Risk factors and treatment of hip and knee prosthetic joint infections

Prosthetic joint infection (PJI) is a devastating complication of total hip arthroplasty (THA) and total knee arthroplasty (TKA). As annual THA and TKA volumes continue rising and the population continues aging, more PJIs are expected to occur. Factors predisposing patients to a PJI are of great interest. Moreover, continually developing treatment modalities and factors that improve the treatment success of PJI, such as founding a multidisciplinary team, is critical to achieving a pain-free functional joint after a PJI. This dissertation aimed to examine the incidence of dental pathology in patients planned for THA or TKA and to investigate whether certain risk factors in patient history could be used to select patients for dental clearance in the Finnish population (I) and to investigate whether perioperative dexamethasone therapy increases the risk for a PJI after THA or TKA (II). Moreover, we wanted to evaluate the effect of a multidisciplinary team on PJI treatment results (III) and examine the results of debridement, antimicrobials, and implant retention (DAIR) for treating acute streptococcal PJIs in a specialised tertiary care centre (IV). Prospective study I included 952 patients scheduled for elective THA or TKA. Patients filled out a questionnaire regarding potential risk factors for dental pathology, and dentists documented patients’ oral health and interventions performed during their examinations. Data were available for 731 patients. Failure at dental clearance was classified as tooth extraction or root canal therapy or if the patient was diagnosed with severe periodontitis during the dentist’s examination. For study II, 18,872 consecutive primary and revision THA and TKA operations were analysed, and the incidence of postoperative PJI was investigated. In 2,922 of those operations, the patient was given a 5–10 mg dose of dexamethasone to prevent postoperative nausea and vomiting (PONV) or as a part of multimodal analgesia. Study III consisted of 154 postoperative PJIs from three time periods representing the changes in treating PJIs. Group 1 comprised 21 PJIs from 2005 to 2007, Group 2 consisted of 65 PJIs from 2011 to 2013, and Group 3 comprised 68 PJIs from 2015 to 2016. A successful outcome was classified as retaining the original or revised implant and no infection-related death. Study IV comprised 54 PJIs caused by streptococci and treated with DAIR. The PJI had to fulfil strict inclusion criteria: DAIR needed to be the first surgical procedure and carried out within three weeks of the onset of symptoms, and modular components had to be exchanged. A successful outcome was classified as retaining the original implant and no infection-related death. For studies II–IV, data were retrospectively collected from clinical information databases. However, data on PJIs were gathered from a surgical site infection surveillance database using prospective data collection. Study I showed that 30% of patients planned for THA or TKA had dental pathology requiring treatment. Independent risk factors for failure were a history of root canal therapy, using tobacco products, visiting a dentist because of oral symptoms within three months, and seeing a dentist within six months. Regular dental examinations were a preventive factor. However, for clinical practice no sufficiently large group of patients was found to be at lower risk for failing dental clearance in the Finnish population. In Study II of 18,872 primary or revision operations, 189 (1.0%) PJIs occurred during follow-up (0.8% after primary and 1.9% after revision operations). The PJI rate was 1.0% in both patients given dexamethasone (30/2,922) and those not given dexamethasone (159/15,950), with no significant difference in risk of PJI (OR 1.030, 95% confidence interval 0.696–1.525, p = 0.849). In Study III, the median number of operations needed in treating PJIs was reduced from 2.0 (Group 1) to 1.0 (Group 3); the median length of stay was reduced from 49 days (Group 1) to 17 (Group 3) after the multidisciplinary team was founded (p = 0.023 and p = 0.000, respectively). The proportion of PJIs treated with two-stage exchange decreased from 52.4% (Group 1) to 16.2% (Group 3); simultaneously, the use of DAIR increased from 42.9% (Group 1) to 