Geologiset inventointiaineistot, pohjavesialueet ja kiviaineshuolto maankäytön suunnittelussa

Selvityksen keskeisenä tavoitteena oli tarkastella miten arvokkaat geologiset muodostumat, pohjavesialueet sekä kiviaineshuoltoa palvelevat alueet on huomioitu maakuntakaavoissa. Maakuntakaavoilla on keskeinen merkitys arvokkaiden geologisten muodostumien ja pohjavesialueiden suojelussa sekä toisaalta alueellisen kiviaineshuollon järjestämisessä. Maakuntakaavatarkastelu tehtiin yleisellä tasolla kaikkien maakuntien osalta ja yksityiskohtaisemmin Uudenmaan ja Satakunnan maakunnissa, joissa tarkastelussa oli mukana myös yleiskaavoja. Valtakunnallisessa maakuntakaavatarkastelussa selvitettiin miten pohjavesialueet ja arvokkaiden geologisten muodostumien inventointiaineistojen tulokset on niissä huomioitu. Lisäksi tarkasteltiin näille alueille sekä kiviaineshuoltoa palveleville alueille annettuja kaavamääräyksiä ja kaavamerkintöjä. Uudellamaalla ja Satakunnassa tehtiin lisäksi vastaava tarkastelu yleiskaavojen osalta sekä selvitettiin maa-aineslupien sijoittumista suhteessa maakuntakaavan ja yleiskaavan eri kaavamerkintöihin. Selvityksessä oli mukana 16 yleiskaavaa ja noin 530 maa-aineslupaa. Lisäksi selvityksessä laadittiin yhteenveto arvokkaiden geologisten muodostumien ja pohjaveden suojeluun sekä maa-ainestenottoon liittyvistä maakunnallisista inventoinneista ja selvityksistä. Pääosassa maakuntakaavoja oli käytetty maa-ainestenottoalueita, arvokkaita geologisia muodostumia ja pohjavesialueita koskevia kaavamerkintöjä ympäristöministeriön asetuksen ja ohjeiden mukaisesti. Osassa maakuntakaavoja oli käytetty myös muita kaavamerkintöjä. Geologiset inventointiaineistot huomioitiin kaavoissa eri tavoin ja myös kaava- sekä suunnittelumääräyksissä oli kaavojen välillä vaihtelua. Uudenmaan ja Satakunnan maakuntakaavoissa osoitetut arvokkaat geologiset muodostumat sekä toisaalta kiviaineshuoltoon liittyvät alueet olivat ohjanneet maa-aineslupien sijoittumista melko hyvin. Pohjavesialueiden osalta tilanne oli toinen, yli 70 % soranottoluvista oli myönnetty pohjavesialueille

Pohjavesialueet – opas määrittämiseen, luokitukseen ja suojelusuunnitelmien laadintaan

Oppaan tarkoitus on toimia käytännön ohjeistuksena ELY-keskuksille pohjavesialueiden määrittämisessä ja luokituksessa. Lisäksi tarjotaan ohjeistusta pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien laadinnassa kunnille ja suojelusuunnitelmien laatijoille. Oppaan keskeinen tavoite on selkeyttää ja yhdenmukaistaa lainsäädännön toimeenpanoa. Osassa I tarkastellaan pohjavesialueen luokituksen perusteita, pohjavesialueen ja muodostumisalueen rajan määrittämistä ja näihin liittyviä selvityksiä. Korostetusti esiin nostetaan pohjavesistä riippuvaisten maa- ja pintavesiekosysteemien huomioiminen. Lisäksi tarkastellaan pohjavesialueen määrittämisen valmistelussa esitettäviä tietoja ja kuulemisessa noudatettavia menettelyjä sekä tietojärjestelmään merkittäviä pohjavesialuetta koskevia tietoja. Osassa II tarkastellaan pohjavesialueiden suojelusuunnitelman laatimiskäytäntöjä, suojelusuunnitelman sisältövaatimuksia sekä suunnitelmasta tiedottamista. Lisäksi on tarkasteltu vedenottamon suoja-aluemenettelyä. Pohjavesialueiden rajaamista, luokittelua ja suojelusuunnitelmia koskevat säännökset lisättiin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin vuonna 2015 ja valtioneuvoston asetukseen vuonna 2016. Lakimuutosten tavoitteena on yhä selkeämmin panna täytäntöön EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin velvoitteet pohjavesimuodostumien yksilöinnistä ja ominaispiirteiden tarkastelusta. Lakimuutosten myötä kaikkien pohjavesialueiden rajat määritellään ja pohjavesialueet luokitellaan 1-, 2- ja E-luokan luokituskriteerien mukaisesti. Tässä yhteydessä tarkastellaan uudelleen kaikki aiempaan hallinnon sisäiseen ohjeistukseen pohjautuen inventoidut pohjavesialueet. Lisäksi tunnistetaan ne pohjavesialueet, joiden pohjavedestä muun lainsäädännön nojalla suojeltu maa- tai pintavesiekosysteemi on suoraan riippuvainen

