Kivisimppu Tenojoen vesistössä : Esiintyminen ja levittäytyminen v. 1979–2020

Kivisimppu ei kuulu Tenojoen vesistön luontaiseen kalalajistoon. Oletus on, että kivisimppu on tuotu Tenoon ihmisen toimesta, mahdollisesti kalankuljetusten yhteydessä. Kivisimppu (Cottus gobio) havaittiin ensimmäisen kerran Tenojokeen laskevasta Utsjoesta vuonna 1979 vuosittaisten sähkökoekalastusten yhteydessä. Tämän jälkeen kivisimppujen määrä Utsjoessa on kasvanut merkittävästi. Suurimmat keskitiheydet havaittiin Utsjoen vakioiduilla koealoilla vuonna 2005 (keskitiheys >30 yksilöä/100 m2), jolloin kivisimppu oli jo levittäytynyt koko Utsjoen pääuoman alueelle. Ensimmäinen kivisimppuhavainto Tenojoen pääuomassa tehtiin vuonna 2000 lähellä Utsjokisuuta. Myöhemmin kivisimppu on levittäytynyt suureen osaan Tenojoen vesistöä. Vuonna 2020 etäisimmät havainnot tehtiin Tenojoen yläjuoksulta Outakoskelta ja alajuoksulta Tana brusta (Norjassa), eli lähes 150 km:n mittaiselta jokiosuudelta. Havaitut kivisimppumäärät Tenojoen pääuomassa ovat toistaiseksi olleet pieniä. Tenojoen vesistöalue on erittäin tärkeä Atlantin lohen (Salmo salar) lisääntymisalue ja lohenkalastuksella on suuri merkitys mm. alueen taloudelle ja saamelaiselle kalastuskulttuurille. On mahdollista, että kivisimppu vaikuttaa negatiivisesti lohen poikastuotantoon. Tästä ei kuitenkaan ole viitteitä alueella aikaisemmin tehdyissä tutkimuksissa, eikä negatiivista korrelaatiota kivisimppu- ja lohenpoikastiheyksien välillä havaittu tämänkään raportin aineiston perusteella. Tämän kivisimpun esiintymistä ja levittäytymistä koskevan raportin aineistona oli pääasiassa Tenojoen vesistössä tehdyt sähkökoekalastustulokset yli neljältä vuosikymmeneltä. Toistaiseksi kivisimppuja on havaittu ainoastaan Utsjoessa ja sen sivuvesissä, Tenojoen pääuomassa ja Pulmankijärvessä. Vaikka muualla simppuja ei ole vielä havaittu, on mahdollista, että niitä esiintyy alueilla, joista ei ole tietoa. Mikäli kivisimpun levittäytyminen jatkuu kuten tähän saakka, tullaan kivisimppuhavaintoja tekemään tulevaisuudessa yhä laajemmalta alueelta Tenojoen vesistöä

Näkemyksia Saaristomeren pintavesien ekologisesta tilasta ja siihen vaikuttavista ihmistoiminnoista

Saaristomeren pintavesien ekologien tila on pääosin tyydyttävä ja paikoittain välttävä tai huono. Siihen vaikuttaa mm. liiallisesta ravinnekuormituksesta johtuva rehevöityminen, joka on Saaristomeren vakavin ympäristöongelma. Kuormitus on lähtöisin pääasiassa valuma-alueen ihmistoiminnasta, erityisesti maataloudesta. Se on ongelma, jonka kaikki osapuolet yleisellä tasolla tunnustavat, mutta jota tulkitaan monin eri tavoin. Tämä opinnäytetyö selvittää, millaisia ovat näkemykset Saaristomeren pintavesien ekologisesta tilasta ja siihen vaikuttavista ihmistoiminnoista sekä onko erilaisten ihmisryhmien välisissä näkemyksissä eroavaisuuksia. Tutkimuksen kohdejoukkona ovat Saaristomeren tilaan vaikuttavat henkilöt eli eri ihmistoimintojen edustajat sekä pintavesien tilaa työkseen käsittelevät henkilöt; tutkijat, virkamiehet ja päätöksentekijät. Näitä ihmisryhmiä kutsutaan työssä intressiryhmiksi, sillä oletettavasti ryhmillä on toisistaan eroavat Saaristomerta koskevat intressit. Tutkimusmenetelmänä toimi survey-tutkimus, ja aineisto kerättiin internet-kyselyn sekä sitä täydentävien yksilöhaastattelujen avulla. Tutkimuksessa käytettiin kuvailevaa ja selittävää analyysiä. Kyselyn muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin lisäksi tilastollisten testien avulla. Kohdejoukon näkemykset ihmistoimintojen vaikutuksista vastaavat keskimäärin virallista tutkimustietoa, mutta näkemyseroja löytyy eri intressiryhmien, erityisesti maallikoiden ja asiantuntijoiden, väliltä. Haitallisimpina toimintoina nähtiin jokien tuoma kuormitus valuma-alueelta, taustakuormitus sekä jätevesien purkupisteet. Näkemykset meren ekologisesta tilasta poikkesivat selvästi virallisesta ekologisesta luokittelusta. Sisäsaariston tila nähtiin virallista luokittelua huonompana ja ulkosaariston tila jopa parempana. Arviot tilasta vastasivat kuitenkin lähes identtisesti alueen näkösyvyysarvoja. Tuloksista voidaan päätellä, että ihmiset painottavat arvioissaan veden kirkkautta ekologisen tilan mittarina. Tuloksien valossa voidaan pohtia, ovatko viralliset ekologiset luokitukset ns. lopullisia totuuksia pintavesien ekologisesta tilasta. Tutkimuksen tuottamaa ja kokoamaa tietoa voidaan hyödyntää mm. pintavesien ekologisen tilan luokittelun kriteerien ja seurantojen kehittämisessä.The ecological state of the surface waters of Archipelago Sea is mainly satisfactory. Among other causes the ecological state is affected by the eutrophication caused by the excessive nutrient load, which is the most serious environmental problem of the Archipelago Sea. The nutrient load comes mainly from the human activity of the drainage area, especially from the agriculture. The problem is recognized by all parties at a general level but is interpreted in many different ways. The objective of this thesis was to study what kind of views there are on the ecological state of the surface waters of the Archipelago Sea and on the human functions that affect it, and are there differences in the views between different groups of people. The target group of the study consists of the persons who affect the state of the Archipelago Sea, i.e. the representatives of different human functions, and the persons who process the state of surface waters in their work. These groups of people are called interest groups as the groups supposedly have interests that differ from each other. A survey-research was chosen as the research method and the data was collected via an Internet inquiry and individual interviews. A describing and explanatory analysis was used. Connections between the variables of the inquiry were examined with statistical tests. The results indicate that the views of the target group correspond on average to the official research information about the most harmful human functions, but between interest groups differences in views were found. The load brought by the rivers, the background load and the waste water treatment plants were seen as the most harmful functions. The views on the ecological state deviated clearly from the official ecological classification. The state of the inner archipelago was seen worse and the outer archipelago even better than the official classification. However, the estimates corresponded to the water transparency values nearly identically. The results indicate that people estimate the ecological state based on the transparency of the water. One can also speculate if the official ecological classifications are the so-called final truths. The information this thesis produced and gathered can be utilized, among others, in the developing of the criteria and monitoring of the classification of the ecological state of surface waters