89.7% (Group 3) (p = 0.004 and p = 0.000, respectively). In addition, an improvement in successful DAIR outcome from 55.6% (Group 1) to 85.2% (Group 3) was achieved (p = 0.077). Study IV showed that implant survival of 94% was achieved with DAIR-treated streptococcal PJIs, according to a strict algorithm in a specialised tertiary care centre. We found a high incidence of dental pathology in patients planned for elective arthroplasty; no useful risk factors could be detected to select high-risk patients. We discovered that perioperative use of a low dose of dexamethasone for PONV or as part of multimodal analgesia in THA and TKA did not impact PJI incidence. Treating PJI at a specialised centre with a multidisciplinary team, standardised guidelines for diagnostics, and patient-tailored treatment yields good results while using fewer healthcare resources. Good treatment results with DAIR can be achieved by treating streptococcal PJI at a specialised centre with a multidisciplinary team.Tekonivelinfektio on yksi vakavimmista tekonivelleikkauksen jälkeisistä komplikaatiosta. Polven ja lonkan tekonivelleikkausten vuosittaisen määrän ja myös ihmisten eliniän ennustetaan kasvavan, joten tekonivelinfektioiden odotetaan yleistyvän. Tekonivelinfektioille altistavat riskitekijät ovatkin erityisen kiinnostuksen kohteena. Hoitomenetelmien jatkuva kehittäminen on ensisijaista hyvän hoitotuloksen saavuttamisessa. Tämän väitöskirjan tavoitteina oli tutkia hampaiston ja suun infektioiden yleisyyttä polven tai lonkan tekonivelleikkaukseen tulevalla potilaalla ja tutkia pystyttäisiinkö hammaslääkärin tarkistus kohdentamaan tiettyyn osaan potilaista mahdollisten riskitekijöiden perusteella (I). Tutkimme myös lisääkö leikkauksen yhteydessä käytetty deksametasoni riskiä polven tai lonkan tekonivelleikkauksen jälkeiselle tekonivelinfektiolle (II). Lisäksi halusimme arvioida monialaisen työryhmän vaikutusta tekonivelinfektioiden hoitotuloksiin (III) ja selvittää varhaisen puhdistusleikkauksen tuloksia hoidettaessa akuutteja streptokokin aiheuttamia tekonivelinfektioita tekonivelkirurgiaan erikoistuneessa sairaalayksikössä (IV). Tutkimus I osoitti, että 30 % potilaista oli hoitoa vaativa suun tai hampaiston infektio. Itsenäiset hoitotoimenpiteille altistaneet riskitekijät olivat aiemmin tehty juurihoito, tupakkatuotteiden käyttäminen, hammaslääkärillä käynti edeltäneen 3 kk aikana hampaiston oireiden takia tai hammaslääkärillä käynti edeltäneen 6 kk aikana. Säännöllinen hammaslääkärillä käynti oli hoitotoimenpiteiltä suojaava tekijä. Tutkimuksessa II todettiin 189 (1,0 %) leikkauksen jälkeistä tekonivelinfektiota (0,8 % primaarileikkauksen ja 1,9 % uusintaleikkauksen jälkeen) yhteensä 18 872 tekonivelleikkauksen aineistosta. Deksametasonin käyttö ei lisännyt riskiä saada tekonivelinfektiota (deksamotasonia saaneilla todettiin 1,0 % (30 kpl) ja muilla potilailla todettiin 1,0 % (159 kpl) tekonivelinfektioita, p = 0,849). Tutkimuksessa III todettiin, että moniammatillisen työryhmän perustamisen jälkeen tekonivelinfektioiden hoitoon tarvittavien leikkausten lukumäärän mediaani puolittui (2.0:sta 1.0:aan, p = 0,023) ja sairaalahoitopäivien lukumäärän mediaani laski 49:stä 17:ään (p = 0.000). Samalla kaksivaiheisella tekonivelen vaihtoleikkauksella hoidettujen osuus laski 52.4 prosentista 16.2 prosenttiin (p = 0,004). Varhaisella puhdistusleikkauksella hoidettujen osuus nousi 42,9 prosentista 89.7 prosenttiin (p = 0,000). Myös varhaisen puhdistusleikkauksen hoitotulos parani 55.6 prosentista 85.2 prosenttiin (p = 0.077). Tutkimus IV osoitti, että erikoistuneessa yksikössä varhaisella puhdistusleikkauksella 94 prosentissa streptokokin aiheuttamista tekonivelinfektioista hoito onnistui. Ennen suunniteltua tekonivelleikkausta todettujen hammasinfektioiden ja suoritettujen toimenpiteiden määrä oli suuri, eikä käyttökelpoisia riskitekijöitä hammaslääkärin tarkastuksen kohdentamiseksi löydetty. Totesimme, että pieni annos deksametasonia ei lisännyt riskiä tekonivelinfektiolle. Tekonivelinfektioiden hoito erikoistuneessa yksikössä moniammatillisen työryhmän avulla tuottaa hyvän hoitotuloksen vähemmillä terveydenhuollon resursseilla Varhaisella puhdistusleikkauksella voidaan saavuttaa hyvä hoitotulos hoidettaessa streptokokin aiheuttamia tekonivelinfektioita erikoistuneessa yksikössä moniammatillisen työryhmän avulla