Yhdyskuntien vedenhankinnan tulevaisuuden vaihtoehdot

"Yhdyskuntien vedenhankinnan tulevaisuuden vaihtoehdot" -selvityksessä tarkastellaan vedenhankinnan nykytilannetta ja arvioidaan kehityssuuntia vuoteen 2030 asti. Pääosin tarkastelussa on käytetty alueellisten ympäristökeskusten mukaista jakoa. Suomessa vedenhankinnassa käytetään pohjavettä, pintavettä ja tekopohjavettä. Nämä kaikki ovat käytössä varmasti myös tulevaisuudessa, mutta niiden suhteelliset osuudet tulevat muuttumaan. Alueelliset väestömuutokset tuovat oman haasteensa vesihuollolle samoin kuin ilmastonmuutos. Toisaalta vedenhankinnan tekniikat kehittyvät jatkuvasti luoden uusia mahdollisuuksia mm. vesilähteiden valinnalle. Pintavesi tulee säilymään erityisesti pääkaupunkiseudulla pääasiallisena vedenlähteenä. Pintaveden osuuden talousvedestä arvioidaan vuonna 2030 olevan noin 25 %, riippuen siitä, mitkä laitokset mahdollisesti siirtyvät pohjaveden käyttöön. Tekopohjaveden osuus tulee kasvamaan myös 25 %:iin Turun ja Tampereen seudullisten pohjavesihankkeiden myötä. Valtakunnallisesti tarkasteltuna pohjaveden osuus pysyy noin 50 %:ssa. Vesihuoltolaitosten määrä vähenee, mutta käyttäjien määrä kasvaa hieman. Tulevaisuuden haasteita tulevat olemaan mm. loma-asutuksen ja matkailun vesihuollon järjestäminen sekä vesihuollon toimintavarmuuden ja palvelujen laatuvaatimusten täyttäminen

Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen - Satakunnan loppuraportti

Julkaisu sisältää erillisinä tiedostoina liitekartat: - Kartta 1: Satakunnan maa- ja kallioperän kiviainesvarat - Kartta 2: Satakunnan luokitellut pohjavesialueet, NATURA-alueet sekä luonnon- ja maisemansuojelullisesti arvokkaat harjualueet - Kartta 3: POSKI-luokitellut geologiset muodostumat ja pohjavesialueet Satakunnass

Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus

Tämä opas on tarkoitettu alueellisten ympäristökeskusten pohjavesiasiantuntijoille ja viranomaisille, pohjavesialueilla toimiville, pohjavettä käyttäville sekä pohjavedestä, sen käytöstä ja suojelusta kiinnostuneille. Oppaaseen on koottu tietoa pohjavesialueiden kartoituksesta ja luokituksesta, pohjavettä koskevasta lainsäädännöstä sekä pohjavesialuetiedon käytöstä eri tarkoituksissa. Oppaassa on kiinnitetty erityistä huomioita muutoksiin pohjavesialuerajauksissa ja luokituksessa sekä muutostilanteisiin liittyviin hyvän tiedottamisen käytäntöihin

Severe drought in Finland : Modeling effects on water resources and assessing climate change impacts

