjen johtavan yksilön ulkopuolelta tulevaan hallintaan, jota vammaiset nuoret kohtaavat elämänkulussaan. Tutkielmani aineisto koostuu viiden nuoren elämäkerrallisista teemahaastatteluista. Tarkastelen erityisesti sitä, miten nuorten kertomukset ja merkityksenanto heijastelevat yhteiskunnassa vaikuttavia ableistisia käytänteitä, vammaisten henkilöiden hallintaa ja vammaisuuden medikalistisen diskurssin merkitystä vammaisen henkilön elämänkulussa. Aineiston laadullinen analyysi nojaa teoriaohjaavaan analyysiin, jossa tämän tutkielman käsitteet ja aiempi tutkimus ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa nuorten kertomusten kanssa. Analyysissäni väitän, että vammaisten työelämäoikeudet, poliittinen ohjaus ja retoriikka sekä vammaisten nuorten kokemukset työntekijäkansalaisuutensa edellytyksistä ovat keskenään ristiriidassa. Merkittävimpänä ongelmana tuon esiin kyvyttömyyden kuulla ja paneutua nuorten vahvuuksiin ja etsiä ratkaisuja, joissa vammaisille nuorille syntyy aidosti mahdollisuus saavuttaa osallisuus työmarkkinoilla. Esitän tämän ilmentävän yhteiskunnassa syvään juurtuneita asenteita ja tapaa hallita vammaisia henkilöitä medikalistisesta diskurssista käsin. Vammaisten nuorten työelämäosallisuutta vaikeuttaa edelleen merkittävästi keskittyminen yksilön rajoitteisiin ja vammaan sen sijaan, että huomio kiinnittyisi mahdollisuuksiin, yksilöllisiin taitoihin, osaamisen vahvistamiseen ja osallisuutta vahvistavaan tukeen