Undersown catch crops as a source of biomass for energy

Italian ryegrass would need an additional nitrogen fertilizer application after cereal harvest to achieve its full yield potential. Use of legumes as undersown crops might be better in energy balance point of view. Yield of catch crops would produce suitable biomass for biogas refineries adding substantial amount to animal manure which might be the main biomass source for biogas production

Torjunta kannattaa taudinaroilla ohralajikkeilla

Lippulehtivaiheessa tehty tautiruiskutus on lajikekokeissa lisännyt eniten härmän-, verkkolaikun- ja rengaslaikunarkojen lajikkeiden satoa. Suurin hyöty on kahden vuoden kokeissa saatu lajikkeilla Arve ja Rolfi.vo

Viherlannoitus ja oikea esikasvi takaavat luomurukiin sadon

Luomuruis kasvaa hyvin, kun se saa viherlannoitusta ja sen esikasveina viljellään typpeä sitovia rehukasveja. Myös karjanlantaa kannattaa antaa syksyllä, jos rukiin esikasvina on vilja. Tällöin ruiskasvusto kuitenkin kärsii lievästä typen puutteesta. Niinpä kasvustolle kannattaa antaa keväällä piristysruiskeeksi laimennettua virtsaa.vo

Ohravalikoima täydentyi viidellä lajikkeella

Lajikelistan 29 ohralajikkeesta yli puolet on kaksitahoisia. Niistä myöhäisimmät menestyvät vain kahdella eteläisimmällä vyöhykkeellä. Nämä lajikkeet tuleentuvat noin kaksi viikkoa myöhemmin kuin aikaisimmat monitahoiset Arra, Artturi ja Rolfi.vokKV

Trace elements in rye - comparison of organic and conventional cultivation

The trials included comparison of four rye cultivars grown in organic and conventional farming systems at three locations during 1999-2002

High Cure Rate for Acute Streptococcal Prosthetic Joint Infections Treated With Debridement, Antimicrobials, and Implant Retention in a Specialized Tertiary Care Center

Streptococcal prosthetic joint infections (PJIs) treated with debridement, exchange of removable parts, antibiotics, and implant retention within 3 weeks from symptom onset had an implant survival rate of 97.9% and an implant survival rate without suppressive antimicrobials of 80.9%. Treatment centralization for acute streptococcal PJIs to specialized centers makes excellent cure rates possible.Non peer reviewe