Severe droughts cause substantial damage to different socio-economic sectors, and even Finland, which has abundant water resources, is not immune to their impacts. To assess the implications of a severe drought in Finland, we carried out a national scale drought impact analysis. Firstly, we simulated water levels and discharges during the severe drought of 1939–1942 (the reference drought) in present-day Finland with a hydrological model. Secondly, we estimated how climate change would alter droughts. Thirdly, we assessed the impact of drought on key water use sectors, with a focus on hydropower and water supply. The results indicate that the long-lasting reference drought caused the discharges to decrease at most by 80% compared to the average annual minimum discharges. The water levels generally fell to the lowest levels in the largest lakes in Central and South-Eastern Finland. Climate change scenarios project on average a small decrease in the lowest water levels during droughts. Severe drought would have a significant impact on water-related sectors, reducing water supply and hydropower production. In this way drought is a risk multiplier for the water–energy–food security nexus. We suggest that the resilience to droughts could be improved with region-specific drought management plans and by including droughts in existing regional preparedness exercises

Pohjavedensuojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen Pohjois-Savon loppuraportti

Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamista (Poski-projekti) selvitettiin Pohjois-Savon maakunnissa vuosina 2005-2007. Tavoitteena on turvata geologisen luonnon ympäristöarvot, hyvälaatuinen pohjavesi yhdyskuntien vesihuoltoon sekä laadukkaiden kiviainesten saanti yhdyskuntarakentamiseen. Vedenhankintaa varten tärkeitä (I luokka) pohjavesialueita, on tutkimusalueella yhteensä 107 kpl, ja näillä alueilla muodostuvan pohjaveden yhteenlaskettu määräarvio on noin 160 000 m3/d . Tästä vesimäärästä käytetään nykyisellään hieman yli 44 000 m3/d eli noin 28 %. Vedenhankintaan soveltuvia (II-luokka) pohjavesialueita on tämän tutkimuksen jälkeen 67 kpl, joilla muodostuu pohjavettä arviolta noin 48 000 m3/d.). Tässä projektissa pohjavesialueiden luokitusta tarkistettiin ja tehtyjen tutkimusten pohjalta suurin osa entisistä kolmannen luokan alueista poistettiin kokonaan pohjavesialueluokituksesta. Pohjois-Savon alueelle jäi vielä 7 pohjavesialuetta luokaan III. Nämä alueet tullaan tulevaisuudessa tutkimaan tarkemmin ja niiden kelpoisuus vedenhankintaan tullaan arvioimaan. Sora- ja hiekkavarat sijaitsevat maakunnan poikki kaakosta luoteeseen kulkevissa pitkittäisharjuissa. Pohjois-Savon maakunnan alueella on Geologian tutkimuskeskuksen maa-ainestietokannan mukaan muodostumia 1 322 kpl, joiden maa-ainesten yhteenlaskettu kokonaisainesmäärä on noin 1 769 milj.m3. Pinta-alaa näillä muodostumilla on yhteensä noin 31 450 ha. Pohjois-Savon maakunnassa 20 kunnan alueelta rajattiin 65 kpl erillistä varsinaiseksi ottoalueeksi soveltuvaa ja osittain soveltuvaa aluetta. Projektissa tarkasteltiin alueita maakuntamittakaavassa, joten yksittäisiä, pieniä alueita ei rajattu ottoalueiksi.Tutkimusalueen maa-ainestenottoalueiksi rajattujen alueiden sora- ja hiekkavarat pohjavesipinnan yläpuolella ovat yhteensä noin 103,6 milj.m3. Käytännössä pohjaveden pinnan päälle jätettävän suojakerroksen paksuus on vähintään kaksi metriä, jolloin käyttökelpoisen maa-aineksen määrä on enintään noin 83,0 milj.m3. Murskauskelpoisen aineksen (A-luokka) osuus on siitä 1,8 milj.m3 (2 %), soravaltaisen aineksen (Bluokka)22 milj.m3 (27 %) ja hiekkavaltaisen aineksen 59 milj.m3 (C-luokka) (71 %). Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiksi harjualueiksi arvotettiin ja luokiteltiin yhteensä 157 harjualuetta. Kansainvälisesti ja valtakunnallisesti arvokkaisiin harjualueisiin sisältyy 14 aluetta, maakunnallisesti arvokkaisiin 58 ja paikallisesti arvokkaisiin 85 harjualuetta. Alueiden pinta-ala on yhteensä 15470 ha