Puronieriä Suomujoen vesistössä : Vaihtoehtoja vieraslajin hallintaan

Pohjois-Amerikasta peräisin oleva puronieriä (Salvelinus fontinalis) tuotiin Tuulomajoen vesistön latvavesiin, Suomujoen vesistöön kuuluvaan Kuutusjärveen ja siitä laskevaan Kuutusojaan 1970-luvun loppupuolella. Istutuksen tarkoituksena oli tuoda vesistöön uusi kalastettava saalislaji ja parantaa alueen arvoa virkistyskalastuskohteena. Puronieriä kilpailee alkuperäisen taimenen kanssa ravinnosta ja elintilasta, ja voi näin taimenen lisäksi uhata myös Suomujoen vesistön jokihelmisimpukkaa, joka tarvitsee loisvaiheessaan väli-isännäkseen taimenen, eikä puronieriä vieraslajina sovellu väli-isännäksi. Tässä raportissa kootaan yhteen Kuutusojan vesistössä vuodesta 1993 asti tehtyjen Metsähallituksen kalastoseurantojen tuloksia, sekä raportoidaan ENI Kolarctic CBC -ohjelman Salmus-hankkeessa Luonnonvarakeskuksen ja Metsähallituksen vuonna 2019 tekemät koekalastukset ja ympäristö-DNA- (eDNA) tutkimukset. 1990-luvun koekalastuksissa ei vielä saatu saaliiksi puronieriöitä, mutta 2000-luvulle tultaessa vieraslajia tavattiin yhä laajemmalla alueella Kuutusojan vesistössä. Puronieriät levittäytyivät erityisesti Kuutusjärveen laskeviin puroihin, joista niitä myös sähkökalastettiin ja poistettiin kymmeniä tai satoja kappaleita eri vuosina. Myös Kuutusjärven verkkokalastuksissa saatiin puronieriöitä joinakin vuosina. Puronieriää tavattiin taimenta runsaammin Kuutusjärveen laskevissa puroissa, kun taas taimen oli valtalaji järven alapuolella. Puronieriää tavattiin jonkin verran järvestä laskevalla jokiosuudella, luusuan esteaidan alapuolella. Kuutusjärven koeverkkokalastuksissa vuonna 2019 saatiin vesistön luontaisia kalalajeja (harjus, taimen, made, mutu) mutta ei yhtään puronieriää. eDNA-analyysien mukaan puronieriän levinneisyys Kuutusojan vesistössä vastaa hyvin sähkökalastustuloksia: puronieriän DNA:ta löytyi vain Kuutusjärveen laskevista puroista ja heti järven alapuolelta, mutta ei muualta Kuutusojan vesistöstä eikä kahdesta kontrollipisteestä lähialueelta, Suomujoen pääuomasta ja Ahvenjärvestä Suomuun laskevasta purosta. Puronieriän levinneisyys vaikuttaa siis edelleen rajoittuvan lähes ainoastaan Kuutusjärveen ja siihen laskeviin vesiin. Raportissa tarkastellaan puronieriäkannan hallintaan, eli levinneisyyden rajoittamiseen ja vieraslajin vähentämiseen tai poistamiseen käytettäviä mahdollisia menetelmiä, sekä arvioidaan niiden etuja ja haittoja ja käyttökelpoisuutta Kuutusojan vesistössä. Suositeltavin vaihtoehto on Kuutusjärven luusuan esteaidan ylläpitäminen ja intensiiviset sähkö- ja verkkokalastukset puronieriän poistamiseksi.202