Turvemaiden fosforitalous maatalouden ja ympäristön kannalta

Eloperäisten maiden osuus Suomen pelloista oli 1960-luvulla noin kolmannes eli yli 700 000 hehtaaria (ha). Sen jälkeen suoviljelysten osuus on pienentynyt noin 0,4 %-yksikköä vuodessa ja on uusimpien viljavuustutkimusten mukaan 13,6 % eli 308 000 ha. Silmä- ja sormivaraisilla maalajimäärityksillä suurin osa eloperäisistä pelloista on luokiteltu multamaaksi (20─40 % orgaanista ainetta) ja turpeeksi (>40 % org.) vain 3,8 %-yksikköä, mikä edustaa 85 000 ha:n peltoalaa. Sähköuunissa poltettaessa tapahtuvan painohäviön eli hehkutuskevennyksen mukaan kuitenkin noin puolet eli 150 000 ha eloperäisten viljelymaiden nykyisestä pinta-alasta on turvetta.Turpeen löyhä rakenne helpottaa juurten kasvua mutta kylmyys vaikeuttaa kasvien ravinteiden saantia varsinkin alkukesällä. Maatuneiden, tiiviiden turpeiden ja multamaiden märkyys voi häiritä juurten kehitystä ja ravinteiden ottoa etenkin orasvaiheessa, jolloin fosforin (P) niukkuus korostuu. Normaaleina kasvukausina ympäristötukeen oikeuttava P-lannoitus riittää hyviin satoihin fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan edullisilla savetuilla soilla, mutta hiekkaisilla ja löyhillä turpeilla fosforia tarvittaisiin huonoimmissa maan viljavuusluokissa enemmän. Kun turvemaan kivennäisosa on vähäinen tai hyvin karkea eli niukasti aktiivista alumiinia ja rautaa sisältävä, fosfaatti-anionit pidättyvät siihen heikosti. Tällaisessa maassa P-lannoituksen välitön hyväksikäyttöaste nousee korkeaksi ja ylimäärinä lisätty lannoitteen ja lannan fosfori on altista huuhtoutumaan.Sekä savetut että luonnostaan runsaasti alumiinia ja rautaa sisältävät turpeet pidättävät liukoista fosforia melko tehokkaasti. Maatumattomissa rahkaturpeissa fosfaatti-ionien kiinnityspaikkoja ei kuitenkaan ole juuri lainkaan, ja myös eräistä saraturpeista fosforia huuhtoutuu helposti. Savetuilla soilla fosfaatti-ionit voivat liikkua veden mukana syvemmällä maassa paljon helpommin kuin kyntökerroksessa. Pitkään jatkuneen lannoituksen seurauksena useiden turvemaiden liukoisen fosforin pitoisuus onkin suurentunut myös muokatun kerroksen alapuolelta, mikä Suomen kivennäismailla on hyvin vähäistä. Fosforin huuhtoutumisen välttämiseksi paksuturpeisten soiden P-tila tulisi selvittää myös jankkokerroksesta. Ympäristön kannalta tärkeää on se, että kun erilaisten maiden asetaattiliukoisen fosforin pitoisuus eli viljavuustutkimuksen P-luku on yhtä suuri, heikosti fosforia pidättävissä turpeissa maanesteen P-pitoisuus on kymmeniä kertoja suurempi kuin kivennäismaissa. Jos tällaisten maiden fosforitase on pitkään vahvasti positiivinen, ne voivat rehevöittää vesistöjä monta kertaa enemmän kuin pinta-alaosuuttaan vastaavasti.Tutkimuksessa tarkastellaan turvemaiden fosforitaloutta ja sen parantamismahdollisuuksia tavoitteena sekä maatalouden että ympäristön kannalta suotuisa suopeltojen viljely. Keskeisenä aiheena on lannoituksen optimointi ja vesistöjen rehevöitymisen välttäminen viljavuustutkimuksen fosforiluvun tulkintaa tarkentamalla. Turvepeltojen fosforitaloutta parantavia maanhoito- ja viljelytoimia ovat kivennäismaan lisäys ja kalkitus sekä fosforin suhteen vaatimattomien kasvien viljely niukalla fosforilannoituksella

Virallisten lajikekokeiden tulokset 1992-1999

Virallisen lajiketoimikunnan tehtävänä on selvittää uusien peltokasvilajikkeiden viljelyarvo ennen niiden viljelyyn ottamista. Peltokasvien viralliset lajikekokeet järjestää Maatalouden tutkimuskeskus. Lajikekokeita on tärkeimmillä viljelykasveilla eri puolilla maata vähintään kahden vuoden ajan ennen lajikkeen viljelyyn ottamista. Virallista lajikekoetoimintaa johtaa Maatalouden tutkimuskeskuksen Alueellinen tutkimus. Viralliset lajikekokeet ovat perusta peltokasvien lajikkeista annettavalle tiedolle. Uusien lajikkeiden viljelyarvo tutkitaan alustavassa ja virallisissa lajikekokeissa. Uusien lajikkeiden viljelyarvoa, viljelyvarmuutta, satoisuutta ja laatua selvitetään alustavissa ja virallisissa lajikekokeissa. Alustavat ja viralliset lajikekokeet ovat maksullista tutkimusta. Kasvinjalostuslaitos tai lajikkeen omistaja ilmoittaa lajikkeen kokeisiin ja vastaa kokeiden kustannuksista. Lajike on virallisissa kokeissa vähintään kaksi vuotta tai kunnes se hyväksytään maa- ja metsätalousministeriön kasvilajikeluetteloon. Tämän jälkeen lajike on vielä kokeissa 2-3 vuotta neuvonnan tarpeita varten. Lajikkeen kokeilu virallisissa lajikekokeissa kestää yhteensä 4-6 vuotta. Virallisia lajikekokeita järjestetään tärkeimmillä viljelykasveilla. Lajikekokeet tehdään kunkin lajikkeen viljelyyn soveltuvalla alueella. Esimerkiksi kevätvehnän lajikekokeita on vain Etelä-Suomessa. Ohran lajikekokeita on vastaavasti mallasohraa lukuun ottamatta koko maassa. Lajikekokeet ovat käytännön viljelyä vastaavia kenttäkokeita. Virallisia lajikekokeita on vuonna 1999 ollut kaikkiaan 17 koepaikalla (Kuva l). Virallisia lajikekokeita ovat suorittaneet MTT:n toimeksiannosta ja valvonnassa myös Mildola Oy, Kemira Agro Oy ja Perunantutkimuslaitos.The task of the Plant Variety Board is to determine the value of new field crop varieties before they are released. The official variety trials of field crops are arranged by the Agricultural Research Centre of Finland. Variety trials of the most important plants are conducted around Finland for more than two years before they are released. The official variety trial operations are organised by the Regional Research of the Agricultural Research Centre of Finland. The official variety trials form a basis for the provision of information on the value of field crops. The value, cultivation stability, yield potential and quality of new varieties is evaluated in preliminary and official variety trials. The preliminary and official variety trials are subject to a charge. The Plant Breeding Institute or the owner of the variety enters the variety for the trials and covers the expenses related to the trials. The variety undergoes official trials for at least two years or until it is entered in the National List of Cultivars of the Ministry of Agriculture and Forestry of Finland. Thereafter the variety undergoes trials for another 2-3 years to collect information for growers. Altogether the testing of a variety in official variety trials lasts a total of 4 to 6 years. Official variety trials are arranged for the most important cultivated crops. The variety trials take place in areas suitable for the cultivation of the crop in question. For instance, variety trials on spring wheat are conducted only in South-Finland, whereas variety trials on barley, except for malt barley, are arranged all over the country. The variety trials are field trials which simulate practical cultivation. Official variety trials were conducted at a total of 17 trial sites in 1999 (Fig. 1). In addition, official variety trials have been conducted by Mildola Oy, Kemira Agro Ltd. and Potato Research Institute to order and under supervision of the Agricultural Research Centre of Finland.vokMyynti MTT tietopalveluyksikk